Sikainfulenssaan kuolleen 8-vuotiaan kuolemaa tutkitaan rikoksena

siinä vaiheessa vielä toisenlainen, sitä ei kukaan tiedä. Jotenkinhan hänen on ollut saatava lääkäri puhelimeen kuitenkin arvioimaan tilannetta? Viime kädessä vastuu hoidosta, on aina lääkärillä, mikäli hän on hoitoon puuttunut jollain tavoin.



hoitaja oli useaan otteeseen tehnyt päätöksen, että potilaan ei edes tarvitse olla yhteydessä lääkäriin.

[/quote]

hoitaja ei meinannut päästää lääkärille, vaikka viljelyt osoittivat, mikä bakteeri jyllää. Oli kyse lapsesta, kenellä oli ollut aiemmin äkillinen munuaisaltaan tulehdus ja ohjeet olivat, että kuuri pitää aloittaa heti ensimäisistä viljelyistä.



Tinkasimme ja tinkasimme lasikoppihoitajan kanssa. Uhkasin tehdä hänestä valituksen jos joudun tulemaan ensiapuun tytön kanssa. Lopulta hän päästi lääkärille ja huusi vielä perään, että häntä on turha tulla syyttämään kun lääkäri on vihainen tällaista tyhjistä käynneistä.



Lääkäri oli toista mieltä. Kerroin hoitajan uhkailuista ja siitä, ettemme meinanneet päästä sisään. Lääkäri oli kauhuissaan ja sanoi, että ehdottomasti heti kuuri päälle lapselle. Että yhtään päivää ei olisi saanut enää venyttää. Aikoi käydä hoitsua jututtamassa.

Koko terveyudenhuoltosysteemimme on remontin tarpeessa, jos maan tapa on se, että sairaan lapsen tilaa arvioidaan puhelimitse ja lopputloksena hoito evätään pyynnöistä huolimatta. On vähän eri asia kuin jonkun vanhuksen kohdalla viimeisten kuukausien aikana tehty virhe.

Sairaista vanhuksista olen enemmän huolissani, yleensä lapset hoidetaan hyvin (tämä tapaus poikkeus). Vanhuksen henki ei ole yhtään sen arvottomampi kuin nuoremmankaan henki, ja vanhuksilla pitäisi olla oikeus samaan hoitoon kuin nuoremmillakin!!

kiinnittää vielä enemmän huomiota. Lasten asiat ovat sentään keskimäärin hyvin hoidetut.



Mieheni 80-v. sukulainen raahautui yliopistosairaalaan hyvin huonossa kunnossa. Ei otettu sisään, vaan käskettiin terveyskeskukseen, josta takaisin yliopistosairaalaan kiireiseen suolen kuolion leikkaukseen aivan viime hetkellä. Viikon päästä lähetettiin kotiin (kun missään ei ollut tilaa) , vaikka ei tajunnut mistään mitään (niin korkeat tulehdusarvot) ja asuu yksin. Kuollut olisi, jos me kaukaa käväisemässä olleet omaiset emme olisi häntä samana iltana itse toisen kaupungin sairaalaan kärränneet.

Miettikää nyt, mikä älykkyyserokin vallitsee lääkikseen ja hoitajakoulutukseen pyrittäessä. Koulutuksesta puhumattakaan.



Toki erittäin kokenut hoitaja voi päivittää vastavalmistuneen lääkärin.



Minusta ihan jokainen pitäisi tutkia, joka pyrkii lääkärin vastaanotolle. Olkoonpa siinä turhiakin joukossa. Lisää lääkärikoulutusta.

niin kauan kuin 95 prosenttia terveyskeskuspäivystykseen yrittävistä ovat niitä hyväkuntoisia korvanharojia räkänokkalapsia joita ei uusavuttomat vanhemmat edes yritä kipulääkitä kotona triageluukulla tulee olemaan hoitaja joka ei tee diagnooseja mutta tarkistaa onko potilaalla hälyttäviä oireita jotka oikeuttavat PÄIVYSTYShoitoon.

Eikä mitään pikkusummia maksettavaa vaan. Vaikka oikeuksien loppuiän menettäminen tms.



Tämä varoitukseksi huolimattomasta hoidosta.

Pitäisi ohjata enemmän rahaa päivystyshoitoon. Menisi sitten ne korvanharojat siinä samalla sitten. Sairastumisia tapahtuu yhtä paljon illalla ja yöllä.

Meillä on viime syksyltä onnellisesti päättynyt tapaus, jossa 7-vuotias tyttömme sairastui. Tuli kova kuume ja flunssan oireet ja pari päivää seurailtiin, ei siinä ihmeempää. Oli pakko saada lappu ja soitin terveyskeskukseen, josta saimme ajan sairaanhoitajalle joka voisi lapun kirjoitta. Ihan ok, flunssaa...lepäillään...Olin samaa mieltä ja poistuin lappu kourassa.



Kun sitten seitsemännen kuumepäivän iltana (sunnuntai) kuume nousi taas yli 38 asteeseen ja maanantaiaamuna lapsi oli edelleen selkeästi todella, todella kipeä, soitin taas terveyskeskukseen. Taas päästiin sairaanhoitajalle, joka totesi että on tällaista pitkäkestoista flunssaa liikkeellä ja lepäilkää vaan.



5 h tästä lapsen kunto romahti, makasi sohvalla ja itki vatsakipua ja välillä nukkui. Oli pakko lähteä päivystykseen, jossa lapsi tässä ihanassa Triagessa onneksi "älysi" määritellä kipunsa asteikolla 1-10 kohtaan 8. Päästiin lääkärille, jossa todettiin keuhkokuume ja suoraan osastohoitoon ja lääkitykseen. Lapsi oli kaikkiaan 3 viikoa pois koulusta ja urheiluharrastuksesta (sivuseikka tässä tietenkin) melkein 5 viikkoa.



Tuli tämä meidän homma mieleen kun tänään luin tästä tutkinnasta!

tulee niin pahamieli tuon perheen puolesta. kun edes kuvittelee, että pitäis vieressä katsoa, kuinka oma lapsi kituu ja kuolee eikä kukaan auta.

ei riitä kunnolliseen mielipiteen perusteluun ja sinäkö sitten itse ilman koulutusta olet fiksumpi, kuin ammattiin kouluttautunut hoitaja? LOL



On tyhmiä lääkäreitä ja tyhmiä hoitajia, sekä että.

Meillä on viime syksyltä onnellisesti päättynyt tapaus, jossa 7-vuotias tyttömme sairastui. Tuli kova kuume ja flunssan oireet ja pari päivää seurailtiin, ei siinä ihmeempää. Oli pakko saada lappu ja soitin terveyskeskukseen, josta saimme ajan sairaanhoitajalle joka voisi lapun kirjoitta. Ihan ok, flunssaa...lepäillään...Olin samaa mieltä ja poistuin lappu kourassa.

Kun sitten seitsemännen kuumepäivän iltana (sunnuntai) kuume nousi taas yli 38 asteeseen ja maanantaiaamuna lapsi oli edelleen selkeästi todella, todella kipeä, soitin taas terveyskeskukseen. Taas päästiin sairaanhoitajalle, joka totesi että on tällaista pitkäkestoista flunssaa liikkeellä ja lepäilkää vaan.

5 h tästä lapsen kunto romahti, makasi sohvalla ja itki vatsakipua ja välillä nukkui. Oli pakko lähteä päivystykseen, jossa lapsi tässä ihanassa Triagessa onneksi "älysi" määritellä kipunsa asteikolla 1-10 kohtaan 8. Päästiin lääkärille, jossa todettiin keuhkokuume ja suoraan osastohoitoon ja lääkitykseen. Lapsi oli kaikkiaan 3 viikoa pois koulusta ja urheiluharrastuksesta (sivuseikka tässä tietenkin) melkein 5 viikkoa.

Tuli tämä meidän homma mieleen kun tänään luin tästä tutkinnasta!

Surullista, että noin kävi. Useimmiten kuitenkin keuhkokuume tulee jälkitautina pitkittyneen flunssan jälkeen.

Hoitaja ei tee lasikoppidiagnoosia. Missä päin maailmaa tällaisia tehdään? Ei ainakaan pk-seudulla. Jos siellä maalaiskunnissa ei saa kunnollista hoitoa, ei ole hoitajia siitä syyttäminen, vaan niitä jotka hoitoa suunnittelevat ja tällaisia käytäntöjä. Luulisi fiksumman ihmisen tämän ymmärtävän vähemmälläkin...

muutamankin tarinan siitä, kuinka triage-hoitaja on käännyttänyt vakavasti sairaan potilaan takaisin kotiin potemaan ja käskenyt soittaa seuraavana päivänä omalääkärin vastaanottoon aikaa varaamaan.

Tietenkään varsinaista diagnoosia hoitaja ei anna, mutta hänen päättelynsä "migreeni" tai "närästys" ovat aivan diagnoosiin verrattavia juttuja, koska niiden perusteella evätään pääsy lääkäriin. Mitäs jos se migreeni onkin tihkuva aivoverenvuoto? Tai närästys sappitulehdus? Onko triage-hoitaja valmis ottamaan vastuun potilaasta silloin? Miksi TEHY suostuu laittamaan hoitajansa pienellä paikalla ensiavun eturintamaan, mutta taistelee vastaan mm. haavojen ompelua? Siinä vahingot jäävät yleensä vain kosmeettisiksi, toisin kuin väärin käännytetyn potilaan kohdalla.

Kun itse en ole kertaakaan käännyttänyt potilasta, enkä kuullut työkaverinikaan niin tehneen. Ehkä joissakin pikku kuntien terkkareissa on sitten niin ammattitaidotonta väkeä töissä? Ja jo kahdeksan vuotta sitten, kun valmistuin, puhuttiin siitä, ettei todellakaan päivystyksestä helposti käännytetä. No, ehkä jos joku tulee vaatimaan sinne vaikkapa hörökorvaleikkausta tai jotain.

Itsekin olen lasteni kanssa saanut aina avun, vaikka pienempikin hätä olisi ollut kyseessä. Sekä maalla asuessamme, että Helsingissäkin.

Hoitaja ei tee lasikoppidiagnoosia. Missä päin maailmaa tällaisia tehdään? Ei ainakaan pk-seudulla. Jos siellä maalaiskunnissa ei saa kunnollista hoitoa, ei ole hoitajia siitä syyttäminen, vaan niitä jotka hoitoa suunnittelevat ja tällaisia käytäntöjä. Luulisi fiksumman ihmisen tämän ymmärtävän vähemmälläkin...

muutamankin tarinan siitä, kuinka triage-hoitaja on käännyttänyt vakavasti sairaan potilaan takaisin kotiin potemaan ja käskenyt soittaa seuraavana päivänä omalääkärin vastaanottoon aikaa varaamaan.

Tietenkään varsinaista diagnoosia hoitaja ei anna, mutta hänen päättelynsä "migreeni" tai "närästys" ovat aivan diagnoosiin verrattavia juttuja, koska niiden perusteella evätään pääsy lääkäriin. Mitäs jos se migreeni onkin tihkuva aivoverenvuoto? Tai närästys sappitulehdus? Onko triage-hoitaja valmis ottamaan vastuun potilaasta silloin? Miksi TEHY suostuu laittamaan hoitajansa pienellä paikalla ensiavun eturintamaan, mutta taistelee vastaan mm. haavojen ompelua? Siinä vahingot jäävät yleensä vain kosmeettisiksi, toisin kuin väärin käännytetyn potilaan kohdalla.

Luuletko, että lääkäriliitto innosta hihkuen lähtisi vastaanottamaan potilaita luukulle, kun suurinosa ihmisistä ohjataan nykyiselläänkin oikein?

saa tyydytystä pätemisenhalulleen, kun pääsee valitsemaan hoidettavat.

tähänkin ketjuun on kirjoitettu, ovat vähintään outoja. Normaalilla, terveellä ihmisellä ei ole pätemisenhalua ja hoitotyötä ei jaksa tehdä, jos ei jonkinlaista kutsumusta tai auttamisenhalua ole. Tosin osa siitä karisee tehokkaasti työvuosien myötä, kun ymmärrystä sitä kohtaan tulee lisää, miten paljon työtä, pienellä palkalla ja suurella vastuulla joutuu tekemään, ilman että siihen juurikaan itse pystyy vaikuttamaan? Aikaisemmin jo ketjuun vastanneena hoitajana kysyn edelleen, että mitä kuvittelette yksittäisten hoitajien tai lääkärien pystyvän asialle tekemään?

Minulla on ymmärrystä sairasta ja hädänalaista ihmistä kohtaan. Itse en ole koskaan ketään ovelta käännyttänyt ja olen apua pyytäessäni lääkäreiltä tai toisilta hoitajilta sitä aina saanut.

Näen työssäni paljon syrjäytyneitä, vammaisia, päihdeongelmaisia, todella fyysisesti ja psyykkisesti sairaita ihmisiä, joille pyrin kaiken ammattitaitoni antamaan ja olemaan aina ystävällinen ja empaattinen. Ihmisiä, jotka eivät osaa itse vaatia itselleen apua, vaikka sitä tarvitsevatkin. Olen saanut kortteja ja hyvää palautetta potilailtani, enkä ole ainoa hoitaja, jolle näin on tehty työpaikallani ja tiedän, että myös muuallakin näin toimitaan.

Kaikkea mitä netissä lukee, ei kannata uskoa.

Sairaanhoitajien koulutuksen "vaativuustason" tietäen heidän EI TODELLAKAAN pitäisi saada olla tekemässä noin vaativia päätöksiä!!!!!!!!

Ei helvetti sentään...Toivottavasti syyllinen tuomitaan ja jatkossa päätöksiä tekevät lääkärit.

Meillä on viime syksyltä onnellisesti päättynyt tapaus, jossa 7-vuotias tyttömme sairastui. Tuli kova kuume ja flunssan oireet ja pari päivää seurailtiin, ei siinä ihmeempää. Oli pakko saada lappu ja soitin terveyskeskukseen, josta saimme ajan sairaanhoitajalle joka voisi lapun kirjoitta. Ihan ok, flunssaa...lepäillään...Olin samaa mieltä ja poistuin lappu kourassa.

Kun sitten seitsemännen kuumepäivän iltana (sunnuntai) kuume nousi taas yli 38 asteeseen ja maanantaiaamuna lapsi oli edelleen selkeästi todella, todella kipeä, soitin taas terveyskeskukseen. Taas päästiin sairaanhoitajalle, joka totesi että on tällaista pitkäkestoista flunssaa liikkeellä ja lepäilkää vaan.

5 h tästä lapsen kunto romahti, makasi sohvalla ja itki vatsakipua ja välillä nukkui. Oli pakko lähteä päivystykseen, jossa lapsi tässä ihanassa Triagessa onneksi "älysi" määritellä kipunsa asteikolla 1-10 kohtaan 8. Päästiin lääkärille, jossa todettiin keuhkokuume ja suoraan osastohoitoon ja lääkitykseen. Lapsi oli kaikkiaan 3 viikoa pois koulusta ja urheiluharrastuksesta (sivuseikka tässä tietenkin) melkein 5 viikkoa.

Tuli tämä meidän homma mieleen kun tänään luin tästä tutkinnasta!

Meillä ainakin Helsingissä on tarkat ohjeet siitä, millaisille potilaille varataan ajat suoraan lääkärille ja ketkä menevät hoitajan kautta. Pitkittynyt flunssa, korkea kuume lapsella, joka kestänyt useamman päivän tai hengitysvaikeudet, virtsatulehdus, korvaoireet ilman muuta edellyttävät lääkärin vastaanottoa jo suoraan ilman käyntiä hoitajan kautta. Eräs edellytys vastaanottoon on myös jos kuume uudestaan nousee korkealle kun se on jo laskenut. Tarvittaessa hoitaja voi myös ottaa pikana tulehdusarvon, jonka jälkeen konsultoidaan lääkäriä.

Meillä on viime syksyltä onnellisesti päättynyt tapaus, jossa 7-vuotias tyttömme sairastui. Tuli kova kuume ja flunssan oireet ja pari päivää seurailtiin, ei siinä ihmeempää. Oli pakko saada lappu ja soitin terveyskeskukseen, josta saimme ajan sairaanhoitajalle joka voisi lapun kirjoitta. Ihan ok, flunssaa...lepäillään...Olin samaa mieltä ja poistuin lappu kourassa. Kun sitten seitsemännen kuumepäivän iltana (sunnuntai) kuume nousi taas yli 38 asteeseen ja maanantaiaamuna lapsi oli edelleen selkeästi todella, todella kipeä, soitin taas terveyskeskukseen. Taas päästiin sairaanhoitajalle, joka totesi että on tällaista pitkäkestoista flunssaa liikkeellä ja lepäilkää vaan. 5 h tästä lapsen kunto romahti, makasi sohvalla ja itki vatsakipua ja välillä nukkui. Oli pakko lähteä päivystykseen, jossa lapsi tässä ihanassa Triagessa onneksi "älysi" määritellä kipunsa asteikolla 1-10 kohtaan 8. Päästiin lääkärille, jossa todettiin keuhkokuume ja suoraan osastohoitoon ja lääkitykseen. Lapsi oli kaikkiaan 3 viikoa pois koulusta ja urheiluharrastuksesta (sivuseikka tässä tietenkin) melkein 5 viikkoa. Tuli tämä meidän homma mieleen kun tänään luin tästä tutkinnasta!

Surullista, että noin kävi. Useimmiten kuitenkin keuhkokuume tulee jälkitautina pitkittyneen flunssan jälkeen.

Pitkittyneeseen flunssaan.

En vaan koskaan aikaisemmin ole ollut tilanteessa jossa yli 5 vrk kestäneen kuumeen - tai kuten tässä tapauksessa jos hetkeksi laskeneen ja uudelleen korkeaksi nousseen kuumeen jälkeen EI pääse lääkärille vaan koska liikkeellä on jotain, jossa on monta päivää kuumetta on diagnoosi kaikille monta päivää kuumeessa olleille automaattisesti sama ja sen tekee sairaanhoitaja!

Lapsi oli aivan voipunut jo sairaanhoitajan pakeilla ja kun pääsimme kotiin vain nukkui, kunnes heräsi noihin kamaliin kipuihin. Emme voineet edes lähteä autolla sairaalaan kun lapsi ei voinut kunnolla kävellä, täällä kun sairaalan parkkihalli on nerokkaasti sijoitettu monttuun, josta sairaat sitten kävelevät 300 m jyrkkää ylämäkeä ensiapuun :) Oli pakko ottaa taksi, lapsi ei olisi pystynyt kävelemään tuota matkaa.

Mun mielestä on vaan näin jälkeenpäin uskomatonta, että hoitaja ei tajunnut mahdollisuutta jälkitautiin, kun keuhkokuva kertoi hieman liikaakin ja lapsi pääsi tosi sairaaksi!

Hoidon tarpeen arviointi kuuluu sairaanhoitajalle päivystyksissä!



Jos epäillyttää joku, niin käydään konsultoimassa lääkäriä!

Meillä on viime syksyltä onnellisesti päättynyt tapaus, jossa 7-vuotias tyttömme sairastui. Tuli kova kuume ja flunssan oireet ja pari päivää seurailtiin, ei siinä ihmeempää. Oli pakko saada lappu ja soitin terveyskeskukseen, josta saimme ajan sairaanhoitajalle joka voisi lapun kirjoitta. Ihan ok, flunssaa...lepäillään...Olin samaa mieltä ja poistuin lappu kourassa. Kun sitten seitsemännen kuumepäivän iltana (sunnuntai) kuume nousi taas yli 38 asteeseen ja maanantaiaamuna lapsi oli edelleen selkeästi todella, todella kipeä, soitin taas terveyskeskukseen. Taas päästiin sairaanhoitajalle, joka totesi että on tällaista pitkäkestoista flunssaa liikkeellä ja lepäilkää vaan. 5 h tästä lapsen kunto romahti, makasi sohvalla ja itki vatsakipua ja välillä nukkui. Oli pakko lähteä päivystykseen, jossa lapsi tässä ihanassa Triagessa onneksi "älysi" määritellä kipunsa asteikolla 1-10 kohtaan 8. Päästiin lääkärille, jossa todettiin keuhkokuume ja suoraan osastohoitoon ja lääkitykseen. Lapsi oli kaikkiaan 3 viikoa pois koulusta ja urheiluharrastuksesta (sivuseikka tässä tietenkin) melkein 5 viikkoa. Tuli tämä meidän homma mieleen kun tänään luin tästä tutkinnasta!

Surullista, että noin kävi. Useimmiten kuitenkin keuhkokuume tulee jälkitautina pitkittyneen flunssan jälkeen.

Pitkittyneeseen flunssaan.

En vaan koskaan aikaisemmin ole ollut tilanteessa jossa yli 5 vrk kestäneen kuumeen - tai kuten tässä tapauksessa jos hetkeksi laskeneen ja uudelleen korkeaksi nousseen kuumeen jälkeen EI pääse lääkärille vaan koska liikkeellä on jotain, jossa on monta päivää kuumetta on diagnoosi kaikille monta päivää kuumeessa olleille automaattisesti sama ja sen tekee sairaanhoitaja!

Lapsi oli aivan voipunut jo sairaanhoitajan pakeilla ja kun pääsimme kotiin vain nukkui, kunnes heräsi noihin kamaliin kipuihin. Emme voineet edes lähteä autolla sairaalaan kun lapsi ei voinut kunnolla kävellä, täällä kun sairaalan parkkihalli on nerokkaasti sijoitettu monttuun, josta sairaat sitten kävelevät 300 m jyrkkää ylämäkeä ensiapuun :) Oli pakko ottaa taksi, lapsi ei olisi pystynyt kävelemään tuota matkaa.

Mun mielestä on vaan näin jälkeenpäin uskomatonta, että hoitaja ei tajunnut mahdollisuutta jälkitautiin, kun keuhkokuva kertoi hieman liikaakin ja lapsi pääsi tosi sairaaksi!

olen samaa mieltä, että lääkärille olisi pitänyt päästä.