voiko lapset harrastaa liikaa?! mitä ihmettä?

Siihen asti jaksoi vielä harrastaa 4krt viikossa. 1krt tanssi, 1krt teatteri ja 2krt viulu. Otti myös 4lk ylimääräisen kielen.



5lk syksyllä alkoi olla itkuinen, ärtynyt ja väsynyt jatkuvasti ja vaikka itse oli halunnut kaikkia harrastuksia jatkaa, neuvottelujen ja keskustelujen jälkeen päätimme, että jostain täytyy luopua. No lopetti sitten viulun soiton. Oli soittanut 3 vuotta. Nyt on vaan harrastuksia koulun ohella 2krt/viikko ja se tuntuu sopivalta. Samoin 3lk ja 7lk on vain 2 harrastusta viikossa kummallakin. Eskarilaisella on vain yksi harrastus viikossa ja sekin viikonloppuna.

ihan aidon huolen lapsistanne. Liika on aina liikaa ja saattaa valitettavasti kostautua myöhemmin. Yleinen ohje on, että alle kouluikäinen ei välttämättä tarvitse harrastusta lainkaan ja alakoululaiselle riittää 1 harrastus 1-2 x vko, jolloin jää tilaa sille elintärkeälle vapaalle leikille ja luovalle toiminnalle myös - unohtamatta tärkeitä kaverisuhteita ja perheen yhteistä aikaa (autossa yhtä aikaa istuminen tai toisen harrastuksen ajan vaikka hallin kahviossa maleksiminen yhdessä eivät ole tätä).

Terapia-alalta

lapsen kanssa joka on alle 4-5 vuotias voi äiti ja isä "harrastaa" ihan itse, käydä uimassa retkillä ja kalastamassa. sitä lapsi tarvitsee ja arvostaa. sitten pikkuhiljaa 4-5- vuotiaana voi aloittaa lapsen tarpeiden mukaan esim. musiikkileikkikoulun tai satujumpan tai piirrustuskoulun. kyllä minusta useat harrastukset pienellä iällä juuri kielivät vanhempien haluttomuudesta osallistua lapsensa elämään. lapsi joka on hoidossa jo 5 vrk about 9h päivässä, kaipaa perhettään eniten. 1-2 kertaa viikossa perheen kanssa jokin "harrastus" riittää vallan mainiosti. useat vanhemmat luulevat että hyvä "sosiaalistuttaa" lapsensa mahd. pieninä ja kouluttaa mahd. moneen, tässä luodaan lapselle se stressin malli jo ihan pienenä. kiireetön kotiaika, askartelua, ruuanlaittoa, siivoamista, tiskaamista, laulua, loruja leikkejä unohtuu täysin, ne ovat lapselle arvokkaimpia ajanviettoja

Meillä lapset harrastaa, mutta vastapainoksi on myös ihan totaalista laiskottelua, esim. tänään ei ole mitään ohjattua ohjelmaa, silti käytiin ulkona ja uimahallissa, nyt vaan O-L-L-A-A-N. Lapset leikkii, me olemme koneella ja kohta jotain leffaa.



"Ei harrastavat" ei vaan mun mielestä tajua sitä, mitä lapsi saa siitä harrastuksesta. Ei jotain ekaluokkalaista voi painostaa harrastamaan, ei oikeasti voi - siis jos puhutaan useammasta kerrasta viikossa. Meillä on lapsi joka harrastaa 4 x viikossa eikä ikinä tarvitse edes kysyä haluatko mennä. Jos sellainen päivä on niin sitten ei mennä ja piste. Tämä on päättymätön umpikuja, ihan samalla tavalla kuin se, että joku pistää lapsen aina klo 19.30 nukkumaan oli loma tai viikonloppu. On vaan erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja...

Omat lapseni saavat olla lapsia ja viihdytään kotona. Lukioikäisellä on harrastuksia ehkä jo liikaakin, mutta hän on valinnut ne itse ja koulu sujuu, joten ei ole valittamista.

mutta katselin joku aika sitten televisiosta dokumentin lapsista, joilla oli hyvin paljon ohjattua toimintaa viikossa, erilaisi aurhilulajeja ja muita harrastuksia.



Kun heitä sitten pyydettiin täyttämään annettu vapaa-aika jollakin omalla keksimällään toiminnalle, olivat he paljon huonompia ja avuttomampia siinä kuin ne lapset, joilla jo pienestä pitäen oli kuulunut elämään oma itse keksitty toiminta.



Paljon suunnitelmallisesti ja ohjatusti elävät lapset varmaan menestyvät hyvin kouluputkessa, ja jossain harrastuksessaan, mutta tuleeko heistä itsenäisesti ohjautuvia ja luovia aikuisia.

Kerran viikossa harrastaminen on maksimi tuossa iässä. Lapset stressataan kuiviin jo alakoulussa harrastuksilla, jotka vanhemmat ovat päättäneet kuuluvan lasten elämään.

Mun 8-vuotiaalle, joka taitoluistelee noin 4 kertaa viikossa ja jolla on tosi hyviä kavereita sieltä harrastuksesta ja joka silmät loistaen harkkojen jälkeen kertoo mitä tänään oppi, että tämä loppui nyt, koska sä olet niin stressantunut kuiviin ja kun tää on kuitenkin mun päätös että sä harrastat, vaikka jo luistelukoulun jälkeen mietin onko järkeä päästää lasta kehitysryhmään jossa kuitenkin luistellaan jo kahdesti viikossa.

Ja kun vähän toiveikkaasti kysyn lauantai-illan harkoista että ootko varma että jaksat mennä ja vastaus on joo, niin sitten kuitenkin vien ja taivutan itseni lenkille sen ajaksi. Mutta olenhan kamala ja kunnianhimoinen ihminen. Parempi olisi että lapsi katsoisi kotona elokuvaa ja ottaisin vaikka pari relaxoivaa...

Tää on kuten päivähoitokeskustelu. Toisiaan tuntemattomat ääripäät olettavat sitä ja tätä toisistaan ja sonta lentää.

kertoi eron sellaisiin poikiin, jotka on aina harrastaneet ohjattuja harrastuksia ja villinä ja vapaana kasvaneita.



Kun lapsille sanotaan, että ennen peliä kehitelkää itse peli ja tilanteita ja pelatkaa vapaasti, ohjatut seisoo maila kourassa öönä, eivätkä osaa tehdä mitään. Villina ja vapaana kasvaneet lapset alkaa heti kehitellä peliä ja ovat jo täydessä tohinassa kun ohjatut odottavat, mitä saavat tehdä.



Tämä valmentaja oli kovasti vastaan liikaa ohjatuissa harrastuksissa käyntiä.



Toinen negatiivinen esimerkki tuli toiselta valmentajalta eli yleisurheilun alalta. Hän sanoi, että nykyään lapset viedään autolla harrastukseen, missä urheilevat tunnin. Sitten autolla kotiin. Huomattava ero sellaisiin lapsiin, jotka itse pyöräilevät ja juoksevat ja pelaavat ja urheilevat keskenään suurimman osan ajasta. Kun nämä nuoret tulevat esim. juoksutreeneihin, ohjatuissa harrastuksissa käyneillä nuorilla on niin huono kunto, että eivät pääse mihinkään tuloksiin.

Toisilla lapsilla koulunkäynti todellakin vaatii työtä ja on rankaa, toiset taas pitkästyvät siellä kun ei ole mitään haasteita (opettajan eriyttämistehtävistä huolimatta). Toiset nauttivat uuden opettelusta ja haluavat oppia koko ajan uutta, toisilla sitten ilmeisesti "aivot väsyvät".

Itselläni on oppimishaluisia lapsia. Heistä on tylsää, jos jonain päivänä ei ole tullut mitään uutta. Ovat osanneet lukea ja laskea kouluun mennessään (no, jo ennen eskaria...) ja sosiaalisestikin pärjäävät. On kavereita eivätkä tunnu rasittuvan koulunkäynnistä erityisemmin. Miksi he eivät voisi harrastaa, jos siitä tykkäävät ja aikataulut sen sallivat? Toki joskus harrastaminen menee liiallisuuksiin joskus ja tiedän itsekin "liikaa harrastavia" lapsia. Mutta minusta ei voi lasta ja perheen muuta elämää tuntematta sanoa mikä on kenellekin liikaa. Toiselle liikaa on kaksi harrastuskertaa viikossa, toiselle sopii kuusi ihan hyvin. Vanhempien pitäisi sitten olla niin järkeviä, että ymmärtävät tilanteiden voivan muuttua. Lapsen kasvaessa on jossain vaiheessa niitä harrastuksia yleensä karsittava.

Minua myös hieman ihmetyttää tuo joidenkin vanhempien kaipuu "aikatauluttomaan" elämään. Miten niin teillä ei ole mitään aikatauluja? Eikö teillä ole säännöllisiä ruoka-aikoja tai pienillä päiväuniaikoja? Ei minusta normaalissa lapsiperheessä voi muutenkaan "tehdä mitä huvittaa" vaan kyllä sitä ruokaa on laitettava tiettyyn aikaan ja huolehdittava ulkoiluista ja nukkumisista. Vai lojutteko te sitten vaan puoleen päivään sängyssä ja katsotte telkkaria ja lapset menevät kavereille syömään?? Kyllä silloin ymmärrän, että harrastukseen kampeaminen tuntuisi hankalalta...

Pikkukoululaisille koulunkäynnin opettelukin on jo haastavaa. Puhumattakaan kun aletaan mennä 3 ylöspäin, tulee kielet ja lukuaineet. Kyllä siinä on tekemistä. Mietippä aikuinen itse, jos joka päivä opiskelisit uutta asiaa. Kyllä sekin vie voimia ja aivotyöskntely väsyttää, siihen päälle vielä läksyt. Koulu on se lapsen työpaikka, harrastaa voi vastapainona. Ei toisena työpaikkana koulun jälkeen.

niille eniten harrastuksiin hinkuville, vilkkaille lapsille olisi tärkeämpää opettelu rauhoittummaan ja keskittymään , ainakin koulua ajatellen, ujoimmille pieni rohkaisu saattaa olla paikallaankin.

liikaa virikkeitä on aina paha, jopa vanhemmille.

työt, jos kaikki ryhtyisivät vain "villinä ja vapaana" kirmailemaan.



Minusta on tärkeää, että lapset osaavat leikkiä ilman ohjausta, osaavat käyttää mielikuvitustaan ja pystyvät ajattelemaan luovasti. En kuitenkaan ymmärrä, miten aktiivinenkaan harrastaminen tuota estäisi. Nuo mielikuvitustaidothan kehittyvät varhaislapsuudessa, parivuotaanahan noita opetellaan. Ja silloin harva kovin aktiivisesti harrastaa... Tietysti, jos lapsen aikataulu on niin täynnä, ettei tilaa vapaalle leikille kertakaikkiaan ole ollenkaan, voi tilanne olla toinen. Mutta yleensä eskari- ja alakouluikäisillä paljonkin harrastavilla on kyllä sitä leikkiaikaakin.



Itse näkisin paljon harrastuksia pahemmaksi "mielikuvituksentappajaksi" liiallisen telkkarin tuijottamisen, tietokoneella ym. pelaamisen ja lelut, jotka eivät kannusta mielikuvituksen käyttöön. Kyllä niitä mielikuvituksettomia lapsia löytyy siitäkin joukosta, joka ei käy harrastuksissa.

kertoi eron sellaisiin poikiin, jotka on aina harrastaneet ohjattuja harrastuksia ja villinä ja vapaana kasvaneita. Kun lapsille sanotaan, että ennen peliä kehitelkää itse peli ja tilanteita ja pelatkaa vapaasti, ohjatut seisoo maila kourassa öönä, eivätkä osaa tehdä mitään. Villina ja vapaana kasvaneet lapset alkaa heti kehitellä peliä ja ovat jo täydessä tohinassa kun ohjatut odottavat, mitä saavat tehdä. Tämä valmentaja oli kovasti vastaan liikaa ohjatuissa harrastuksissa käyntiä. Toinen negatiivinen esimerkki tuli toiselta valmentajalta eli yleisurheilun alalta. Hän sanoi, että nykyään lapset viedään autolla harrastukseen, missä urheilevat tunnin. Sitten autolla kotiin. Huomattava ero sellaisiin lapsiin, jotka itse pyöräilevät ja juoksevat ja pelaavat ja urheilevat keskenään suurimman osan ajasta. Kun nämä nuoret tulevat esim. juoksutreeneihin, ohjatuissa harrastuksissa käyneillä nuorilla on niin huono kunto, että eivät pääse mihinkään tuloksiin.

Eilen illalla olin jäähallilla viemässä tyttöäni taitoluisteluharkkoihin ja siinä samalla oli jonkun junnujääkiekkojoukkueen harkat. Yksi pelaajista oli loukkaantunut ilmeisen pahasti, koska ovella oli ambulanssi odottamassa. Valmentaja oli varmaankin kopissa loukkaantuneen kanssa. Pojat (n. 10 vuotiaita) tulivat sitten siihen kahvila/odotustilaan keskenään, heidät oli komennettu pois kopista loukkaantuneen hoitamiseksi. Mun mielestä oli todella ihailtavaa, miten luultavasti joukkueen kapteeni jutteli muille että "hei, vaikka "Jakella" olisi se jalka poikki, niin on vaan hyvä että me ei olla siellä ja ne saa hoitaa sen rauhassa.. Tehdään me nyt tässä kunnon loppuverkka ja katsotaan sen jälkeen mikä on "Jaken" vointi ja mitä sitten pitää tehdä." Siis n. 10-vuotias ihan tosissaan organisoi noin kymmenen muuta poikaa ensin juoksemaan, tekemään vatsaliikkeitä ja venyttelemään. Vähän myöhemmin valmentaja tuli opastamaan poikia ja loukkaantunut vietiin jatkohoitoon.

Myöskään omien lasteni kohdalla en todellakaan allekirjoita tuota, etteivät osaisi leikkiä ja toimia vapaasti. Neljästä lapsesta kaksi harrastaa aktiivisesti ja aivan tasapuolisesti ja välillä ihan rasittavuuteen asti kyllä kotona keksivät leikkejä ja seikkailija. Joskus menee esim. silleen, että koko poppoolla on leikki ja sanon että hei, xx:llä ois harkat puolen tunnin päästä. Leikki jatkuu, yksi käy välillä harkoissa ja jatkaa taas leikkiä.

Mä en oikeasti tajua sellaisten ihmisten aikakäsitystä joille esim. 1 h viikonloppuna on jotenkin tosi vaikea järjestää ja joka pilaa koko viikonlopun.

Yleinen suositus on, että varsinkin päiväkodissa olevalla lapsella ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Päiväkotipäivä on pitkä ja raskas, jonka jälkeen lapsen täytyy saada tasoittua ja oleilla rauhassa, leikkiä vapaasti jne.

Miksi tällainen suositus sitten on? Niin, miksi yleensä mihinkään on suosituksia?

Varmaankin siksi, että niitä todella tarvitaan.

Tässäkin ketjussa moni puolustaa lapsensa tolkutonta harrastusmäärää sillä, että lapsi haluaa ja lapsi jaksaa. Lapsi jaksaa ja haluaa yhtä ja toista, mutta lapsi ei itse tunne rajojaan, siihen tarvitaan aikuista.



Terapia-apua väsyneille ja masentuneille lapsille antava terveysalan henkilö

Yleinen suositus on, että varsinkin päiväkodissa olevalla lapsella ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Päiväkotipäivä on pitkä ja raskas, jonka jälkeen lapsen täytyy saada tasoittua ja oleilla rauhassa, leikkiä vapaasti jne. Miksi tällainen suositus sitten on? Niin, miksi yleensä mihinkään on suosituksia? Varmaankin siksi, että niitä todella tarvitaan. Tässäkin ketjussa moni puolustaa lapsensa tolkutonta harrastusmäärää sillä, että lapsi haluaa ja lapsi jaksaa. Lapsi jaksaa ja haluaa yhtä ja toista, mutta lapsi ei itse tunne rajojaan, siihen tarvitaan aikuista. Terapia-apua väsyneille ja masentuneille lapsille antava terveysalan henkilö

Kiitos.

Todellakin noin pienillä lapsilla on liikaa harrastuksia!

Ymmärrän toki, että pitkän äiväkotipäivän jälkeen ei lapsi jaksa harrastaa. Mutta tarkoittaako se myös sitä, että viikonloppuna ei voisi käydä harrastuksessa, jos se lapselle on mieluista?

Lisäksi en ollenkaan ymmärrä tuota, että lasta ei pitäisi kuunnella. Kyllä monilla alle koulukäisillä lapsillakin on selviä kiinnostuksen kohteita ja selvästi nauttivat tietyistä asioista. Miksi vaikka musikaaliselta lapselta pitäisi kieltää muskari tai soittotunnit siksi, että käy päiväkodissa? Ei siellä päiväkodissa aina niin kivaa ole, joten minusta olisi julmaa sillä perusteella kieltää lapselta harrastus, josta lapsi nauttii ja joka selvästi on tärkeä. Mielestäni se on hyvää vastapainoa sille päiväkodin "työlle". Niinhän aikuisetkin harrastavat vastapainona työlle.

Yleinen suositus on, että varsinkin päiväkodissa olevalla lapsella ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Päiväkotipäivä on pitkä ja raskas, jonka jälkeen lapsen täytyy saada tasoittua ja oleilla rauhassa, leikkiä vapaasti jne. Miksi tällainen suositus sitten on? Niin, miksi yleensä mihinkään on suosituksia? Varmaankin siksi, että niitä todella tarvitaan. Tässäkin ketjussa moni puolustaa lapsensa tolkutonta harrastusmäärää sillä, että lapsi haluaa ja lapsi jaksaa. Lapsi jaksaa ja haluaa yhtä ja toista, mutta lapsi ei itse tunne rajojaan, siihen tarvitaan aikuista. Terapia-apua väsyneille ja masentuneille lapsille antava terveysalan henkilö

yksittäisen lapsen harrastusmäärään on nyt pakko kommentoida, että teillä ei taideta koskaan viettää perhe-elämää siten, että koko perhe on samaan aikaan kotona. Noin monta lasta ja noin monta harrastuskertaa on perheelle raskasta, aivan eri jos puhutaan yksilapsisesta perheestä missä lapsella on 5 harrastusta.



Kuinka monta harrastusvapaata päivää/ iltaa teillä on viikossa?

Meillä nyt kymmenen ikävuoden hujakoilla vanhin alkanut harrastusrumban, ja kaksi nuorempaa haluavat aina samaa kuin isosisko.



Pääsi vielä kymmenvuotiaana telinevoimistelun kilpavalmennukseen, ja nauttii, kun oppii uutta ja kehittyy.



Nyt on lisäksi halunnut jalkapalloon... ja siskot myös.



Asumme maalla, ja kavereille/kavereita kaksi vanhempaa eivät juuri halua. Eilen viimeksi lasta kyseltiin leikkimään, ja pyysi minua vastaamaan, ettei pääse. Koulussa on pidetty ja sosiaalinen mutta vapaa-ajalle ei halua kavereita! Meidän perhetuttuja tapaa mielellään.



Tokaluokkalaisen koulu päättyy joka päivä klo 12, läksyissä menee max vartti ja me vanhemmat työskennellään kotona.



Lapset viihtyvät hyvin kotona, mutta jos en yhtään puuttuisi tekemisiinsä, niin tietokoneella istuttaisiin tunteja. Toki leikkivät mahtavia mielikuvitusleikkejä tunteja.



Liikuntaa pitäisi saada 2tuntia päivässä. Pihasta pääsee suoraan hiihtämään ja pulkkamäkeen, mutta jos ei olisi noita ohjattuja harrastuksia, niin en usko, että tuo 2 tuntia päivässä täyttyisi.

Miten jaksavat kavereiden kanssa mennä ja entä läksyt? Mutta itsepähän tiedätte miten on sopiva harrastemäärä teille.

Komppi tälle!

näkyy siinä, ettei laspirikkailla omakotitaloalueilla enää näy lapsia pihoilla eikä pihakaduilla leikkimässä ja pelaamassa ihan huvin vuoksi. Lapset kärrätään joka ilta kouluun jälkeen erilaisiin kerhoihin ja joukkueisiin. Todella surullista, että kaiken pitää olla nykyään ohjelmoitua. Mielikuvituksen käyttö ja leikki on nykyajan lapsilta kadonnut täysin.

Ap:n aikataulutus vaikuttaa suoraan sanottuna sairaalta. Milloin sun lapsilla on aikaa tavata kavereita (koulun ulkopuolella siis), leikkiä ulkona tai ihan vain olla?

Pikkukoululaiset eivät tarvitse kuin korkeintaan yhden harrastuksen, korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Ja jos alle kouluikäinen on täyden päivän päivähoidossa, siinä on aktiviteettia tarpeeksi.