Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi mä en löydä miestä?!
08.03.2011 |
En tajua.
Ulkonäöstä asia ei voi olla kiinni. Mua on kehuttu kauniiksi, ja tiedän itsekin olevani nätti. Mutta luonteestakaan tää ei voi olla kiinni. Mä arvostan itseäni, mutta en ole ilkeä tai itsekäs tai katkeroitunut. Mä tiedän mitä mä haluan, mä olen tasapainossa itseni kanssa, mä en ole epätoivoinenkaan. Mä pyrin kohtelemaan ihan kaikkia ihmisiä samanarvoisena, en halua tahallani loukata ketään. Pystyn kuitenkin pitämään puoleni tarvittaessa. Ja kaverinkin puolia. Tulen oikeasti toimeen ihmisten kanssa, ja ne tuntuvat tykkäävän musta ja nauttivan seurastani. Mä oon iloinen ja positiivinen ja huumorintajuinen, osaan nauraa myös itselleni. Mulla on kavereita ja hyviä ystäviä niin miehissä kuin naisissakin.
Ja älystäkään se ei voi olla kiinni. Omasta mielestäni mä oon fiksu, oon korkeasti koulutettu ja mulla on työ jota rakastan. Mun kanssa voi keskustella monista asioista, yleissivistyksenikään ei ole ihan onnetonta. Mun elämä on kunnossa, on jo kouluikäiset lapset, ihana työ, koti jossa viihdyn..
Ja silti. Silti mä vaan oon yksin, ei romansseja, ei deittejä, ei mitään. Live-elämässä mä en tapaa ketään, nettideititkään ei ota tulta alleen. Eikä vaikuta asiaan, yritänkö aktiivisesti järjestää asioita niin, että ihanan miehen tapaaminen ois mahdollista, vai keskitynkö vain omaan elämääni. Tätä samaa rataa kaikki vaan jatkuu.
Onkohan se sitten niin, että jotkut on vaan oikeesti luotuja olemaan yksin? Ettei vaan ole olemassa ketään sellaista, joka rakastaisi tosissaan ja täysillä?
Kommentit (50)
tai suhteita yleensäkään? mihin ovat lopahtaneet?
mihin sun suhde lasten isän kanssa kaatui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan mulla nuo lapsetkin olemassa. Ja erojen syyt on käsitelty, eikä niissä ole syytä siihen miksen mä löydä enää ketään.
Voihan se olla niin, kuten eräs kohtalotoveri kirjoitti, että niitä "erityisiä" vaan ei tule joka päivä vastaan.
Niin olin aina minäkin.
Kunnes kerran satuin "oikeaan paikkaan oikeaan aikaan". Tuosta hetkestä on kolme vuotta ja nykyään oon naimisissa, äiti, asun omakotitalossa ja omistan koiran. =)
Sen jälkeen alkaa tulemaan enemmän miehiä, joissa on sitä kipinää ja jotain.
Tämä ei tosin johdu niinkään miehistä, vaan sosiaaliturvan "uudistuneesta" tasosta.
luulen että yleisimmät syyt olla löytämättä parisuhdetta ovat ne, ettei käy paikoissa, joissa potentiaalisia ehdokkaita on, tai se, että etsii vääränlaista seuraa (kriteerit liian matalat/korkeat). Koska kuten katukuvasta näkyy, niin kaikenlaisilla ihmisillä kuitenkin on partneri, eikä se vaadi sinänsä mitään ihmetekoja.
Että mitkä on ne parhaat paikat, joissa potentiaalisia ehdokkaita on? Baarit ei ainakaan. Töissä/kaupassa/kirjastossa/harrastuksissa ei ole tullut vastaan.
Miten joku löytää kaupasta jonkun kumppanikseen? Mitä ihmettä kaupassa voi tapahtua, että mahdollinen suhde/tapailu alkaa orastaa tai kirjastossa ym.? Ja omat harrastukseni ovat joko naisten juttuja tai sitten yksinäisiä (lukeminen, lenkillä käyminen...). Ei töihinkään tule uusia ihmisiä, joista voisi jonkun löytää. Ja kriteerit suht. samat kuin ap:lla
T: toinen toivon jo menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan mulla nuo lapsetkin olemassa. Ja erojen syyt on käsitelty, eikä niissä ole syytä siihen miksen mä löydä enää ketään.
Voihan se olla niin, kuten eräs kohtalotoveri kirjoitti, että niitä "erityisiä" vaan ei tule joka päivä vastaan.
ihmisellä nyt vain on tapana toistaa sanoja virheitä. ja valita samalla tavalla "vääränlaisia" kumppaneita. kyllä mä veikkaisin että sun aikaisemmat suhteet kertovat jotain siitä miksei nyt suju.
tämäkin ikäloppu täti-ihminen tässä on tehnyt ekan lapsensa 36-vuotiaana ja tokan 38-vuotiaana, eikä ole saanut ikinä keskenmenoa tai väsännyt lasta kahta kiertoa pitempään alulle. Ja lapset ovat ihan täysjärkisiä ja sieviä pikkulapsia. Ja jopa terveitä!
Ap:lle heitän veikkaa, että ongelma on juuri nuo lapset. Minä nääs olin sinkkuna vielä 34-vuotiaana, ja itselläni sekä vapailla miehillä tuossa vaiheessa oli se, että jos miehellä ei ollut vielä lapsia, niin ei halunnut niitä naisenkaan kautta kaupanpäällisinä, vaan haaveena oli "oma" perhe. Ihan kuin itsellänikin. Omalla kohdallani sattui sitten tuuri, kun osui kohdalle ihan täysjärkinen, mukava, rakas ja vielä koulutettukin itseä vähän vanhempi mies.
Uskon, että parin vuoden päästä sinä löydät tokakierroslaisia vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ainoa syy. Kannattaa tehdä kuin muutkin naiset tilanteessasi. Ota joku mahanmuuttaja, hän on hiukan "jännittävä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti vois olla minun kirjoittamani! Omalla kohdallani toi johtuu varmasti siitä, että yksinkertaisesti en tapaa missään miehiä. Olen niin naisvaltaisella alalla, että töissä se olisi käytännössä mahdotonta. (Vaikka toki uskon, että kaikki on mahdollista ja Se Oikea voi tulla vastaan ihan missä tahansa.) Harrastan myös vain "naisten harrastuksia", enkä todellakaan aio miehen toivossa ruveta harrastamaan motocrossia tai jääkiekkomatseja. Ei kiinnosta. Ihan en ole toivoani vielä menettänyt kuitenkaan. Ehkä jonakin päivänä vaikka siellä ruokakaupassa onnistaa...
Mulla on sama ongelma.Tai sillä erolla,että treffaan kyllä ja pidän yhteyksiä useaankin mieheen, mutta kukaan heistä ei ole parisuhdemies. He ovat minua kymmenen vuotta ellei paljon enemmänkin nuorempia, joten tuskin he yli nelikymppisen kanssa seurustelemaan alkavat. Kaikki minua vähänkään kiinnostavat miehet ovat varattuja. Siis oman ikäluokkani. Nuorempia on vapaana,mutta he ovatkin sitten ikisinkkuja. Tiedän, että kaikenikäisille ja näköisille löytyy pari, se ei ole se ongelma. Mutta tämänikäiset ovat huonossa vaiheessa, kaikki miehet ovat perheellisiä tai juuri eronneita,eivätkä halua heti uuteen parisuhteeseen. Sitten minulla on muutama mies,jotka vuodesta toiseen haluaisivat parisuhteeseen kanssani,mutta he eivät kolahda minulle. En todellakaan halua mihinkään juttuun, kunhan joku vaan on. Nettitreffipalstoilla olen ollut useilla ja monta kertaa, niistä ei löydy mitään,koska ihmisen karisma vetoaa vain livenä.Olen jo alistunut olemaan yksin lopun ikää. Moni mies sanoo, että ulkonäköni pelottaa miehiä, pitääkö siis odottaa , että vanhenee ja rupsahtaa, että saa puolison?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On miehiä, jotka ei halua lapsia, seurustelen sellaisen (30v) kanssa nyt. Lapsen sain 38v, ihan luonnollisesti tulin raskaaks kahessa kuukauessa, normaali raskaus, normaali synnytys, normaali lapsi.
siis nimimerkille m36
[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 12:34"]
On miehiä, jotka ei halua lapsia, seurustelen sellaisen (30v) kanssa nyt. Lapsen sain 38v, ihan luonnollisesti tulin raskaaks kahessa kuukauessa, normaali raskaus, normaali synnytys, normaali lapsi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä täydellistä miestä ole, pitää vaan löytää sellanen, jonka "viat" ei häiritse ja hyviä puolia on enempi. Kavereissa on paljon sinkkuja ja ne ei ainakaan halua antaa periks missään. Mulla kivasti ollu miehiä, joita jaksaa katella kymmenen vuotta ennenku tympii liikaa.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2011 klo 11:32"]
Mutta minulla on siis koko ajan tarjolla mahdollisuuksia tutustua paremmin mielenkiintoisiin ihmisiin, esim. minua pyydetään kahville tai syömään. Tai tulee tekstari, jossa toivotetaan hyvää viikonloppua tms.
Ja kyllä, hyvin monet heistä ovat sellaisia, joiden kanssa seurusteleminen ei olisi poissuljettu ajatus, jos vakavaa suhdetta tällä hetkellä hakisin.
t. n39
[/quote]
Pistä välitystoimisto pystyyn, kysyntää selvästi on!
Mene tanssikurssille ja lavatansseihin. Siellä on paljon kunnollisia, aitoja miehiä selvin päin. Tai kuntosalille. Tarvitset siis harrastuksen ja paikan, jossa tapaat ohimennen paljon miehiä, eikä tarvitse olla varsinaisesti hapääkaupunki isku päällä.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2011 klo 18:51"
Tulee pilkku, jos "ja"-sanan yhdistämillä kahdella lauseella ei ole yhteistä lauseenjäsentä, esim yheistä subjektia.
[/quote]
Ei se ihan noin mene. Silläkin on väliä, erotellaanko pää- vai sivulauseita toisistaan.
Jos kahdella päälauseella ei ole yhteisiä lauseenjäseniä, rinnastuskonjunktion eteen tulee pilkku.
Kahden sivulauseen väliin tulee pilkku, jos ei rinnastuskonjunktiota.
Pää- ja sivulauseen väliin tulee aina pilkku.
niin paljon vähemmän kuin kivoja, normaaleja naisia. Jos kaipaa 30- 40- vuotiaan mukavan miehen seuraa, niin ne tuppaa olemaan kaikki varattuja.
Ja tosiaan se, että nyt kaipaat ja "vaadit" kipinää. Nuorena sitä kipinää kuvitteli löytyvän vähän hepposemmin perustein, kun oli se perheenperustamishalu. Lietsoi ja kehitteli sitä ihastustaan. Mulle ainakin on käynyt niin, että iän myötä - ja tosiaan kun on lapset tehtynä - ajattelee helpommin, että "no joo, ihan ok, mutta...".
Ja joskushan se kipinän syntyy ajan kanssa ja se on tietysti hankalaa, jos pitää heti alkaa ikään kuin deittailemaan. Olisi tietysti helpompaa, jos muuten vaan tapaisi harrastuksen tai yhteisen kaveripiirin takia ja siitä sitten kehittyisi jotain tai ei. Siksi kai työpaikkaromansseja syntyy niin paljon, kun siellä voi tutustua pikku hiljaa ja ollaan paljon yhdessä joka päivä.
Hankalaa on sekin, että ihmiset ei järjestä isoja juhlia eikä muutenkaan vilkasta seuraelämää siinä vaiheessa, kun suurin osa perheytyneitä. Se on vaan sitä perheittäin hengailua enimmäkseen.
Eli syy ei ap ole sinussa vaan sun yleisessä tilanteessa ja miten sitä voi muuttaa en tiedä. Koeta hommata itelles mahdollisimman paljon eri-ikäisiä aktiivisia naiskavereita, jotka järkkää illanistujaisia, joihin kaikki tuotte myös miespuolisia tuttujanne...
Miksi otit siitä eron. Ei yhdelle ihmiselle montaa miestä tule tarjolle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
tai suhteita yleensäkään? mihin ovat lopahtaneet?