Lue keskustelun säännöt.
Monen lapsen yh:ksi ilman tukiverkkoja, miten pärjään?
08.03.2011 |
Meillä on ero edessä tai no oikeasti käytännössä olemme jo eronneet, vaikka mies vielä periaatteessa asuu täällä, mutta on oikeastaan lähes aina uuden naisensa kanssa. Reilun kuukauden päästä mies muuttaa ulkomaille töidensä takia luultavasti pysyvästi ja tämä hänen uusi rakkautensa lähtee hänen mukaansa.
Kyselin miten hän aikoo tavata lapsiaan niin sanoi, että voivat tulla käymään hänen luonaan lomilla ja hän tulee välillä tänne. Ei kuitenkaan kauheasti tuntunut välittävän enkä rehellisesti usko, että oikeasti aikoo enää lapsiaan tavata tai vaikka tapaisikin niin olen pääsääntöisesti yksin lasten kanssa ilman tukiverkkoja. Omat vanhempani olivat hyvä tukiverkko, valitettavasti he eivät enää ole elossa ja miehen vanhemmat asuvat sen verran kaukana, etteivät he pahemmin pysty auttamaan sen puoleen ja miehen isä on huonossa kunnossa ja miehen äidin aika menee suureksi osaksi siinä, että "hoitaa" miestään.
Ystäviä minulla on joitain, mutta aina kun pyytää apua niin ensin luvataan ja sitten kun pitäisi tulla niin perutaan syystä tai toisesta. Yksi ystävä minulla on, joka auttaa mahdollisuuksiensa mukaan, mutta hänellä on itselläänkin erityislapsi niin en kauheasti häntä uskalla rasittaa, koska tiedän, että hänelläkin on varmasti rankkaa.
Asuinpaikkaani en voi vaihtaa, koska täällä minulla on vakituinen työ, jossa viihdyn ja nykyään kun on melko vaikea löytää vakituista työtä. Lisäksi, jos vaihtaisin työpaikkaa, niin melko varmasti työpäivät pitenisi ja palkka laskisi tähän nykyiseen verrattuna.
Lapsia meillä on seitsemän (6kk-10v ja joukossa yhdet kaksoset).
Nytkin välillä tuntuu, että on todella raskasta ja ettei jaksais, mutta jotenkin sitten vaan koittaa selviytyä päivästä toiseen. Myös lapset on tällä hetkellä tavallaan vaativampia, koska reagoivat isänsä poissaoloon ja isommista lapsista osa heräilee öisin, vaikkeivät enää aikoihin ole heräilleet ja kaipaavat entistä enemmän huomiota jne.
Eikä tarvitse tulla aukomaan päätä, että miksi teitte noin monta lasta, kaikki lapset ovat olleet toivottuja ja haluttuja ja todella rakkaita, mutta oletin, että meitä olisi kaksi aikuista jakamassa tämän arjen enkä todellakaan uskonut, että jäisin yksinhuoltajaksi. Miestä nyt en voi pakottaa jäämään avioliittoon ja toisaalta olisiko sekään hyväksi lasten kannalta, että olisi kulissiliitto. Eniten vaan olen huolissani tai oikeastaan pelottaa, että miten jaksan arkea yksin.
Kommentit (54)
mutta toivon sulle jaksamista! Miehesi teki kyllä sikamaisen tempun =/
Oletko kysynyt asuinpaikkakunnastasi esim. kodinhoitajaa auttelemaan vaikka kerran pari viikossa kotitöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä pärjäät. Koita pitää yllä ystävyyssuhteitasi ihan henkisen jaksamisesi vuoksi. Avuksi voisit yrittää ensin kunnallista kotihoitoa (tilapäisavuksi tai vaikka kerta viikkoon lapsia katsomaan, jolloin pääsisit yksin liikkeelle ja esim. asioita hoitamaan), mutta jos sinun kunnassasi se ei onnsitu, on varmaan MLL:n lastenhoitajia hankittavissa.
Yksi asia, vaikka kurjalta tuntuukin, on sanottava. Kun teillä no noin paljon lapsia ja menotkin varmasti suuret, ole miehen kasnsa tiukkana raha-asioista sovittaessa! Jos miehesi maksaa kohtuulliset elatusmaksut, summahan on iso, joten luultavasti se auttaa maksamaan lastenhoitoapuakin.
Voin vain toivottaa jaksamista!
Kyllä se mussu vaan niin on, että äijät vaan voi hylätä lapsensa ja naisen on EHDOTTOMASTI PIDETTÄVÄ huoli siitä, että jos ukko lähtee sihteerikön matkaan, niille lapsille on rahaa harrastaa, asua ja pukeutua, sekä matkustaa. Ja jäljelle jäävän vanhemman voimavarat riittää pitämään niistä lapsista huolta.
Noku mä luulin ei riitä selitykseksi nyt niille lapsille. Puolet liitoista päättyy avioeroon, joten siihen pitää olla valmistautunut. Ihan oikeasti!
Nimim. kaksi lasta, eronnut ja elätän kaikki kevyesti.
Mutta paljon voimia ja monia lämpimiä ajatuksia!
Aina ei elämä mene niin kuin luulis ja toivois, mutta rakasta lapsiasi ja luota että elämä kantaa.
Voimia!!
olisi paras vaihtoehto, ehtisit kerätä tukiverkkoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihan ensimmäisenä tule mieleen kun vähän vajaa 20v on yhdessä oltu ja selvitty monista vaikeuksista, että nyt se äijä ottaa ja lähtee. Oli todella hyvä isä sekä aviomies, tosin viimeisimmän raskauteni joskus puolivälin paikkeilla aloin huomata merkkejä, ettei suhteessamme ole kaikki hyvin, mies kielsi toisen naisen ensin, mutta nyt olen saanut muualta kuulla, että miehelläni on ollut pidempään salasuhde. Mies on minulle sanonut, että on vasta nyt tavannut tämän uuden naisensa.
Ei kylläkään ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi lasten kanssa taloudellisesti. Miehellä on hyvät tulot ja tulee siis maksamaan hyvät elarit eikä minunkaan tuloni kauhean huonot ole. Olen enemmänkin huolissani omasta HENKISESTÄ jaksamisestani ja tavallaan myös fyysisestä, mutta nämä eivät siis liity varsinaisesti rahaan.
Hyvä kuitenkin, että sinä pärjäät, minä en siitä vielä tiedä, että miten pärjään henkisesti ja fyysisesti, taloudellisesti ihan varmasti pärjäämme.
ap
Kyllä se mussu vaan niin on, että äijät vaan voi hylätä lapsensa ja naisen on EHDOTTOMASTI PIDETTÄVÄ huoli siitä, että jos ukko lähtee sihteerikön matkaan, niille lapsille on rahaa harrastaa, asua ja pukeutua, sekä matkustaa. Ja jäljelle jäävän vanhemman voimavarat riittää pitämään niistä lapsista huolta.
Noku mä luulin ei riitä selitykseksi nyt niille lapsille. Puolet liitoista päättyy avioeroon, joten siihen pitää olla valmistautunut. Ihan oikeasti!
Nimim. kaksi lasta, eronnut ja elätän kaikki kevyesti.
saisin laittaa hoitoon, mutta tässä olen vielä empinyt, eskarilainen on kyllä eskarissa, mutta en kyllä muita lapsia haluais päiväkotiin vaan mieluummin perhepäivähoitajalle, mutta täällä on vaikea saada lapsia perhepäivähoitajalle. Katson nyt tilannetta, aion kuitenkin olla kotona sinne asti kunnes nuorin on 2v, sitten palaan töihin.
ap
mutta toivon sulle jaksamista! Miehesi teki kyllä sikamaisen tempun =/
Oletko kysynyt asuinpaikkakunnastasi esim. kodinhoitajaa auttelemaan vaikka kerran pari viikossa kotitöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia täältäkin - onpa miehesi jättämässä sinua kurjaan tilanteeseen! En voi ymmärtää, ettei ole empatiaa tuon enempää edes omia lapsia kohtaan. Onko teillä muita sukulaisia, miten lasten kummit? Yritä pitää huolta myös itsestäsi ja jos rahat riittävät niin järjestä itsellesi välillä hengähdystauko maksamalla lastenhoitajalle.
haluaa aloittaa uuden elämän. Puhuin hänelle tästä vaihtoehdosta, mutta ei sopinut hänelle. Perusteli sillä, ettei se olisi lapsille hyväksi, mutta oikeasti taisi ajatella vain itseään...
ap
Kulissiliitto muutamaksi vuodeksi, olisi paras vaihtoehto, ehtisit kerätä tukiverkkoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista sä olet ollut 6 vuotta raskaana tai ollut pullautuksentuoksuinen väsähtänyt kotiäiti ja ihmettelet, että hän nyt sitten lähti jonkun nuoren pirtsakan matkaan? Sellaisen jolla on vain aikaa hänelle, seksiä voi harrastaa mihin kellon aikaan vaan, mennä ja tulla halujensa mukaan, käydä harrastamassa, olla itsenäinen, eikä pelkkä kotiorja, jota odottaa kotona kakkavaipat, kärttyinen väsynyt äiti, tiskit, pyykit ja pallo jalassa.
Naapurissa rouva vaati neljää lasta ja sai sen, nyt ukko on tossun alla oleva harrastuskuski. Jää usein mieluummin töihin, kun lähtee vielä työpäivän jälkeen kotiorjaksi viidelle.
Olen se yh, ja se joskus tokaisi minulle, että kunpa me oltais yhdessä, ei tarvitsisi aina olla "töissä" vaan saisi olla ihan vaan aikuinen, jolla on oikeus omaan elämään ja vapaus kulkea.
Neuvolasta osaavat ohjata sinulle perhetyöntekijän avuksi, kotiapua tms mitä kuntanne järjestää.
Käy kaikki mahdolliset seurakunnan kerhot, mll:n kerhot, äitilapsipiirit jne ja koita luoda ystävyyssuhteita joissa voisi vaikka vuoron perään vahtia lapsia.
Onko naapurustossa ketään tätiä/setää/pariskuntaa joka voisi olla avuksi.
Ole avoin tilanteestasi, se saa ihmisten auttamishalun heräämään.
Koska perheessänne on vähintään 3 lasta joista yksi on alle 1v, voit ruveta harjoittelupaikaksi lastenhoidon opiskelijoille. Saat ruokapalkalla 7,5h/pv opiskelijan joka hoitaa lapsia kanssasi.
Minä rupeaisin mielelläni kirjoittelemaan kanssasi. Hoidan yksin neljää alle kouluikäistä lasta ja masentunutta miestä.
Tsemppiä ihan hurjasti! Muista pitää itsellesikin vapaahetkiä jolloin keskityt vain rentoutumaan. Ne tulevat tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluaa irti koko systeemistä lopullisesti.
Eihän ihmisillä ole edes varaa ostaa kahta kämppää, missä olisi tilaa seitsemälle lapselle. Olisi häneltä kauhea taloudellinen uhraus ostaa tilat hänen kotiinsa seitsemälle, elättää uutta onnea ja pitää hänet tyytyväisenä sekä matkustella edes takaisin kahden maan välillä.
Mitä tilaa jää itselle jos talossa on seitsemän lasta ja vaimo?
Tsemppiä ap, mutta halusiko miehesi oikeasti noi kaikki lapset vai oliko se sinun ideasi?
On kamalan vaikea samaistua ihmiseen, joka ehdoin tahdoin ottaa tuollaisia riskejä oman ja perheensä hyvinvoinnin suhteen. En pysty ymmärtämään miksi noin lyhyessä ajassa pitää vääntää 7 lasta. Eihän sen miehen edes olisi tarvinnut jättää, elämässä kun voi sattua muutakin, mies olisi voinut kuolla tai vammautua, tai joku lapsista olisi voinut vammautua, pienin syntyä vaikeasti sairaana tms.
SIinähän sitä sitten ihmetellään, miten selvitään, kun koko perhe oireilee kohtuuttomasta lapsiluvusta.
En ymmärrä ap:n kaltaisia, en sitten millään.
Tiedän toki, että on naisiakin, jotka lähtevät lastensa luota ja aloittavat uuden ihanan elämän tyhjältä pöydältä - mutta useimmat noista perheensä hylkäävistä luuseripaskoista kai kuitenkin ovat miehiä.
Ap on saanut täällä jo hyvä vinkkejä, mm. au pairista, varamummoista, mainitsiko joku MLL:n hoitajatkin, ja niin edelleen. Tukiverkkoja aivan varmasti tarvitsee kun jää noin suuren katraan kanssa yksin! Lisäksi tosiaan se lasten oireilu isän "katoamiseen", kotityöt sairauksien ja muiden ongelmien keskellä.... eipä käy kateeksi ap:ta.
Mun mielestä ap voisi ihan hyvin laittaa paskan ukon nyt seinää vasten ja tehdä selväksi, että kaksi vanhinta lasta tulevat olemaan sen ukon luona ison osan vuodesta. Mieluummin niin päin, että lomat äidin luona ja kaiken muun ajan isän luona. Yleensä inhoan ajatusta siitä, että lapsia jaetaan isälle ja äidille eron yhteydessä, mutta onko mikään muu vaihtoehto realistinen, semminkin kun katras on noin iso ja turvaverkko pieni?
Olisi sitäpaitsi isällekin erittäin tervehdyttävää pysyä mukana lapsiperheen arjessa, ja samalla saisi uusi kottarainenkin annoksen elämän realiteettejä. Kaksi vanhinta lasta puolestaan saisivat vähän seikkailua maailmalla. Eiköhän ukko kuitenkin pidä ulkomaillakin lapsistaan huolen, jos on Suomessa ollut "tähän saakka loistava isä", vai miten se ap asian muotoili....
Viestini ap:lle siis on se, että ei sitä ukkoa pidä päästää helpolla! Mun mielestä sitä voi varsin hyvin syyllistää lasten hylkäämisestä ja pulaan jättämisestä, sen niskaan voi kaataa ihan järjettömän määrän syyllisyyttä ja vastuun pakoilusyytöksiä. Jättämällä lapsensa ja lasten äidin tuollaiseen tilanteeseen se mitätöi koko isyytensä ja tähän saakka tarjoamansa "hyvän isyyden". Millainen hyvä isä muka lähtee tuosta vaan maailmalle, ja lupaa tavata OMIA LAPSIAAN vain joskus lomilla?!!
Minunkin tekisi mieli vetäistä lättyyn ap:n ukkoa, sen verran paskalle äijälle se kuulostaa.
terkuin kahden pienen lapsen yh (jonka exä on kunnostautunut hylkäämällä 60 % lapsistaan tuosta vaan, helposti ja nopeasti)
Oli hylännyt yhden lapsistaan ennen sinun lastesi hylkäämistä, vilkaisepa peiliin. Sieltä ei katso takaisin se erinomainen ex-naista parempi ihanuus, vaan IDIOOTTI.
hän saisi luvan palkata sulle avuksi lastenhoitajan säännöllisesti ja näin korvata omaa puuttuvaa apua omien lastensa elämästä. Kyse hänenkin lapsistaan eikä lomahoito (jos edes toteutuu) pelkästään riitä.