Pariskunnat, jotka eivät koskaan riitele?

riitelemään ensimäiseen kymmeneen vuoteen. Oli ns. lehmänhermo ja hymyili vain ja blaa, blaa.



Jossain vaiheessa sitten päästiin aiheesta syvemmälle ja syyksi löytyi äitisuhde. Hänen äitinsä oli ottanut ja lähtenut kun mieheni oli pieni. Miehelle oli jäänyt alitajuntainen pelko, että kaikki menee pieleen jos riitelee ja sanoo eriävän mielipiteensä.



Sen jälkeen kun hän oppi luottamaan, että en lähde jos on eri mieltä ja riiteleekin, olemme muutaman rakentavan sanaharkan käyneet.



Lapset ihmettelevät joskus, että on nää meidän vanhukset ihmeellisiä kun ensin se riitelee ja sitten ne alkaa nauraa hekottaan ihan hervottomana ja istuu sylikkäin pussailemassa.



Minusta on hyvä, että lapset näkee, ettei eri mieltä olo ja riitely ole vaarallista vaan sen jälkeen sovitaan ja pannaan nauruksi ja halitaan.

Kerran on oikein riidelty, ensimmäisen puolen vuoden aikana tapahtui tämä. Sittemmin on ollut rauhallisempaa :)



Ei meillä ole tukahdutettuja tunteita. Jos joku mättää, se keskustellaan asiallisesti pois vaivaamasta. Väitellä voidaan, mutta yleensä hymyssä suin.



Meillä tietysti helpottaa asiaa se että meillä ei ole pikkulapsia, eikä tehdäkään. Jos olisi, luulen että sitten riitojakin tulisi helpommin.



Miehellä on vaikeat työajat ja hänen täytyy saada nukkua päivisin. Mikä hieno riidan aihe! Mutta koska olen ollut aiemmin samalaisilla työajoilla, ymmärrän miehen väsymyksen ja annan hänen nukkua, joten ei tästäkään riidan juurta saada aikaan.

Suhteen alkuaikoina puhuttiin todella paljon kaikesta..tiedettiin mihin ryhdytään.

Riitely kuluttaa turhaan energiaa, jos joku asia ei miellytä, niin eikö siitä voi puhua ja sopia mitä tehdään.



Esimerkkinä meillä kotityöt, olin pitkään lasten kanssa kotona ja tein silloin kaikki kotityöt, omasta halustani, jäi aikaa sitten koko perheen voimin tehdä jotain muuta. Nyt palasin töihin ja tajusin edelleen tekeväni kaikki kotityöt, kun tuntui ettei ole enää aikaa mihinkään. Sanoin asiasta miehelleni suurin piirtein näin: hei mun mielestä olis kiva jos tekisit osan kotitöistä nyt kun mäkin teen taas töitä. Mies vastasi: ai katos en oo tajunnutkaan, mitä sä haluut et mä hoidan?



Eli jos kaksi AIKUISTA asuu yhdessä, en ymmärrä miksi pitäisi riidellä??

meilläkään riidellä. Pari kertaa on jompi kumpi hieman korottanut ääntään kun on suuttunut, mutta vain muutaman sanan verran, eikä siitä ole riitaa sitten seurannut.



Eri mieltä ollaan useinkin asioista, mutta niistä voidaan väitellä ja keskustella ihan rauhallisesti. Itse asiassa tykätään suorastaan väitellä, joten ollaan lähinnä hyvällä tuulella silloin kun ollaan eri mieltä :D

Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta, joista 5 naimisissa.



Satuin löytämään sellaisen miehen, jonka kanssa ei tule riidan aihetta. Lapsiakin on. Molemmat käyvät töissä.



Aiemmissa parisuhteissani riidan aihetta on riittänyt vaikka miten, vaikka suhteet eivät koskaan edenneet niin pitkälle, että olisi menty edes kihloihin tai hankittu lapsia.



Kyllä se vaan niin on, että pitää löytää se oikea tyyppi. Minä olen melko temperamenttinen. Mieheni taas diplomaattinen ja jämäkkä (ei missään nimessä mikään tossukka, sellaista en voisi katsella). Ei vain tee mieli nostaa riidan aiheita tämän miehen kanssa, joka on ihana edelleen.

Naimisissa ollaan oltu 18 vuotta. Aiheet vaihtelee, lastenkasvatukseen liittyvät jutut, kotityöt jne. Ollaan kumpikin aika äkkipikaisia ja sanotaan joskus ikävästi toisillemme. Kyetään asialliseenkin keskusteluun myös ristiriitatilanteissa, mutta kyllä välillä riidelläänkin.

elää vielä kuherruskautta ja eivät riitele. Se on juuri sitä aikaa kun kumpikin elää symbioosissa ja luulee toisen olevan samanlainen kuin minä ja ei oikein uskalla ollakaan eri mieltä ja erilainen.



Tämän jälkeen tuleekin sitten shokkina kun toinen ei joku päivä myötäilekään. Tai kaiken hymyilyn ja diplomatian alta sanoo, että mulla on toinen, koska sinun kanssa en koskaan saanut olla oma itseni.

Mutta meillä niistä puhutaan suoraan, riitelemättä. Sitten joskus kerran puolessa vuodessa puhdistetaan ilmaa tosissaan..silloin syy voi olla melkein mikä vain. Mykkäkoulua kestää noin tunti jonka jälkeen asia puhutaan ja sitten kaikki on taas paremmin. Me ollaan oltu yhdessä kolme vuotta.

Te elätte vielä parisuhteen "alkuaikaa", ei voi verrata esim. 10v. yhdessä olleeseen pariin.

En tietenkään vertaakaan meitä "vanhoihin" pareihin.

Mutta sellaisia elämän mullistuksia ollaan parina koettu joita ei toiset koe koskaan. Ja osittain tästä syystä toisinaan minusta tuntuu, että oltaisiin oltu yhdessä iäisyys ja tahdotaan olla yhdessä vielä se toinenkin iäisyys. Kyllä se alkuhuuma on menneen talven lumia.

Olemme molemmat rauhallisia ja järkeviä, emme hae elämäämme draamaa ja sähinää, vaan siedämme arkea todella hyvin. Hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme, emme pyri muuttamaan toisiamme. Hyvin hyvin harvoin hermostumme toisiimme - emme edes läheskään joka vuosi. Silloin tulee sanottua se oma mielipide ehkä turhan napakasti, mutta tilanne selvitetään heti keskustelemalla. Ja aina pyydämme anteeksi, jos olemme toisiamme loukanneet. Koskaan emme ole ääntämme korottaneet, saatika toisiamme nimitelleet.



Mielestäni juuri näissä seikoissa piilee pitkän liittomme salaisuus. Ja siinä, että olemme vapaaehtoisesti ja omasta tahdostamme lapsettomia.

3 lasta, eikä ole tarvinnut vielä ikinä riidellä. Eri mieltä voidaan kyllä joskus olla, mutta ihan hyvässä hengessä jutellaan asiat halki ja koitetaan löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Jos sellaista ei tunnu löytyvän, se kummalle asia on vähemmän tärkeä, joustaa. Lastenkasvatuksessa ollaan onneksi aina oltu samoilla linjoilla, niissä en usko että itse pystyisin joustamaan.

Minä en tajua miksi pitäisi riidellä? Ei meillä mitään tukahduteta, molemmilla on tilaa ja rohkeutta olla oma itsensä, ilman rähinöitä. Jos minä tykkään että mies saisi tehdä enemmän kotihommia, sanon sen hänelle. Jos sanon hänelle "haista sinä kusipää paska!" niin onko se jotenkin hyödyllistä? Tajuaako mies mitä toivoisin?

Joskus väsyneenä huomaan ärsyyntyväni joistain miehen tavoista (esim istuu todella kauan vessassa). MIKSI ihmeessä siitä pitäisi alkaa riidellä, minusta tuommoista ei kannata edes mainita. Minulla on tuon tyylisiä ärsyttäviä tapoja ihan varmasti myös. Joskus huumorilla naljaillaan toisillemme näistä pikkujutuista.



En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi kun meillä ei riidellä. Kunnioitan puolisoani (ja hän minua) niin paljon, että en koskaan haluaisi häntä tarkoituksella loukata. Se tunne on turvallinen ja lämmin.

eikä meillä riidellä. Minä olen temperamenttinen ja mesoan miltei päivittäin, mutta mies ei lähde tuohon mukaan. Antaa vaimon vaahdota ja kommentoi sitten jälkeenpäin oman osuutensa, kun myrsky on laantunut. Pahasta myrskystä saattaa lähteä omiin puuhiinsa, mutta ei piruvie ala riitelemään.



Nykyään on niin kiireistä elämääkin, että sinä parina tuntina, kun ollaan yhtäaikaa kotona, on ihan turha alkaa joutavia länkyttämään.

tunteiden kuolettamista

Voisin ainakin melkein väittää et mun vanhemmat edustaa sellasta pariskuntaa jotka ei varsinaisesti riitele.

Joskus keskustelevat vähän kovemmin ja räväkämmin asioista, mut aina olleet suht rauhallinen ja tasainen pariskunta :)



Ja ovat olleet yhdessä 30v, siitä pari vuotta vähemmän naimisissa.



Juu ehkä puolueellinen mielipide kun hein lapsensa olen mutta sanoisin että 20v heidän elämäänsä seuranneena eivät paljoo riitele, ehkä sen pari kertaa vuodes tulee tollanen kärkkäöämpi kovempi riita joka seki ratkee käytännös heti puhumalla :)



Ja kyllä voisin tyttärenä sanoo et mikään ei oo niin ihanaa ku toisiaan rakastava äiti ja isä... kuulemma joka vuosi suhde paranee vaan ^^

Asiallinen keskustelukin aiheen tiimoilta, jossa on kaksi erilaista mielipidettä on riitelyä, hyvin rakentavaa sellaista. Olisi varsin kummallista, jos pitkässä parisuhteessa, johon on lapsiakin syntynyt, eivät kumppanit olisi koskaan olleet eri mieltä mistään asiasta.

Tapasin mieheni alle 20- vuotiaana ja silloin me otettiin yhteen -koska minä en osannut riidellä. Puhuin toisen päälle, halusin vaan jankata niitä omia oikeita mielipiteitäni enkä kuunnellut mitä toinen sanoo.



Sitten opettelin puhumaan ja kuuntelemaan ja riitelystäkin tuli ihan mukava asia. Ei tartte päästellä höyryjä tai karjua, heitellä astioita tai läimiä ovia kiinni.

riitelemättömyyden salaisuus taitaa olla toisen täydellinen hyväksyminen sellaisena kuin on. Ja että se toinen ei ole omistettavissa.



Erimielisyyksiä toki voi olla, mutta ei niistä tarvii alkaa riidellä tai tapella. Tällaiseksi laskisin huutamisen, haukkumisen, mykkäkoulun, kiroilun, tavaroiden heittelyn yms. Ääni saa kyllä vähän kohota kunnon väittelyssä :D

minkälaisista asioista näille riiteleville pariskunnille sitten tulee riita? Ja mitä se riita pitää sisällään?

Siis samathan ne on riidat varmaan kaikilla?



Olennaista on tapa jolla asia tai viides puhutaan, huudetaan, kirotaan, paiskotaan ovia, mökötetään..



Miksi aikuinen ihminen toimisi näin?

Heittäydytään lattialle potkitaan jaloilla ja taotaan nyrkeillä?



36

minkälaisista asioista näille riiteleville pariskunnille sitten tulee riita? Ja mitä se riita pitää sisällään?

Riitaahan voi tulla mistä vain, parisuhteessa yleisimpiä ovat varmaan rahan käyttö, ajan käyttö, kotityöt, toisen huomioon otto, seksin määrä jne.

Ja riita pitää sitten sisällään väittelyä siitä, millainen on asioiden tola tällä hetkellä ja siis onko se kummankin osapuolen mielestä todellakin sellainen ja minkälainen asioiden tola pitäisi tulevaisuudessa olla kummankin osapuolen mielestä.

Ikinä ei ole kunnolla riidelty. Mä olen muutaman kerran äyskäissyt jotain ja yleensä pyydän kyllä heti anteeksi. Siis se äyskäisy on jotain tyyliin:"voisit säkin nyt tulla auttamaan". Ja se oli siinä. Mies on sopuisa ihminen myös ja hän ymmärtää puhetta ilman huutoakin. Pyytää voi auttamaan ja heti tulee.



Miksi pitäisi kehittää jostain riitaa, kun ei ole syytä? Olemme kumpikin aika suvaitsevaisia ihmisiä ja ei mua ylipäätään kanssaihmiset ärsytä helposti. Mies taaplaa tyylillään ja minä omallani. Kotitöitä tehdään sovussa. Kumpikaan ei yritä laistaa, eikä laske askeliaan. Se tekee, kumpi ehtii ja jaksaa.



Mun vanhemmat on olleet naimisissa 37 vuotta ja yhden ainoan riidan muistan lapsuudesta. Tultiin mökiltä ja äiti suuttui, kun joutui heti laittamaan ruokaa. Meuhkasi keittiössä 10 minuuttia siitä, että saa aina tehdä kaiken yksin ja meni sen jälkeen pihalle murjottamaan puoleksi tunniksi. Muita riitoja en tiedä edes vanhemmilla olleen. Siellä nuo elää rauhallista elämää ja kummallakin on tilaa toimia tahtonsa mukaan. Isä tykkää mökistä ja kotielämästä, äiti tykkää harrastaa ja osallistua kaikkeen. Kumpikin tekee omia juttujaan ja toisaalta sitten istuvat siellä kaksin sohvalla puhumassa politiikkaa.