Lapsen kaverin vanhemmat hoidattivat lapsensa luonamme...

Antakaas siis neuvoja seuraavaan tilanteeseen, joka meillä on:

Meidän lapsemme ekaluokkalainen koulukaveri viihtyisi meillä myös iltaan saakka ja välillä meillä on oman perheen kaupareissuja ym. jonne emme vierasta lasta ota. Kun yritän palauttaa tämän lapsen kotiinsa, hän esimerkiksi piilottaa kotiavaimensa ja sanoo, että hän ei pääse sisään.

Voinko tonkia vieraan lapsen reppuja ja taskuja löytääkseni ne avaimet? Oma lapseni sanoo, että hänelle ne oli koulussa...

Otatteko te vieraita lapsia mukaan kauppoihin?

kehoitan meneen kotiin ja jos avainta ei löydy sanon katsotaan yhdessä reppu ja taskut. itseäkin ärsyttää lastenkaverit joilla ei kotiintuloaikaa, sanon sitten itse niille koska lähtevät ja saan joskus mulkoilevia ilmeitä, mutta pakkohan se on omassa kodissaan määrätä

etukäteen, kerron mitä me syödään ja että sä kyllä syöt sitten omassa kodissasi koska vierailuaika loppuu klo:16(siis tosiaan jos tulee suoraan koulusta kaveri)

kaverille, joka ilmoittaa koulusta meile ssään astuessaan, että "mä saan muuten syödä teillä iltaruoankin, että mitä teillä nyt sitten on?"?

kun olin kotona. Naapuruston koululaiset tunki meille ip-kerhoon ja välipalalle.



Yksi lapsi kolusi joka arki-iltapäivä ja -ilta naapureissa, viikonloppuna usein jo yhdeksältä oven takana.



Nyt ko. perhe muutti pois ja kas - samaan taloyhtiöön muutti uusi post it -lapsi. Hänet lähetetään naapureihin tarralapun kanssa. Siinä lukee, milloin pitää mennä kotiin (kahdeksalta). Lapsi on kuusivuotias ja vanhemmat panee ulos "etsimään kavereita".



Olen ollut tyly, enkä ole ottanut kiertopalkintoa meille. Minusta ko. vanhemmat voisivat laittaa lappuun edes oman puhelinnumeronsa, jotta voisi sopia pelisäännöt tarkemmin.

Tyttö on käynyt lapsesta asti meillä, syö vaan nykyisin yläasteikäisenä niin helskutisti, ettei mulla vain ole varaa ruokkia sitä päivittäin. Vanhemmat ovat saaneet tytön alle parikymppisinä, joten jotenkin näyttää menovaihde jääneen päälle - vähän väliä ovat reissussa ja baareilevat iltaisin. Äidillä on nykyisin luottamustehtäviä (joihin ilmeisesti äitiys ei kuulu)ja lukuisia arki-iltojakin menee näissä tehtävissä. Mies puolestaan on yrittäjä, jota ei juuri kotona näe. Ihan hyvätuloisia ja ns. päällisin puoli normaaleja ovat. Näin on ollut aina. Tyttö oli jo ala-asteella viikonloppuja yksin ja yöpyi meillä. Tytön ollessa pienempi olen ollut yhteydessä lastensuojeluun, mutta puuttumiset ovat olleet pinnallisia ja vanhemmat palaavat vain aina samoihin kaavoihinsa. Kivaa ja helppoa tietty elää omilla ehdoilla, kun on joku, joka kuitenkin huolehtii.

Siis että koittaa se aika jolloin esikoinen menee kouluun ja sieltä alkaa raahautua niitä kyläilijöitä...



Minä en pidä kyläilijöistä. Lapset leikkivät koulussa keskenään ja minusta illat ja viikonloput ovat sitten perheaikaa, ja en halua vieraita. En myöskään halua että lapseni roikkuu kyläilemässä.



Mieheni on päinvastainen, hän ottaisi meille kylään jo nyt kaikki naapuruston lapset. Onneksi hän on kuitenkin paljon töissä ja minä kyllä sanon aina että meille ei nyt käy. Pihalla leikkikööt mutta meille en halua. Meillä on paljon eläimiä ja minulla menee jo niitä hoitaessa aikaa, en ehdi vahtia vielä ylimääräisiä lapsiakin.



Ja teille jotka sanotte kylmäsydämisiksi ja välinpitämättömiksi. Ymmärrän kyllä että nuo lapset pakenevat omia huonoja kotiolojaan mutta eihän se todella ole meidän vastuulla. Lastensuojeluun ilmoittaminen joissain tilanteissa on vastuullista toimintaa mutta eihän ketään voi vaatia hoitamaan ja ruokkimaan ylimääräisiä naapuruston lapsia siksi että omat vanhemmat eivät niitä kykene hoitamaan!

kaverille, joka ilmoittaa koulusta meile ssään astuessaan, että "mä saan muuten syödä teillä iltaruoankin, että mitä teillä nyt sitten on?"?

Että tuollaiset asiat tulee sopia etukäteen. Meillä ei nyt ole varauduttu ruokkimaan ylimääräisiä ihmisiä.

Mä kyllä ruokin lasten kaverit, jos meillä kyläilevät ruoka-aikaan,mutta en alkaisi jatkuvasti ruokkia. Meillä ei siis ravaa kukaan jatkuvasti kylässä.

Vanhemmat, jotka siirtävät vastuun oman lapsensa kasvatuksesta, rajojen asettamisesta ja ruokkimisesta lapsensa kaverin perheeseen ovat ihmisiä, joiden elämänarvot ovat vääristyneet. Tällaisten vanhempien lapsilla esiintyy erilaisia ongelmia, jotka tulevat esiin häiriökäyttäytymisenä ja perhe johon lapsi on takertunut saa kärsiä ylimääräisen lapsen oireilun vuoksi. En todellakaan suostu ottamaan vastuuta ylimääräisestä lapsesta, joka vaatii huomiota ja käyttäytyy huonosti ja tuo ongelmia tullessaan... En ole suostunut olemaan sijaisperheenä tällaiselle lapselle ja lasta ei ole edes kutsuttu luoksemme vaan hän vain pyrkii luoksemme päivittäin arkisin ja viikonloppuisin. En voi ymmärtää mitä tällaisen lapsen vanhemmilla on pokkaa toimia tuollaisella tavalla.... En ikinä voisi kuvitellakaan lähettäväni oman lapseni kiertopalkinnoksi kavereidensa perheisiin vaatimaan "omaa" osaansa perheen elämästä, arjesta ja viikonlopuista...

Ottamalla vastuun vieraasta lapsesta päästää tämän oman vanhemman liian helpolla. Auttaa voi aina, mutta VASTUU lapsesta tulee olla omilla vanhemmilla. Tämä tarkoittaa mm. sitä että kyläilyistä ja kotiintuloajoista sovitaan aikuisten kesken (ala-asteikäisillä ainakin). Vastuun joutuu ehkä "hakemaan" vierailta vanhemmilta, mutta itse selvittäisin vanhempien puhelinnumeron ja ottaisin puheeksi sopivat vierailuajat ja sen että miten tehdään ruokailujen kanssa.

Äitinä minulla on ensisijainen vastuu omista lapsista, ja ensin täytän sen velvoitteen. En esim. anna ongelmaperheiden lasten roikkua meillä yli lasteni tai oman sietokykyni. Niin kylmä olen. Meillä on omat ongelmamme, ei meidän normaali arki ole mitään yhtä auvoisuutta ja pullantuoksua ja tarvitsen niitä "ylimääräisiä" paukkujani ihan itsekin. Näin se vain on.

Parasta mitä voi tehdä on mielestäni kannustaa lasta jatkamaan kaveruutta vaikka kaverilla onkin vaikeaa, ja silloin tällöin toimia apuna myös perheelle pyytämällä lasta yökylään tms. mutta vain yhdessä sovituissa puitteissa.

t eräs kyläluutailua satunnaisesti emännöivä, omassa huushollissaan puikkoja pitelevä äiti joka ei kannata vanhempien pään silittelyä vaan vastuuseen rohkaisemista

ja ps avo/avioero ei ole mikään syy antaa kasvatusvastuuta muualle, parisuhdeongelmat tulee pitää ihan vain aikuisten ongelmina.

Pakenin ahdistavia kotioloja ja olen ikuisesti kiitollinen perheille, jotka kohtelivat minua kuin yhtenä heistä joukon jatkona. Olin tosin aika kiltti ja näkymätön ja 80-luvulla oli tapana olla paljon ulkona kun ei ollut tietokoneita ja palikkoja yms, mutta silti. Ymmärrän että on tosi raskasta toimia sijaisemona näille kaltoinkohdelluille lapsille, etenkin kun heiltä puuttuu usein juuri kaikki normaalit käytöstavat. Jokainen saa toki asettaa omat rajansa, mutta silti tuntuu surulliselta, ettei monikaan tänne kirjottaineista tajua ollenkaan, millaista hätää näiden lasten kodeista löytyy. Valitettavasti näiden lasten vanhempia ei voi "kasvattaa" yhtään vastuuntuntoisemmiksi lähettämällä lapsi tyhjään tai rikkinäiseen kotiin. Olisi hienoa, jos löytäisitte sydämestänne paikan yhdelle lapselle, joka niin kovasti kaipaa normaalia aikuisen mallia. Toki vieraita koskevat samat säännöt kuin omia lapsiakin.

milloin ja kuinka kauan meillä voi olla, samoin lasteni kyläilyt kavereilla. Meillä saa pääsääntöisesti kaverit olla ja tulla (lapset 9 ja 15), kunhan kouluhommat on hoidettu. En mä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, että sanon lasten kavereille että nyt meille ei voi tulla, kehotan lapsia ulos tai että patistelen ne kotiin. Ei patistelun tarvitse olla vittumaisella äänensävyllä sanottua tai että lapset tahallaan pitkittävät kyläilyjä, joskus vaan leikit ja jutut hävittävät ajankulun. Musta on huolestuttavaa, ettei aikuinen kykene laittamaan edes vieraille lapsille näitä rajoja tai lapsella on niin huono itsetunto ettei vanhemmat kavereiden menettämisen pelossa uskalla/viitsi puuttua. Eihän tuollainenkaan nyt ihan normaalia vanhemmuutta ole...

Otin lapsesta vastuun, joka olisi kuulunut lapsen vanhemmille. Omalla lapsellani on paljon muitakin kavereita ja lapsellani on kyllä ihan hyvä itsetunto. Lapseni itsetunto oli vaarassa manipuloivan takertuvan kaverinsa vuoksi, joka yritti koko ajan määrätä leikeistä ja painostaa ja uhkailla lastani. Lapseni muut kaverisuhteet jäivät pakostikin vähemmälle heitteillejätetyn lapsen vuoksi. No, tein ilmoituksen lapsesta opettajalle ja jatkossa perhe ottaa vastuunsa itse lapsesta tai ikävimmässä ennusteessa perhe etsii lapselleen uuden uhri perheen ja meno jatkuu...

Noille isommille jääkaapin tyhjentäjille koettaisin kyllä tehdä jotain. Jos omalla lapsella ei ole kanttia sanoa, että sieltä ei saa ruokaa ottaa, niin sitten todennäköisesti pitäisin jääkaappia lähes tyhjillään ja odottaisin, että tajuaisivat itse, että meillä on turha notkua koulun päälle. Mutta aivan älytöntä, jos pitää omassa kotonaan ruveta ruokaa piilottamaan tai lukkojen taakse laittamaan.

eikä omanikaan tietenkään saa syödä kylässä. Koulun jälkeen tullaan suoraan kotiin ja tehdään läksyt niin aika kavereiden kanssa pysyy kohtuullisena. Lapsi tarvitsee myös aikaa rauhoittuakseen ja aikaa oman perheensä kanssa.



Jos lapsella on kotona huono olla ei sitä voi ratkaista naapuriavuin ja se on ls-asia. Ota ap yhteyttä lastensuojeluun ei tuo ole ollenkaan normaalia.

No mitä vastataan lapsen ekaluokkalaiselle kaverille, joka ilmoittaa koulusta meile ssään astuessaan, että "mä saan muuten syödä teillä iltaruoankin, että mitä teillä nyt sitten on?"?

Jos tämä tapahtuisi kerran tai harvoin ja meille sopisi kyläily sinä iltana, antaisin lapsen tulla ja tarjoaisin samaa ruokaa, mitä joka tapauksessa laittaisin omalle perheelle.

Jos tätä alkaisi tapahtua joka päivä tai meille ei sinä päivänä kyläily sopisi, soittaisin vanhemmille ja sanoisin, että "Teidän Liisa kertoi meille tullessaan sopineensa kotona syövänsä iltaruoan meillä. Valitettavasti meillä on tänään sitä ja tota ja tätä menoa, joten tämä ei tänään sovi. joudun lähettämään Liisan kotiin klo 16. Ajattelin ilmoittaa, jotta tiedätte asian."

No sille vastataan, että kuules, ENSIN olisi pitänyt kysyä sopiiko se meille. Ja jos ei omasta mielestä sovi, niin sitten sanot, että meille se ei nyt tänään käy, ehkä jonain toisena päivänä sitten.

kaverille, joka ilmoittaa koulusta meile ssään astuessaan, että "mä saan muuten syödä teillä iltaruoankin, että mitä teillä nyt sitten on?"?

miten jotkut voi sanoa etta 'ne tulee vaan ja ilmoittaa mulle mita haluavat syoda, en kehtaa olla syottamatta'. Aikuiset paattaa tuleeko ruoka- tai leikkivieraita!! Ja sitakin kirjoittajaa ihmettelin jolla teinit kay tyhjentamassa jaakaapin joka iltapaiva, viipyvat nukkuma-aikaan asti - ja han ei tieda niiden nimia! Ymmarran kylla sen etta taytyy vahan vaivautua jos oma lapsi tuo kaverit kotiin kun vanhemmat on toissa, mutta mites jos vaikka sanoisi omalle lapselle etta kavereita ei tuoda kun korkeintaan yksi, ja niita ei syoteta! Vai onko sekin liian hankalaa? Ja jos kavereita on kotona kun aiti tulee toista, niin mites jos menisit sanomaan huoneen ovelle etta nyt pitaisi vieraiden lahtea kotiin. Pitaako ihan kaikkea sietaa tuntemattomilta lapsilta? Ja jos haluaa antaa kavereiden olla oman nuoren vieraana niin tutustu nyt ihmeessa niihin, ainakin niin etta nimet tiedat - ja kylla niillekin voi suoraan sanoa etta hei meilla saa olla, mutta jaakaapille ei saa menna!

miten jotkut voi sanoa etta 'ne tulee vaan ja ilmoittaa mulle mita haluavat syoda, en kehtaa olla syottamatta'. Aikuiset paattaa tuleeko ruoka- tai leikkivieraita!! Ja sitakin kirjoittajaa ihmettelin jolla teinit kay tyhjentamassa jaakaapin joka iltapaiva, viipyvat nukkuma-aikaan asti - ja han ei tieda niiden nimia! Ymmarran kylla sen etta taytyy vahan vaivautua jos oma lapsi tuo kaverit kotiin kun vanhemmat on toissa, mutta mites jos vaikka sanoisi omalle lapselle etta kavereita ei tuoda kun korkeintaan yksi, ja niita ei syoteta! Vai onko sekin liian hankalaa? Ja jos kavereita on kotona kun aiti tulee toista, niin mites jos menisit sanomaan huoneen ovelle etta nyt pitaisi vieraiden lahtea kotiin. Pitaako ihan kaikkea sietaa tuntemattomilta lapsilta? Ja jos haluaa antaa kavereiden olla oman nuoren vieraana niin tutustu nyt ihmeessa niihin, ainakin niin etta nimet tiedat - ja kylla niillekin voi suoraan sanoa etta hei meilla saa olla, mutta jaakaapille ei saa menna!

Nykyajan heitteille jätetyt lapset ja nuoret ovat röyhkeitä ja he ovat oppineet selviytymään kavereiden perheiden avulla ! Lapsien/nuorten omat vanhemmat ovat osa tahallisesti ja osa tahattomuuttaan luopuneet omasta vanhemmuudestaan ja lapset selviytyvät kukin miten osaavat. Lapsille/nuorille ei ole opetettu kotona hyviä tapoja ja heiltä puuttuu usein perusturva kokonaan tai osittain. Heittäytyminen kaverin perheen vaivoiksi tapahtuu usein ihan vaivihkaa ja kun se on jo tapahtunut alkavat ongelmat esiintyä... Huomaat usein, että extra lapsen omat vanhemmat eivät todellakaan välitä siitä, että heidän lapsi on heitteillä vaan lapsen vanhempien mielestä asia hoidetaan lapsen kaverin perheen voimin...

On se kumma ettei uskalleta sanoa asioista tai pistää pelisääntöjä. Siinähän sitten ihmettelette!



t: neljän äiti

kun olin kotona. Naapuruston koululaiset tunki meille ip-kerhoon ja välipalalle.

Yksi lapsi kolusi joka arki-iltapäivä ja -ilta naapureissa, viikonloppuna usein jo yhdeksältä oven takana.

Nyt ko. perhe muutti pois ja kas - samaan taloyhtiöön muutti uusi post it -lapsi. Hänet lähetetään naapureihin tarralapun kanssa. Siinä lukee, milloin pitää mennä kotiin (kahdeksalta). Lapsi on kuusivuotias ja vanhemmat panee ulos "etsimään kavereita".

Olen ollut tyly, enkä ole ottanut kiertopalkintoa meille. Minusta ko. vanhemmat voisivat laittaa lappuun edes oman puhelinnumeronsa, jotta voisi sopia pelisäännöt tarkemmin.

Uskomatonta. En olisi osannut kuvitella enkä ole tollaiseen törmännyt. Eikös tuo nyt ole aika selvä lastensuojelutapaus, jos alle kouluikäinen laitetaan lappu selässä (!!!) ulos kotoa?

On se kumma ettei uskalleta sanoa asioista tai pistää pelisääntöjä. Siinähän sitten ihmettelette! t: neljän äiti

Olet kertonut vierailevalle lapselle kotisi tavat ja säännöt, mutta lapsi ei noudata/kunnioita sääntöjänne ja lapsen vanhempia ei voisi oman lapsen hyvinvointi kiinnostaa vähempää...Lapsi tulee kotiisi kutsumatta ihan joka päivä ja tiedät, että lapsen vanhemmat eivät välitä lapsesta eivätkä tietenkään ole edes kotona... Heität lapsen pihalle ja sanot, että pärjäile, vai ?

Miksi kerrot asioitamme täällä? Olet aika sika. Perästä kuuluu, sen saat uskoa

Olet kertonut vierailevalle lapselle kotisi tavat ja säännöt, mutta lapsi ei noudata/kunnioita sääntöjänne ja lapsen vanhempia ei voisi oman lapsen hyvinvointi kiinnostaa vähempää...Lapsi tulee kotiisi kutsumatta ihan joka päivä ja tiedät, että lapsen vanhemmat eivät välitä lapsesta eivätkä tietenkään ole edes kotona... Heität lapsen pihalle ja sanot, että pärjäile, vai ?

Viime kädessä voi opettaja puuttua asiaan, ellei vanhemmat kykene.