Anoppilareissun jälkeen minun saldo äitinä on sitten mainio. ;)

Eli aikalailla samalla tavalla kuin oma äitini (ja anoppinikin). ELi ensinnäkin muistan että lapseni ja hänen puolisonsa ovat vauvan vanhempia, HE tuntevat lapsensa parhaiten, HE päättävät miten lapsen kanssa toimitaan. Minun ei tarvitse ohjeistaa jos neuvoja ei pyydetä, koska aika on muuttunut eikä heidän vauvansa ole sama kuin minun vauvani. ELi vauvatkin ovat erilaisia. Eikä myöskään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa lasta.

Mieluummin tuen tyttäreni tai miniäni äitiyttä kehumalla ja kannustamalla eli toimimalla mieluummin niin, että hän saisi minun sanoistani tunteen että on hyvä äiti ja osaa toimia lapsensa parhaaksi. Se on kaikkien etu, myös mummon.

vauvanhoidosta ja tutkii netistä uudet ohjeet. Hänen pitää tietää, mitä nykyään suositellaan ja olla ajanhermolla, ettei vain pikkuminiä hermostu. Muistakaa sitten itsekin kun teille tulee vävyjä ja miniöitä, että tutkitte tarkkaan uudet suositukset, että ette mene hyvän hyvyyttänne vahingossakaan sanomaan vanhanaikaisia käsityksiänne kun luulette niiden olevan oikeita. Suositukset muuttuu ja ei ihmiset, joilla ei ole enää pieniä vauvoja, pysy niiden perässä. Olen jo itsekin ihan hukassa, mitä nykyään saa tehdä ja ei saa tehdä, vaikka omat lapseni olen synnyttänyt 90-luvun alussa. Seurasin juuri sukulaistyttöni vauvanhoitoa ja moni tapa on jo muuttunut, mitä neuvolasta antavat.

Minulla ei ole miniöitä, mutta voisin joissakin asioissa tehdä samoin. Mulle kyllä tyttäret sanovat suoraan lopeta tuo neuvominen.