Anoppilareissun jälkeen minun saldo äitinä on sitten mainio. ;)

mummo haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.



Miksi mummo haluaa, että pienet lapset menevät noin myöhään nukkumaan?

Ja mies katsoo lapasena vierestä?

se on kätevä emäntä. :) Miehelle kun sanon noista jutuista, sehän sanoo että no älä kuuntele, paa toisesta korvasta ulos... Eikä se itse ole kuulollakaan, eikä tarvii kuvitella että anoppi miestä ja sen oloa lasten kanssa arvostelisi. Sehän on maailman paras iskä. ;)

Mieluumminko siedät tollaista paskaa ja annat kävelä itsesi yli. Kyllä meillä sanottiin anopille ja varsin suoraan. Siihen loppui juuri tuo tollainen mun mitätöinti. Nyt kun olet sen antanut vapaasti talloa sun päälle niin voit uskoa että sehän vaan jatkaa. Kohta tulee omat penskatkin silmille kun ne huomaa että mummo on pomo. Ei millään pahalla, mutta saman olen kokenut ja vielä pahempana.

On oikeasti siis tosi mukava anoppi, suorapuheinen vaan. Ja muutaman kerran tässä 15 vuoden aikana on just tuolla tavalla ilmaissut kantaansa minusta äitinä. Pahin oli, kun ihan tuoreena äitinä (vauva 6 vkoa) pyysin anoppia katsomaan vauvaa, kun imuroin ja moppaan ja siivoan ristiäisiä varten, ettei homma koko ajan keskeydy (meillä vauva viihtyi sylissä eli hommia oli vaikea saada tehtyä). Anoppi sysää vauvan heti imetyksen jälkeen (ehdin siis etsiä vain imurin esille) sänkyynsä ja julistaa, että menee siivoamaan parveketta. Vauva heti protestoi hylkäystä enkä siis voi imuroida vaan hyssyttelen vauvaa koko sen ajan, kun anoppi siivoaa parveketta. Lopulta rohkaistun ja pyydän, että voisiko mieluummin tulla katsomaan vauvaa, niin anoppi ottaa vauvan syliinsä ja toteaa, että äiti on tainnut opettaa sinut sylivauvaksi, kun et sängyssä viihdy. Sen jälkeen anoppi lähti ja meille tuli siivotuksi parveke, jossa kukaan ei ristiäisissä viihtynyt, kun oli jo marraskuu...



Mutta ennen kuin kukaan ehtii syyttelemään, miten kiittämätön miniä olen, kiitin anoppia parvekkeen pesusta ja imuroin ja moppasin sitten yöllä, kun mies tuli töistä (oli iltavuorossa). Alakertalaiset eivät ehkä siitä olleet kiitollisia. Ja kantoliinan hankin sen jälkeen...

täälläkin. Sillä erotuksella vaan, että appikin tekee tuota samaa. Tässä esimerkkejä "neuvoista":



- pientä vauvaa ei saa pitää paljon sylissä

- ei saa imettää liikaa (= vauvantahtinen imetys ei käy)

- vauva/taapero pitää jättää yksin sänkyyn huutamaan: kyllä se siitä sitten joskus nukahtaa. Ovi kiinni vaan, niin huuto ei häiritse

- 1- vuotias ei tarvitse päiväunia

- taapero ei tarvitse säännöllistä päivärytmiä, ei etenkään säännöllisiä ruoka-aikoja

- taaperon voi jättää yksin pihalle

- taaperoa hoitamaan voi ottaa kenen tahansa tallaajan, jota lapsi ei ole edes koskaan nähnyt

Meillä oli iso sukujuhla, kun vauva oli 4-viikkoinen. Oltiin koko aamupäivä pyöritty paikalla ja tietysti uutta vauvaa oli käynyt koko kööri kuikuilemassa. Puoleenpäivään mennessä vauvaparka oli ihan tööt ja lähdin juhlatilasta ulos vauva sylissä, tarkoituksena etsiä hiljainen nurkka pihalta ja antaa vauvan nukkua sylissä rauhassa. No eiköhän se anoppi poukkoa perään. Minä seisoin pihalla huutavaa vauvaa heilutellen ja anoppi törmää viereen ja alkaa kovaan ääneen selittää ties mitä tuubaa, ei kiinnosta ja vauva ei saa nukahdettua. Lopulta lähden kävelemään kohti pihan kauimmaista nurkkaa jonnekin puun taakse ja korvissa kaikuu anopin huuto: "Hyssyvauva, siitä tulee hyssyvauva! Mitä sää sitä sinne viet, HYSSYVAUVA TULEE!"



Siellä puun takana en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. :D Ja kas kummaa, se koko aamupäivän mekkaalaa sietänyt "hyssyvauva" nukahti hienosti syliini alle minuutissa ja nukkui edelleen hyvin, kun palasin hetken päästä samaisen anopin liepeille istumaan. Että semmoinen hyssyvauva, oiskohan ehkä kuitenkin ollut vain piirun verran yliväsynyt ja siksi ei nukahtanut anopin huutaessa.



Samainen anoppi oli myös sitä mieltä, että kun vauva paria kuukautta myöhemmin huusi anoppilassa, oli syynä se, että "no kyllähän se vauva huutaa kun aina olette kotona, eikä ole saanut tottua muihin paikkoihin". :D Niin, eihän me käydäkään kuin vauvamuskarissa, mammakerhossa, perhekahvilassa, kirjastossa, kaveriperheissä ja ties missä monta kertaa viikossa. Hulluksi tulisi jos kotona nyhjäisi kaikki päivät.



Onneksi tuo anoppi on sellainen, että se kyllä unohtaa heti mitä sanoi, eikä siis takerru, jankkaa tai pahoita mieltään. On vain tuollainen sammakkotohtori ja päräyttää mitä ekana mieleen tulee. Seuraavana päivänä on varmasti eri mieltä itsensä kanssa ja päräyttää jotain päinvastaista. :D

Mä kyllä sanoisin suorat sanat, että nyt riittää tuo vihjailu ja v***uilu. Miehesi tietysti haluaa säilyttää rauhan ehdottamalla toisesta korvasta sisään-toisesta ulos -menetelmää, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tuollaista ei ole mikään pakko alistua kuuntelemaan.

Mutta sitten homma meni täysin sietämättömäksi. Olin anopin vuoksi jatkuvasti huonolla tuulella ja riitelyksi alkoi mennä miehenkin kanssa. Vasta sitten mies teki lopun äitinsä hevostelusta.

Eli kun anoppi täräyttelee jotain tökeröä tai järjetöntä, ei tarvitse edes sanoa mitään vaan voi katsoa miestä silmiin. Siellä ollaan samalla puolella. :) AP:n kannattaisi ehdottomasti jutella miehensä kanssa ja kertoa, että tuo tuntuu pahalta ja kaikkein pahimmalta tuntuu se, ettei mies ole mukana. Tietysti mies on joutunut oppimaan tekniikat, joilla selvitä äitinsä kanssa, mutta koko perheen ei tarvitse joutua niillä tekniikoilla puljaamaan.

jaksanut loukkaantua. Totta kai äitini opetti niitä tapoja, joita hänelle oli opetettu. Syöttö 4 tunnin välein ja ei syliin jne..Niitä oli hänen nuoruudessa taottu päähän, että ne on oikeita.

Voin kuvitella, kuinka minä tytölleni ihmettelen, että miksi et anna joka inahdukseen rintaa ja tutinkin annat ja miksi et nukuta perhepedissä. Näin meille opetettiin. Heillä on jo uudet tuulet menossa ja jokaiselle sukupolvelle annetaan uusia ohjeita.

On oikeasti siis tosi mukava anoppi, suorapuheinen vaan. Ja muutaman kerran tässä 15 vuoden aikana on just tuolla tavalla ilmaissut kantaansa minusta äitinä. Pahin oli, kun ihan tuoreena äitinä (vauva 6 vkoa) pyysin anoppia katsomaan vauvaa, kun imuroin ja moppaan ja siivoan ristiäisiä varten, ettei homma koko ajan keskeydy (meillä vauva viihtyi sylissä eli hommia oli vaikea saada tehtyä). Anoppi sysää vauvan heti imetyksen jälkeen (ehdin siis etsiä vain imurin esille) sänkyynsä ja julistaa, että menee siivoamaan parveketta. Vauva heti protestoi hylkäystä enkä siis voi imuroida vaan hyssyttelen vauvaa koko sen ajan, kun anoppi siivoaa parveketta. Lopulta rohkaistun ja pyydän, että voisiko mieluummin tulla katsomaan vauvaa, niin anoppi ottaa vauvan syliinsä ja toteaa, että äiti on tainnut opettaa sinut sylivauvaksi, kun et sängyssä viihdy. Sen jälkeen anoppi lähti ja meille tuli siivotuksi parveke, jossa kukaan ei ristiäisissä viihtynyt, kun oli jo marraskuu...

Mutta ennen kuin kukaan ehtii syyttelemään, miten kiittämätön miniä olen, kiitin anoppia parvekkeen pesusta ja imuroin ja moppasin sitten yöllä, kun mies tuli töistä (oli iltavuorossa). Alakertalaiset eivät ehkä siitä olleet kiitollisia. Ja kantoliinan hankin sen jälkeen...

on itse sellaista tyyppiä, ettei oikein osaa antaa vaan olla. Riitelyksihän se menee... Tuloksena on ollut se, että appi pyörittelee silmiään, sanoin sitten ihan mitä tahansa ja anoppi mököttää.



Parhaimman lopputuloksen sain kerran, kun yksinkertaisesti vain poistuin huoneesta kesken anopin "esitelmöinnin".



Voitte varmaan arvata, että kovin usein ei tee mieli tavata...

Pistäs anopille aikalisä. Sitä saa mitä tilaa...älä käy lasten kanssa anoppilassa vähään aikaan. Ei tuollaisen kans tarvi olla tekemisissä..

vauvanhoidosta ja tutkii netistä uudet ohjeet. Hänen pitää tietää, mitä nykyään suositellaan ja olla ajanhermolla, ettei vain pikkuminiä hermostu.

Muistakaa sitten itsekin kun teille tulee vävyjä ja miniöitä, että tutkitte tarkkaan uudet suositukset, että ette mene hyvän hyvyyttänne vahingossakaan sanomaan vanhanaikaisia käsityksiänne kun luulette niiden olevan oikeita. Suositukset muuttuu ja ei ihmiset, joilla ei ole enää pieniä vauvoja, pysy niiden perässä.

Olen jo itsekin ihan hukassa, mitä nykyään saa tehdä ja ei saa tehdä, vaikka omat lapseni olen synnyttänyt 90-luvun alussa. Seurasin juuri sukulaistyttöni vauvanhoitoa ja moni tapa on jo muuttunut, mitä neuvolasta antavat.

täälläkin. Sillä erotuksella vaan, että appikin tekee tuota samaa. Tässä esimerkkejä "neuvoista":

- pientä vauvaa ei saa pitää paljon sylissä

- ei saa imettää liikaa (= vauvantahtinen imetys ei käy)

- vauva/taapero pitää jättää yksin sänkyyn huutamaan: kyllä se siitä sitten joskus nukahtaa. Ovi kiinni vaan, niin huuto ei häiritse

- 1- vuotias ei tarvitse päiväunia

- taapero ei tarvitse säännöllistä päivärytmiä, ei etenkään säännöllisiä ruoka-aikoja

- taaperon voi jättää yksin pihalle

- taaperoa hoitamaan voi ottaa kenen tahansa tallaajan, jota lapsi ei ole edes koskaan nähnyt

anoppisi laukoo ns. totuuksia? Sinuna tekisin seuraavasti:Aina kun mies palaa takaisin vessasta, kaupasta ulkoa tai missä on ollutkin, niin kertoisin hänelle esim seuraavasti: Kuule, äitisi on jälleen huolestunut lapsista. Hän ihmettelee, että eikö meillä tarjota koskaan kalaa ruoaksi? poistaisitko äidiltäsi tämän huolenaiheen.

suositeltu sitä, että taaperon voi jättää ulos valvomatta? Kyllähän jo ainakin 1900-luvun alussa kehotettiin vahtimaan lapsia niin, etteivät ne esim. pääse syömään lipeää. Ja ruokaakin kai aina on kehotettu antamaan lapselle jotakuinkin säännöllisesti...

Tiedän, että suositukset vaihtelevat tiheästikin, mutta ei kai nyt sentään maalaisjärkikin jotain sanoo... Totta kai saa keskustella erilaisista kasvatustavoista, mutta ei niin, että "minun tapani on ainoa oikea. Lapsesta tulee sellainen ja sellainen, jos ei noudata nimenomaan minun tapaani"

t. #7

vauvanhoidosta ja tutkii netistä uudet ohjeet. Hänen pitää tietää, mitä nykyään suositellaan ja olla ajanhermolla, ettei vain pikkuminiä hermostu.

Muistakaa sitten itsekin kun teille tulee vävyjä ja miniöitä, että tutkitte tarkkaan uudet suositukset, että ette mene hyvän hyvyyttänne vahingossakaan sanomaan vanhanaikaisia käsityksiänne kun luulette niiden olevan oikeita. Suositukset muuttuu ja ei ihmiset, joilla ei ole enää pieniä vauvoja, pysy niiden perässä.

Olen jo itsekin ihan hukassa, mitä nykyään saa tehdä ja ei saa tehdä, vaikka omat lapseni olen synnyttänyt 90-luvun alussa. Seurasin juuri sukulaistyttöni vauvanhoitoa ja moni tapa on jo muuttunut, mitä neuvolasta antavat.

täälläkin. Sillä erotuksella vaan, että appikin tekee tuota samaa. Tässä esimerkkejä "neuvoista":

- pientä vauvaa ei saa pitää paljon sylissä

- ei saa imettää liikaa (= vauvantahtinen imetys ei käy)

- vauva/taapero pitää jättää yksin sänkyyn huutamaan: kyllä se siitä sitten joskus nukahtaa. Ovi kiinni vaan, niin huuto ei häiritse

- 1- vuotias ei tarvitse päiväunia

- taapero ei tarvitse säännöllistä päivärytmiä, ei etenkään säännöllisiä ruoka-aikoja

- taaperon voi jättää yksin pihalle

- taaperoa hoitamaan voi ottaa kenen tahansa tallaajan, jota lapsi ei ole edes koskaan nähnyt

piti olla " mutta kai nyt sentään".

Tiedän, että suositukset vaihtelevat tiheästikin, mutta ei kai nyt sentään maalaisjärkikin jotain sanoo...

Olisin voinut luulla omaksi anopikseni, mutta nuo lasten lukumäärä ei täsmännyt :)

Meilläkin anoppi katsoi asiakseen opettaa kädestä pitäen minulle miten lasta hoidetaan. Omasta mielestään hän tekee kaiken oikein ja paremmin kuin muut. Mieheni on niin tottunut tuohon säksätykseen, joten hän ei edes kuule (halua kuulla). Itse en ole vielä niin tottunut, joten räpätys tunkeutuu väkisin korviini.



Ja todellakin tiedän miten käyttäydyn, kun itse olen anoppi! En näpäyttele enkä väkisin neuvo, jos ei kysytä! Sehän nyt on selvää että ajat ja tavat muuttuvat.

eikä kritisoida täällä. Hänellä on elämän kokemusta sinua enemmän ja voi olla joissakin asioissa sinua enemmän oikeassa.

itselläni ei noin paha anoppi ole läheskään ihan kiva, toisinaan vaan ärsyttää. Meidän toinen lapsi kun on vähän äkänen luonteeltaan niin menipä anopillakin jauhot suuhun kun oli tytön herättäny päiväunilta niin kauhea huuto tytöllä eikä mikään auttanut siinä sai anoppikin nähdä että ei aina onnistu se rauhoittelukaan.