Lue keskustelun säännöt.
Masennuksesta, mitä pitäis tehdä?
08.03.2011 |
Olen siis ollut enemmän ja vähemmän (90-prosenttisesti enemmän) masentunut useamman vuoden ja kaikki asiani ovat päin persettä sen vuoksi. En halua jatkaa tällaista säälittävää elämää (tästä päätöksestä ei sen enempää) ja ajattelin nyt viimeisen kerran kokeilla lääkkeitä, liikuntaa ynnä muuta miten masennusta hoidetaan, joita aiemminkin olen tehnyt mutta kyllästynyt kun eivät ole toimineet, kuten ei muutkaan kokemani hoidot (terapiassa käyn, sähköhoitoa mulle ei anneta). Mietin nyt vain, että missä ajassa pitäisi tulla jotain tuloksia, jolloin voin todeta tehneeni kaikkeni, jos se ei toimikaan?
Kommentit (40)
kun aloin noudattaa sellaista sääntöä, että joka päivä pitää nauraa edes kerran äänee. ja joka päivä pitää tehdä yksi asia, josta nauttii (nukkumista ei lasketa.
alkuun oli tosi vaikeaa. tahtoi se yhden kivan asian tekeminen olla aina kahvin juontia. mutta lopulta keksi jotain muutakin, kävin vaikka jonkun lehden lukemassa kirjastossa tai otin pitkän kuuman suihkun. mutta jotain tuollaista pientä, ja oli kiellettyä vähätellä asiaa "se oli vain kahvia" tai "säälittävää että peseytymisestä nauttisi".
ääneen nauramisessakin oli kova haaste. kesti kauan ennen kuin löysin pommin varmat asiat jotka mulle toimi: Hauskat kotivideot (mikä vain missä on kissoja) tai LOLcatsit netissä. myös se vieoklippi jossa on nauravat kolmoset äitinsä sylissä.
kuulostaa ehkä ällöttävältä hippeilltä, ja alkuun (no aika monta viikkoa) tuo oli rasittavaa, pakolla etsiä mielihyvää. mutta se toimi.
en ole aivan kuivilla varmaan koskaan masennuksesta. tällä hetkellä en kestä mitään surullista. en voi kuunnella juuri mitään musiikkia, en kestä ajatella ikäviä asioita. en jaksa uutisia. en pidä siitä, että puolet tunne-elämstä on..jotenkin kiellettyä minulta. projektina olisi rohkeasti katosa/kuunnella jotain surullista ja itkeä rohkeasti. nyt en siihen kykene, enkä uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se pitäs mun mielestä vaihtaa, jos sulla kerran alkaa olla noita suisidiaikomuksia. Varmaankin SSRI-lääkkeet on jo kokeiltu? Onko diagnoosi täysin varma, ettei ole mitään epätyypillistä 2-suuntaista?
antaa virtaa, vähentää ahdistuneisuutta ja tasaa tunnetiloja. Voisiko ajatella niin päin, että mikään ei tunnut hyvältä tai hienolta, mutta ei myöskään totaalisen kamalalta ja pahalta?
Jospa huomenna hoidat pakolliset menosi ja sitten palkitset itsesi lepäämällä, oikein odotat että pääset lepäämään lämpöisen peiton alle. Aika mukava ajatus minusta :)
kun olen tosiaan jo monta vuotta ollut tässä tilassa niin olen ruvennut ajattelemaan, että kyllähän mun pitäisi olla jo terve ja kun tänään luin kirjastossa monta tuntia naistenlehtiä niin ajattelin vain, että olenpa turha ja olisi tuokin aika pitänyt käyttää johonkin hyödylliseen. Siis että osaan kyllä jättää ikävät asiat helposti tekemättä mutta sitten soimaa itseään melko lailla.
En tiedä johtuuko tunteettomuus lääkkeistäkään kun tunteiden katoaminen oli eka oire ennen mitään lääkkeitä, ja sitä varten oikeastaan aloin niitä syömään. En tainnut itkeäkään kuin parin vuoden päästä oireiden alettua, ei ollut siis sinänsä negatiivisiakaan tunteita. Ja sitten päässäni on ääni (ei kuulemma varsinainen harha) joka sanoo, että olen vain laiska ja tämäkin mitä kirjoitan on pelkkää esitystä ja mun pitäisi lopettaa tämmöinen itsesääli. Jonkinlainen kriitikko siis.
mutta sitä ei mielellään määrätä alta 25-vuotiaille itsemurhariskin takia. Ja ap on 25-vuotias ja suunnittelee itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se pitäs mun mielestä vaihtaa, jos sulla kerran alkaa olla noita suisidiaikomuksia. Varmaankin SSRI-lääkkeet on jo kokeiltu? Onko diagnoosi täysin varma, ettei ole mitään epätyypillistä 2-suuntaista?
ei ole tullut vielä yhtään "hyppää jo jokeen"- kommenttia. Mä itse olen joskus miettinyt että voisiko olla joku 2-suuntainen kun välillä tulee pieneksi hetkeksi juuri sellainen voittamaton olo, jota seuraa romahdus, mutta ei mulla ikinä ole ollut varsinaisesti maniaa niin ei ole tuota kukaan epäillyt. Jossain vaiheessa rahankäyttö oli aika holtitonta mutta en ostellut taulutelkkareita tai mitään liioiteltua.
Kuvailit että olet sanonut jo kaiken. Ryhmässä vois tulla uusia oivalluksia ehkä. Ja masennuksen maailmaa ymmärtävänä sulla olis varmasti annettavaa toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen tosiaan jo monta vuotta ollut tässä tilassa niin olen ruvennut ajattelemaan, että kyllähän mun pitäisi olla jo terve ja kun tänään luin kirjastossa monta tuntia naistenlehtiä niin ajattelin vain, että olenpa turha ja olisi tuokin aika pitänyt käyttää johonkin hyödylliseen. Siis että osaan kyllä jättää ikävät asiat helposti tekemättä mutta sitten soimaa itseään melko lailla.
En tiedä johtuuko tunteettomuus lääkkeistäkään kun tunteiden katoaminen oli eka oire ennen mitään lääkkeitä, ja sitä varten oikeastaan aloin niitä syömään. En tainnut itkeäkään kuin parin vuoden päästä oireiden alettua, ei ollut siis sinänsä negatiivisiakaan tunteita. Ja sitten päässäni on ääni (ei kuulemma varsinainen harha) joka sanoo, että olen vain laiska ja tämäkin mitä kirjoitan on pelkkää esitystä ja mun pitäisi lopettaa tämmöinen itsesääli. Jonkinlainen kriitikko siis.
kuinka kauan olet tätä venaflaksiinia syönyt? toi että on tasaava vaikutus ei oikein ole hyvä juttu jos on muutenkin lattea olo.
tuo sisäionen negatiivinen puhe on sun pahin ongelma, sanon minä. se ei anna sun nauttia mistään soimaamisellaan. eikö terapiassa ole tartuttu tuohon, että opettelisit puhumaan itsellesi toisella tavalla?
se pitäs mun mielestä vaihtaa, jos sulla kerran alkaa olla noita suisidiaikomuksia. Varmaankin SSRI-lääkkeet on jo kokeiltu? Onko diagnoosi täysin varma, ettei ole mitään epätyypillistä 2-suuntaista?
ei ole tullut vielä yhtään "hyppää jo jokeen"- kommenttia. Mä itse olen joskus miettinyt että voisiko olla joku 2-suuntainen kun välillä tulee pieneksi hetkeksi juuri sellainen voittamaton olo, jota seuraa romahdus, mutta ei mulla ikinä ole ollut varsinaisesti maniaa niin ei ole tuota kukaan epäillyt. Jossain vaiheessa rahankäyttö oli aika holtitonta mutta en ostellut taulutelkkareita tai mitään liioiteltua.
mulla on 2-suuntainen, enkä tajunnut sitä ollenkaan itse. kun se oma toiminta tuntui niin "normaalilta" vaikka eihän se ollut.
jos sulla onkin väärä diagnoosi, se voisi selittää sen ettei sun tähänastinen lääkitys ole toiminut, bipolla ja masennuksella on ihan eri lääkitsemisperiaatteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka kauan olet tätä venaflaksiinia syönyt? toi että on tasaava vaikutus ei oikein ole hyvä juttu jos on muutenkin lattea olo.
tuo sisäionen negatiivinen puhe on sun pahin ongelma, sanon minä. se ei anna sun nauttia mistään soimaamisellaan. eikö terapiassa ole tartuttu tuohon, että opettelisit puhumaan itsellesi toisella tavalla?
masennuslääkkeitä, jotka toisi esiin hyviä tunteita mutta ei latistaisi? On tuota terapiassa joskus käsitelty, se on vaan jo jotenkin niin eriytynyttä se soimaus, että toisinaan tuntuu, että se on oma henkilönsä ja se on oikeassa enkä voi sanoa sille mitään vastaan. Mutta tiedän kuitenkin, että se on omien aivojeni puhetta.
molemmat ovat leikaanneet ahdistuksen pois (mulla masennus tuleeahdistumisesta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä syön Cipralexia, joka on kallista, vähän samaa kuin Sepram mutta tehokkaampaa joillakin ihmisillä (kuten minulla). Se tekee mut ilosemmaksi, vähentää ahdistuneisuutta ja joskus tuntuu et kiihdyttää ehkä vähän liikaakin. Pystyn tuntemaan kyllä suruakin. Tosin en kyllä kauhean voimakkaasti. Mutta veikkaan että sitä on kokeiltu, jos nyt käytät Efexoria.
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/ann-heberlein-en-tahdo-kuolla-en-vain-…
Minusta sulla on toivoa, koska kirjoitat tänne ja vastaat avoimin mielin. Olet hirveän nuori. Siis vasta aikuistumassa. Et ole nähnyt vielä tätä peliä läheskään loppuun asti, vaikka tunnet itsesi 300-vuotiaaksi. Oikeasti olet melko hukassa vielä kuten useimmmat ikätoverisi ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä missä ihmisten auttamiskeinot ovat lopussa, Jumalan mahdollisuudet vasta alkavat. Jeesus kantaa sinua silloinkin kun tuntuu että itse et jaksa.
tainnut cipralexia joskus syödä. Ehkä se terapia siksi tuntuu tehottomalta, että se terapeutti ei lisää mun tunteita mitenkään. Tämä koko juttu lähti liikkeelle sellaisella jaksolla, kun mulla oli valtavasti voimakkaita tunteita joka asiaan ja olin ehkä jollain lailla maaninen kuukauden ajan ja luulin olevani joku jumala suurinpiirtein, mutta siitä on jo monta vuotta ja sen jälkeen ei ole sellaista ollut. Ja tuon jakson jälkeen häipyi tunteet melkein yhdessä yössä.
tainnut cipralexia joskus syödä. Ehkä se terapia siksi tuntuu tehottomalta, että se terapeutti ei lisää mun tunteita mitenkään. Tämä koko juttu lähti liikkeelle sellaisella jaksolla, kun mulla oli valtavasti voimakkaita tunteita joka asiaan ja olin ehkä jollain lailla maaninen kuukauden ajan ja luulin olevani joku jumala suurinpiirtein, mutta siitä on jo monta vuotta ja sen jälkeen ei ole sellaista ollut. Ja tuon jakson jälkeen häipyi tunteet melkein yhdessä yössä.
se riittää yksikin vauhdikkaampi jakso että kriteerit täyttyy. sulla on väärä diagnoosi.
se riittää yksikin vauhdikkaampi jakso että kriteerit täyttyy. sulla on väärä diagnoosi.
vielä kertoa, että miten sitten eroaa lääkitys 2-suuntaisessa ja normimasennuksessa? Kaipaan sitä jaksoa nykyisin tosi paljon kun kaikki oli silloin niin värikästä ja eläväistä vaikka olinkin välillä ihan romahtanut myös.
se riittää yksikin vauhdikkaampi jakso että kriteerit täyttyy. sulla on väärä diagnoosi.
vielä kertoa, että miten sitten eroaa lääkitys 2-suuntaisessa ja normimasennuksessa? Kaipaan sitä jaksoa nykyisin tosi paljon kun kaikki oli silloin niin värikästä ja eläväistä vaikka olinkin välillä ihan romahtanut myös.
terveyskirjastosta luin tämän:
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot eivät eroa luonteeltaan tavallisista masennustiloista (ks. «Masennus»1). Ne saattavat kuitenkin olla kestoltaan jonkin verran lyhyempiä, ja niissä esiintyy muita masennustiloja yleisemmin psykoottisia oireita, ajatusten ja liikkeiden hidastumista, liikaunisuutta, ruokahalun kasvua ja lihomista. Masennustilojen lääkehoidon kannalta on tärkeätä tietää, onko kyseessä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso vai muu masennustila.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
ja onhan tuossa tuo, että kun tosiaan ovat ERI sairauksia, se pitää hoidossa ottaa huomioon.
linkki MDQ-seulaan myös (löytyy tältä sivulta):
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6152,6507,6516
On olemassa myös epätyypillinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen ei kuulu maanisia jaksoja, mutta mieliala heittelehtii saman päivänkin aikana helposti hyvästä mielestä syvään masennukseen.
Pidemmät masennusjaksot laukaisee yleensä, joku ulkoinen syy.
Oikeilla lääkkeillä ja terapeutti-psykiatri hoitoparin avulla pystyy elämää ns. normaalia elämää. Ja ennen kaikkea nauttimaan elämästä.
jos tunteet on noin totaalisen jumissa?