Jos teidän perheestänne kirjoitettaisiin juttu...
esim. Perhe-lehteen, niin millainen juttu siitä tulisi? Mikä olisi sen jutun ns. pointti, sisältö? Luuletko että yhteen juttuun saataisiin kaikki olennainen mukaan, vai olisiko aihepiiriä rajattava?
Tämä ajatus kimposi uusimman Perhe-lehden täällä aiheuttamasta keskustelusta. Miten teidän perhettä kuvattaisiin? Mikä olisi se olennainen punainen lanka? Luuletko että jutusta olisi vertaisapua muille perheille?
Kommentit (46)
No varmankin iloinen yh jolla riittää voimia ja aikaa myös yhteisölliseen toimintaan, vapaaaehtoistyöhön ja että kurjien kokemustenkin jälkeen elämä on ihanaa.
Artikkeli luultavasti aiheuttaisi raivoa suurimmassa osassa ihmisiä, ainakin tällöä palstalla :)
miten lapset selviävät äidin alkoholismista, masennuksesta ja nettiriippuvuudesta.
22- ja 25-vuotiaat vanhemmat, joilla 4 alle kouluikäistä lasta.
tai (shock! horror!) perhe, joka haluaa aivan vapaaehtoisesti asua lähiössä kerrostalossa :)
kerrotaisiin kuinka yrittäjä jakaa aikansa lasten ja yrityksen välillä, kuinka saada vuorokauden tunnit riittämään.
kertoisin, miten minä vuosia alistuin ja mielistelin ja joustin. Niin pitkälle, että mies päätti ottaa toisen naisen ja pitää minut siinä samalla.
Mutta minä nousin kuin feeniks-lintu ja pääsin repäisemään itseni irti. Vertaisapua minulta saisi paljonkin, miten tämän voiman löysin ja miten elämässäni selvisin eteenpäin.
jolla aikaa vielä uudellekin parisuhteelle. Erikoisuutena ehkä se että uudessa suhteessa ei kiirehditä yhteenmuuttoa eikä "kiiltokuvauusioperhe-elämää", mies on kyllä mukana lastenkin elämässä mutta yhteenmuuton aika on vasta sitten kun poikaset lentäneet pesästään. en vaan tajua mitä sellaista meidän elämässä on että siitä olisi jutun aiheeksi.
ollaan muuttamasas parin kk päästä ulkomaille, joten se varmana olisi isossa osassa. Ehkä parempi juttu tulisi jos tekisivät juttunsa vasta esim. kun on asuttu pois Suomesta puoli vuotta.
Olen siis kuskannut vauvaamme alusta asti ties missä eräretkillä, partioleireillä ym. Toki vanhemmuus tarkoittaa lapsen laittamista etusijalle, mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä uhrautuvaisuutta, jossa oma elämä laitetaan kokonaan tauolle.
25v pariskunta jolla on neljä yhteistä lasta (ei uskontoa). Menivät naimisiin 18-vuotiaina.
Vaikka isovanhemmista ei ole apuja, pysyvät kiireisinä töitten ja harrastusten ja matkustamisen takia, niin silti voi pärjätä ja rakentaa tukiverkkoja itse lähialueen muiden vanhempien kanssa.
Siinä varmaan nousisi esiin, se nautimme kokonaisena perheenä ihan tavallisesta arjesta, koska olemme tehneet sen itsellemme sopivaksi: molemmat (työssäkäyvät) vanhemmat harrastavat urheilua 4-5 krt viikossa ja juoksevat mm. maratoneja, koska niistä saa voimaa muuhun arjen pyörittämiseen.
Arkea helpotetaan mm. kahdella autolla, käymällä kaupassa vain kerran viikossa, siivoojan ja muiden palveluiden käyttämisellä, nukkumaan mennään ajoissa jne. Turha on karsittu niin jää voimia perheestä nauttimiseen ja pieniin luksushetkiin. ;-) Sopii meille, vaikka aika tylsiä juttuja ovat, mutta näin jaksetaan nauttia toisistamme.
Välillä kyllä ihtettelen joidenkin perheisen kaoottiselta vaikuttavia tapoja, arjen hallinta tuntuu olevan kateissa ja väittävät, etteivät ehdi tehdä kotiruokaa, urheilla tms. Valinta- ja asennekysymyksiä, joita voisi arkea raskaana pitävät havahtua miettimään.
harmaan tylsyyden kuvaus. Kämppisavioliitto, jossa vanhemmat keskittyvät tahoillaan vanhemmuuteen. Silti onnelliset lapset ja ehjä koti.
pitkään vaiettu homeongelma voi käydä koko perheelle varsin raskaaksi toisen vanhemmista sairastuessa vakavasti ja päätyessä työkyvyttömäksi.
Ei olisi mikään positiivinen teksti.
kertoisin, miten minä vuosia alistuin ja mielistelin ja joustin. Niin pitkälle, että mies päätti ottaa toisen naisen ja pitää minut siinä samalla.
Mutta minä nousin kuin feeniks-lintu ja pääsin repäisemään itseni irti. Vertaisapua minulta saisi paljonkin, miten tämän voiman löysin ja miten elämässäni selvisin eteenpäin.
huomioisit jutussa sen, että myös sinun exälläsi on oikeus yksityisyyteen? Lehtijutun, jos esiintyisit omalla nimelläsi, perusteella exäsi nimi olisi (vaikka sitä ei jutussa mainittu) kaivettu julkisuuteen parissa päivässä. Tämä on hyvä pitää mielessä, ihmisten yksityisyyden suoja.
Olen iloinen puolestasi, tekosi vaatii paljon voimaa ja rohkeutta. Kaikkea hyvää sinulle! :)
eri uskonto (molemmat uskonnollisia) ja iso ikäero.
Otsikko voisi olla että "kuinka erilaisuudesta huolimatta voi parisuhde onnistua".
Asunnon ja töiden ja koulujen etsintää, kulttuurishokkia lapsille ja vanhemmille. Meistä saisi varmaan tosi hyvän jutunaiheen!
kuinka päivässä menee niin ja niin monta litraa maitoa ja kuinka paljon tehdään kerralla ruokaa ja miten ne miljoonat kengät pysyy eteisessä hallinnassa ja kuinka kotona on siistiä vaikka on niin monta lasta jne jne
on iso talo ja onnelliset lapset. reissataan tosi paljon, tutustutaan eri maihin ja kulttuureihin.
Ja ehkä siitä, että lasten isä on ulkomaalainen, eikä näe lapsiaan edes kerran vuodessa.
yhteisölliseen toimintaan, vapaaaehtoistyöhön ja että kurjien kokemustenkin jälkeen elämä on ihanaa.
Artikkeli luultavasti aiheuttaisi raivoa suurimmassa osassa ihmisiä, ainakin tällöä palstalla :)