Onko muilla lapsia, jotka eivät koskaan tyydy helppoihin, siloteltuihin vastauksiin?
Nyt tyttö on jo 9 v, mutta hän on pienestä pitäen kysellyt kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Ärsyttää kun sanotaan, että lapselle pitää vastata "lapsen tasoisesti" ja "vain siihen, mitä lapsi kysyy".
Mikä tämä "lapsen taso" sitten on, mutta meillä ainakin tulee sellaista kysymystykitystä, että aikuisten korvia punoittaa ja kurkkua kuristaa. On käyty läpi alkoholit, huumeet, murhat, väkivallat, uskonnot, ateismit, taivaat, helvetit jne jne.
Onnea vaan teille, joiden lapsille riittää vastaukseksi esim. "siideri on aikuisten juoma, lapset juovat mehua." ;)
Kommentit (12)
Kaksi vanhinta lastani ovat aikamoisia pohdiskelijoita. Koulussa tästä on ainakin sitten ylemmillä luokilla hyötyä.
mutta vaikeimmat kysymykset tuntuvat pahoilta. Jos saisin valita, suojelisin vielä lasta tietyiltä maailman kauheuksilta, kuten kidnappauksilta ja lapsenmurhilta.
Vastaamattakaan ei voi jättää, mutta taitoa ja viisautta nämä kysymykset vaativat!
ap
Miettii ihan liikaakin asioita ja kantaa vääryyksistä maantuskaa. Sisaruksensa ovat tässä suhteessa paljon "helpompia". Ei tosiaan ole negatiivinen ominaisuus, mutta välillä surettaa, kun ottaa niin murheekseen maailman vääryyksiä.
ja sille ei kanssa oo koskaan riittäny mitkään ympäripyöreät vastaukset. Lapsi kyselee aika vaikeita, joten aika usein on meidän vanhempienkin otettava netti esiin ja etittävä oikeat vastaukset. En satu muistamaan, kuinka kuumaa on Marsissa tai kuinka kaukana kuu on.
Musta on reilua vastata lapselle oikein.
Ei meilläkään mitään punotusasioita oo oikeen tullu. Ihan asiallisesti voi kertoa, että on ihmisiä, jotka tappaa toisiaan tai auto-onnettomuudessa voi kuolla. Ehkä jotain seksiin liittyviä asioita en kovin yksityiskohtaisesti lähtisi selostamaan. No ei tuon ikäistä ole kiinnostanutkaan sen tarkempi kun mistä ne vauvat tulee. Kyllä se tietää, että siihen vauvan alkuun saamiseen tarvitaan sekä isää että äitiä...
Tyttö kyselee, kummat ovat oikeassa, mitä ovat taivas ja helvetti jne.
ap
Itse olin ollut kuulemma samanlainen pienenä. Tai no opiskellessakin kyseenalaistin aikalailla kaiken mitä opettaja kertoi. Toisaalta jotkut opettajat eivät pitäneet yhtään siitä ja toisille olin heidän suosikki.
Meidän tyttö kyseli kaikesta jo pienestä asti. Tietää kyllä tällä hetkellä tarkkaan että miten vauvat saavat alkunsa (eikä ole sarjaa isi antaa äidille siemenen), miten vauva syntyy, mitkä on oikeat sukupuolielinten nimet jne. Ostettiin vielä sellainen kirja avuksi mistä näkyy vaikka mitä.
Meillä tyttö oli aiheuttanut hämmennystä sukulaisissa kun täti kysyi että mitäs tytö toivoo joulupukilta, niin tyttö sanoi että joulupukkihan on satu ja että jotkut lapset uskovat siihen mutta hän ei. No meilä ei ole joulupukkiin opetettu uskomaan, mutta joulutarinoita ollaan kerrottu ja tyttö päätteli tämän itse silloin joskus 5-vuotiaana.
Kuolema on mietityttänyt paljon ja ollaan yhdessä sitten pohdittu niitä asioita.
Itse olen sen asenteen ottanut että jos en tiedä vastausta niin sitten otetaan ja tosissaan mietitään sitä yhdessä.
Juurikin uskontoon ja kuoleman jälkeiseen elämään liittyvät asiat ollaan käyty yhdessä läpi ja lopulta tultu johonkin tiettyyn mielipiteeseen asiasta.
Esimerkiksi kun isoisäni kuoli, oli lapsen opettaja sanonut että hän on nyt taivaassa. Tyttö sitten kotiin tullessan mietti kovasti että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Lopulta pääteltiin että jos kuollut ihminen uskoo taivaaseen, hän pääsee sinne. Jos taas jälleensyntymiseen (tutkittiin netistä näitä), niin hän sitten syntyy uudelleen jossain. =)
Tyttö oli silloin ensimmäisellä luokalla, on nyt kuudennella ja edelleen pohtii maailmaa ja ihmettelee asioita. Minusta se on hieno piirre lapsessa ja aikuisessakin.
Ollaan muuten tytön kanssa kumpikin vesimiehiä. =) Ehkä ne luonnehoroskoopit jollain tavalla osuu oikeaan. ;)
Meidän tyttö kyseli kaikesta jo pienestä asti. Tietää kyllä tällä hetkellä tarkkaan että miten vauvat saavat alkunsa (eikä ole sarjaa isi antaa äidille siemenen), miten vauva syntyy, mitkä on oikeat sukupuolielinten nimet jne. Ostettiin vielä sellainen kirja avuksi mistä näkyy vaikka mitä.
Tosi sekavaa tekstiä taas. xD
Mutta siis tuohon piti kirjoittaa että tiesi kerhoikäisenä nuo.
Tyttö on tosiaan siis kuudennella nyt. =)
Nää raskaushormonit sekoittaa pään näköjään välillä =D
Kaikki maailmansyntyhistoriasta eteenpäin on käyty läpi. :)
Vastaukseksi ei todellakaan riitä mitään lapsentasoista, kysymystulva on taattu.
5, lasta ahdistaa se, miksi jotkut uskovat jumalaan/jumaliin ja toiset eivät!Tyttö kyselee, kummat ovat oikeassa, mitä ovat taivas ja helvetti jne.
ap
tollasen ahdistuksen saa aikaa se miten lapselle puhutaan noista asioista.
5, lasta ahdistaa se, miksi jotkut uskovat jumalaan/jumaliin ja toiset eivät!Tyttö kyselee, kummat ovat oikeassa, mitä ovat taivas ja helvetti jne.
aptollasen ahdistuksen saa aikaa se miten lapselle puhutaan noista asioista.
Itse olen ollut lapsesta (siis tosi pienestä) asti tiedostava ja joskus vähän ahdistunutkin maailman pahuuksista. Esim. olin kuullut jostain noin viisivuotiaana eläinten huonosta kohtelusta ja ahdistuin siitä tosi paljon. Olen edelleen, nelikymmpisenä kasvissyöjä :)
Mulla on jotenkin aina tökkinyt kun olen kuullut rasistisia tms. juttuja. Lapsena sanoin aina vastaan kun joku puhui pahasti ihmisistä, joilla on vähemmän kuin muilla, tai jos joku haluttiin puheen tai tekojen tasolla "sulkea ulos" jollain tavalla.
Tällainen vahva oikeustaju ja laaja-alainen empaattisuus, joka ei kohdistu vain omaan lähipiiriin on ainakin mulla selvästi ihan sisäsyntyinen ominaisuus.
Olen aikuisena edelleen tiedostava ja joskus vähän ahdistunutkin, mutta olen pärjännyt elämässäni erittäin hyvin ja olen onnellinen. Toimin aktiivisesti ajamieni asioiden puolesta ja koen sen kaikesta vaivasta huolimatta eläämääni rikastuttavaksi asiaksi.
Tyttö vain haluaisi tietää kaiken. Kerrankin tässä, ties kuinka monennen kerran, hän kysyi onko jumala olemassa. Vastasin, että no minä uskon niin, että on jumala. Tyttö ihan hermostui ja sanoi, että no niin niin, mutta onko se vai ei?!
Hän myös pohtii, että jos äiti uskoo jumalaan, niin miksi joku muu ei usko. Ja jos kuoleman jälkeen mennään taivaaseen, niin menetätkö sinne nekin jotka eivät usko että on olemassa taivas?
Ja entäs sitten se, että kaverin perheessä uskotaan toiseen jumalaan kuin meillä! Kuinka monta niitä jumalia oikein on?
ap
No mä olen käynyt ylläolevat asiat läpi 6-vuotiaani kanssa eikä yhtään korvia punoita tai kurkkua kurista.