Onko siis oikeasti olemassa sellaisia vanhempia, jotka takaavat lastensa

Meillä on kämppä vakuutena. En haluaisi stressata vanhempiani lainantakaamisella. Toki varmaan suostuisivat jos pyydettäisiin.

Eikös tänä päivänä ole paljon yleisempää laittaa se asunto vakuudeksi?

Jos on paljon ennakkosäästöjä, ei takaajaa tarvitakaan.

Asunto käy muistaakseni vain sellaisen lainan takuuksi, joka on 70% ostosummasta. Jos koko ostosumma otetaan lainana, 30%:lle pitää hommata valtion takaus (joka maksaa) ja/tai takaajia.

Isäni ei lähtenyt takaamaan, mutta äiti lähti. ensin mainitulla juuri huonoja kokemuksia laman ajoilta 90- luvulta. Ihan ymmärrettävää.

takaa kuin maksimissaan 15%, vai onko se muuttunut? Ei nyt kuitenkaan tuota 30%. Eli jos ei ole vähintään 10-15% itsellä rahaa asunnon arvosta, tarvitsee asunnon ja valtiontakauksen lisäksi vielä jonkun takauksen.

että asunto kattaa n. 70%, valtiontakaus 15% ja loppuosaan tarvitaan joko säästöjä, takaajat tai omatakaus. Eli siis jos jonkun vanhemmat asuntolainan takaavat, he takaavat siitä käytännössä sen 15%, ei siis koko lainaa. Ja ensimmäisenä lainasta maksetaan sitä ulkopuolisen takaajan osuutta, ja kun se on maksettu (tässä tapauksessa esm. 100 000 euron lainasta 15 000€), niin takaajat vapautuvat takausvastuusta.

onneksi itse olemme ihan omavaraisia

Minun vanhempani takaavat meidän asuntolainan.

takausosuuden voi hoitaa sitenkin, että ottaa takaussummaa vastaan erillislainan, jota pankit myyvät aika kovaan korkohintaan. Pankista voi siis lainoittaa takuunsa.



Pankeissa on kuitenkin eroa, eikä kaikki pankit toimi näin mutta ei se harvinaistakaan ole.

no varmaan on, jos luuserilapset jotain takaajia tarvii onneksi itse olemme ihan omavaraisia

Tulikos mieleen, että se asunnonosto voi tulla eteen vähän yllättäenkin?

Ei siis aina ole säästöjä, vaan siinä tarvitaan sitten sitä takausta.

Esimerkiksi meillä oli 90-luvun alussa vuokra-asunto. Elettiin mukavaa DINK-elämää. Sitten vuokranantaja irtisanoi vuokrasopimuksen ja hätkähdettiin miehen kanssa, että hitsi, asunto menee kohta alta, asuntojen ostohinnat ovat historiallisen alhaalla ja meillä on hyväpalkkaiset vakiduunit - miksi emme siis ostaisi omaa.

Niin teimme. Minun vanhempani takasivat sen puuttuvan osuuden lainasta, joka ennakkosäästöjen puuttumisen takia oli 100% lainasta. Kolmessa vuodessa maksoimme takausosuuden pois ja koko lainankin kymmenessä. Ei paha.

Missä tuossa nyt oli se luuserius? Emme olleet ajatelleet ryhtyä asuntosäästäjiksi, koska työmarkkinat olivat alallamme aika epävakaat vielä 90-luvun alkupuolella. Ja koska minä teen töitä, jossa ulkomaillemuutto on yleistä ja luonteva osa uraa.

asunto silloin, kun minä vielä opiskelin. Eikä ollut kerennyt säästöjä kertyä. JOTEN molempien vanhemmat takasivat lainamme. Hetkeäkään eivät epäröineet, ja vanhempani ovat taanneet kahden veljenikin asuntolainat.



Ja takuuvarmasti lainamme hoidamme, ettei kenenekään tarvii maksaa meidän lainojamme.



Joskus kun lapset tarvitsevat takaajia, en myöskään epäröi hetkeäkään ruveta takaajaksi.

jotka eivät takaa lastensa asuntolainaa, jos lapset ovat aina hoitaneet raha-asiansa hyvin ja vanhemmat kelpaavat takaajiksi?



Meillä ainakin sekä minun että miehen vanhemmat ovat takaajina, tai oikeastaan heidän asuntonsa on vakuutena, mutta toki vain sille osalle lainaa, johon tarvittiin lisävakuus, suurimpaan osaan riittää oma asunto vakuudeksi, ja osaan otettiin valtion takaus (meillä ei ollut omia säästöjä, joten tarvittiin vielä ylimääräinen vakuus n. 15 % lainasta)

töissä ja toki nähneet myös laman ja monille takaajille silloin aiheutuneet ongelmat, mutta rahoitusalan ammattilaisina toki tietävät, milloin ja millaisen vakuuden voi antaa ilman isoa riskiä, siksi esim. otimme erillisen lainan sille osalle lainaa, johon ei riittänyt asunto ja valtion takaus vakuudeksi, jolloin vanhempien vastuulle ei kovin isoa summaa tullut.



Luulenkin, että moni pelkää takaamista ihan tietämättömyyttään, pelkää joutuvansa kauheisiin ongelmiin, vaikka usein riittäisi jos takaisi esim. 30.000 euron lainan. Lisäksi pankin kanssa voi sopia, että maksaa ensin pois sen osan lainasta, jolloin vanhempien takausta ei tarvita moneksi vuodeksi.

Sovittiin tosin niin, että takaajien vastuu päättyy ensimmäisenä. Eli aika pian kuitenkin oli sen verran lainaa sitten lyhennetty.

Omien lasten kohdalla mietitään sitten, kun tilanne on ajankohtainen. Toisaalta täytyy huomioida sellainenkin, ettei meillä ole varallisuutta niin paljoa, että neljälle taattais ainakaan kovin isoa lainaa jokaiselle.

Meilläkin oma talo oli aika edullinen eli lainanmaksu nopeasti oli aika realistista.

1999 korkomarginaali putosi, kun oli lisänä reaalivakuus eli vanhempien talon kiinnitys (+ valtiontakaus+oman kiinnitys)100% lainanottajilla vakuutena. Toki lainan olisi saanut, mutta miksi maksaa pankille ylimääräistä, kun vakuuksia löytyy lähipiiristä.



Sitäpaitsi oman asuntolainansa voi pilkkoa useammaksi pienemmäksi ja pyytää vain yhteen lainaan ulkopuolisen takauksen. Näin suojataan vakuuden antaja koko lainan maksuvelvollisuudelta.



Lisäksi, jos vanhemmat takaavat lainan ja joutuvat sen maksamaan, niin lainaajalle syntyy velkasuhde takaajaan, joka voidaan kuitata vaikka talolla.



Olennaisintahan on, ettei pääse syntymään tilannetta kuten ysärin alussa, jossa pankit kuittailivat ylivelkaantuneita taloja pilkkahintaan jättäen omistajille vain velat.

otimme aika suuren asuntolainan. Talo ja tontti riittivät sellaisenaan "takaajiksi".

otimme aika suuren asuntolainan. Talo ja tontti riittivät sellaisenaan "takaajiksi".

eli alusta alkaen oli selvää, että mieheni puolesta eivät laita latiakaan likoon. Ja hyvä niin.

Tuskin rakennat 500 000 euron taloa ja ostat ensin tontin joka maksaa 100 000 saastamallasi rahoillasi ilman takausta...ainakaan kovin nuorena.

mutta itse en kyllä ole halunnut mitään takaajia pyytää. Mieluummin säästin aikoinaan ensiasuntoa varten tarvittavan summan ja sain asp-lainan ilman takaajia. Mielestäni se että tarvitaan takaajat kertoo jotain velanottajan maksukyvystä=kykenemätön säästämään.

mutta uskoisin että vanhempani takaisivat.

jotka antavat lapsensa lainasumman ennakkoperintönä. Eksäni oli tällainen. Ostimme kerrostaloasunnon ja hänen vanhempansa ostivat miehelle hänen osuutensa eli miehelle ei jäänyt asunnosta mitään velkaa, oli heti puoliksi oma. Mies harmitteli, kun olin "persaukisesta perheestä" eli perheestä, jossa vanhemmat eivät voineet ostaa aikuiselle lapselleen tämän osuutta asunnosta... Minä sitten makselin omaa osuuttani lainasta sen vajaan vuoden mitä suhteemme kesti.