Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta, mitä pitäis tehdä?
08.03.2011 |
Olen siis ollut enemmän ja vähemmän (90-prosenttisesti enemmän) masentunut useamman vuoden ja kaikki asiani ovat päin persettä sen vuoksi. En halua jatkaa tällaista säälittävää elämää (tästä päätöksestä ei sen enempää) ja ajattelin nyt viimeisen kerran kokeilla lääkkeitä, liikuntaa ynnä muuta miten masennusta hoidetaan, joita aiemminkin olen tehnyt mutta kyllästynyt kun eivät ole toimineet, kuten ei muutkaan kokemani hoidot (terapiassa käyn, sähköhoitoa mulle ei anneta). Mietin nyt vain, että missä ajassa pitäisi tulla jotain tuloksia, jolloin voin todeta tehneeni kaikkeni, jos se ei toimikaan?
Kommentit (40)
Pitkään kestänyt masennus kestää kauan hoitaa pois. Eikä se altteus ehkä koskaan häviä. Uusia lääkkeitä tulee varmaan koko aika markkinoille. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Uusi lääke voi olla kallis mutta kannattaa kokeilla, jos se saa auringon taas paistamaan. Älä menetä toivoa siinä asiassa. Mä epäilen, että joudun syömään lääkkeitä loppuikäni, koska ahdistus ja masennus oli jo osa lapsuuttani. Se on sitten niin, jos on. Ehkä mä paranenkin, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin kymmentä erilaista yhteensä ja kombinaatioilla, nyt olen ilman mitään lääkitystä mutta tämä on kyllä vielä pahempi. Terapiassakin olen käynyt monta vuotta. Mun ei katsota olevan tarpeeksi masentunut sähköhoitoon, mikä on mielenkiintoista, koska olen kuitenkin tappamassa itseäni. Mutta ehkä en sitten ole masentunut vaan mulla on harvinaisen lattea elämä 25-vuotiaaksi. Mutta itsaria en ajatellut tässä käsitellä vaan tuota masennusta. Usko lekureihin on vähän mennyt joten siksi kyselen täällä.
Jos meinaat itseäsi tappaa, se vois olla hyvä syy mennä vähän lataamoon rauhoittumaan.
mitään mittaria.
Voit toki asettaa itsellesi tavoitteita, terapiaa ei jatketa 3 vuoden jälkeen ellei terapeutti näe syytä jatkaa/sinun hyötyvän.
Jospa lakkaisit ponnistelemasta, antaisit itsellesi aikaa ja hyväksyisit epätäydellisen olotilan, koska mitä enemmän siitä repii itseään irti, sen lujempaa se takertuu.
kerran osastollakin, tuo itsari on oikeastaan järkeilyn tulosta eikä sellainen hetken mielijohde. Siis että jos kaikki on kokeiltu eikä olotila muutu niin eihän siinä ole oikein vaihtoehtoja. Enkä suhtaudu siihen ajatukseen mitenkään kiihkomielisesti vaan rauhallisesti enkä pelkää kuolemaa ollenkaan. Kun se olotila ei ole sen siedettävämmäksikään muuttunut. Olinkin pari ekaa vuotta aika seis ja sängynpohjalla, sitten ajattelin, että haluan tehdä silti samoja asioita kuin tekisin ilman masennustani mutta eipä ne tunnu samalta (ei juuri miltään). Tällaisen viimeisen yrityksen ajattelin vielä tehdä koska en ole vielä kaikkea toivoani menettänyt, en vain ole ihan varma mitä siihen yritykseen pitäisi sisällyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti millainen haluat olla, mikä on ensimmäinen askel sitä kohti?
vaadi päästä osastolle ja vaadi sähköhoitoa. no joo, masentuneena on vaikea vaatia yhtään mitään (tiedän kokemuksesta). mutta en mä keksi muuta neuvoa.
mulla onneksi lääkkeet auttaa ja aika. veemäistä ettei kaikilla toimi (mulle ei terapia tuonut mitään positiivista, masensi vain lisää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menisit opiskelemaan jotain, se antais uuden sosiaalisen ympäristönkin, saatat vaikka löytää miehen ja rakastua. Tai löytää jostain alasta intohimon, ainakin jotain merkitystä elämääsi. Tavallaan masentunut ihminen on realisti, eihän meistä monikaan ymmärrä elämän tarkoitusta ja elää porskuttaa silti tyytyväisenä. Mutta masentunut vetää väärät johtopäätökset. Sillä että on syntynyt maapallolle, on jokin merkitys; elämän tarkoitus on löýtää se ja elää se. Sinä olet koskettanut minua tänään. Sekin on jotain se.
on jatkunut niin pitkään, etten muista pahemmin, millainen olen "normaalisti", mutta ainakin mulla oli tosi voimakkaat tunteet ja sain elämyksiä ihan pikkuasioistakin. On siis aika latteaa nykyisin kun katto voisi romahtaa päälleni ja olisin vain että hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko kognitiivisessa? Mikä lääkitys?
Jos menisit opiskelemaan jotain, se antais uuden sosiaalisen ympäristönkin, saatat vaikka löytää miehen ja rakastua. Tai löytää jostain alasta intohimon, ainakin jotain merkitystä elämääsi. Tavallaan masentunut ihminen on realisti, eihän meistä monikaan ymmärrä elämän tarkoitusta ja elää porskuttaa silti tyytyväisenä. Mutta masentunut vetää väärät johtopäätökset. Sillä että on syntynyt maapallolle, on jokin merkitys; elämän tarkoitus on löýtää se ja elää se. Sinä olet koskettanut minua tänään. Sekin on jotain se.
tämähän tässä onkin, kun niinä aikoina, kun halusin elää normaalisti masennuksesta huolimatta, kyllä tein kaikkea laidasta laitaan eli olen ollut töissä ja opiskellut ja parisuhteessa, niillä millään ei vain ole oikein merkitystä jos ei ole niitä tunteita asioita kohtaan. Olen yrittänyt väkisin löytää niitä mutta ne on tosi vähäisiä. Tuntuu kuin olisi elänyt jo 300 vuotta ja nähnyt kaiken, tavallaan. Ja siksi energiat rupeaa myös olemaan vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun ei tarvitse täyttää mitään edellytyksiä, tämä elämä on sinua varten, miten haluat sen käyttää. Mitä haluat tehdä huomenna?
oletko kognitiivisessa? Mikä lääkitys?
Olen parantunut vuosien masennuksesta. Kävin kognitiivisessa terapiassa 2 x vko vajaa 5 vuotta, lääkitys oli 30 mg Sepramil/ pvä.
Ei ole mitään mittareita eikä normeja, niinkuin joku sanoikin, Masennus on kauhea sairaus, kuolemaksikin ellei sitä hoideta kunnolla. Jos olet käynyt samalla terapeutilla jo vuosia, eikä se ole auttanut ja lääkityskään ei ole osunut kohdalleen, niin niitä pitää vaihtaa. Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi auttaa ja tukea sinua kun haet osuvampaa hoitoa? Se voi olla raskas prosessi kun on itse huonossa kunnossa. Toivottavasti saat parempaa apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun ei tarvitse täyttää mitään edellytyksiä, tämä elämä on sinua varten, miten haluat sen käyttää. Mitä haluat tehdä huomenna?
on pakollisia tehtäviä huomenna (siksi ehkä en ole virallisesti vakavasti masentunut kun voin joitain asioita tehdä ja hoitaa) mutta kaipa se ainoa mitä oikeastaan joka päivältä haluaisin olisi semmoinen tunne, ettei päässä ole mitään ajatuksia vaan olisi vain ihan rauhallista. Siksi kait se kuolema tuntuu niin houkuttelevalta, vaikka ei kai se rauhaisuus kestä siinäkään kuin pari sekuntia (en usko kuolemanjälkeiseen elämään).
"En halua kuolla, en vain jaksa elää"?
oletko kognitiivisessa? Mikä lääkitys?
Olen parantunut vuosien masennuksesta. Kävin kognitiivisessa terapiassa 2 x vko vajaa 5 vuotta, lääkitys oli 30 mg Sepramil/ pvä.
Ei ole mitään mittareita eikä normeja, niinkuin joku sanoikin, Masennus on kauhea sairaus, kuolemaksikin ellei sitä hoideta kunnolla. Jos olet käynyt samalla terapeutilla jo vuosia, eikä se ole auttanut ja lääkityskään ei ole osunut kohdalleen, niin niitä pitää vaihtaa. Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi auttaa ja tukea sinua kun haet osuvampaa hoitoa? Se voi olla raskas prosessi kun on itse huonossa kunnossa. Toivottavasti saat parempaa apua!
terapia minulla on, kai siitä on johonkin ollut apua mutta sielläkin tuntuu että olen sanonut jo kaiken. Viimeisin lääkitykseni on venflaksiini 300 mg, sen lisäksi ei muuta. Välillä ajattelen, että en ole varsinaisesti masentunut, olen vain jo elänyt tarpeeksi kauan, mutta kuulemma se on masentunutta ajattelua.
"En halua kuolla, en vain jaksa elää"?
mutta tuo nimi kuvaa tilannettani kyllä hyvin. Pitää koittaa lukea se.
Mikä, IHAN mikä tahansa, olisi semmoinen juttu mitä tekisit, jos mikään ei rajoittaisi (rahanpuute, muut ihmiset jne...)?
kognitiiviselle terapeutille. Koska tunteet ovat masentuneella niin jäissä, järjen ja päättelyn avulla voi päästä itsestään perille. Kognitiivisessa terapiassa terapeutin osa on myös aktiivisempi ja hän nostaa keskusteluissa esiin nousevia tärkeitä skeemoja esiin "perattavaksi". Itse olen hyötynyt todella paljon.
Uudet masennuslääkkeet ovat tehokkaita ja virtaa antaviakin lääkkeitä on.
Montaako lääkettä olet kokeillut ja kuinka kauan?