Lue keskustelun säännöt.
Oletko antanut anteeksi pettämisen?
12.03.2011 |
Kamppailen asian kanssa edelleen. Sain tietää miehen syrjähypystä yli vuosi sitten. Ja kyllä, olin raskaana tuolloin. Terapiaa on takana yhdessä ja erikseen. Auttakaa saman kokeneet:
VOIKO TÄTÄ UNOHTAA?
Mies on pahoillaan jne. mutta itseä asia kaivelee.
Kommentit (44)
Meilläkin mies pitkään kiisti. Ja minä pöljä uskoin. Tai en jaksanut kaivaa lopullista totuutta. En tiedä. Mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä yhdenillan juttu, sarja yksittäisiä pettämisiä vai koko suhde?
Yhden yhdenillan jutun jälkeen antaisin varmaan yrittää vielä. Sillä en pidä seksiä muiden kanssa NIIN järisyttävänä juttuna että olisi kerrasta poikki jos kyse vain siitä. Suhteen kehittämistä en hyväksyisi enkä toistuvaa, suunniteltua pettämistä. Molemmat olisivat liian suuri huijaus. En voisi kokea miehen arvostavan tai kunnioittavan minua yhtään jos pitäisi kiltin miehen esitystä kotona vaikka todellisuudessa pettäisi minkä kerkeäisi.
-2
Minusta on hyvin huolestuttavaa että mies kiisti pitkään vaikka epäilit. Tuskin olisi rehellinen jatkossakaan. Anteeksi.
-2
Joo, eihän tämä hyvin mene: mies pettänyt (as far as I know) 2 kertaa. Selittelee muka parhain päin. Voi olla että en tiedä vielä kaikkea. Niin että onko joku jatkanut vastaavassa tilanteessa? Antanut jopa anteeksi? Lapsia on kaksi.
Helppoa tämä ei ole. Ollaan kyllä nyt juteltu asioista tuntikausia iltaisin lasten nukkuessa. Tätä ennen ei olla juteltú oikein mistään vuosiin. Niin ja mieheni siis piti sivusuhdetta, koska ei saanut multa läheisyyttä eikä seksiä muutamaan vuoteen. Haluan kuitenkin vielä yrittää, koska kuitenkin rakastan miestä. Jos lapsia ei olisi, ukko olisi välittömästi lentänyt pellolle. Ei tästä vielä tiedä pystynkö kunnolla antamaan anteeksi sitä valehtelua ja tuskin se koskaan unohtuu, mutta katsellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä todella kiitollinen. Vaikka suhde jatkui puolivuotta, tajusin kuinka tyhmä olin pettäessäni miestäni. Rakastan häntä edelleen ja voin sanoa rehellisesti että suhteemme parani minun pettämiseni johdosta ja mies tästä samaa mieltä. Olemme nyt naimisissa enkä koskaan voisi enää pettää uudelleen.
Meillä meni avioliitossa huonosti. Mies rakensi kuvion pystyyn toisen kanssa ja otti eron. Eivät pysyneet kauaa yhdessä ja otin miehen takaisin, koska uskoin suhteemme vaikeuksien johtuneen minusta. Ajattelin voivani pelastaa liiton satsaamalla siihen enemmän. Näin jälkeenpäin kyllä tajuan että ainahan olin satsannut kaikkeni. No, eihän se elämä siitä muuksi muuttunut. Minullakin oli odotuksia miehen suhteen. Toivoin että hänkin panostaisi suhteeseen aiempaa enemmän, mutta ei. Kyllä hän sanoi tehneensä väärin minua kohtaan, mutta käytännössä mitään aitoa "katumusta" en huomannut.
En voinut luottaa häneen ja jälkeenpäin kävi ilmi ettei kyllä kannattanutkaan. Oli yhteydenpitoa tähän toiseen naiseen (en edes halua tietää kuinka paljon ja mitä), oli treffipalstalla netissä ja mitähän kaikkea muuta? En halua tietää.
Nyt tiedän mitä tarkoittaa että anteeksi voi antaa, muttei unohtaa.
Mutta sun kohdalla voi olla toisin. Jos miehesi aidosti on pahoillaan ja pyrkii myös teoillaan tukemaan sinua siinä, että voit häneen luotta, mikään ei oo mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten takia minäkin vielä yritän. Tai me yritämme. Vaikka tunnenkin itseni todella loukatuksi, en vielä pysty tekemään lopullista ratkaisua - ainakaan eron suhteen.
Terapiassa korostetaan anteeksi antamisen merkitystä, mutta minusta ei siihen ainakaan viela ole. Haluaisin satuttaa miestani, niin kuin hänkin satutti minua.
sitä en koskaan katunut. Opiskelimme eri paikkakunnilla ja ymmärsin ja mies katui paljon.
Vuosien ja kahden lapsen jälkeen mies petti taas, ei oikeastaan edes pyytänyt anteeksi, enkä vieläkään 5v eron jälkeen ole antanut anteeksi. Miksi ihmeessä antaisin anteeksi asian, jota toinen ei edes kadu vaan vieläkin syyttää minua omista teoistaan.
Ehkä itseni tai lasten takia, mutta pystyn elämään näinkin ja lapset tapaavat isäänsä niin usein kuin haluavat ja minä en isästä pahaa heille puhu, saavat ihan itse muodostaa käsityksen hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sai alkunsa siitä, että miehen sisko kertoi minun yöpyneen kolmen nuoren miehen kämpässä.
Mies kosti ja pani jonkun itseään vanhemman naisen raskaaksi.
Ja mä tyhmä annoin anteeksi....
mutta tiedän pareja, jotka ovat tämän selättäneet.
Ajattele asia niin, että 10 vuoden kuluttua et muista edes asiaa. Jotkut asiat ovat sellaisia, että pitkässä juoksussa ne menettävät merkityksensä.
Anna hänelle anteeksi mielessäsi - erota tai et. Pääset ainakin itse irti katkeruudestasi ja voit jatkaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni oon ihan realistisesti liikkeellä; jokainen tekee virheitä. Silti tilanne korpeaa. Tunnen, tai tiedän nämä naikkoset. Aika halvalla meni.
Lapset on mulle kaikki kaikessa. Onko se sen arvoista.
Nyt kun aikaa on mennyt 14 vuotta on ero jo yhdentekevä eikä herätä tunteita. Voidaan heittää läppää puhelimessa mistä tahansa - jopa naisistaan.
Joku osa minusta rakastaa edelleen sitä "renttua" mutten takaisin kuitenkaan ottaisi.
Minulla on ollut kolme merkittävää miessuhdetta.
Kolmas oli kipein ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukkaa tekee - hajoittaako perhe vai ei.
Löytyykö lisää kohtalotovereita? Kaipais nyt lisää noita positiivisiakin (ei vain eroon johtaneita) vertaistukikertomuksia.
Olen itse mies, eikä meillä ole ollut pettämistä. Minua aina näissä pettämiskuvioissa mietityttää se, kuinka moni tuntuu jäävän kiinni pelkästään siihen, mitä on tapahtunut. Eikö se, miksi jotain tapahtui ole kuitenkin tärkeämpi?
Tuosta muuten, että syyllistätte miestä siitä, että kiistää asian loppuun asti. Kysyisin, onko suhtautumisenne pettämiseen "kerrasta poikki". Jos näin on, ymmärrän, että mies haluaa pitää kiinni suhteesta. Itse olen ainakin sanonut vaimolle, että kannattaa harkita, täytyykö minun ylipäätään tietää pettämisestä, vai ei.
Tuosta muuten, että syyllistätte miestä siitä, että kiistää asian loppuun asti. Kysyisin, onko suhtautumisenne pettämiseen "kerrasta poikki". Jos näin on, ymmärrän, että mies haluaa pitää kiinni suhteesta. Itse olen ainakin sanonut vaimolle, että kannattaa harkita, täytyykö minun ylipäätään tietää pettämisestä, vai ei.
On eri asia mokata ja olla tunnustamatta jotta ei loukkaisi puolisoaan "turhaan" ja eri asia sinnikkäästi valehdella ja kieltää vaikka toinen on jo tajunnut ja haluaa enää varmistuksen tiedolle. On todella raskas ja kuluttava tilanne jos tajuaa mutta toinen aina vain kieltää. Siinä saa miettiä jo omaa hulluuttaankin...
Tuo mitä itse sanoit voi olla puolison edun ajattelua mutta suoraan kyselyyn (puoliso on selkeästi tajunnut) kieltäminen ja uusien valheiden syöttäminen on täysin oman edun ajamista. Ei mitenkään puolison hyväksi.
Tuosta muuten, että syyllistätte miestä siitä, että kiistää asian loppuun asti. Kysyisin, onko suhtautumisenne pettämiseen "kerrasta poikki". Jos näin on, ymmärrän, että mies haluaa pitää kiinni suhteesta. Itse olen ainakin sanonut vaimolle, että kannattaa harkita, täytyykö minun ylipäätään tietää pettämisestä, vai ei.
On eri asia mokata ja olla tunnustamatta jotta ei loukkaisi puolisoaan "turhaan" ja eri asia sinnikkäästi valehdella ja kieltää vaikka toinen on jo tajunnut ja haluaa enää varmistuksen tiedolle. On todella raskas ja kuluttava tilanne jos tajuaa mutta toinen aina vain kieltää. Siinä saa miettiä jo omaa hulluuttaankin...Tuo mitä itse sanoit voi olla puolison edun ajattelua mutta suoraan kyselyyn (puoliso on selkeästi tajunnut) kieltäminen ja uusien valheiden syöttäminen on täysin oman edun ajamista. Ei mitenkään puolison hyväksi.
No, tuskin itsekään valehtelisin suoraan kysymykseen, jos se on esitetty tosissaan, joten ymmärrän kyllä näkökantasi. En pidä loppuun asti kiistämistä missään tapauksessa puolison edun ajatteluna. Se on lähinnä epätoivoinen yritys pitää kiinni suhteesta. Toisaalta kysyminenkin asettaa omat reunaehtonsa vastaukselle. Vertaa: "Tunnusta nyt vain. Mä tiedän, että sulla on toinen!" tai "Jos oikeasti haluat, että me jatketaan yhdessä, niin meidän pitää puhua myös näistä kipeistä asioista"
Toisaalta, minun on helppo jakaa neuvoja, kun en ole tuollaisessa tilanteessa ollut. Harva pystyy toimimaan järkiperäisesti.
Mitä muuten tarkoittaa, että haluaa varmistuksen tiedolle uskottomuudesta? Miksi näin? Jos nyt jätetään tautien ja raskauden mahdollisuus pois, niin eikö pelkkä epäilys jo kerro suhteen tilasta riittävästi ja pitäisi lähteä purkamaan vyyhtiä sieltä päin?
Mitä muuten tarkoittaa, että haluaa varmistuksen tiedolle uskottomuudesta? Miksi näin? Jos nyt jätetään tautien ja raskauden mahdollisuus pois, niin eikö pelkkä epäilys jo kerro suhteen tilasta riittävästi ja pitäisi lähteä purkamaan vyyhtiä sieltä päin?
Lue tämä ketju
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1365039/havettaa__ol…
vertaa sitten tätä juttua tuohon (anteeksi vain) paskalauseeseen siitä että tunnustamattomuus on puolison suojelemista. Se millä perustelit lauseen on kyllä minusta täysin ymmärrettävää vaikken puhtaasti ole siitäkään samaa mieltä. Mutta olet kovasti sitä mieltä että tunnustamattomuus johtuisi siitä ettei halua (rakkaan?) vaimon jättävän....paskat kun se voi olla myös keino löysätä toisen hirttä vielä vähän. Saa alistetun osapuolen tuntemaan itsensä entistäkin hullummaksi. On parisuhteita joissa mielenterveys järkkyy niin paljon että puolison uskottomuuden aukoton selviäminen on maailman onnellisimmaksi tekevin asia. Saada todiste siitä että on oikeassa ja puoliso käyttäytyy väärin.
Oli muitakin ongelmia joiden takia yksinään olisin eronnut. Mutta luulen että olisin heittänyt miehen kiertoon vaikka olisi ollut vain tuo pettäminen. Miehellä yritystä vähän jokaisen työkaverin kanssa. Osan kanssa vain seksiä ja muutamien kanssa suhteeseen asti. Tuo ei siis ollut selvillä ennen eroa, lähinnä vahva epäilys. Eron jälkeen yksi naisystävistään tilitti minulle aika liudan kostoksi ettei mies halunnutkaan vakavaa suhdetta hänen kanssaan. Ja tuon ex-naisystävän kertomat tiedot on tarkastettu, en nyt purematta nielisi jättämisestä katkeran naisen puheita...
Olin pitkään epävarma eroamisesta, jopa eropäätöksen jälkeen. Varmuus päätöksen oikeudesta pn tullut vasta ajan mittaan kun miehen petollisuuden mittakaava on vähitellen paljastunut. Enkä tosiaan ollut ainoa jolle valehteli. Tuokin naisystävä oli luullut olevansa ainut. HAH. Miten joku voi olla niin tyhmä että luottaa jo petturiksi tietämäänsä mieheen? Jos mies valehtelee silmät kirkkaina vaimolleen, miksi ei naistystävilleen?