Sikainfulenssaan kuolleen 8-vuotiaan kuolemaa tutkitaan rikoksena

älykkäämpiä ihmisiä kuin hoitajakoulutukseen. Tämä on fakta. Tämä ei sulje pois sitä, että jotkut hoitajatkin olisivat erittäin älykkäitä.



Turha tästä on kenenkään loukkaantua.



Minun koulutustani miettivälle tiedoksi, että olen diplomi-insinööri. Tämä ei kyllä tee faktaa yhtään sen todemmaksi kuin se, että olisinkin kirvesmies.

sitä tosiasiaa miksikään muuta, että insinöörin koulutuksella ei hoidontarpeen arviota varmasti tehdä ainakaan paremmin, kuin hoitajat, jotka ovat siihen saaneet koulutuksen tekevät.Muussa tapauksessa melkoisen narsistinen näkemys sinulla on omista älynlahjoistastasi. Tämä on fakta, eikä tästä tarvitse loukkaantua.



Suurinosa sinun kaltaisistasi ei edes tiedä sairaanhoitajien työstä yhtään mitään, mutta kuvittelee olevansa niin älykkäitä, että kykenee arvostelemaan kyllä toisten ammattitaitoa ja työn osaamista, jos ei kaikki mene terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan vastaanotolla insinööriäidin mielen mukaisesti, jos lapsella on vaikka ylipainoa tai ihan pelkkä flunssa vain.

Meille oli tulossa kuudes lapsi. Kuopu on 6v ja jo hänen raskaudessaan kärsin ennenaikaisista supistuksista ja kohdun sisäsuun pettämisestä. Tämä epäiltiin johtuvan streptokokista ja akteeri vaginoosista. Osastolla makasin melekin 10 viikkoa ja poika saatiin pysymään sisuksissa 38 viikolla saalla vaikka rv 20 sisäsuu oli apposen auki ja kanavaa 1,4cm jäljellä.

Lokakuussa viime vuonna tein positiivisen testin ja laparoskopian (mulla myön endometrioosi) jälkitarkastus osiui rv 7 ja jo silloin ilmaisin gynelle huoleni tästä raskaudesta ja edellisen raskauden ongelmista. Vastauksena oli, että katsotaan sitten np-ultrassa. neuvolasta laitettiin np-ultraan lähete jossa toivottiin ultrauksen suorittavan lääkärin jotta mahdolliset ongelmat havaittaisiin ajoissa ja asialle voitaisiin tehdö jotain, esim. tukilangoitus kohdunsuulle ja antibiootti profylaksia. Ultraaja oli kuitenkin kätikö, kylläkin pätevän oloinen ja kohdunkaula näytti hyvältä. Rv 16 nuvolassa olin jo hyvin huolissani tilanteesta vaikkei mitään eriskummallisia oireita ollutkaan. Kohdin kasvukipuina pidin niitä ihmeellisiä "repäisy" tuntemuksia, mutta silti neuvolasta laitettiin taas lähete äitipolille, että äiti huolissaan ja peloissaan ja edellisen raskauden historia. Vastaukseksi tuli, että ei vaai seurantaa, antibiootti iv:sti sitten synnyttämään tullessa.

17+3 vkolla oli muutama aika napakka supistus, mutta mulla oli ihan järjetön sykä joten ajattelin niiden johtuvan siitä. Soitin kuitenkin neuvolaan ja neuvolasta täti sitten soitti äitipolille ja sieltä vastaus oli taas, että ei tänne kyllä tarvitsis tulla, mutta jos nyt ei millään kotona pärjää niin sitten se on varmaan tultava. Neuvolasta täti kirjoitti sitten lähetteen jolla pääsin päivystyksenäö äitipolille ja sielä tympeä lääkäri motkotti, että kai se on sut tutkittava vaikka vasta viime viikolla ilmoitin, että sä mitään seurantaa tarvitsen.

Tilanne oli jo aika lohdotun. Kohdun sisäsuu täysin auki, kiinni olevaa kanavaa sentti jäljellä. Tukilankoja ei mun jrjettömän yskän ja siitä johtuvien supistusten takia voitu silloin laittaa joten sain käskyn kotiin viikon vuodelepoon ja sitten tarkituskseen.

Makasin viikon kotona takapuoli tyynyllä, että paine kohdunkaulalle olisi mahdollisimman vähäinen.

Viikon päästä kontrollissa havaittiin sitten kohdunsuu täysin pettäneeksi ja kalvorakko emättimessä ja vauvalla jalat jo kanavassa. Suunnitletiin osastolla pää alaspäin makuuta, että saataisiin sikiöpussi vetäytymään pois kanavasta ja hätälangat ommeltua kohdunkaulaan. Viikkoja mulla tässä vaiheessa siis 18+4.

Pahemmaksi tuuriksi lapsivesitesti oli positiivinen, eli jostain sitä tihkui vaikka kohdussa vielä oli vettä hyvin ja vauva liikkui virkeästi. Vaihtoehtoja annettiin tasan kaksi, joko menen kotiin ja odotan että vauva syntyy kotona parissa päivässä tai sitten synnytys käynnistetään samantien.

Mä olin niin paniikissa, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon kun kotona kuitenkin viisi lasta joten synnytä täällä sitten.

Synnyytksen piti olla helppo ja nopea kun paikat oli käytännössä auki, mutta kuitenkin meni yli 27h ennenkun synnytin pienen enkelipoikani...



Jälkitarkastuksen jälkeen lähtee kirjallinen kantelu lääkäreille välinpitämättömyydesta ja siitä, että kaikista lähetteistä huolimatta ja edellisen raskauden ongelmien vuoksi mua ei otettu seurantaan.



Pikkuruinen enkelipoikani syntyi tasan 2 viikkoa sitten ja suru on edelleen musertava ja ennenkaikkea vituttaa rankasti, että oikealla hoidolla oltasiin voitu saada elävä vauva.



Kirjoitus on varmasti sekava ja täynnä virhietä. Unilääkkeen voimalla tässä kirjoittelen ja odottelen nukkumatin korjaavan edes hetkeksi tästä surusta pois!

surullista luettavaa! :/ En ihmettele yhtään, miksi hoitajia on vaikeaa saada työhön tai ylipäätänsä terveysalalla. Tässäkään ketjussa kukaan ei ole juuri kertaakaan arvostellut lääkäriä, vaikka tämä keskustelu potilaan äidin kanssa juuri ennen tämän kuolemaa. Täällä on vihjattu hoitajien olevan alempaa väkeä ja jopa älykkyysosamäärästäkin on tullut keskustelua. Äärimmäisen aliarvioivaa.



Sairaanhoitajan/terveydenhoitajan työtä arvostavat eniten ne, jotka itse joutuvat useimmin palveluja käyttämään: esim. vanhukset, osa lapsiperheistä.



En ymmärrä tätä ketjua ja olen todella pahoillani ammattikuntani puolesta. Päivittäin huolimatta siitä, että olen aina ollut huolellinen työssäni kymmenen vuoden ajan, välttynyt isommilta virheiltä ja pyrkinyt säilyttämään malttini. Silti kuulen päivittäin kun minulle huudetaan puhelimessa, kiroillaan, haukutaan, kun aikaa lääkärille ei heti tule. Hankalaa niitä aikoja on antaa, jos niitä ei ole mistä antaisi. Ei ole kenenkään etu huijata tai kiusata sairaita ihmisiä turhaan odotuttamalla. Ainakin itse antaisin aikoja kaikille niitä tarvitseville, jos sellaisia olisi. Tällöin ainoa asia, mitä voin tehdä, on pyytää minun luonani käymään, tai kysyä ylikuormitetulta päivystävältä, ottaako hän vastaan vielä yhden ylimääräisen potilaan.



Puhelintyö on todella haastavaa, itse useimmiten vaikeasti arvioitavissa tilanteissa pyydän herkemmin paikan päälle ja siirrän hoitovastuun lääkärille konsultoimalla häntä.



Jos soitan jatkuvasti lääkärille pienemmistä asioista, koetaan nämä puhelut heidän vastaanottoaan häiritsevinä ja pahimmassa tapauksessa saan haukut sekä lääkäriltä "häirinnästä" ja potilaalta siitä, ettei hän saa apua. En näe juuri kovin montaa syytä, miksi jaksaisin työssäni.



Useimmiten potilailta saamani palaute on kuitenkin positiivista. Tämä auttaa jaksamaan. Miettikää hyvät ihmiset omiakin käytöstapojanne. Emme me hoitajat halua tahallamme olla antamatta aikaa tai kiusata sairasta ihmistä. Meilläkin on rajoitetut mahdollisuudet halustamme huolimatta asioihin vaikuttaa, järjestelmä on ajoittain hankala, eikä kykene vastaamaan enää nykyajan ihmisten tarpeisiin. Terveydenhuoltojärjestelmämme on jatkuvasti ylikuormitettu. Perusystävälliset käytöstavat täytyy muistaa asioidessa hoitajan kanssa samalla tavoin, kuin pankissa ja kaupassakin. Tuskin kukaan sielläkään räyhää, jos ei löydä sellaista vaatetta, kuin juuri sillä hetkellä mieli tekisi, tai ellei tilillä ole rahaa? :)



En hämmästele yhtään, miksi sairaanhoitajia, terveydenhoitajia on vaikeaa saada pysymään terveysasemilla. En ymmärrä, miksi meitä hoitajia aina täällä haukutaan ja arvostellaan sekä aliarvioidaan niin syvästi.



Useimmiten arvostelijat ovat vielä juuri niitä, joilla ei paljoa ole kokemusta palveluiden käyttämisestä. Itse ainakin harkitse alanvaihtoa päivittäin. Tiedän monta fiksua, ystävällistä hoitajaa, jotka ovat näin tehneetkin aivan em. syistä.

Meille oli tulossa kuudes lapsi. Kuopu on 6v ja jo hänen raskaudessaan kärsin ennenaikaisista supistuksista ja kohdun sisäsuun pettämisestä. Tämä epäiltiin johtuvan streptokokista ja akteeri vaginoosista. Osastolla makasin melekin 10 viikkoa ja poika saatiin pysymään sisuksissa 38 viikolla saalla vaikka rv 20 sisäsuu oli apposen auki ja kanavaa 1,4cm jäljellä.

Lokakuussa viime vuonna tein positiivisen testin ja laparoskopian (mulla myön endometrioosi) jälkitarkastus osiui rv 7 ja jo silloin ilmaisin gynelle huoleni tästä raskaudesta ja edellisen raskauden ongelmista. Vastauksena oli, että katsotaan sitten np-ultrassa. neuvolasta laitettiin np-ultraan lähete jossa toivottiin ultrauksen suorittavan lääkärin jotta mahdolliset ongelmat havaittaisiin ajoissa ja asialle voitaisiin tehdö jotain, esim. tukilangoitus kohdunsuulle ja antibiootti profylaksia. Ultraaja oli kuitenkin kätikö, kylläkin pätevän oloinen ja kohdunkaula näytti hyvältä. Rv 16 nuvolassa olin jo hyvin huolissani tilanteesta vaikkei mitään eriskummallisia oireita ollutkaan. Kohdin kasvukipuina pidin niitä ihmeellisiä "repäisy" tuntemuksia, mutta silti neuvolasta laitettiin taas lähete äitipolille, että äiti huolissaan ja peloissaan ja edellisen raskauden historia. Vastaukseksi tuli, että ei vaai seurantaa, antibiootti iv:sti sitten synnyttämään tullessa.

17+3 vkolla oli muutama aika napakka supistus, mutta mulla oli ihan järjetön sykä joten ajattelin niiden johtuvan siitä. Soitin kuitenkin neuvolaan ja neuvolasta täti sitten soitti äitipolille ja sieltä vastaus oli taas, että ei tänne kyllä tarvitsis tulla, mutta jos nyt ei millään kotona pärjää niin sitten se on varmaan tultava. Neuvolasta täti kirjoitti sitten lähetteen jolla pääsin päivystyksenäö äitipolille ja sielä tympeä lääkäri motkotti, että kai se on sut tutkittava vaikka vasta viime viikolla ilmoitin, että sä mitään seurantaa tarvitsen.

Tilanne oli jo aika lohdotun. Kohdun sisäsuu täysin auki, kiinni olevaa kanavaa sentti jäljellä. Tukilankoja ei mun jrjettömän yskän ja siitä johtuvien supistusten takia voitu silloin laittaa joten sain käskyn kotiin viikon vuodelepoon ja sitten tarkituskseen.

Makasin viikon kotona takapuoli tyynyllä, että paine kohdunkaulalle olisi mahdollisimman vähäinen.

Viikon päästä kontrollissa havaittiin sitten kohdunsuu täysin pettäneeksi ja kalvorakko emättimessä ja vauvalla jalat jo kanavassa. Suunnitletiin osastolla pää alaspäin makuuta, että saataisiin sikiöpussi vetäytymään pois kanavasta ja hätälangat ommeltua kohdunkaulaan. Viikkoja mulla tässä vaiheessa siis 18+4.

Pahemmaksi tuuriksi lapsivesitesti oli positiivinen, eli jostain sitä tihkui vaikka kohdussa vielä oli vettä hyvin ja vauva liikkui virkeästi. Vaihtoehtoja annettiin tasan kaksi, joko menen kotiin ja odotan että vauva syntyy kotona parissa päivässä tai sitten synnytys käynnistetään samantien.

Mä olin niin paniikissa, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon kun kotona kuitenkin viisi lasta joten synnytä täällä sitten.

Synnyytksen piti olla helppo ja nopea kun paikat oli käytännössä auki, mutta kuitenkin meni yli 27h ennenkun synnytin pienen enkelipoikani...

Jälkitarkastuksen jälkeen lähtee kirjallinen kantelu lääkäreille välinpitämättömyydesta ja siitä, että kaikista lähetteistä huolimatta ja edellisen raskauden ongelmien vuoksi mua ei otettu seurantaan.

Pikkuruinen enkelipoikani syntyi tasan 2 viikkoa sitten ja suru on edelleen musertava ja ennenkaikkea vituttaa rankasti, että oikealla hoidolla oltasiin voitu saada elävä vauva.

Kirjoitus on varmasti sekava ja täynnä virhietä. Unilääkkeen voimalla tässä kirjoittelen ja odottelen nukkumatin korjaavan edes hetkeksi tästä surusta pois!

Perusystävälliset käytöstavat täytyy muistaa asioidessa hoitajan kanssa samalla tavoin, kuin pankissa ja kaupassakin. Tuskin kukaan sielläkään räyhää, jos ei löydä sellaista vaatetta, kuin juuri sillä hetkellä mieli tekisi, tai ellei tilillä ole rahaa? :)

Vertaat lapsen elämästä ja kuolemasta vastaavan triage-hoitajan työtä pankkineidin tai kaupan kassan asiakaspalvelutehtäviin. Kyseessä on aivan eri mittaluokan tilanteet.

Ja miksi, oi miksi, hoitajat suostuvat ottamaan ensiapupäivystyksessä kaikkein suurimman vastuun ilman riittävää koulutusta ja pätevyyttä? Lääkärit ovat selvästi fiksumpia, kun tajuavat että lasikoppidiagnoosien tekeminen on niin riskaabelia hommaa, että siihen ei kannata suostua. Hoitajat tyhmyyksissään siihen suostuvat. Kertoo jotain näiden kahden ammattikunnan eroista...

hoitajille. Silti meinasi vauvani kuolla jos olisin uskonut hoitajan neuvoja. Tai oikeammin kieltoa, koska kielsi ehdottomasti viemästä vauvaani sairaalaan. Uhkasi jopa, että emme tule pääsemään sisään millään keinolla.

Onneksi en totellut vaan silti menimme. Vauvan elämä oli pienestä kiinni ja jos olisimme hoitajaa uskoneet, vauvamme olisi kuollut kotiimme.

Mutta ehkä se juuri olikin, että asiallisesti selitin oireet ja olin kohtelias. Nykyään pääsen hoitoon juuri sen takia, että olen tyly ja uhkailen.

Useimmiten arvostelijat ovat vielä juuri niitä, joilla ei paljoa ole kokemusta palveluiden käyttämisestä. Itse ainakin harkitse alanvaihtoa päivittäin. Tiedän monta fiksua, ystävällistä hoitajaa, jotka ovat näin tehneetkin aivan em. syistä.

en ole yhtään ainutta kertaa kuullut puhelimessa enkä "lasikopin takaa" KIELTOA päästä lapsen kanssa lääkärille. Vanhemman lapsen kanssa on ollut pari kertaa todellinen kiire, hänellä äärimmäisen vaikea astma. Joko kerta kun olen hoitajan kanssa asioinut esim. puhelimessa ovat sanoneet että JOS lapsi on hyvävointinen, eikä vaikuta kivuliaalta, voi hyvin vielä jäädä kotiin odottelemaan kun päivystyksessä on jonoa. Mutta jatkaneet samaan hengenvetoon että jos alkaa huononemaan, VÄLITTÖMÄSTI LÄHTEÄ TULEMAAN eikä tarvitse soitella enää päivystykseen siinä vaiheessa. Ihan asiallisesti olen joka kerta käyttäytynyt, enkä lähtenyt huutamaan/kirkumaan hoitajalle. Tätäkin kun jotkut vanhemmat harrastaa siinä vaiheessa kun perusterveellä lapsella räkä valuu tai pikkasen lämpöä ensimmäistä päivää.

surullisesta synnytyksestä. Hyvä ,että teit kantelun asiasta.



Sulla on se ihana juttu, että sulla on jo monta lasta ennestäänkin. Eli ei yksi siinä suuressa lapsijoukossa loppujen lopuksi niin valtava menetys kuitenkaan ole, vaikka tottahan toki se valtavasti aluksi suruttaa ja erittäin asiaton kohtelu suruttaa, mutta pääset kyllä siitä aikanaan täysin vielä ohi.

ja vastuuta. Minun mielestäni lääkärikoulutusta pitäisi lisätä eikä antaa hoitajille yhtään lääkärien tehtäviä.

Perusystävälliset käytöstavat täytyy muistaa asioidessa hoitajan kanssa samalla tavoin, kuin pankissa ja kaupassakin. Tuskin kukaan sielläkään räyhää, jos ei löydä sellaista vaatetta, kuin juuri sillä hetkellä mieli tekisi, tai ellei tilillä ole rahaa? :)

Vertaat lapsen elämästä ja kuolemasta vastaavan triage-hoitajan työtä pankkineidin tai kaupan kassan asiakaspalvelutehtäviin. Kyseessä on aivan eri mittaluokan tilanteet.

Ja miksi, oi miksi, hoitajat suostuvat ottamaan ensiapupäivystyksessä kaikkein suurimman vastuun ilman riittävää koulutusta ja pätevyyttä? Lääkärit ovat selvästi fiksumpia, kun tajuavat että lasikoppidiagnoosien tekeminen on niin riskaabelia hommaa, että siihen ei kannata suostua. Hoitajat tyhmyyksissään siihen suostuvat. Kertoo jotain näiden kahden ammattikunnan eroista...

Kylläpä taas käytät kaunista kieltä. Miksi ylipäätänsä kukaan haluaisi enää työskennellä hoitajana?

Hoitajan tehtävänkuva on työsopimuksessa määritelty juttu ja jos kieltäytyy tekemästä tehtäviä, jotka työnkuvaan kuuluvat, ei ole työpaikalle tulemista.

Kokenut hoitaja osaa työskennellä ja arvioida useimmiten tilanteet oikein. En ole kaukana sairaan ihmisen hädästä, ymmärrän kyllä ettei sairaan ihmisen aina tarvitse olla mukava, mutta kun ihmiset eivät nykyisin muista edes peruskäytöstapoja?

Hoitaja ei tee lasikoppidiagnoosia. Missä päin maailmaa tällaisia tehdään? Ei ainakaan pk-seudulla. Jos siellä maalaiskunnissa ei saa kunnollista hoitoa, ei ole hoitajia siitä syyttäminen, vaan niitä jotka hoitoa suunnittelevat ja tällaisia käytäntöjä. Luulisi fiksumman ihmisen tämän ymmärtävän vähemmälläkin...

ja vastuuta. Minun mielestäni lääkärikoulutusta pitäisi lisätä eikä antaa hoitajille yhtään lääkärien tehtäviä.

niin ymmärtäisit myös sen, että suurinosa hoitajista ei tällä palkalla edes haluaisi lääkärien tehtäviä tehdä, todellakaan. Kun näitä työtehtäviä yritetään miettiä, eipä siinä juuri hoitajien mielipiteitä kuunnella, vaikka sekä lääkärien, että hoitajien ammattiliitot ovat niitä vastaan/vaativat lisää koulutusta.

en ole yhtään ainutta kertaa kuullut puhelimessa enkä "lasikopin takaa" KIELTOA päästä lapsen kanssa lääkärille. Vanhemman lapsen kanssa on ollut pari kertaa todellinen kiire, hänellä äärimmäisen vaikea astma. Joko kerta kun olen hoitajan kanssa asioinut esim. puhelimessa ovat sanoneet että JOS lapsi on hyvävointinen, eikä vaikuta kivuliaalta, voi hyvin vielä jäädä kotiin odottelemaan kun päivystyksessä on jonoa. Mutta jatkaneet samaan hengenvetoon että jos alkaa huononemaan, VÄLITTÖMÄSTI LÄHTEÄ TULEMAAN eikä tarvitse soitella enää päivystykseen siinä vaiheessa. Ihan asiallisesti olen joka kerta käyttäytynyt, enkä lähtenyt huutamaan/kirkumaan hoitajalle. Tätäkin kun jotkut vanhemmat harrastaa siinä vaiheessa kun perusterveellä lapsella räkä valuu tai pikkasen lämpöä ensimmäistä päivää.

Juuri näin ainakin meillä Helsingissä toimitaan.

hoitajille. Silti meinasi vauvani kuolla jos olisin uskonut hoitajan neuvoja. Tai oikeammin kieltoa, koska kielsi ehdottomasti viemästä vauvaani sairaalaan. Uhkasi jopa, että emme tule pääsemään sisään millään keinolla.

Onneksi en totellut vaan silti menimme. Vauvan elämä oli pienestä kiinni ja jos olisimme hoitajaa uskoneet, vauvamme olisi kuollut kotiimme.

Mutta ehkä se juuri olikin, että asiallisesti selitin oireet ja olin kohtelias. Nykyään pääsen hoitoon juuri sen takia, että olen tyly ja uhkailen.

Useimmiten arvostelijat ovat vielä juuri niitä, joilla ei paljoa ole kokemusta palveluiden käyttämisestä. Itse ainakin harkitse alanvaihtoa päivittäin. Tiedän monta fiksua, ystävällistä hoitajaa, jotka ovat näin tehneetkin aivan em. syistä.

Itse en kyllä kieltäisi ketään viemästä lastaan hoitoon, jos vointi huononee. Oletko nyt ihan varma, ettei kyseessä ole väärinkäsitys?

ja yritin mahdollisimman rauhallisena kertoa lapsen oireista. Valitettavasti täällä pätee se, että jos on hätä on mentävä vaan pokkana päivystykseen ja niin kovaan ääneen vaadittava lääkäriä, ettei hoitaja sitä kehtaa kieltääkään. Ja en ole niitä äitejä, jotka vie jokaisen nuhan takia, vaan erittäin vaikean infektioastmaatikon äiti, jonka vaisto on osunut joka kerta oikeaan ja ajoissa on ehditty saamaan apua.

Mutta ehkä se juuri olikin, että asiallisesti selitin oireet ja olin kohtelias. Nykyään pääsen hoitoon juuri sen takia, että olen tyly ja uhkailen.

Hoitaja ei tee lasikoppidiagnoosia. Missä päin maailmaa tällaisia tehdään? Ei ainakaan pk-seudulla. Jos siellä maalaiskunnissa ei saa kunnollista hoitoa, ei ole hoitajia siitä syyttäminen, vaan niitä jotka hoitoa suunnittelevat ja tällaisia käytäntöjä. Luulisi fiksumman ihmisen tämän ymmärtävän vähemmälläkin...

muutamankin tarinan siitä, kuinka triage-hoitaja on käännyttänyt vakavasti sairaan potilaan takaisin kotiin potemaan ja käskenyt soittaa seuraavana päivänä omalääkärin vastaanottoon aikaa varaamaan.

Tietenkään varsinaista diagnoosia hoitaja ei anna, mutta hänen päättelynsä "migreeni" tai "närästys" ovat aivan diagnoosiin verrattavia juttuja, koska niiden perusteella evätään pääsy lääkäriin. Mitäs jos se migreeni onkin tihkuva aivoverenvuoto? Tai närästys sappitulehdus? Onko triage-hoitaja valmis ottamaan vastuun potilaasta silloin? Miksi TEHY suostuu laittamaan hoitajansa pienellä paikalla ensiavun eturintamaan, mutta taistelee vastaan mm. haavojen ompelua? Siinä vahingot jäävät yleensä vain kosmeettisiksi, toisin kuin väärin käännytetyn potilaan kohdalla.

Sairaalamaailma on perinteisesti äärimmäisen hierarkinen. Hoitajat ovat kyllästyneet olemaan komentoketjun alapäässä ja kun nyt näiden uusien ensiapukäytänteiden myötä ovat saaneet valtaa määrätä muita (=potilaita) sen sijaan, että ovat itse määräiltävissä, he nauttivat työstään suunnattomasti.

Hoitaja ei tee lasikoppidiagnoosia. Missä päin maailmaa tällaisia tehdään? Ei ainakaan pk-seudulla. Jos siellä maalaiskunnissa ei saa kunnollista hoitoa, ei ole hoitajia siitä syyttäminen, vaan niitä jotka hoitoa suunnittelevat ja tällaisia käytäntöjä. Luulisi fiksumman ihmisen tämän ymmärtävän vähemmälläkin...

muutamankin tarinan siitä, kuinka triage-hoitaja on käännyttänyt vakavasti sairaan potilaan takaisin kotiin potemaan ja käskenyt soittaa seuraavana päivänä omalääkärin vastaanottoon aikaa varaamaan.

Tietenkään varsinaista diagnoosia hoitaja ei anna, mutta hänen päättelynsä "migreeni" tai "närästys" ovat aivan diagnoosiin verrattavia juttuja, koska niiden perusteella evätään pääsy lääkäriin. Mitäs jos se migreeni onkin tihkuva aivoverenvuoto? Tai närästys sappitulehdus? Onko triage-hoitaja valmis ottamaan vastuun potilaasta silloin? Miksi TEHY suostuu laittamaan hoitajansa pienellä paikalla ensiavun eturintamaan, mutta taistelee vastaan mm. haavojen ompelua? Siinä vahingot jäävät yleensä vain kosmeettisiksi, toisin kuin väärin käännytetyn potilaan kohdalla.

saa tyydytystä pätemisenhalulleen, kun pääsee valitsemaan hoidettavat.