Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka eivät koskaan riitele?
09.03.2011 |
Onko täällä sellaisia? Tunnen erään kolme vuotta yhdessä olleen pariskunnan, joka ei ole vielä kertaakaan riidellyt sekä toisen kuusi vuotta yhdessä olleen pariskunnan, joka on riidellyt vain muutaman kerran.
Minusta tämä on jopa vähän outoa, eikö näille ihmisille tule ikinä suuttumuksen tunteita puolisoaan kohtaan vai eivätkö he vain uskalla/halua näyttää sitä?
Kommentit (102)
että kaikki ei ärsyynny kuorsaamisesta. Jos mieheni kuorsaa niin että en saa nukuttua, en ärsyynny vaan uneni häiriintyy. Se on aivan eri asia. Se ei siis nosta tunteita, ei niin minkään laisia. En vain saa nukuttua, joten menen paikkaan missä voin nukkua. Ja se siitä.
Se on aivan sama tilanne kuin se, että herään yöllä miehen kuorsaukseen ja ärsyynnyn siitä, koska kello soi 5.30. En meuhkaa siitä, mutta kerään peittoni ja menen olkkariin ja jatkan unia.Sinä kielsit alussa täysin tuollaiset tunteet. Mutta nyt aloitkin perumaan ja siirsit rajaa. Ärsyyntymisen kynnyt olikin siinä, että et ala meuhkaamaan.
Jotenkin tämän arvasin ja siksi viitsin käyttääkin aikaani tällä palstalla näinkin pitkään.
Asiat saa näyttämään juuri sellaisilta kuin ne haluaa. Toiset vain on rehellisempiä toisilleen. Jos sinun kriteerejä käyttäisin, olisin itse zen-pyhimys ja meillä ei olisi myöskään koskaan riidelty.
Ja tosiaan, mieheni ei ole koskaan edes hermostuksissaan tarvinut tiuskia minulle.
Okei, mua ärsyttää, kun mies makaa silmät kiinni sohvalla ja vauva on sylissä ja isompi vaatii pyyhkimään. Voisi nousta tekemään jotain pyytämättä tai muutenkin harmittaa, kun saa maata rauhassa hetken toisin kuin minä. Mutta asia ei ole niin paha ja mieshän nousee heti ylös, jos normaalisti totean: "meetkö pyyhkimään Maijaa?" Toisaalta miestä voi ärsyttää mun tapa jättää lehtiä sinne tänne ja olla laittamatta astioita astianpesukoneeseen.
Nuo on kuitenkin niin pieniä asioita ja toisaalta mikä mies on määrittelemään, missä lehtien paikka on. Ei jaksa tuollaisista meuhkata. Mies joskus keräilee mun lehtiä ja virnuilee samalla... Se riittää. Yritän aina skarpata sen jälkeen. Meillä riittää nätisti sanominen tai jopa asian itse tekeminen, niin siitä toinen jo "oikeaa".
Jos yhdessä ollaan 20v. Ymmärrän sen ettei kaikki ärsyynny helposti, mutta ettei mikään koskaan omassa miehessä ärsytä, niin tuntuu hyvin kummalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiuskimista, vaikka minkäänlaista hermostumista ja ärsyyntymistä ei edes alunperin pitänyt olla.
Puhuit pupuseni itsesi niin näppärästi pussiin, että tämä riittää minulta tältä erää. Lähden jatkamaan muita hommia:)
että kaikki ei ärsyynny kuorsaamisesta. Jos mieheni kuorsaa niin että en saa nukuttua, en ärsyynny vaan uneni häiriintyy. Se on aivan eri asia. Se ei siis nosta tunteita, ei niin minkään laisia. En vain saa nukuttua, joten menen paikkaan missä voin nukkua. Ja se siitä.
Säälin miestäsi...
tiuskimista, vaikka minkäänlaista hermostumista ja ärsyyntymistä ei edes alunperin pitänyt olla.
Puhuit pupuseni itsesi niin näppärästi pussiin, että tämä riittää minulta tältä erää. Lähden jatkamaan muita hommia:)
kyllä meillä joustetaan ihan tasapuolisesti molemmat. Jos on kyse jostain esim. lomakohteesta jossa yksimielisyys on pakko saavuttaa.Makuasioista keskustellaan ihan keskustelun ilosta, näkemyksiä vertaillen, ei siksi että toinen pitäisi saada taivutettua omalle kannalle. Aika harvoin ollaan eri mieltä, olen ilmeisesti löytänyt kumppanikseni hyvin samakaltaisen ihmisen.
kyllä meillä joustetaan ihan tasapuolisesti molemmat. Jos on kyse jostain esim. lomakohteesta jossa yksimielisyys on pakko saavuttaa.Makuasioista keskustellaan ihan keskustelun ilosta, näkemyksiä vertaillen, ei siksi että toinen pitäisi saada taivutettua omalle kannalle. Aika harvoin ollaan eri mieltä, olen ilmeisesti löytänyt kumppanikseni hyvin samakaltaisen ihmisen.
Tähän piti vielä lainata tuota jonka mielestä aina vaan toinen joustaa ja on kyse alistussuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja merkityksettömistä asioista ei viitsi riidellä kun se on niin turhaa.
Eihän sitä tule riitaa kun aina toinen joustaa ja antaa periksi.
tiuskimista, vaikka minkäänlaista hermostumista ja ärsyyntymistä ei edes alunperin pitänyt olla.
Puhuit pupuseni itsesi niin näppärästi pussiin, että tämä riittää minulta tältä erää. Lähden jatkamaan muita hommia:)että kaikki ei ärsyynny kuorsaamisesta. Jos mieheni kuorsaa niin että en saa nukuttua, en ärsyynny vaan uneni häiriintyy. Se on aivan eri asia. Se ei siis nosta tunteita, ei niin minkään laisia. En vain saa nukuttua, joten menen paikkaan missä voin nukkua. Ja se siitä.
Vaan se 23, että mitä sä minusta kaivelitkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joidenkin mielestä on "pakko" riidellä, jotta parisuhde olisi kunnollinen?
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 14 vuotta, naimisissa 9 vuotta ja meillä on kolme lasta. Emme riitele. Joskus (ehkä pari kertaa vuodessa) tulee jostain asiasta sanomista, siis todellakin sanomista, ei huutamista. Hyvin harvoin olemme asioista eri mieltä, olemme vaan niin passeli pari! Joskus vaan ihmisillä synkkaa, miksi sitä on joidenkin niin vaikea hyväksyä.
Kateellisten puheita nuo tunteidenhautaamis- ja alistamisjutut. meillä on onnellinen, riitelemätön perhe ja olen ylpeä siitä!
Toivoisin muillekin vastaavaa onnea, elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuin riiteleminen jostain tyhjänpäiväisestä.
Ja siis se että keskustelee asiasta mistä on eri mieltä on myös riitelyä?
Meillä oli tällä viikolla tilanne, että minä halusin iltaruuaksi pastaa, mies keittoa. Kysyin sopisiko että sinä päivänä söisimme pastaa, seuraavana keittoa, mies sanoi joo. Oliko meillä nyt riita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ollaan oltu yhdessä 4vuotta. Riidellä ei juuri koskaan. joskus mies saattaa mösähtää hetkeks mut en kiinnitä huomioo niin menee ohi. olisko käynyt kaks kertaa koko aikana näin. mua ärsyttää ihmiset jotka riitelee!
Meillä riidellään jatkuvasti.
Riitely johtuu siitä, ettei meillä puhuta mistään. Jos koitetaan puhua jostain, alkaa vaimo ottamaan uhrin roolia ja lopettaa keskustelun johonkin itku/potku/parkuun.
Niimpä meillä sitten riidellään, koska se on ainoa tapa kommunikoida naisen kanssa ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis se että keskustelee asiasta mistä on eri mieltä on myös riitelyä? Meillä oli tällä viikolla tilanne, että minä halusin iltaruuaksi pastaa, mies keittoa. Kysyin sopisiko että sinä päivänä söisimme pastaa, seuraavana keittoa, mies sanoi joo. Oliko meillä nyt riita?
Ellei jopa parisuhdekriisi, harkitsitko ero "riidan" aikana? :))
Ja siis se että keskustelee asiasta mistä on eri mieltä on myös riitelyä?
Meillä oli tällä viikolla tilanne, että minä halusin iltaruuaksi pastaa, mies keittoa. Kysyin sopisiko että sinä päivänä söisimme pastaa, seuraavana keittoa, mies sanoi joo. Oliko meillä nyt riita?
ja sinä alistat miestäsi, joka on täysin tohveli. Näin se menee aaveella. :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkin jälkeen vasta 7:nnen vuoden kohdalla tuli joku kriisi. Huomasin meneväni liikaa miehen ehdoilla ja tekeväni kaiken niinkuin hän haluaa.
Sitten alkoi ne erimielisyydet. Lopulta riitelyä ja tappelua ja lopuksi fyysistä tappelua ja ero.
En siis pidä normaalina.
Silti nyt kun minulla on uusi mies, huomaan ansoja, joissa voisin mennä miehen tahdon mukaan. Mutta tässä suhteessa on alusta pitäen ollut riitoja, siis sanallisia erimielisyyksiä, tunteiden näyttämistä, mutta kaikki kuuluu mielestäni asiaan. Jos toinen ei hyväksy minua sellaisenaan, olkoon sitten, ja toisin päin myös.
Jostain pitää tietysti joustaakin parisuhteessa, mutta järki mukana.
Minä kirjoitin tuosta "mies makaa sohvalla" -aiheesta ja en ole kirjoittanut mitään kuorsaamisesta.
Tottakai asiat "ärsyttää", mutta en laske sitä edes ärsyyntymiseksi, jos joudun miestä pyytämään tekemään jotain. Siis havaitsen puutteen, mielessä käy ehkä ärsytykseen viittaava ja sitten se tilanne on jo ohi. En kiihdy tai haudo asiaa kolmea sekuntia kauempaa.
Mä olen aina ihmetellyt, millaisia ne ihmiset on, jotka pitää itseään vaan "tulisena" ja sillä perustelee asiattoman käytöksensä. Onhan se selvä, ettei kaikki ihmiset voi aina vaan hymistä, mutta sellainen liioittelu, huutaminen, räyhääminen, mökötys? Mistä se tarve kumpuaa? Joskus 17-vuotiaana huusin poikakaverille, kun olin lapsellinen ja musta-valkoinen. Vaikea olisi kuvitella, että sitä huutaisi sillä tavoin pikkuasioista enää aikuisena.
tiuskimista, vaikka minkäänlaista hermostumista ja ärsyyntymistä ei edes alunperin pitänyt olla.
Puhuit pupuseni itsesi niin näppärästi pussiin, että tämä riittää minulta tältä erää. Lähden jatkamaan muita hommia:)että kaikki ei ärsyynny kuorsaamisesta. Jos mieheni kuorsaa niin että en saa nukuttua, en ärsyynny vaan uneni häiriintyy. Se on aivan eri asia. Se ei siis nosta tunteita, ei niin minkään laisia. En vain saa nukuttua, joten menen paikkaan missä voin nukkua. Ja se siitä.
Tuo sinun känniääliövertauksesi sopisi tähän riitelykeskusteluun silloin, jos ystäväsi toteaisi sinulle - joka vaikka juot kerran viikossa itsesi talutuskuntoon - että hän ei koskaan kännää. Ja kun tämä ystäväsi seuraavan kerran ottaa lasillisen punaviiniä sunnuntailounaalla, sinä ilmestyisit viereen riekkumaan että "kylläpäs kännäät, nytkin on viinipullo auki". Eli sinulle kännääminen tarkoittaa yhtä lasia viiniä, ystävällesi örvellystä.
Minulle riitely tarkoittaa kiivasta sananvaihtoa, toisen tahallista loukkaamista, mököttämistä ja joskus jopa huutamista tai nimittelyä. Sinulle riitely tarkoittaa jo ihan vain sitä, että keskustellaan ja neuvotellaan asiasta, josta pariskunnalla on eriävät mielipiteet. Huh huh. No sinun kriteerien mukaan meillä riidellään ainakin pari kertaa vuodessa...
Eli kyllä teillä sittenkin riidellään.
Eli käytät vain erilaisia käsitteitä asioista kuten esimerkissäni kaverini. Hän hymisteli aina paheksuen, että hän vain käy tyttöjen kanssa viinillä ja salaatilla. Oikeasti hän veti umpilärvit. Hän paheksui, ettei koskaan voisi alentua sellaiseen kuin oluella käymiseen. Oluella käyminen kuulosti hänestä pahemmalta, vaikka hänen tekonsa olivat silti pahempia.
Eli sinä ihan samalla tavalla hymistelet, ette ärsyynny, ettekä riitele. No mitäs se miehen tiuskiminen sitten oli. Ihan tavallista riitelyä, mitä muillakin.
Eli sellaisista asioista teillä riidellän. Eli riidellään kuitenkin. Eli huijaat nyt itseäsi.
Minä en paskanna paperiin ja siksi myönnän, että mies ärsyyntyy joskus minun tapohini ja toisin päin. Minä koen riitelyksi jos olemme eri mieltä. Mutta se on rakentavaa riitelyä. Mieheni ei kyllä ole ikinä tiuskinut minulle, kuten sinun miehesi. Ai niin, mutta tiuskiminen ei olekaan riitelyä. Meinasin sen jo unohtaa.
Eli sama paska eri paperissa on teilläkin. Sinä vain hymistelet asioita kauniimmaksi kuin joku toinen. Siitä tässä on kyse.
Ei ole merkki että suhde on huono jos riitoja on, päinvastoin, se on yleensä parempi. Parisuhteessa on kaksi eri ihmistä, ja olivat he kuinka samanlaisia hyvänsä, heillä on kuitenkin eri ajatuksia ja toiveita.
Ja riitelyn EI tarvitse tarkoittaa haukkumista ja tavaroiden heittelyä (kuten moni tuntuu asian käsittävän) vaan riidellä voi rakentavasti.
En pidä sitäkään kovin hyvänä, että ollaan aina niin "rauhallisia ja järkeviä" etteivät koskaan turhautumisen, ärsyyntymisen ja kiukun tunteet tule esiin.
Joka tapauksessa on paljon parempi opetella sanomaan toiveensa, pitämään puoliaan, tekemään kompromisseja ja joskus myös joustamaan, vaikka se tarkoittaisikin riitaa.
meidän ei tarvitse riidellä, kummankaan. Siis niin minä kuin mieheni voidaan pitää puolemme, sanoa toiveemme, tehdä kompromisseja ja joustaa ilman riitelyä. Ei siitä tule riitaa jos olen jostain eri mieltä mieheni kanssa. Joistakin asioista voidaan kyllä väitellä, mutta me tykätäänkin väitellä, aiheesta kuin aiheesta. Ja väittelytkin siis sujuvat ihan hyvässä hengessä.
Ei ole merkki että suhde on huono jos riitoja on, päinvastoin, se on yleensä parempi. Parisuhteessa on kaksi eri ihmistä, ja olivat he kuinka samanlaisia hyvänsä, heillä on kuitenkin eri ajatuksia ja toiveita.
Ja riitelyn EI tarvitse tarkoittaa haukkumista ja tavaroiden heittelyä (kuten moni tuntuu asian käsittävän) vaan riidellä voi rakentavasti.
En pidä sitäkään kovin hyvänä, että ollaan aina niin "rauhallisia ja järkeviä" etteivät koskaan turhautumisen, ärsyyntymisen ja kiukun tunteet tule esiin.
Joka tapauksessa on paljon parempi opetella sanomaan toiveensa, pitämään puoliaan, tekemään kompromisseja ja joskus myös joustamaan, vaikka se tarkoittaisikin riitaa.
Mutta ärsyttää tuollaset, että "ne jotka eivät ole seurustelleet yli sataa vuotta, eivät voi ymmärtää oikeasta elämästä mitään. Me kun olemme olleet, niin meidän tapamme on ainut ja oikea!"... Aina pitäisi olla vanhempi ja kokeneempi oli sitten minkä ikäinen tahansa.
sontatunkiostasi voisi löytyä mitä tahansa. Eli ei se ihan niin sopusointuista ole, mutta sinulle raja riitelystä ja ärsyyntymisestä on hiukan eri kuin minulla. Eli siloittelet todella paljon elämäänne.
Minusta hermostuksissa tiuskiminen on jo melkoista ärsyyntymistä:)