tilille napsahti 20 000 euroa...
mutta sen käyttäminen tökkii. Kaikista "turhista" ostoksista mulle tulee syyllinen olo; maailmassa on niin paljon köyhiä ja nälkäisiä ja mä ostan tällaisen turhuuden... Sama juttu esim. ravintolassa, ruokaa en tahdo saada alas, kun mietin kaikkia leipäjonossa seisovia. Matkoilla allasalueella juomaa siemaillessa mietin paikallisia köyhiä jne. (Tästä syystä olen käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana 2 krt etelänlomalla, nyt jo pelkkä matkaesitteen katseleminen herätää syyllisyyden.) Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Lapsille kyllä pystyn ostamaan vaatteita, mutta itselleni sain eilen vaivoin ostetuksi 100 e:n kengät, ja nekin piilotin kotiin tultuani heti kaappiin. Tuskin käytän niitä koskaan...
Kommentit (22)
Helpotti hieman. Taidan kyllä sijoittaa noita rahoja ensin terapiaan ja sitten alkaa nauttia!
Kyllä minulla on kokemusta köyhyydestä on (olen elänyt suurimman osan elämääni tosi vähällä, olen työskennellyt kehitysyhteistyötä tekevässä järjestössä ja nähnyt ihmisten hädän ihan käytännössä sekä Suomessa että kehitysmaissa.)
Sukulaisia ja ystäviäkin on, jotka ovat avun tarpeessa. Mutta heidän auttamisessaan piilee suuri vaara ihmissuhteiden sotkeutumisesta. Varakas mieheni lainailee (ja antaa) kavereilleen ja suvulleen ja melkoisia soppia siitä on syntynyt.
Mutta kiitos vinkeistä, ja etenkin oli mukava kuulla, että toisiakin on joille tuhlailu ei maistu.
Joku siivoojaksi, puutarhatöihin, teetä ompelijalla joku vaate jne. Työllistä siis samalla niillä rahoilla joku, niin saat itsellesi jotain ja joku muu on ainakin hetken aikaa vähän vähemmän köyhä.