<3 <3 Kesänuppujen synnytyskertomukset <3 <3

Mun synnytykseni enteili alkuaan kun 37+4 viikolla alkoi lorahdella lapsivettä. Seuraavana päivänä kävin sairalassa näytillä ja ottivat osastolle käynnistelyyn tulehdusriskin vuoksi. 3 päivää käynnistelivät cytoteceillä. Aikaan saivat vain jonkinmoisia kipuja ja supistuksia. Ei juurikaan aukeamista tai kohdunkaulan häviämistä tai pehmenemistä. Käyrillekään ei tullutkuin pikkuruisia supistuspiikkejä. Nukuin kolme yötä osastolla vähän liiankin hyvin. Aina ku lääkkeen vaikutus lakkasi, lakkasi myös supistukset.



Tuntui ettei tästä tule lasta eikä edes sitä toista... =)



Neljäntenä päivänä veivät synnytyssaliin oksitosiinitipalle. Siinä 1 h 40 min sain tippaa, ja pari hassua onnetonta supistusta tuli. Samalla täyttelin ristikkoja ja lueskelin lehtiä.



Lääkäri tuli taas tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Sanoi, että olen 3 cm auki ja kanava lähes hävinnyt, joten puhkaisi kalvot.

Siitähän se riemu repesi... ;)

Vettä tuli kunnolla ja muutaman minuutin kuluttua alkoi ne kunnon supparit. Siinä n 40 minuuttia kärvistelin helvetin tuskissani. Suppareita tuli heti 30 s - 1 min välein ja aivan sairaan kovina. Mä vaan puuskutin ja tärisin lähes taukoamatta. Tuntui etten kestä hetkeäkään enää sitä kipua. (Tiesin kyllä mitä tulossa, uudelleen synnyttäjä kun olen, mutta... kyllä ne yllätti kovuudellaan...). Anestesialääkäri tilattiin laittamaan spinaali. Se tulikin aika nopeasti. Yksi suppari tuli ehkä hieman lievempänä lääkkeen annon jälkeen, mutta järkyttävät kivut vaan yltyivät spinaalista huolimatta. Samalla alkoikin jo ponnistuttaan. Vauvan päälaki tekikin jo samalla tuloaan ulos maailmaan. Siinä sitten yritin selälleni kääntyä ponnistamaan. Kääntyminen oli kyllä järkyttävää, kun teki niin pirun kipeää koko ajan.

Parin ponnistamisen jälkeen vauva olikin jo maailmassa. Pieni naarmu tuli ja siihen 1 tai 2 tikkiä (en edes muista enää =) ).

Kätilö sanoikin että tyttö tulikin sitten hieman yllättäen räjähtämällä maailmaan.



Synnytyksen kokonaiskesto 1 h 10 min, josta

-avautumisvaihe 47 min

-ponnitus 5 min

-jälkeiset 18 min.



Siinä sitten makasin pari tuntia synnytyksen jälkeen vauvan kanssa omat jalat ja jalkoväli hyvin puudutettuna, kiitos spinaalin, joka alkoi hienosti vaikuttamaan ponnistustenyhteydessä...... =)



Heidi + lapsukaiset

Meillä lähdettiin synnärille laskettuna päivänä: Mitään supisteluja/limatulppaa tai muutakaan varoitusta ei tullut ennen eräpäivää, ja ajattelinkin että yli menee ja reippaasti. Mutta niinvain lasketun päivän aamuna, puolisen tuntia ylösnousun jälkeen tunsin supistuksen - ja kohta toisenkin. Seuraavien viiden tunnin aikana supistukset voimistuivat ja tihenivät - ollen lopulta kestoltaan yli 30 sek ja väliä n.4min. Soitin synnärille ja pyysivät käymään näytillä - itse en uskonut sinne vielä jääväni, sillä supparit oli kuitenkin siedettäviä. No, pakattiin kassi, silittelin itselleni vielä vaatteita ja lämmittelin vielä kauratyynyllä alaselkää supparien aikaan. Mies oli ihan varma että nyt lähdetään vauvaa hakemaan :)



25 minuutin matka laitokselle meni ok - supistukset tuli 3min välein ja kestoltaan ne oli jo lähes 1min. Kirjauduttiin sisään sairaalaan, luukulle pääsyä odotellessa supistukset tuntui jo aika ikäviltä ja aloin itekin uskoa että ehkä tässä synnyttämään on tultu :)



No, päästiin sisään ja niin vain kätilö sanoi mun olevan jo 7cm auki, joten eiku saliin asti. Mies lähti käymään huoltsikalla eväiden haussa - mä passitin kun uskoin että kestää kuitenkin aikansa. Ite menin suihkuun, jossa ehdin olla max.10minuuttia kun lapsivedet meni, ja samantien ponnistutti ja lujaa. Pääsin hädin tuskin synnytysjakkaralle, soitin miehelle että äkkiä tänne - ja kätilö sanoi että justiinsa saa ponnistaa.



Mies ehti parahiksi paikalle pitämään vaimokkeestaan kiinni, ja sitten ponnistettiin - 11 minuutin jälkeen saimme pojan syliin - ilman kipulääkitystä, leikkauksen tarvetta tai repeämiä. Loistavasti meni :) ! Poika syntyi muuten kasvot ylöspäin, ja sen hetken isä muistaa kuulemma aina, kun näki pienet kasvot ..



Tunti sairaalaan tulon jälkeen siis poika maailmassa, syn.kokonaiskesto 3h25 min ja ponnistusvaihe siis 11 min.



Hyvä fiilis jäi - kunto hyvä, vauva ihana :) Meillä on ollu ihanat 2viikkoa :)



Sakariini ja nasukki 2vkoa 3pvää

Keskiviikkona 11.6. heräsin kahden aikoihin päikkäreiltä semmoiseen kipeään jomotukseen. Ajattelin jo että johan. No näitä jätkui päivän mittaan ja kipeämmiksi kävivät koko ajan. Mies kävi melontaretkelläkin ja siinä 19 aikaan aloin kaipailla kotiin. Että olisi edes kädestä pitelemässä jos ei lähtöä vielä tule. Kun minä vieläkin vakaasti uskoin että se vain jomottelee eikä mitään tapahdu, eihän oo aikaisemminkaan tapahtunut ennen kuin on vedet menneet. Klo 19:30 aikaan tuli tekstari että juuri tulivat maihin ja että makkarat paistavat vielä. Laitoin takaisin viestin että saa kohta työntää sen makkaransa hanuriin, jos ei tule kotiin.



Supistuksia tuli siis jo 3-5min välein ja olin niin kipeä että jumppapallon päällä haukoin henkeä ja purin pöydän reunaa. Tytär oli vauhkona kun minuun sattui niin. Tokaisin sillekin että täähän on normisynnytys, jos sitäkään. Mitäs luulit, että luiskahtaa ulos ihan varkain? Vähän räpytteli silmiään mutta sitten rauhoittui. Olin nuukana ajatellu että puolen yön yli odotellaan vielä ettei mene keskiviikon sairaalamaksua :D No, mies tuli puoli 9 aikaan kotiin ja 22 aikaan sanoin etten minä kestä enää, oli pakko lähteä tytön silmien alta pois kun sitä pelotti niin kovasti tämä homma. Kaverin hälytin lasten kanssa yötä nukkumaan ja 22:30 päästiin sairaalaan.



Suoraan ottivat synnytyssaliin kun se vastaanottohuone oli varattu. Sanoin jo kätilölle että jos ei ole yhtään noilla supistuksilla edistynyt asia niin kyllä lyön jotain. Oli huumornaisii se täti kun kohdunsuun tilanteen tutkittuaan otti taka-askeleen ja sitten alkoi jutella että no on se kahdelle sormelle auki. :D :D Eli siis edellisellä kerralla oli ollut sormelle auki niin ei paljoa ollut edistynyt asia.



Olin kuitenkin niin kipeä että ottivat saliin ja marssittivat suihkuun minut. Kuuma suihku on ihana noille alkupään supistuksille ja lupasivat anestesialääkäriä kysellä kun en enää kestäisi olla ilman epiduraalia. Onneksi se anestesialääkäri tuli suht nopeasti, siinä 0:30 sain puudutuksen. Sain tunniksi unenkin päästä kiinni ja mies jo oli siihen mennessä nukahtanut keinutuoliin. Lattialle peti hänelle tehtiin ja eikun unta luumuun yrittämään sitten. Olivat niitä käyriä tarkkailleet sieltä jostain kun tulivat 1:30 lääkärin kanssa puhkomaan kalvoja. Supistukset yltyivät enkä saanut enää nukuttua. Mieskin heräsi siinä 03 aikaan ja istui silmät tapillaan sängyn reunalla. Olimme molemmat kuin jostain seinästä repäistyt. minäkin olin niin väsy etten meinannut sängyllä pysyä.. :D



Vauva ei ollut alkanut laskeutumaan vaan oli edelleen ylhäällä. Supistukset yltyivät uudelleen mutta vauvan sykkeessä alkoi olla semmoisia alenemia. Alkoivat väläytellä että leikataan jos ei laskeudu ja sydänäänet alkavat laskea. No kätilö käski kuitenkin kääntyä kontilleen jos sillä saisi liikettä mukeloon. Kohdun suulla ei edelleenkään ollut tapahtunut mitään, 3cm auki ja kohdunsuuta vielä 3cm jäljellä. Minä jo ajattelin että ei tästä tule mitään.



Kätilö käski tässä vaiheessa kääntyä kontilleen, jos saisi vauvan sillä laskeutumaan. No tämä tepsikin ylihyvin, tunnissa kohdunsuu huljahti 8cm auki ja kaula hävisi kokonaan. Ja siinä rytäkässä alkoi tuntua siltä että epiduraalista hävisi potku. Tuosta tilanteesta oli noin 3-4 supistusta kun kohdunsuu oli ihan auki ja sain luvan alkaa ponnistaa. Kylkiasennosta ensin yritin mutta kipu oli taas sitä luokkaa että olin sillä rajalla että onko se liikaa. Tuntui että halkean. Ihan kamalaa :) Selällään oli hivenen parempi ja 9 min ähinän ja karjumisen tuloksena maailman ihanin pieni poikanytterö muljahti minusta ulos. Klo oli 5:19 aamulla.



Mitään repeämiä ei tullut ja jälkeiset muljahtivat ulos seuraavalla supistuksella. Pukamat pullottavat ja verenpurkaumat olivat kaulalla ja pitkin naamaa, eli tuli työnnettyä meinaan.



Hellyttävintä oli katsella miestä kun oli niin haltioissaan esikoispojastaan.



Tulipas aika sekava sepustus, yrittäkää ymmärtää että jäsennyskysy on jossain muualla nyt. Pitänee mennä nukkumaan kun vauvakin nukkuu.



- Pirkko