isyyden tunnustuksesta, taas...

törkeää sisarusten eriarvoistamista, jos toiselle on isä tunnustettu ja toiselle ei. Ja sama hemmo kyseessä.



Eli kun ensimmäinen on tunnustettu, on minusta ihan ehdotonta, että tämä toinenkin tunnustetaan. Oli se sit hyvä tai huono asia, veikkaan melko neutraaliksi asiaksi.



Hae käräjäoikeudesta oikeusaputoimiston kautta päätöstä yhteishuoltajuuden vaihtamiseksi yksinhuoltajuudeksi ja samalla yksinhuoltajuutta tälle tulevalle lapselle.



Näin menee homma kertarytinällä putkeen, eikä tartte istuskella lastenvalvojilla sopimuksia sorvaamassa. Ja jos mies vastustaa yhteishuoltajuuden kumoamista, se tuskin jaksaa alkaa asianajajan kanssa siitä vänkäämään. Tai käräjäoikeuteen lähettelemään vastineita. Ja kun sellaisia ei tule, saat yksinhuoltajuuden.

Niin, aika epäreilu tilanne sisaruksia kohtaan. Kenenkäs sukunimellä esikoinen on? Saman perheen lapsilla ei ymmärtääkseni voi olla eri sukunimi, joten kummankin lapsen sukunimeksi tulisi sitten sinun sukunimesi.



Tehkää tunnustus, kakkosesta saat automaattisesti yksinhuoltajuuden, kun ette kerran asu yhdessä. Jos sulla perusteet löytyy, niin esikosta muutatte kans yksinhuoltajuudeksi. Elatusmaksut nyt tulee kuitenkin mieheltä tai Kelalta, jos ei mies maksa. Mitenkä se nyt sinun tilannetta auttaa ja parantaa, jos isyyttä ei tunnusteta? Anna lasten olla samanarvoisia. Älä laita heitä eriarvoiseen asemaan.

menet lastenvalvojan luokse ja sanot, että et halua isyyttä tunnstettavan. Siinä se. Kyllähän se saattaa kysellä miksi jne..., mutta ympäripyöreät vastaukset riittää.

Itse sanoin, että emme ole tekemisissä ja on kaikille parhaaksi, että emme ole jatkossakaan. LV varmisti, että eihän mies aiheuta minulle hankaluuksia.

isä haluaa tunnustaa ja vaatii testin yms. voinko kieltää? lapsi siis syntyy elokuun loppupuolella, joko se uusi laki silloin on voimassa...

Siis isyyden tunnustamisen.



Mietin vain asiaa lapsen kannalta: isompi sisarus tapaa isäänsä säännöllisesti, viettää viikonloppuja ja lomamatkoja, nuorempi lapsi sitten vaan katselee vierestä...



Koen mielettömän julmana tapana sen, että isä ei saa halutessaan olla tekemisissä lapsen kanssa. Ymmärrän, jos mies on väkivaltainen tai muuten epäilyttävä (huumeet, alkoholi), mutta silloinhan toki pitäisi tuo vanhempi lapsikin saada pois miehen vaikutusvallasta. Mutta se, että äiti kostaa parisuhteen asioita, on aika kamalaa. Toki siis ap:n syitä en voi tietää, eikä sillä ole väliäkään. Ap on varmasti perustelut ratkaisulleen miettinyt. Toivottavasti aina siihen saakka, että lapsi saa murrosikäisenä tietää asioiden todellisen laidan. Et kykene estämään miestä kertomaan asiaa lapsellesi, vaikka siis häntä ei ole tunnustettukaan isäksi. Silloin toivottavasti osaat perustella asiat tyhjentävästi.