Ulkosuomalaiset lapset! Miksi kuopuksen suomen oppiminen tuntuu olevan vaikeampaa kun esikoisen?

vanhempien puheen vaikutus ei ole enää niin dominoivaa kuin esikoisen kanssa.

Kuopuksen kanssa ei kertakaikkiaan ehdi panostaa kielenkehitykseen yhtä paljon kuin esikoisen kanssa. Olen huomannut itse saman ilmiön.



Tosin olen huomannut myös sen, että meillä on kuopukselle luettu paljon vähemmän yleensä ottaen kuin esikoiselle, ja ne kirjat, joita hän on joutunut kuuntelemaan ovat menneet usein yli hilseen, koska ne on valittu isomman taitojen mukaan. Sama varmaan pätee kielen oppimisessa ylipäätään.

ja lapset puhuvat täydellistä suomea

Itse en ole tallaista huomannut tuttavapiirissani. Sisrusten valeilla saattaa toki olla paljonkin eroa, mutta suinklaan aina nuorempi ei ole se heikompi.



Mutta ihan hyvia syita ovat nuo aiemmat tahan miettineet. Yksi syy saattaa olla etta sisarusten yhteinen kieli ei olekaan suomi, vaan se toinen kieli ja tama vahvistaa tietenkin viela sidetta siihen toiseen eli ympariston kieleen.

ja muutenkin painostin suomeen kieleen tosissani ja hän puhuukin hyvää suomea.

Olen nyt jo alottanut kuopukselle iltasaturutiinit vaikkei hän vielä jaksakkaan kuunnella ja esikoiselle olen sanonut että vauvan kanssa puhutaan vaan suomea. Mutta tietenkin kun ovat isänsä kanssa kolmistaan puhuvat epäilemättä asuinmaan kieltä (siis isän äidinkieltä)..

Ahdistaa vaan hieman, että kuopus ei oppisikaan suomea niin hyvin ja kun esikoisen suomi ei ole "täydellistä" niin vaikka hän vauvalle suomea puhuukin, niin se ei ole paras mahdollinen esimerkki. Mutta aika näyttää miten kuopus oppii, pitää vaan pysyä tiukkana..



ap

Johtuu siitä, että esikoisen kanssa äiti on enemmän kahdestaan, eikä ympäristön kieli vielä vaikuta niin paljoa.



Seuraavat lapset syntyvät perheeseen, joka on enemmän uuden asuinmaan kielen kanssa tekemisissä; nimenomaan esikoisen kautta.



Esikoisen kaverit, kerhot, koulut ja harrastukset ovat uudella kielellä.



Näin on käynyt meilläkin. Lisäksi olin esikoisen kanssa kauemmin kotona, 2 vuotiaaksi. Kuopuksen kanssa olin kotona 1 vuotiaaksi. Ero on selvä.



Esikoinen osaa suomea ja kuopus ei. Esikoinen ei ole myöskään koskaan puhunut kuopukselle suomea.

Esikoisen kanssa olin kotona yli 2 vuotta ja oppi siis suomen ja kuopuksen kanssa vaan 1-vuotiaaksi..



Nyt äkkiä lukemaan vauvalle!

Sisarukset puhuvat keskenään paikallista kieltä ja vanhempien kanssa suomea, joten sisarusten vaikutus siinä ainakin on

elämä jatkuu

Minä en lapsiltani suomenkielen taitoa vaadi. Riittää että ovat iloisia ja onnellisia ja tasapainoisia lapsia.

Se mitä kieltä puhut ei ole tärkeätä

meillä johtuu siitä, että lapset leikkivät helposti keskenään asuinmaan kielellä. Meille vanhemmille puhuvat kyllä molemmat suomea, mutta keskenään vaihtuu heti englanniksi.



Ja esikoiselle näytettiin hirmuisesti suomenkielisiä videoita. Nyt vuosien myötä uusia videoita ei meille lähetä enää kukaan. Nuo vanhat videot ovat liian lapsellisia esikoiselle ja siksi yleensä katsovat yhdessä täkäläisiä leffoja. Itse asiassa eilen juuri sanoin, että nyt ei ole tarjolla mitään leffaa ennen kuin suomi-muumit on tuijotettu läpi (juuri tuon kielen takia). Esikoinen ei kuulemma aio sitten katsoa lähiviikkoine mitään.

Näin ainakin meillä.



Puhumaan oppiessapienimmäinen osasi suomeavarsin hyvin, mutta noin 4v kehitys hidastui selvästi, koska valtakieli vie niin ison osan ajasta.



Lapset leikkivät keskenään kotimaamme (=koulu)kielellä. Näin tapahtuu myös jos leikkivät muiden suomalaisten lasten kanssa.

suomenkielisiä meiltä löytyy kyllä paljon.

Saavat luvan katsella niitä..



ap

Meinaan piilottaa kaikki esikoisen ei-suomenkieliset dvd't...

Esikoisellasi on kaksi omaa kieltä, ei vain se sinun kielesi!

Ja hankitko kaikki lempi-dvd:t sitten myös suomeksi, muutenhan tuo on tosi ilkeää.

Ulkosuomalaisten olisi hyvä ymmärtää ja hyväksyä, etteivät heidän lapsensa ikinä puhu niin "hyvää" ja monipuolista suomea, kuin Suomessa asuvat suomenkieliset.

Kannattaa pitää mielikuvat siitä toisesta kielestä positiivisena eikä pingottaa turhaan (vaalia sitä toki saa, muttei nuttura kireällä).

Meilläkin lapset puhuvat suomea keskenään, koska se on ympäristön kieli ja koska itse olen kaksikielinen, menen huomaamattani tuohon mukaan, mikä tyhmyyteni kieltämättä joskus harmittaa.

En kuitenkaan halua nipottaa toisesta perheemme kielestä (minun toinen ja miehen äidinkieli), pääasia että suhtautuvat siihen myönteisesti ja kiinnostuneesti, ymmärtävät sitä ja pystyvät kommunikoimaan sillä itsevarmasti (ei tarvitse olla täydellistä).

t. 9v:n ja 6v:n äiti

ps: meilläkin muuten juuri tuo kuopus puhuu sitä perheen omaa kieltä huonommin:-P

Olen myös miettinyt samanlaisia asioita viime aikoina. Meillä ei isä ole suomalainen. Mun kohta 6-v esikoinen puhuu todella hyvää suomea ja (melkein) aina vastaa mulle suomeksi. Hän oli kyllä muutenkin erittäin aikainen puhuja ja 1,5-vuotiaasta lähtien osasi erottaa kielet eikä yrittänyt puhua suomea täkäläisille. Pikkuveli on vähän päälle kaksi ja on verbaalisesti todella jäljessä isosiskostaan. Puhuu kyllä aika paljon suomea mutta huolenaiheeni on se että hän puhuu suomea ja täkäläistä kieltä sekaisin kaikille. Miehen sukulaiset aina pyytää tulkkaamaan kun eivät ymmärrä. Isompi kyllä yleensä puhuu hälle suomea joten en usko sen johtuvan sisaruksista.

Meillä on niinpäin että esikoinen oli päiväkodissa yksivuotiaasta ja kuopus on kotihoidossa eikä kuule oikeastaan muuta kuin suomea päivät pitkät, joten miten tämä on mahdollista??? Kai se on sitten niin että lapset ovat vaan niin erilaisia. Toivottavasti tämä tästä, aika näyttää.

ja oppivat eri asioita eri tavoilla ja eri määrän.

että ensimmäinen puhuu hyvää suomea ja toinen ja jos kolmaskin sekottelee kieliä ja kielioppi yms. on ihan retuperällään siihen ensimmäiseen verrattuna..



ap