Lue keskustelun säännöt.
Monen lapsen yh:ksi ilman tukiverkkoja, miten pärjään?
08.03.2011 |
Meillä on ero edessä tai no oikeasti käytännössä olemme jo eronneet, vaikka mies vielä periaatteessa asuu täällä, mutta on oikeastaan lähes aina uuden naisensa kanssa. Reilun kuukauden päästä mies muuttaa ulkomaille töidensä takia luultavasti pysyvästi ja tämä hänen uusi rakkautensa lähtee hänen mukaansa.
Kyselin miten hän aikoo tavata lapsiaan niin sanoi, että voivat tulla käymään hänen luonaan lomilla ja hän tulee välillä tänne. Ei kuitenkaan kauheasti tuntunut välittävän enkä rehellisesti usko, että oikeasti aikoo enää lapsiaan tavata tai vaikka tapaisikin niin olen pääsääntöisesti yksin lasten kanssa ilman tukiverkkoja. Omat vanhempani olivat hyvä tukiverkko, valitettavasti he eivät enää ole elossa ja miehen vanhemmat asuvat sen verran kaukana, etteivät he pahemmin pysty auttamaan sen puoleen ja miehen isä on huonossa kunnossa ja miehen äidin aika menee suureksi osaksi siinä, että "hoitaa" miestään.
Ystäviä minulla on joitain, mutta aina kun pyytää apua niin ensin luvataan ja sitten kun pitäisi tulla niin perutaan syystä tai toisesta. Yksi ystävä minulla on, joka auttaa mahdollisuuksiensa mukaan, mutta hänellä on itselläänkin erityislapsi niin en kauheasti häntä uskalla rasittaa, koska tiedän, että hänelläkin on varmasti rankkaa.
Asuinpaikkaani en voi vaihtaa, koska täällä minulla on vakituinen työ, jossa viihdyn ja nykyään kun on melko vaikea löytää vakituista työtä. Lisäksi, jos vaihtaisin työpaikkaa, niin melko varmasti työpäivät pitenisi ja palkka laskisi tähän nykyiseen verrattuna.
Lapsia meillä on seitsemän (6kk-10v ja joukossa yhdet kaksoset).
Nytkin välillä tuntuu, että on todella raskasta ja ettei jaksais, mutta jotenkin sitten vaan koittaa selviytyä päivästä toiseen. Myös lapset on tällä hetkellä tavallaan vaativampia, koska reagoivat isänsä poissaoloon ja isommista lapsista osa heräilee öisin, vaikkeivät enää aikoihin ole heräilleet ja kaipaavat entistä enemmän huomiota jne.
Eikä tarvitse tulla aukomaan päätä, että miksi teitte noin monta lasta, kaikki lapset ovat olleet toivottuja ja haluttuja ja todella rakkaita, mutta oletin, että meitä olisi kaksi aikuista jakamassa tämän arjen enkä todellakaan uskonut, että jäisin yksinhuoltajaksi. Miestä nyt en voi pakottaa jäämään avioliittoon ja toisaalta olisiko sekään hyväksi lasten kannalta, että olisi kulissiliitto. Eniten vaan olen huolissani tai oikeastaan pelottaa, että miten jaksan arkea yksin.
Kommentit (54)
21/54
|
08.03.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vain hirviö isä, niin tekee. Miten voi rakastaa työtänsä ja jotain naikkosta enemmän, kuin niitä 7 lastaansa.
Sulle tulee tosi vaikeaa, koska lapset tulevat oireilemaan todella paljon ja älä vaan töihin mene, sillä juuri nyt sua tarvitaan.
Laita hoitoon muutama vekara. Saat ilmaisen päivähoidon. Näin säästät itseäsi.
Mun tekisi mieli pamauttaa sun miestäsi turpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän toki, että on naisiakin, jotka lähtevät lastensa luota ja aloittavat uuden ihanan elämän tyhjältä pöydältä - mutta useimmat noista perheensä hylkäävistä luuseripaskoista kai kuitenkin ovat miehiä.
Ap on saanut täällä jo hyvä vinkkejä, mm. au pairista, varamummoista, mainitsiko joku MLL:n hoitajatkin, ja niin edelleen. Tukiverkkoja aivan varmasti tarvitsee kun jää noin suuren katraan kanssa yksin! Lisäksi tosiaan se lasten oireilu isän "katoamiseen", kotityöt sairauksien ja muiden ongelmien keskellä.... eipä käy kateeksi ap:ta.
Mun mielestä ap voisi ihan hyvin laittaa paskan ukon nyt seinää vasten ja tehdä selväksi, että kaksi vanhinta lasta tulevat olemaan sen ukon luona ison osan vuodesta. Mieluummin niin päin, että lomat äidin luona ja kaiken muun ajan isän luona. Yleensä inhoan ajatusta siitä, että lapsia jaetaan isälle ja äidille eron yhteydessä, mutta onko mikään muu vaihtoehto realistinen, semminkin kun katras on noin iso ja turvaverkko pieni?
Olisi sitäpaitsi isällekin erittäin tervehdyttävää pysyä mukana lapsiperheen arjessa, ja samalla saisi uusi kottarainenkin annoksen elämän realiteettejä. Kaksi vanhinta lasta puolestaan saisivat vähän seikkailua maailmalla. Eiköhän ukko kuitenkin pidä ulkomaillakin lapsistaan huolen, jos on Suomessa ollut "tähän saakka loistava isä", vai miten se ap asian muotoili....
Viestini ap:lle siis on se, että ei sitä ukkoa pidä päästää helpolla! Mun mielestä sitä voi varsin hyvin syyllistää lasten hylkäämisestä ja pulaan jättämisestä, sen niskaan voi kaataa ihan järjettömän määrän syyllisyyttä ja vastuun pakoilusyytöksiä. Jättämällä lapsensa ja lasten äidin tuollaiseen tilanteeseen se mitätöi koko isyytensä ja tähän saakka tarjoamansa "hyvän isyyden". Millainen hyvä isä muka lähtee tuosta vaan maailmalle, ja lupaa tavata OMIA LAPSIAAN vain joskus lomilla?!!
Minunkin tekisi mieli vetäistä lättyyn ap:n ukkoa, sen verran paskalle äijälle se kuulostaa.
terkuin kahden pienen lapsen yh (jonka exä on kunnostautunut hylkäämällä 60 % lapsistaan tuosta vaan, helposti ja nopeasti)
Jep todellakin laitat ne isommat isan mukaan. Ei han todellakaan saa rahalla ostettua itselleen vapautta. Ja kuulostaa etta han on kuitenkin ihan tunteva ihminen.
Tuo ei siis ollut minun ehdotukseni vaan keskusteltiin tästä ihan asiallisesti ja mies sanoi, että voisi maksaa 200€ per lapsi mikäli hänen palkkansa on se minkä olettaa sen olevan.
ap
et paljonko miehes maksaa sitten elatusmaksuja? Eikös noin monesta lapsesta tule melkoinen kasa rahaa? Jos vaikka sillä rahalla saisit silloin tällöin vaikka MLL:n lastenhoitajan vähäksi aikaa et saat ladata akkuja.
että haluaa irti koko systeemistä lopullisesti.
Eihän ihmisillä ole edes varaa ostaa kahta kämppää, missä olisi tilaa seitsemälle lapselle. Olisi häneltä kauhea taloudellinen uhraus ostaa tilat hänen kotiinsa seitsemälle, elättää uutta onnea ja pitää hänet tyytyväisenä sekä matkustella edes takaisin kahden maan välillä.
Mitä tilaa jää itselle jos talossa on seitsemän lasta ja vaimo?
Tsemppiä ap, mutta halusiko miehesi oikeasti noi kaikki lapset vai oliko se sinun ideasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se mussu vaan niin on, että äijät vaan voi hylätä lapsensa ja naisen on EHDOTTOMASTI PIDETTÄVÄ huoli siitä, että jos ukko lähtee sihteerikön matkaan, niille lapsille on rahaa harrastaa, asua ja pukeutua, sekä matkustaa. Ja jäljelle jäävän vanhemman voimavarat riittää pitämään niistä lapsista huolta.
Noku mä luulin ei riitä selitykseksi nyt niille lapsille. Puolet liitoista päättyy avioeroon, joten siihen pitää olla valmistautunut. Ihan oikeasti!
Nimim. kaksi lasta, eronnut ja elätän kaikki kevyesti.
kyllähän sillä miehellä edelleen elatusvelvollisuus lapsiaan kohtaan säilyy, vaikka päättäisikin hypätä toiseen kelkkaan. Ei kukaan voisi tehdä enempää kuin kaksi lasta, jos on prosentinkaan mahdollisuus, ettei suhde kestä. (Ja anteeksi, joku muukin varmaan puuttui jo täJhän, mutta kirjoitin ennen kuin luin muita viestejä tän jälkeen.)
Tiedän toki, että on naisiakin, jotka lähtevät lastensa luota ja aloittavat uuden ihanan elämän tyhjältä pöydältä - mutta useimmat noista perheensä hylkäävistä luuseripaskoista kai kuitenkin ovat miehiä.
Ap on saanut täällä jo hyvä vinkkejä, mm. au pairista, varamummoista, mainitsiko joku MLL:n hoitajatkin, ja niin edelleen. Tukiverkkoja aivan varmasti tarvitsee kun jää noin suuren katraan kanssa yksin! Lisäksi tosiaan se lasten oireilu isän "katoamiseen", kotityöt sairauksien ja muiden ongelmien keskellä.... eipä käy kateeksi ap:ta.
Mun mielestä ap voisi ihan hyvin laittaa paskan ukon nyt seinää vasten ja tehdä selväksi, että kaksi vanhinta lasta tulevat olemaan sen ukon luona ison osan vuodesta. Mieluummin niin päin, että lomat äidin luona ja kaiken muun ajan isän luona. Yleensä inhoan ajatusta siitä, että lapsia jaetaan isälle ja äidille eron yhteydessä, mutta onko mikään muu vaihtoehto realistinen, semminkin kun katras on noin iso ja turvaverkko pieni?
Olisi sitäpaitsi isällekin erittäin tervehdyttävää pysyä mukana lapsiperheen arjessa, ja samalla saisi uusi kottarainenkin annoksen elämän realiteettejä. Kaksi vanhinta lasta puolestaan saisivat vähän seikkailua maailmalla. Eiköhän ukko kuitenkin pidä ulkomaillakin lapsistaan huolen, jos on Suomessa ollut "tähän saakka loistava isä", vai miten se ap asian muotoili....
Viestini ap:lle siis on se, että ei sitä ukkoa pidä päästää helpolla! Mun mielestä sitä voi varsin hyvin syyllistää lasten hylkäämisestä ja pulaan jättämisestä, sen niskaan voi kaataa ihan järjettömän määrän syyllisyyttä ja vastuun pakoilusyytöksiä. Jättämällä lapsensa ja lasten äidin tuollaiseen tilanteeseen se mitätöi koko isyytensä ja tähän saakka tarjoamansa "hyvän isyyden". Millainen hyvä isä muka lähtee tuosta vaan maailmalle, ja lupaa tavata OMIA LAPSIAAN vain joskus lomilla?!!
Minunkin tekisi mieli vetäistä lättyyn ap:n ukkoa, sen verran paskalle äijälle se kuulostaa.
terkuin kahden pienen lapsen yh (jonka exä on kunnostautunut hylkäämällä 60 % lapsistaan tuosta vaan, helposti ja nopeasti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmea viimeisintä on mies enemmän halunnut tai siis hän on ottanut puheeksi uuden vauvan, johon minä olen suostunut. Yhdessä on siis päätös jokaisesta tehty enkä voi sanoa, että mies pakotti suostumaan viimeisimpiin lapsiin, aloite vaan tuli mieheltä.
Itse asiassa miehellä kyllä olisi varaa ostaa asunto, jossa tilaa lapsille, kyse on lähinnä halusta.
No meillä on tilava asunto tai siis talo ja tänne mahtuisi enemmänkin lapsia, mutta ei siis ollut tarkotus enää enempää tehdä (minut on ns. steriloitu). Täällä saa halutessaan olla ihan omissa oloissaan vaikka jossain vierashuoneessa. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin niin me olemme kyllä käyneet omissa harrastuksissa, hoitaneet parisuhdetta jne, mutta näköään sekään ei aina riitä.
ap
että haluaa irti koko systeemistä lopullisesti.
Eihän ihmisillä ole edes varaa ostaa kahta kämppää, missä olisi tilaa seitsemälle lapselle. Olisi häneltä kauhea taloudellinen uhraus ostaa tilat hänen kotiinsa seitsemälle, elättää uutta onnea ja pitää hänet tyytyväisenä sekä matkustella edes takaisin kahden maan välillä.
Mitä tilaa jää itselle jos talossa on seitsemän lasta ja vaimo?
Tsemppiä ap, mutta halusiko miehesi oikeasti noi kaikki lapset vai oliko se sinun ideasi?
vielä siitä, että ottaisi isommat (pian 11v, 9v ja 8v) lapset luokseen asumaan. Esikoinen on sanonut, että haluaa muuttaa isänsä kanssa ja oli tosi pettynyt kun sai tietää, ettei pääsekään muuttamaan isänsä kanssa. Myös 9v ja 8v ovat sanoneet, että ehkä haluaisivat asua isänsä kanssa.
Olen siinä samaa mieltä, että mies saisi kyllä yhä kantaa vastuun lapsistaan, en vaan oikein tiedä miten tässä edetä kun mies ei halua lapsia koko ajan luokseen asumaan ja on muutenkin aika välinpitämätön. En toisaalta haluais uskoa, että tuo on pysyvää ja olen miettinyt miten mies voisi suostua siihen, että isommat lapset muuttaisivat hänen kanssaan. Tuo syyllistäminen saattais ehkä toimiakin, tuskin siitä haittaakaan on.
ap
Tiedän toki, että on naisiakin, jotka lähtevät lastensa luota ja aloittavat uuden ihanan elämän tyhjältä pöydältä - mutta useimmat noista perheensä hylkäävistä luuseripaskoista kai kuitenkin ovat miehiä.
Ap on saanut täällä jo hyvä vinkkejä, mm. au pairista, varamummoista, mainitsiko joku MLL:n hoitajatkin, ja niin edelleen. Tukiverkkoja aivan varmasti tarvitsee kun jää noin suuren katraan kanssa yksin! Lisäksi tosiaan se lasten oireilu isän "katoamiseen", kotityöt sairauksien ja muiden ongelmien keskellä.... eipä käy kateeksi ap:ta.
Mun mielestä ap voisi ihan hyvin laittaa paskan ukon nyt seinää vasten ja tehdä selväksi, että kaksi vanhinta lasta tulevat olemaan sen ukon luona ison osan vuodesta. Mieluummin niin päin, että lomat äidin luona ja kaiken muun ajan isän luona. Yleensä inhoan ajatusta siitä, että lapsia jaetaan isälle ja äidille eron yhteydessä, mutta onko mikään muu vaihtoehto realistinen, semminkin kun katras on noin iso ja turvaverkko pieni?
Olisi sitäpaitsi isällekin erittäin tervehdyttävää pysyä mukana lapsiperheen arjessa, ja samalla saisi uusi kottarainenkin annoksen elämän realiteettejä. Kaksi vanhinta lasta puolestaan saisivat vähän seikkailua maailmalla. Eiköhän ukko kuitenkin pidä ulkomaillakin lapsistaan huolen, jos on Suomessa ollut "tähän saakka loistava isä", vai miten se ap asian muotoili....
Viestini ap:lle siis on se, että ei sitä ukkoa pidä päästää helpolla! Mun mielestä sitä voi varsin hyvin syyllistää lasten hylkäämisestä ja pulaan jättämisestä, sen niskaan voi kaataa ihan järjettömän määrän syyllisyyttä ja vastuun pakoilusyytöksiä. Jättämällä lapsensa ja lasten äidin tuollaiseen tilanteeseen se mitätöi koko isyytensä ja tähän saakka tarjoamansa "hyvän isyyden". Millainen hyvä isä muka lähtee tuosta vaan maailmalle, ja lupaa tavata OMIA LAPSIAAN vain joskus lomilla?!!
Minunkin tekisi mieli vetäistä lättyyn ap:n ukkoa, sen verran paskalle äijälle se kuulostaa.
terkuin kahden pienen lapsen yh (jonka exä on kunnostautunut hylkäämällä 60 % lapsistaan tuosta vaan, helposti ja nopeasti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kohta vähän samanlaisessa tilanteessa. Joku ehdotti kulissiliittoa pariksi vuodeksi.
Meillä on nyt kulissiliitto ja kyllä tuntuu, että mieluummin eroaisin kunnolla. Mies näyttää kaikin tavoin, että ei ole tässä liitossa kuin lasten takia ja pakosta. Ole onnellinen, ettei miehesi siihen suostunut, se on myös helvettiä. Minä odotan vain, että lopetamme tämän pelleilyn ja pääsen etsimään keinoja selvitä lapsilaumani kanssa.
Eron jälkeen mies asuisi eri maassa kuin me ja näkisi lapsia joskus lomilla. Minun turvaverkkoni on hyvin olematon, mutta mikä tahansa on varmaan parempi kuin tämä nykyinen kulissi- (tai vittuilu-)liitto.
Älä hajota sissaruksia! Isä ei ehkä tunnu nyt vastuulliselta ja voi tuntua katkeralta, että mies elää huoletonta ja vapaata elämää ulkomailla, ihan konkreettisestikin kaukana lapsista ja ongelmista. Uskon, että mies kyllä tulee tajuamaan, että kuitenkin omien lasten kanssa elämä, oli kuinka raskasta ja sitovaa hyvänsä, on tuhatkertaa parempi kuin elää kaukana heistä ja ikävöidä.
Tuota olen itsekin miettinyt, että miten selvitä katkeroitumatta, kun mies viettää ulkomailla vapaata elämää kaikkien mahdollisuuksien parissa, lämpimässä, vapaana matkustelemaan ja näkemään paikkoja ja minä olen kylmässä Suomessa aina kiinni lapsissani. Varsinkin, kun ulkomaille lähtö oli minunkin haaveeni ja toiveeni. Toisaalta katkeroituisin varmaankin vielä enemmän, jos eläisin erilläni lapsistani.
Miettikää nyt hittovie niitä lapsia, millasta se elämä niillä olis kun isä pakotettu ne ottaan luokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihan ensimmäisenä tule mieleen kun vähän vajaa 20v on yhdessä oltu ja selvitty monista vaikeuksista, että nyt se äijä ottaa ja lähtee. Oli todella hyvä isä sekä aviomies, tosin viimeisimmän raskauteni joskus puolivälin paikkeilla aloin huomata merkkejä, ettei suhteessamme ole kaikki hyvin, mies kielsi toisen naisen ensin, mutta nyt olen saanut muualta kuulla, että miehelläni on ollut pidempään salasuhde. Mies on minulle sanonut, että on vasta nyt tavannut tämän uuden naisensa. Ei kylläkään ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi lasten kanssa taloudellisesti. Miehellä on hyvät tulot ja tulee siis maksamaan hyvät elarit eikä minunkaan tuloni kauhean huonot ole. Olen enemmänkin huolissani omasta HENKISESTÄ jaksamisestani ja tavallaan myös fyysisestä, mutta nämä eivät siis liity varsinaisesti rahaan. Hyvä kuitenkin, että sinä pärjäät, minä en siitä vielä tiedä, että miten pärjään henkisesti ja fyysisesti, taloudellisesti ihan varmasti pärjäämme. ap
Kyllä se mussu vaan niin on, että äijät vaan voi hylätä lapsensa ja naisen on EHDOTTOMASTI PIDETTÄVÄ huoli siitä, että jos ukko lähtee sihteerikön matkaan, niille lapsille on rahaa harrastaa, asua ja pukeutua, sekä matkustaa. Ja jäljelle jäävän vanhemman voimavarat riittää pitämään niistä lapsista huolta. Noku mä luulin ei riitä selitykseksi nyt niille lapsille. Puolet liitoista päättyy avioeroon, joten siihen pitää olla valmistautunut. Ihan oikeasti! Nimim. kaksi lasta, eronnut ja elätän kaikki kevyesti.
Palkkaa teille kotiin siivoajan ja lastenhoitajan joka hoitaaa lapsia silloin kun tarvitset.
uskoisin ymmärtäväni sinua.
Elämä kolhii joskus tosi yllättäväsi ja pahasti.
Ei minullekkaan koskaan tullut mieleen, että voisin jäädä yksin lapsilaumani kanssa. Se että taloudellisesti pärjää, niin se helpottaa. Itsellänikin oli vaikeinta psyykkinen ja fyysinen jaksaminen. Taloudellisia ongelmia minulla ei ollut, mutta se väsymys. Selvittyäni fyysisestä väsymyksestä psyykkinen väsymys oli kaataa minut alleen.
Itse sain apua sukulaisiltani(serkuilta, pikkuserkuilta, tädeiltäni)sekä miehen sukulaisilta. Sain myös perhetyöntekijän apua sekä palkkasin myös yksityisiä lastenhoitajija. Mies ei ole lapsiaan tavannut eivätkä lapset enää pahemmin kaipaakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et antaisit ainakin vanhimmat lapset isälle pysyvästi vaikkapa sinne ulkomaille asti ja ryhdyt itse vain pienimmän/pienimpien lähihuoltajaksi.???
Aivan karmean tempun tekee lapsilleen. Hirveä ihminen. : (
Itsekin olen jäämässä kolmen lapsen yh:ksi ja vielä ulkomailla. Viihdyn täällä kuitenkin niin hyvin, etten mielellään muuttaisi Suomeen, vaikka siellä tukiverkot ovatkin. Täällä saan kyllä aina jonkun naapurin avuksi, jos hätä tulee ja sen lisäksi meille tulee au pair kotiin. Pääsen minäkin siten kuntosalille, kauppoihin, leffaan ja vaikka baariin. : ) Myös äitini matkustaa kyllä tarpeen tullen tänne oikein mielellään. Lasten isä on tosin meillä mukana kuvioissa myös joka toinen viikonloppu eli omaa aikaa saan kyllä ihan riittävästi.
Tsemppiä!Hanki jonkinlaista apua kotiin, kun kerran rahasta ei ole pulaa! Siivooja nyt ainakin ja vaikka joka lauantaiksi joku opiskelija, jotta voit viettää muutaman tunnin ihan omissa menoissasi!
pitänyt huolta ulkonäöstäni enkä todellakaan näytä miltään kotiäidiltä. Ja vaikka meillä on lapsia niin kyllä meillä on seksiä ollut myös spontaanisti eikä aina vaan illalla pimeessä peiton alla.
Harrastuksissa on saanut mies käydä ja myös minulla on omat harrastukseni, joissa käyn. Ei meistä kumpikaan ole ollut mikään kotiorja vaan ihan tasavertaiset vanhemmat ja lapset on hoidettu ns. puoliks.
Ollaan myös osattu ottaa sitä ns. laatuaikaa parisuhteelle jne. ja oikeasti ollaan oltu onnellisia yhdessä ja selvitty tosi vaikeistakin tapahtumista, joiden takia osa olis varmasti eronnut.
Luultavasti miehellä on ns. ikäkriisi, mutta kuten jo aiemminkin kirjoitin niin miten sitä voi aikuista miestä pakottaa jäämään suhteeseen? Minä kun en voi muuttaa ulkomaille (alunperin meidän siis kyllä piti koko perheen muuttaa ulkomaille), koska minulla ei olisi siellä töitä ja kun liittomme ei jatku niin en pärjäisi siellä taloudellisesti.
Mikä ihme oletus se on aina, että mies menee vieraisiin kun oma vaimo on rupsahtanut? Tämä kun ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa.
ap
joista sä olet ollut 6 vuotta raskaana tai ollut pullautuksentuoksuinen väsähtänyt kotiäiti ja ihmettelet, että hän nyt sitten lähti jonkun nuoren pirtsakan matkaan? Sellaisen jolla on vain aikaa hänelle, seksiä voi harrastaa mihin kellon aikaan vaan, mennä ja tulla halujensa mukaan, käydä harrastamassa, olla itsenäinen, eikä pelkkä kotiorja, jota odottaa kotona kakkavaipat, kärttyinen väsynyt äiti, tiskit, pyykit ja pallo jalassa.
Naapurissa rouva vaati neljää lasta ja sai sen, nyt ukko on tossun alla oleva harrastuskuski. Jää usein mieluummin töihin, kun lähtee vielä työpäivän jälkeen kotiorjaksi viidelle.
Olen se yh, ja se joskus tokaisi minulle, että kunpa me oltais yhdessä, ei tarvitsisi aina olla "töissä" vaan saisi olla ihan vaan aikuinen, jolla on oikeus omaan elämään ja vapaus kulkea.
ja että sä saat huomattavan summan rahaa mieheltäsi tulevaisuudessa kerran kuussa?
Jos mies lähtee ulkomaille, hänhän voi jättää elarit vaan maksamatta.
Laskurin mukaan esim. 500 euroa on jo iso summa, vaikka lapsia olikin iso katras?!
niin onhan siinä menojakin, kun entisen yhden huushollin sijaan pitää maksella kahden kustannuksia ja varmasti myös uuteen liittoon teki mieli sijoittaa - matkustella nuorikon kanssa jne.
Ei varmaan kovin kauaa kiinnosta maksella ex:lle siivoojia. Ja ne, jotka ehdottelee, että ota opiskelija. Siis ap:llä on MONTA lasta. Kuka opiskelija tulis hoitamaan 7 pientä? Kolmelle alle kouluikäsellekin on vaikea saada hoitajaa.
Ap - tulet pärjäämään, koska sulla ei ole muuta vaihtoehtoa! Ja kysy mitä apuja kunnalla olisi sinulle tarjota. Ainakin alkuun voisivat antaa jotain, jos sanot, että olet masentunut ja tarviset aikaa asioiden järjestelyyn jne.
Vaikeahko alkutilanne, mutta selviät kun et häpeile vaatia itsellesi apua, tiedän kokemuksesta, että yksin jääminen eron tullessa on pahinta mitä voit itsellesi tehdä! Tarvitsisit kyllä tukiverkoston tuossa tilanteessa, koska avioero /ero yleensä on melko raskas ihmiselle, saatikka että sinulla on vielä pieniä lapsia joiden hyvinvointi on erittäin tärkeää... Ja nyt kun mies on lähdössä, olet periaatteessa vastuussa heistä yksin - totuus mutta kuitenkin.. Onko sinulla edes ystäviä? Vanhempia ei ole, kerroit että ovat kuolleet, mutta ystäviä, tai sisaruksia, serkuksia tms? Heistä voisi olla tukea , jos ei, niin neuvolassa varmasti saat neuvoja ja tukea tilanteeseen.
Voimia!