Lapsen kaverin vanhemmat hoidattivat lapsensa luonamme...

Täälläkin yksi naapurien kasvatti vasta aikuisena olen tämän itse tajunnut. Kotona oli paha olla ja olenkin ikuisesti kiitollinen siitä tasapainoisen perheen mallista minkä naapurit minulle antoivat kun olin lapsi...

Ja sama täällä; olen ikuisesti kiitollinen hyvän ystäväni perheelle, joiden luona joka päivä olin leikkimässä (ja sain myös syödä jne.). Oma äitini oli käytännössä yksinhuoltajaäiti isäni muutettua eron jälkeen toiseen maahan, lisäksi hän heti vuorotyötä (harvoin oli kotona iltaisin). Sisaruksia minulla ei ole.

Kaverin lapsuudenkoti oli pelastukseni. Edelleen olemme läheisiä ystäviä tuon ystäväni kanssa; ystävyys on jatkunut 25 vuotta.

nämä kiertopalkinnot on uusperheistä.

Ehkä siellä kotona joku ei oikein "rakasta" puolison lapsia edellisestä liitosta.

Luulevat ettei lapsi vaistoa... niinpä niin.

Entä oman lapsenne sosiaaliset suhteet? Entä, jos tämä kiertopalkinto saakin valtaa ja alkaa kiusata lasta, kun olette sille niin törkeitä? Entä, jos joudutte riitoihin kiertopalkinnon vanhempien kanssa. Mulla ei ainakaan ole energiaa näihin riitoihin. Mieluummin pidän omalla lapsellani niin paljon harrastuksia, ettei ole noin paljon joutilasta aikaa. En ymmärrä ongelmianne. Ei täällä ole koskaan ollut tuollaista.

Lapseni muut kaverisuhteet tosin kärsivät kiertopalkinnosta, mutta ei onneksi enää ja rauha on palannut perheeseemme. Perheemme ei joudu mihinkään riitoihin kiertopalkinnon perheen kanssa, koska emme yksinkertaisesti ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Lastensuojeluviranomaiset saavat tutkia perheen elinolosuhteet ja he ovat ammattilaisia, jotka toivottavasti osaavat auttaa kiertopalkintoa ja hänen vanhempiaan elämään normaalia elämää ja ennenkaikkea ottamaan vastuun omasta lapsestaan.

Poika ei suostu kertomaan, montako on kylässä ollut, mutta epäilen että aika monta, ehkä 3-5 henkeä.

Olen joskus poikanu FB-sivuilta bongannut kavereidensa viestejä, jossa käskevät poikani käskemään minua ostamaan jotain tiettyä ruokaa meille.

Kurjinta on, ettei kukaan soittele noiden lasten perään. Olen yrittänyt kysellä heiltä, että eikö kotona tule sanomista kun on niin myöhään poissa. Ei kuulema. Nuo samaiset lapset sitten bongailen vähän väliä ulkoa viikonloppuisin tupakat suussa ja kaljatölkit kädessä ja vanhemmat ei ilmeisesti välitä.

Oon yrittänyt pojalta kysellä kavereistaan ja kuulema heillä ei ole ollut kotiintuloaikoja sitten 3. luokan ja saavat mennä ja tulla miten huvittaa. Olen kysynyt eivätkö saa mennä koulun jälkeen omaan kotiin ja kuulema heillä ei ole avaimia? Öh?

Ilmoitusta en voi tehdä kun en lasten nimiä tiedä, mutta olen ajatellut ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä mitä voisin tehdä.

Jos olet lukenut poikasi Facebook-sivuilta hänen kavereidensa kommentteja, niin eikö silloin selviä jo nimet? Sen jälkeen vaan Eniroa kehiin niin löytyy lasten vanhemmat.

Ajattelin, että aika moni kirjoittajista ei tajua yhtään mitään siitä, millaisia ongelmia perheissä voi olla. On ihan turha huudella vanhempien vastuunoton perään, ellei perheessä oikeasti ole yhtään aikuista, jolla siihen olisi rahkeita.



Esimerkiksi meillä, vuosikymmeniä sitten: äitini sairastui vakavasti ja oli kaksi vuotta erilaisissa sairaaloissa. Isäni oli vuorotöissä.



Siihen aikaan ei juuri kukaan katsellut perään, mitä tein. Olin alakouluikäinen.



Sittemmin vanhemmat erosivat. Jäin asumaan äidin kanssa. Äiti ei koskaan palannut työkuntoiseksi, tulot olivat pienet.



Tuolloin taas ei aina ollut kotona ruokaa.



Muistan lapsuudesta muutamankin ystävän perheen, jotka ottivat luokseen esim. viikonlopuiksi. Opin heiltä hyvin paljon siitä, millaista on tavallinen perhe-elämä. Oli aivan uskomatonta olla kylässä kodissa, jonka kaappi oli täynnä ruokaa.



Kukaan ei koskaan tehnyt mitään lastensuojeluilmoitusta meidän perheestä. Ellei kavereiden perheissä olisi välitetty, ei kukaan olisi auttanut.



Tiedättekö sellaisen sanonnan, että sillä äidillä on pieni sydän, jonka sydämeen mahtuvat vain omat lapset?

omille lapsille ei ole äidistä mitään hyötyä jos se polttaa itsensä loppuun näiden naapurin hyväksikäyttäjien takia.

Minulle on ollut kova työ oppia sanomaan EI. Olen passannut lähistön kakarat ja auttanut aikuisia ja läheisiä ja ollut tukena yms. Kunnes eräänä aamuna heräsin siihen, että minulla oli niin kamala olo, että mies vei ambulanssilla sairaalaan. Klassinen burnout.

Ei sillä, että kiitosta olisin siitä passaamisesta tarvinnut koskaan, mutta olisi ollut tosi kiva jos olisi joku edes sanallakaan osoittanut, että tein hyviä asioita. Mutta ei, ihmiset käyttävät tyhmää kylmästi hyväkseen ja hoidattavat lapsensa ilmaiseksi ja ajattelevat, että kyllä se naapurin tyhmä ja kiltti akka vastuun ottaa.

Nykyään olen oivaltanut, että olen tärkein omalle perheelleni. Kiertopalkinnot hakekoot uuden paikan tai hoitakoot yhteiskunta heidät.

Ajattelin, että aika moni kirjoittajista ei tajua yhtään mitään siitä, millaisia ongelmia perheissä voi olla. On ihan turha huudella vanhempien vastuunoton perään, ellei perheessä oikeasti ole yhtään aikuista, jolla siihen olisi rahkeita.

Esimerkiksi meillä, vuosikymmeniä sitten: äitini sairastui vakavasti ja oli kaksi vuotta erilaisissa sairaaloissa. Isäni oli vuorotöissä.

Siihen aikaan ei juuri kukaan katsellut perään, mitä tein. Olin alakouluikäinen.

Sittemmin vanhemmat erosivat. Jäin asumaan äidin kanssa. Äiti ei koskaan palannut työkuntoiseksi, tulot olivat pienet.

Tuolloin taas ei aina ollut kotona ruokaa.

Muistan lapsuudesta muutamankin ystävän perheen, jotka ottivat luokseen esim. viikonlopuiksi. Opin heiltä hyvin paljon siitä, millaista on tavallinen perhe-elämä. Oli aivan uskomatonta olla kylässä kodissa, jonka kaappi oli täynnä ruokaa.

Kukaan ei koskaan tehnyt mitään lastensuojeluilmoitusta meidän perheestä. Ellei kavereiden perheissä olisi välitetty, ei kukaan olisi auttanut.

Tiedättekö sellaisen sanonnan, että sillä äidillä on pieni sydän, jonka sydämeen mahtuvat vain omat lapset?

Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta perheestään. Ei ole todellakaan normaalia, että lapsi tulee kutsumatta joa ikinen päivä toisen perheen kotiin ja kyselee, että mitä syödään ja vaatii jotain tiettyä ruokaa... Lapsen vanhempien kanssa ei ole sovittu mistään hoidosta tms. ja vastavuoroisutta ei ole ollenkaan...

Meille kävi näin!Joka aamu naapurin neiti tuli meille ja odotti että tyttömme leikkisi vain hänen kanssaan ja muut meidän tytöt eivät saisi osallistua leikkiin.Ruasta hän myös valitti koska ei kovin pitänyt meidän talon ruuasta.Jos ei pöytään kutsuttu alkoi valitella että voivoi koskahan kotonakaan ruokaa saa...Tiedän että hänen perheellään on kyllä rahaa muttei aikaa työn ja harrastusten vuoksi tytölleen mutta kun emme päässeet kotoa mihinkään kun hän oli meillä,sanoi että ette voi lähteä asiolle kun minun vanhemmat ei oo vielä kotona(8-19välillä)

sanoisin tytölle ystävällisesti, että voit mennä kotiisi syömään ja jos meidän perheen pitäisi lähteä jonnekin, laittaisin tytön vaan ovesta ulos. Kyllä lapsen omat vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan. Ehkä soittaisin tytön vanhemmille, että me emme nyt voi tytöstä huolehtia, meillä onoman perheen menoja. ehkä vamhemmat ymmärtäisivät pointin ja häpeäisivät...

Mikään kerran tai toisen tai edes kolmannen kerran annettu kielto ei lapselle usein riitä vaan lapsi tarttuu hanakasti tule joskus toiste paremmalla ajalla lauseen sanaan joskus, jonka ymmärtää sanaksi huomenna.

Meille kävi näin!Joka aamu naapurin neiti tuli meille ja odotti että tyttömme leikkisi vain hänen kanssaan ja muut meidän tytöt eivät saisi osallistua leikkiin.Ruasta hän myös valitti koska ei kovin pitänyt meidän talon ruuasta.Jos ei pöytään kutsuttu alkoi valitella että voivoi koskahan kotonakaan ruokaa saa...Tiedän että hänen perheellään on kyllä rahaa muttei aikaa työn ja harrastusten vuoksi tytölleen mutta kun emme päässeet kotoa mihinkään kun hän oli meillä,sanoi että ette voi lähteä asiolle kun minun vanhemmat ei oo vielä kotona(8-19välillä)

Minkä ikäinen tyttö? Kertoisin vanhemmille, että tyttö ajattelee olevansa hoidossa meillä ja on sitä mieltä, ettemme voi lähteä mihinkään ennen kuin hänen vanhempansa tulevat kotiin, vaikka mistään hoidosta ei ole sovittu. Sitten sanoisin, että meillä on harrastuksia ja menoja, joten emme mitenkään voi joka päivä huolentia tytöstä. Joskus, kun niin sovitaan, hän on tervetullut meille hoitoon.

Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta perheestään. Ei ole todellakaan normaalia, että lapsi tulee kutsumatta joa ikinen päivä toisen perheen kotiin ja kyselee, että mitä syödään ja vaatii jotain tiettyä ruokaa... Lapsen vanhempien kanssa ei ole sovittu mistään hoidosta tms. ja vastavuoroisutta ei ole ollenkaan...

Meille kävi näin!Joka aamu naapurin neiti tuli meille ja odotti että tyttömme leikkisi vain hänen kanssaan ja muut meidän tytöt eivät saisi osallistua leikkiin.Ruasta hän myös valitti koska ei kovin pitänyt meidän talon ruuasta.Jos ei pöytään kutsuttu alkoi valitella että voivoi koskahan kotonakaan ruokaa saa...Tiedän että hänen perheellään on kyllä rahaa muttei aikaa työn ja harrastusten vuoksi tytölleen mutta kun emme päässeet kotoa mihinkään kun hän oli meillä,sanoi että ette voi lähteä asiolle kun minun vanhemmat ei oo vielä kotona(8-19välillä)

Onpa röyhkeä lapsi! En avaisi tuollaisella ovea enää ollenkaan. Ihan oikeasti en avaisi. Mitä joku vieras penikka alkaa sanelemaan milloin oman perheen asioita saa hoitaa?

koska säälii lasta. Mutta kynnys lastensuojueluilmoituksen tekoonkin on korkea. Kun miettii, että onko tämä nyt oikea syy.



Samanlaista ollut meilläkin, eskarilainen tulee lähes joka päivä eskarin jälkeen ja saisi olla iltaan asti. Kukaan ei kysele perään, eikä pyydä syömään. Menee kotiin kun meiltä lähetetään kotiin. Yleensä tarjoan ruoan, kun säälittää, niin laihakin tuo lapsi. Joskus sanon, että mene kysymään, teilläkin varmaan ruoka valmiina (klo 17) lapsi sanoo, että ei ole vielä. Ja taas annan syödä meillä. Kotiin lähetän 19.30-20 välillä. Rasittaa kyllä, välillä koko perhettä, välillä keksitään menoja, ettei voi tulla, ja välillä vaan "kestetään".

jo eskarilaisten kanssa? Meillä ei eskarilaiset liiku vielä lainkaan yksin, ei ainakaan, jos pitää esim. ylittää katu. Mulla on eskarilainen lapsi ja kaikki kavereiden kyläilyt tapahtuu niin, että asia sovitaan vanhempien kanssa. Kukaan ei vain tule meille. Ja mä tunnen kaikkien vanhemmat, voin soittaa tai laittaa meiliä, jos on jotain asiaa. Käykö teillä sellaisten ihmisten eskari-ikäisiä lapsia kylässä, joita ette tunne lainkaan?

Oli kasvattilapsena perheessä, jossa ei välitety pennin vertaa. Kasvatti äiti oli korkeassa virassa, joten ei voinut kuoret pettää. Oli kaiken lisäksi alkoholisoitunut, kävi joskus portilla jonkin autossa humalassa sössötämässä jotain tytölle, tyttö häpesi ja sanoi, mene äiti pois. Sossun virkailija asui naapurissa ja kerroin hänelle, hän tuumasi ota sinä sitten teille. Puolusti "työ" kaveriaan. Muistan yhdenkin jouluaaaton ,lapsi tuli meille jasanoi hän eisaa mennnä kummankaan sijaisvanhemman luo, asuivat erillään. Jäi siis meille. Onkin nyt aikuisena tuumannut tyttärelleni, hänellä oli elämän parasta aikaa, kun sai niinkin paljon olla meillä.

Itsellä on kohta 6-vuotias tyttö ja todellakin kyllä haluan tietää missä hän milloinkin on. Taloyhtiön pihalla leikki kavereiden kanssa, mutta silloinkin vähän väliä seuraan missä menee. Ja kenenkään luokse sisälle ei mennä ilman lupaa. Tuollainen kuulostaa kyllä jo ihan järkyttävältä toiminnalta. Ei voi ymmärtää...

kun olin kotona. Naapuruston koululaiset tunki meille ip-kerhoon ja välipalalle. Yksi lapsi kolusi joka arki-iltapäivä ja -ilta naapureissa, viikonloppuna usein jo yhdeksältä oven takana. Nyt ko. perhe muutti pois ja kas - samaan taloyhtiöön muutti uusi post it -lapsi. Hänet lähetetään naapureihin tarralapun kanssa. Siinä lukee, milloin pitää mennä kotiin (kahdeksalta). Lapsi on kuusivuotias ja vanhemmat panee ulos "etsimään kavereita". Olen ollut tyly, enkä ole ottanut kiertopalkintoa meille. Minusta ko. vanhemmat voisivat laittaa lappuun edes oman puhelinnumeronsa, jotta voisi sopia pelisäännöt tarkemmin.

Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta perheestään. Ei ole todellakaan normaalia, että lapsi tulee kutsumatta joa ikinen päivä toisen perheen kotiin ja kyselee, että mitä syödään ja vaatii jotain tiettyä ruokaa... Lapsen vanhempien kanssa ei ole sovittu mistään hoidosta tms. ja vastavuoroisutta ei ole ollenkaan...

Että ihan itseäsi voit syyttää, että annoit touhun jatkua niinkin pitkälle. Kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa lapselle, että nyt ei sovi tulla, mene kotiisi.

Itsellä on kohta 6-vuotias tyttö ja todellakin kyllä haluan tietää missä hän milloinkin on. Taloyhtiön pihalla leikki kavereiden kanssa, mutta silloinkin vähän väliä seuraan missä menee. Ja kenenkään luokse sisälle ei mennä ilman lupaa. Tuollainen kuulostaa kyllä jo ihan järkyttävältä toiminnalta. Ei voi ymmärtää...

kun olin kotona. Naapuruston koululaiset tunki meille ip-kerhoon ja välipalalle. Yksi lapsi kolusi joka arki-iltapäivä ja -ilta naapureissa, viikonloppuna usein jo yhdeksältä oven takana. Nyt ko. perhe muutti pois ja kas - samaan taloyhtiöön muutti uusi post it -lapsi. Hänet lähetetään naapureihin tarralapun kanssa. Siinä lukee, milloin pitää mennä kotiin (kahdeksalta). Lapsi on kuusivuotias ja vanhemmat panee ulos "etsimään kavereita". Olen ollut tyly, enkä ole ottanut kiertopalkintoa meille. Minusta ko. vanhemmat voisivat laittaa lappuun edes oman puhelinnumeronsa, jotta voisi sopia pelisäännöt tarkemmin.

Meitä on siunattu kahdella sosiaalisella tytöllä ja aina välillä on kausia, jolloin heitä ei saa pidettyä poissa naapurista. Naapurin lapsi tulee hakemaan heitä kylään kun olemme vielä päivällispöydässä (emme siis ehdi kehittää mitään vaihtoehtoista tekemistä) ja sinne ne livahtavat sitten. Ei voi oikein kieltääkään kun kutsutaan, mutta vähän ikävältä tuntuu kun lapset kyläilevät sitten iltapala-aikaan asti eli seitsemään, ja itselläkin on heitä ikävä :( Mielessä pyörii myös, että mitä naapurin aikuiset asiasta ajattelevat - kysyttäessä vakuuttavat, että homma on OK, mutta eivät kai hekään naamatusten oikein muuta voisi sanoa.

Lapset harvoin kutsuvat kavereita meille, vaikka siihen rohkaisemme, ja moni kaveri ei voi lemmikkiallergian vuoksi tullakaan.

Mutta siis, todellakin toivoisin, että jos meidän lapsemme aiheuttavat häiriötä, niin joku sanoisi siitä meillekin, ettei tarvitsisi pelätä ja arvuutella.

SINÄ olet niiden lastesi vanhempi, sinun asiasi on pitää huoli siitä ettei kyläillä joka päivä. Ei, vaikka tultaisiin pyytämään. Laadit pelisäännöt, esim. kyläilyä vain 2krt/viikko. Kunhan on jokin RAJA. Ei sun pidä odottaa, että ne naapurin aikuiset hermostuu ja kieltävät omia lapsiaan kutsumasta teidän lapsia kylään. On parempi, että aikuiset opettavat kuinka usein on sopivaa kyläillä. Ja kyllä edes jokunen ilta viikossa pitää osata rauhoittua oman perheen kesken.

meille tulee naapurin lapsi käytännössä joka päivä. eskarilainen. Usein hän menee toisen naapurin luo, sitten kun sieltä käsketään pois, tulee meille ja on n. kahdeksaan asti illalla. Eli puolesta päivästä iltaan. Vanhemmat eivät aina tiedä missä on, tai tietävät sinänsä että olettavat tämän olevan naapurissa.. monesti olen käskenyt kotiin ja saanut vastaukseksi että kun ei siellä ole ketään kotona. En millään haluaisi sanoa jähes joka ekrta että nyt ei voi tulla. Koska hän tulee meille viikonloppunakin tunnin päästä uudestaan kun olen kieltänyt. Olen saanut iseni kiinni monesti siitä että keksin jotain menoa ettei tarvitsisi olla kotona jolloin joudun kieltämään tulemasta. Tämä lapsi ei ole vähästä kotonaolostaan huolimatta aliravittu, päinvastoin aika lihava. Arvelen sen johtuvan siitä ettei ruoka-ajat ole säännöllisiä ja sitten iltamyöhässä syödään kovaan nälkään kaappi tyhjäksi.

Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta perheestään. Ei ole todellakaan normaalia, että lapsi tulee kutsumatta joa ikinen päivä toisen perheen kotiin ja kyselee, että mitä syödään ja vaatii jotain tiettyä ruokaa... Lapsen vanhempien kanssa ei ole sovittu mistään hoidosta tms. ja vastavuoroisutta ei ole ollenkaan...

Että ihan itseäsi voit syyttää, että annoit touhun jatkua niinkin pitkälle. Kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa lapselle, että nyt ei sovi tulla, mene kotiisi.

No, huomattuamme lapsen jatkuvan ravaamisen luonamme ja häiriökäyttäytymisen alkamisen yritimme ensin harventaa tapaamisia, mutta lopulta peli oli puhallettava kokonaan poikki. Touhu jatkoi kokonaisuudessaan n. 3 kk. Yritin vastata lapsesta, joka janosi huomiota, tukea ja turvallisuutta ja turvallista ja tavallista elämää ja arkea. Sinä olet tietysti erehtymätön super mamma, joka ei ikinä tee virheitä ja löytää aina oikeat sanat joka tilanteeseen... Tiedät aivan heti pelkällä vilkaisulla kuka on hyvä ja reilu kaveri lapsellesi ja kuka ei... No, joka tapauksessa tällaisia ikäviä heitteille jätettyjä lapsia on maailmassa aika monta ja he ovat aika yksin maailmassa ilman omien vanhempiensa tukea ja turvaa kuten jo tämä viestiketju osoittaa...

että jätetään kokonaan vastuu niille toisille vanhemmille, siis niille joiden luona kyläillään.

Kuinka vaikeaa on opettaa lapsille ettei joka päivä mennä kylään??

Siis jos vanhemmat eivät huolehdi eskarilaisesta, niin eikö tämä nyt ole täysin selvä lastensuojelutapaus?

Mutta onko oikea ratkaisu antaa lapselle porttikielto?

Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omasta perheestään. Ei ole todellakaan normaalia, että lapsi tulee kutsumatta joa ikinen päivä toisen perheen kotiin ja kyselee, että mitä syödään ja vaatii jotain tiettyä ruokaa... Lapsen vanhempien kanssa ei ole sovittu mistään hoidosta tms. ja vastavuoroisutta ei ole ollenkaan...

Että ihan itseäsi voit syyttää, että annoit touhun jatkua niinkin pitkälle. Kyllä aikuinen ihminen osaa sanoa lapselle, että nyt ei sovi tulla, mene kotiisi.

No, huomattuamme lapsen jatkuvan ravaamisen luonamme ja häiriökäyttäytymisen alkamisen yritimme ensin harventaa tapaamisia, mutta lopulta peli oli puhallettava kokonaan poikki. Touhu jatkoi kokonaisuudessaan n. 3 kk. Yritin vastata lapsesta, joka janosi huomiota, tukea ja turvallisuutta ja turvallista ja tavallista elämää ja arkea. Sinä olet tietysti erehtymätön super mamma, joka ei ikinä tee virheitä ja löytää aina oikeat sanat joka tilanteeseen... Tiedät aivan heti pelkällä vilkaisulla kuka on hyvä ja reilu kaveri lapsellesi ja kuka ei... No, joka tapauksessa tällaisia ikäviä heitteille jätettyjä lapsia on maailmassa aika monta ja he ovat aika yksin maailmassa ilman omien vanhempiensa tukea ja turvaa kuten jo tämä viestiketju osoittaa...