Halut kadoksissa

En enää halua miestäni, suorastaan karttelen häntä. Masentavaa, minä kun olen ollut vuosia se halukkaampi osapuoli ja tämän takia saanut pettyä liian monta kertaa; mm. kaikki ulkomaanmatkamme ovat olleet pettymyksiä, kun olen kuvitellut meidän lähtevän lemmenlomalle, mutta kuvitelmiksihan ne aina ovat jääneet. Olen vongannut, olen tyrkännyt omia alastonkuviani hänelle hänen exänsä alastonkuvien tilalle (jotka itsekkäästi vaadin hänet poistamaan koneeltaan), olen ehdotellut seksitreffejä, joille saapuessaan mies ehdottikin kaljalle lähtöä...

Ja nyt ovat haluni nuupahtaneet täydellisesti. En enää fantasioi miehestäni, kuten ennen tein lähes päivittäin. Nukkuminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin mahdollisen seksin odottelu. Tuntuu kurjalta, kun mieheni ehkä kerran kuussa haluaa ja silloinkin pyrin hänet nykyisin siis torjumaan. Mitä sanoa kumppanille, kun ei enää yhtään halua? Mitä tehdä, jotta voisi vielä haluta?