Lue keskustelun säännöt.
onko joku muu käynyt lähellä kuolemaa?
10.03.2011 |
muutama vuosi istten jouduin työpaikallani tilanteeseen jossa kirjaimellisesti hengenlähtö oli lähellä. selvisin tilanteesta säikähdyksellä ja olin hetken aikaa tapahtuneen jälkeen shokkitilassa. kävin muutaman kerran terapiassa, mutta en oikein kokenut sen auttavan.
nyt, hoitovapaalla, olen alkanut uudelleen miettiä,miten voisin välttää samanlaista tilannetta tapahtumasta uudellleen ja mietin, miten reagoisin nyt vastaavassa tilanteessa. ajatukset ovat alkaneet sen jälkeen, kun päätin palaavani takaisin työelämään. mitä jos en kykenekään työhön?
auttakaa, keittiöpsykologit! mitä teen!?
Kommentit (19)
traumasta vaikka netistä ja katso, tuletko omin neuvoin toimeen vai tarttetko apua. Ehkei siitä ammattiauttajasta aiemmin ollut hyötyä, jos olit vielä shokissa eikä sinulla ollut nykyisiä oireita etkä siis voinut käsitellä asiaa kunnolla. Tuskin se auttaa, jos sulle sanoo, että lakkaat vaan miettimästä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt mietin, miten toimisin samanlaisessa tilanteessa kun on perhettä. silloin olin sinkku eikä tarvinut miettiä, kuka ikävöisi kotona jos nyt kuolisin. sillä ajatuksella pystyin toimimaan tilanteessa ainoalla oikealla tavalla.
tilanne sulla oli? Vai tuntuuko liian pahalta kertoa.. en osaa auttaa kun en itse ole kokenut,mutta varmaan aika karmeaa olisi. Tsemppiä ja vissiin tilanteesta puhuminen vielä nytkin auttaisi.
ja tilanteesta puhuminen ei pelkästään auta. minusta ainakin tuntuu siltä, että ahdistan ja pelotan toista ihmistä jos kerron tilanteesta.
miehelleni ja vanhemmilleni olen kertonut mutta heistä ei oikein ole ollut avuksi. tuntuu hassulta että nyt, monen vuoden jälkeen perheen perustaminen herätti uudelleen vanhat tunteet!
Jos patoat sisään, niin ei katoa. Kohtaamalla asiat katoaa. Et osannut aikoinasi käyttää ammattipua. osaisitko nyt? olisitko nyt valmis? Puhumisen tarve tuntuu nyt heränneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi olit kuoleman rajalla, itseaiheutettuna? mikis tilanne toistuisi????
mitä koit+ jotian yliluonnollista?jotain pahaa?
ei voi mitään, ihminen kuolee kun on kuollakseeen
itse olen sairas ja ollut elvytystilanteessa monia kertoja, olo on vaAN OLLUT ET PIMENEE JA SIT ON mennyt taju, ei siis mitää yliluonnolllisia tuntemuksia
en voi asialle mitään, jos kohtaus tulee niin tulee, lapsia on minullakin
sitä voi vaan elää ja toivoa saavansa elää mahdollisimman kauan
ja minut pelasti elämälle takaisin EMDR-silmänliiketerapia. Googlaa ja mieti, josko se voisi sopia sinulle.
Itse olen täysin sen kannalla, että se voi pelastaa elämättömästä elämästä ja turhilta peloilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi olit kuoleman rajalla, itseaiheutettuna? mikis tilanne toistuisi???? mitä koit+ jotian yliluonnollista?jotain pahaa? ei voi mitään, ihminen kuolee kun on kuollakseeen itse olen sairas ja ollut elvytystilanteessa monia kertoja, olo on vaAN OLLUT ET PIMENEE JA SIT ON mennyt taju, ei siis mitää yliluonnolllisia tuntemuksia en voi asialle mitään, jos kohtaus tulee niin tulee, lapsia on minullakin sitä voi vaan elää ja toivoa saavansa elää mahdollisimman kauan
tilanne tuli eteen yllättäen eräänä työpäivänä. olin valmistautunut siihen koulutuksessamme ja se sujuikin oikein hyvin, ihan oppikirjan mukasiesti. nyt pelkään etten osaakaan enää toimia tilanteen vaatimalla tavalla jos se tapahtuu uudelleen.
pohdin, pitäiskö vaihtaa työpaikka tämän pelon vuoksi. kiitos tähänastisista vastauksista. ehkä joudun menemään vielä kerran psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman vuorokauden tapahtunutta läheltäpititilannetta yötä päivää. Ensimmäisenä yönä en nukkunut ollenkaan ja seuraavana vain vähän. Sitten pystyin nukkumaan vähän päiväsaikaan ja vähitellen myös yöunet palasivat.
Pohdin, että jos olisinkin tehnyt toisin ja pahin olisi tapahtunut. Koin syyllisyyttä, etten osannut ennustaa vaaraa paremmin ja vältellä sitä, mutta samalla tietoisesti sanoin itselleni, että otan tästä opikseni ja uhria ei pidä syyllistää. Olin onnekas uhri, kun tilanne oli vain läheltäpiti.
Keskustelin sopivien tuttujen ihmisten kanssa ja siitä oli apua, kun sain kuunteluapua ja uusia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kouluttaudun parhaillaan vartijaksi ja olen kolmen lapsen äiti. Vaikka työ olisikin vaarallista,voithan saada sydärin vaik kaupan kassalla,
Itse kouluttaudun parhaillaan vartijaksi ja olen kolmen lapsen äiti. Vaikka työ olisikin vaarallista,voithan saada sydärin vaik kaupan kassalla,
mutta mitä tekisit jos joutuisit esim. menemään tappeluun väliin, missä toisella on vaikkapa teräase kädessä? menisitkö väliin ja toimisit kuten olet kouluttautunut vai empisitkö yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. 4 vuoteen en uskaltanut ajaa autoa ollenkaan. Sitten menin uuteen työpaikkaan, jonne oli käytännössä pakko autoilla, joten opettelin autolla ajon uudelleen. Aivan kamalaa se aluksi oli. Piti ottaa ensimmäisillä kerroilla mies mukaan ja mennä vain tasan tarkkaan sitä samaa tuttua reittiä, mutta pikkuhiljaa asia kävi tutummaksi ja nyt 2 vuoden jälkeen ei pelota enää ollenkaan.
Muuta seurausta kolarilla en ole havainnut, mutta voihan olla, että minulla ap:n tavoin se pulpahtaa myöhemmin uudelleen pintaan.
Siis "lähellä kuolemaa".
Olitko siis tilanteessa, joka olisi mahdollisesti voinut päätyä kuolemaasi? Vai olitko oikeasti fyysisesti jo kuoleman rajoilla?
Todella hartaasti että oma työturvallisuus. Riippuu hyvin paljon tilanteesta,mut kyllä jos en koe sitä liian uhkaavaksi.
en ollut kuoleman rajoilla.
pointti on lähinnä tässä se, että jouduin kelaamaan hetken sitä, mitä elämässäni jäi tekemättä ja mitä tulin sanoneeksi rakkailleni juuri ennen töihin lähtöäni.
Itselläkin oli jokin vuosi sitten auto-onnettomuus, josta silloin tunnuin toipuneen henkiseseti aika nopeasti. Jälkikäteen on selvää että olin shokissa, jossei ollut jopa post-tramaattinenstressihäirö. Joillain menee kauankin.
Neuvolasta saat numeron. Hoitovapaalla kun oot niin sinne ohjataan. Tälläsissä asioissa on parasta kääntyä ammattilaisten puoleen. Voi nimittäin olla että jos tunteen painuvat pinnan alle muhimaan, ne tulevat yllättäen esille... nim.kokemusta on.
olisko muita neuvoja? olisko kohtalotovereita?