Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin vanhemmat hoidattivat lapsensa luonamme...
12.03.2011 |
Lapseni on ekalla ja syksyllä hän ystävystyi erään tytön kanssa, joka oli samalla luokalla. Lapsi alkoi viihtyä meillä päivittäin ja kotiuduttaan alkoivat ongelmat ja lapsen oikea luonne pääsi esille: henkistä- ja fyysistä väkivaltaa lapstamme kohtaan, erittäin huomiohakuista käytöstä ja takertuvaisuutta meitä vanhempia kohtaan yms. erilaisia ongelmia. Lapsen vanhemmat keskittyivät itse töihin, omiin harrastuksiinsa ja toisien lapsiensa harrastuksiin ja pitivät itsestään selvyytenä, että perheemme pitää huolta heidän kuopuksestaan päivittäin sekä koulun jälkeen että viikonloppuisin. Lopulta laitoimme pelin poikki, koska ei ole normaalia, että vastuu oman lapsen hyvinvoinnista ja huolehtimisesta jätetään lapsen kaverin vanhempien vastuulle... Onko teillä vastaavia kokemuksia ?
Kommentit (134)
Ei lapsi saa itse kulkea päivähoitoon vaan vanhempi vie ja hakee lapsen.
Meillä "hoidossa" olleista tytöistä etenkin vanhempi oli aikuisseuran perään. Hän kulki minun kanssani ja jutteli. Kyseli paljon mitä minä touhuan esikoisemme kanssa. Mutta pikkusisko johti joukkojaan rautaisin ottein ja oli todella röyhkeä. Tyttömme oli toteltava häntä jos halusi olla hänen kaverinsa ja tyttömme piti tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä. Meillä on useampi lapsi ja perheemme rytmejä etenkin pienempien päiväuniaikoja jne. ei kunnioitettu lainkaan. Loppujen lopuksi näin ettei tämä ystävyys ollut esikoisellemme hyväksi ja en voinut uhrata perhemme hyvinvointia naapurien tyttöjen takia. Sääliksi käy välillä kun näkee että eskarilainen aina kulkee eskariin ja tytöt maleksivat ympäriinsä keskenään ja heidän vanhempiaan ei koskaan näy missään. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat epis-huutelut ja ruuan kärttäminen jne. Ekaluokkalainen myös.
Homma väheni huomattavasti, kun se lapsi rupesi viettämään aikaa jonkun luokkakaverinsa kotona.... Ja sitten ihan tiukka kielto vaan, eli lähetin kotiin syömään, jos oli nälkä. Kyllä siellä ruokaa saa, jos muistaa pyytää. Lapsi on vaan niin kovin seurallinen, että ei olisi malttanut lopettaa leikkejä ruokataukoa varten. Hankalia tilanteita nämä.
Minunkin piti asia oikein tarkistaa kun ei silmiäni uskonut.
että näinkin monella on samanlaisia kokemuksia. :( Mulla kans, mutta jo isommista lapsista, yläaste-ikäisistä. Itse olen iltapäivisin töissä kun lapset tulevat koulusta ja aina he tulevat koko konkkaronkka meille. Poika ei suostu kertomaan, montako on kylässä ollut, mutta epäilen että aika monta, ehkä 3-5 henkeä.
Olen joskus poikanu FB-sivuilta bongannut kavereidensa viestejä, jossa käskevät poikani käskemään minua ostamaan jotain tiettyä ruokaa meille. Meillä on aina kaikki ruuat syöty kun tulen illalla töistä. Mua alkaa jo hermostuttaa, että pitää ruokkia koko kulmakunnan murkkuikäiset kakarat pienellä palkallani.
Vähän hankala tuota on kieltää ja vahtia, en mä voi avaimiakaan ottaa pojalta pois eikä hän tohdi sanoa kavereille ei.
Lisäksi pojan kavereita on joskus ollut meillä tosi myöhään ja olen joutunut suorastaan ajamaan heitä pois, kun ollaan ite menty nukkumaan. Kurjinta on, ettei kukaan soittele noiden lasten perään. Olen yrittänyt kysellä heiltä, että eikö kotona tule sanomista kun on niin myöhään poissa. Ei kuulema. Nuo samaiset lapset sitten bongailen vähän väliä ulkoa viikonloppuisin tupakat suussa ja kaljatölkit kädessä ja vanhemmat ei ilmeisesti välitä.
Oon yrittänyt pojalta kysellä kavereistaan ja kuulema heillä ei ole ollut kotiintuloaikoja sitten 3. luokan ja saavat mennä ja tulla miten huvittaa. Olen kysynyt eivätkö saa mennä koulun jälkeen omaan kotiin ja kuulema heillä ei ole avaimia? Öh?
Ilmoitusta en voi tehdä kun en lasten nimiä tiedä, mutta olen ajatellut ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä mitä voisin tehdä.
että näinkin monella on samanlaisia kokemuksia. :( Mulla kans, mutta jo isommista lapsista, yläaste-ikäisistä. Itse olen iltapäivisin töissä kun lapset tulevat koulusta ja aina he tulevat koko konkkaronkka meille. Poika ei suostu kertomaan, montako on kylässä ollut, mutta epäilen että aika monta, ehkä 3-5 henkeä. Olen joskus poikanu FB-sivuilta bongannut kavereidensa viestejä, jossa käskevät poikani käskemään minua ostamaan jotain tiettyä ruokaa meille. Meillä on aina kaikki ruuat syöty kun tulen illalla töistä. Mua alkaa jo hermostuttaa, että pitää ruokkia koko kulmakunnan murkkuikäiset kakarat pienellä palkallani. Vähän hankala tuota on kieltää ja vahtia, en mä voi avaimiakaan ottaa pojalta pois eikä hän tohdi sanoa kavereille ei. Lisäksi pojan kavereita on joskus ollut meillä tosi myöhään ja olen joutunut suorastaan ajamaan heitä pois, kun ollaan ite menty nukkumaan. Kurjinta on, ettei kukaan soittele noiden lasten perään. Olen yrittänyt kysellä heiltä, että eikö kotona tule sanomista kun on niin myöhään poissa. Ei kuulema. Nuo samaiset lapset sitten bongailen vähän väliä ulkoa viikonloppuisin tupakat suussa ja kaljatölkit kädessä ja vanhemmat ei ilmeisesti välitä. Oon yrittänyt pojalta kysellä kavereistaan ja kuulema heillä ei ole ollut kotiintuloaikoja sitten 3. luokan ja saavat mennä ja tulla miten huvittaa. Olen kysynyt eivätkö saa mennä koulun jälkeen omaan kotiin ja kuulema heillä ei ole avaimia? Öh? Ilmoitusta en voi tehdä kun en lasten nimiä tiedä, mutta olen ajatellut ottaa yhteyttä kouluun ja kysyä mitä voisin tehdä.
Ei tuollaista voi hyväksyö pidemmän päälle ! Tuntuu, että vanhemmuus on todellakin kateissa vähän yhdellä jos toisellakin. Ikävää, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että vanhemmuus on todellakin kateissa vähän yhdellä jos toisellakin. Ikävää, mutta totta.
Aivan uskomatonta lukea täältä näitä kokemuksia, miten vanhemmat voi jättää lapsensa sillälailla heitteille? Luin joskus lehdestä jossa 10 lapsen äiti sanoi kun hänen poikansa oli jossain jengissä tehnyt pahojaan, että oli vain iloinen kun poika oli muualla kuin kotona, kun on niin monta lasta???
Kyllä meidänkin lapset saa kyläillä mutta rajansa kaikella. Ja musta tuntuu että noi "hylätyt" lapset hakeutuu sellasiin koteihin joissa on heidän kaipaamiansa rajoja ja rakkautta.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Miks pitää tehdä niitä lapsia jos ei niistä pysty/halua huolehtiman?
Meilla mina siis aikuinen paatan ja latelen saannot milloin joku voi tulla meille kylaan ja milloin lapseni saa menna toisille kylaan. Jos joku ankeisi koko ajan meille niin sanoisin etta meille ei voi tulla mutta voitte leikkia ulkona. Katson suurin piirtein etta lapseni vierailevat kavereillaan ja kaverit meilla suht tasapuolisesti niin ei tule sitten tunnetta etta lapseni vain luuhaavat kavereillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milloin ja kuinka kauan meillä voi olla, samoin lasteni kyläilyt kavereilla.
Meillä saa pääsääntöisesti kaverit olla ja tulla (lapset 9 ja 15), kunhan kouluhommat on hoidettu. En mä koe mitään huonoa omaatuntoa siitä, että sanon lasten kavereille että nyt meille ei voi tulla, kehotan lapsia ulos tai että patistelen ne kotiin. Ei patistelun tarvitse olla vittumaisella äänensävyllä sanottua tai että lapset tahallaan pitkittävät kyläilyjä, joskus vaan leikit ja jutut hävittävät ajankulun.
Musta on huolestuttavaa, ettei aikuinen kykene laittamaan edes vieraille lapsille näitä rajoja tai lapsella on niin huono itsetunto ettei vanhemmat kavereiden menettämisen pelossa uskalla/viitsi puuttua. Eihän tuollainenkaan nyt ihan normaalia vanhemmuutta ole...
tosin jo yli 11-vuotias. Muutimme vanhempien eron jälkeen uudelle alueelle, ja koska äitini ryhtyi opiskelemaan itselleen uutta ammattia töiden lisäksi, vietin paljon aikaa naapurin perheen tyttöjen kotona koulun jälkeen, söin heillä jne. Silloin ei tullut mieleenkään että asia olisi heitä haitannut, eikä asiasta koskaan sanottu, olimme selkeästi "samaa perhettä". Myöhemmin tämän toisen perheen äiti meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta lisää, olen toisen lapsen sylikummi (olin juuri täyttänyt 18). Edelleen he ovat minulle 20 vuoden jälkeen tärkeämpiä kuin monet omat verisukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverille, joka ilmoittaa koulusta meile ssään astuessaan, että "mä saan muuten syödä teillä iltaruoankin, että mitä teillä nyt sitten on?"?
Vähän ihmettelin sitä silloin. Söivät meillä arki-iltoina iltapalan mutta viikonloppuina käskin kotiin syömään. Inttivät aina ettei siellä ollut ruokaa :/ Tätä kesti muutaman kuukauden jonka jälkeen selvisi että perheessä oli avoero tulossa. Lapset siis pakenivat meille riitelyiden alta.
Monasti arki-iltoina kotiin passittaessani jouduin tarkistamaan että lasten kotona palavat valot, jättivät lapset surutta meille kun lähtivät itse jossakin käymään. Lapset olivat sen verran pieniä etten halunnut heitä yksin kotiin iltapimeällä laittaa. Tämä ärsytti silloin suunnattomasti, omien lasten nukkumaanmeno viivästyi monasti tästä syystä.
Nyt ovat muuttaneet äidin kanssa muualle ja minulle jäi vähän huono omatunto varsinkin noista viikonlopuista, kotona todennäköisesti ei tosiaan ollut mitään ruokaa tarjolla. Hassua kyllä en tajunnut lasten pahaa oloa vaikka toinen lapsista saattoi kysellä ihmeissään enkö koskaan ole vihainen tai miettiä ääneen että hänen vanhempansa eivät ole naimisissa mutta X:n vanhemmat ovat ym. Ihmettelin vain vanhempien vastuutonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaas siis neuvoja seuraavaan tilanteeseen, joka meillä on:
Meidän lapsemme ekaluokkalainen koulukaveri viihtyisi meillä myös iltaan saakka ja välillä meillä on oman perheen kaupareissuja ym. jonne emme vierasta lasta ota. Kun yritän palauttaa tämän lapsen kotiinsa, hän esimerkiksi piilottaa kotiavaimensa ja sanoo, että hän ei pääse sisään.
Voinko tonkia vieraan lapsen reppuja ja taskuja löytääkseni ne avaimet? Oma lapseni sanoo, että hänelle ne oli koulussa...
Otatteko te vieraita lapsia mukaan kauppoihin?
harmi kun avaimesi on hukassa. Minun täytyy nyt soittaa vanhemmillesi, että he tulevat kesken työpäivän päästämään sinut sisälle ja jos he eivät vastaa niin soitan poliisin.
Uskon, että avain löytyy nopeaa. Jos ei löydy, ottaisin illalla yhteyttä vanhempiin ja sanoisin, että joku ratkaisu täytyy löytyä, koska et voi heidän kakaraansa raahata joka päivä asioilla matkassa.
Antakaas siis neuvoja seuraavaan tilanteeseen, joka meillä on:
Meidän lapsemme ekaluokkalainen koulukaveri viihtyisi meillä myös iltaan saakka ja välillä meillä on oman perheen kaupareissuja ym. jonne emme vierasta lasta ota. Kun yritän palauttaa tämän lapsen kotiinsa, hän esimerkiksi piilottaa kotiavaimensa ja sanoo, että hän ei pääse sisään.
Voinko tonkia vieraan lapsen reppuja ja taskuja löytääkseni ne avaimet? Oma lapseni sanoo, että hänelle ne oli koulussa...
Otatteko te vieraita lapsia mukaan kauppoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämäkin on yksi niistä syistä miksi en kannata esim."automaattista subjektiivista päivähoitoa".
Kun vanhempien on vaan opittava ottamaan se vastuu ja kannettava se alusta loppuun saakka!
Jos lapset sysätään jo parivuotiaina yhteiskunnan harteille, helposti menee touhu juuri ap:n kuvailemaksi.
Ja niin, nämä "kyläilijöiden" vanhemmat ovat varmaan niitä jotka paasaavat ammattitaidottomista opettajista ja muista yhteiskunnan epäkohdista..
tai jos soitto ei onnistu, niin laittaisin tekstarin tai sähköpostin.
Jos ei ole tiedossa puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta, menisin oven taakse. Tosin ymmärrän jos se tuntuu toisista vaikealta sanoa naamatusten että hoitakaa itse omat lapsenne..
Yksi vaihtoehto on koulu. Pyydä siis opettajaa välittämään viesti lapsen vanhemmille.
pelkää selvästi kotona yksinoloa. Hän tulee meille koulun jälkeen, syö välipalan ja siirtyy sitten olohuoneen sohvalle pelaamaan kännykkää itsekseen. Kun kerron ystävällisesti, että meillä ei ole pelipäivää viikolla, lopettaa kännykän pelaamisen ja hakee itselleen lehden??? Ei siis mene poikani kanssa leikkimän vaan viihtyy minun kanssani olohuone/keittiöyhdistelmässä.
Kehtaisitteko sanoa tuolle pojalle, että menepäs lastenhuoneeseen???
Pakenin ahdistavia kotioloja ja olen ikuisesti kiitollinen perheille, jotka kohtelivat minua kuin yhtenä heistä joukon jatkona. Olin tosin aika kiltti ja näkymätön ja 80-luvulla oli tapana olla paljon ulkona kun ei ollut tietokoneita ja palikkoja yms, mutta silti.
Ymmärrän että on tosi raskasta toimia sijaisemona näille kaltoinkohdelluille lapsille, etenkin kun heiltä puuttuu usein juuri kaikki normaalit käytöstavat. Jokainen saa toki asettaa omat rajansa, mutta silti tuntuu surulliselta, ettei monikaan tänne kirjottaineista tajua ollenkaan, millaista hätää näiden lasten kodeista löytyy.
Valitettavasti näiden lasten vanhempia ei voi "kasvattaa" yhtään vastuuntuntoisemmiksi lähettämällä lapsi tyhjään tai rikkinäiseen kotiin. Olisi hienoa, jos löytäisitte sydämestänne paikan yhdelle lapselle, joka niin kovasti kaipaa normaalia aikuisen mallia. Toki vieraita koskevat samat säännöt kuin omia lapsiakin.
Olin vauvan kanssa kotona ja oli luontevaa, että tyttö tuli kaverinsa kanssa koulun jälkeen meille. Annoin lähes joka päivä tytöille välipalan ja päivällisen, joskus iltapalankin, kun kaveri oli meillä koko iltapäivän ja illan. Tämä kaveri ei todellakaan nirsoillut ruoasta, vaan söi omaan tyttööni verrattuna todella paljon! Tämän lapsen äiti rupesi myös laittamaan viestejä, että tyttö voisi tulla viikonlopuksi meille, koska hän on menossa isompien lasten ja miehensä kanssa mökille. Ok, jos olisi pyytänyt, mutta se oli hänelle lähinnä ilmoitusluontoinen asia!
Jossain vaiheessa sitten rohkaistuin sanomaan, että meille ei nyt saa tulla ja että kaverin pitää mennä kotiin syömään. Tämä ei siitä pitänyt ja rupesi (onneksi) leikkimään muidenkin lasten kanssa. Kaverin äiti saattoi sitten soittaaa klo 19 illalla, että onkohan hänen lapsensa meillä, kun ei ole käynyt kotonaan koulu jälkeen lainkaan!!! Kyseessä oli tosiaan ekaluokkalainen ja kaiken huipuksi tämän lapsen äiti on opettaja!
Onneksi naapuriin muutti uusi tyttö ja hän ystävystyi tyttäreni kanssa. Kieltämättä minulla oli vaikutusta asiaan... Lopulta tämä eppuluokan paras kaveri lopetti meillä käymisen. Nyt tytöt ovat kolmannella luokalla ja tämä ex-kaveri pukeutuu hyvin...hmm... näyttävästi ja juoksee kaiket ajat poikien perässä. On kuitenkin erittäin fiksu tyttö, joten koulu sujuu yms. ongelmitta.
Mä en tietenkään kannata, että pitäisi hoitaa naapurien lapset omien lasten kustannuksella, mutta kyllä mua vähän hirvittää miten välinpitämättömästi te suhtaudutte näihin heitteillejätettyihin.
Eikö ap:lle todellakaan ole tullut mieleen koulun alkamisen jälkeen olla yhteydessä lapsen vanhempiin?
Ei se ole lapsen syy, että vanhemmat eivät huolehdi eivätkä kasvata.
Minusta tuntuu myöskin täysin käsittämättömältä, että joku ei tiedä lasten eikä heidän vanhempien nimiä, jotka heillä vierailevat. Eikö teitä itse kiinnosta missä seurassa omat lapset liikkuvat?
Jos on epäselvyyttä lapsen kotioloista, niin sitten mennään yhdessä soittamaan ovikelloa. Jos vanhemmat eivät ole siinä kunnossa, että kykenisivät huolehtimaan lapsesta, niin sitten soitetaan poliisille.
Jos on selvää, että vanhemmista ei ole lapsista huolehtimaan (kuten on, jos eivät ole kiinnostuneita lastensa olinpaikasta tai ruokailuista), niin miksi ihmeessä ette tee lastensuojeluilmoitusta? Tai edes ole yhteydessä kouluun?
Tässäkin monta aikuista kertoo siitä, että heidän kyläilyintonsa syynä ovat olleet huonot kotiolot.
En vain voi ymmärtää miten voidaan ekaluokkalainen laittaa selviytymään yksikseen ja etsimään perhettä, jossa kenties voisi saada ruokaa ja muuta hoivaa ja turvaa sekä tukea... En vain ymmärrä...Ymmärrättekö te ?