Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tiedättekö te oikeasti, mitkä nimet ovat "suomalaisninmiä"?

Vierailija
28.02.2011 |

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei edes lainasanoja ole ;)

Vierailija
2/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

nojoo, jävinen mäkinen, mustonen jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällaiset perusnimet kuin Korhonen, Suhonen, Neuvonen yms.

Vierailija
4/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa pakolliseksi sukunimi tuli kaikille vasta ensimmäisessä sukunimilaissa v. 1920.



Yhteistä koko Suomen kansan suurta esihistoriallista sukunimimenneisyyttä ei ole.



Useimmat itäsuomalaiset sukunimet (lisänimet) on alkujaan muodostettu miesten (sukujen patriarkkojen) etunimistä, jotka saattoivat olla peräisin monenkin eri kulttuurin ja kielen parista.



Osa sukunimistä palautuu suomalaisten omiin pakanuuden aikaisiin yksilönnimiin (Ikävalko, Lempinen, Nousiainen), osa pohjautuu kreikkalaiskatolisiin (Termonen < D'ermoi < Jermija < Jeremias), osa läntisen kirkon mukanaan tuomiin nimiin (Pentikäinen < Benedik) tai nimiin, jotka olisivat voineet tulla kumpaa tietä hyvänsä: Laukkanen (< Laurentius), Koponen (< ilmeisesti Prokopios). Lännestä on saatu aineksiksi muitakin kuin pyhimysnimiä: Rokka (< mahd. Rodgher).

Vierailija
5/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedän ainakin oman sukunimeni nykyään aika harvinainen) olevan muinaissuomalainen sukunimi.

lähinnä kai ajatellaan että esim. eläinten/lintujen nimet tai ihmistä kuvaavat (karvajalka yms :D joo, ei varmaan nykyään ole käytössä enää..) nimet ovat niitä alkuperäisiä nimiä.

Vierailija
6/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa pakolliseksi sukunimi tuli kaikille vasta ensimmäisessä sukunimilaissa v. 1920. Yhteistä koko Suomen kansan suurta esihistoriallista sukunimimenneisyyttä ei ole. Useimmat itäsuomalaiset sukunimet (lisänimet) on alkujaan muodostettu miesten (sukujen patriarkkojen) etunimistä, jotka saattoivat olla peräisin monenkin eri kulttuurin ja kielen parista. Osa sukunimistä palautuu suomalaisten omiin pakanuuden aikaisiin yksilönnimiin (Ikävalko, Lempinen, Nousiainen), osa pohjautuu kreikkalaiskatolisiin (Termonen < D'ermoi < Jermija < Jeremias), osa läntisen kirkon mukanaan tuomiin nimiin (Pentikäinen < Benedik) tai nimiin, jotka olisivat voineet tulla kumpaa tietä hyvänsä: Laukkanen (< Laurentius), Koponen (< ilmeisesti Prokopios). Lännestä on saatu aineksiksi muitakin kuin pyhimysnimiä: Rokka (< mahd. Rodgher).


Karhu, Kallio jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällaiset perusnimet kuin Korhonen, Suhonen, Neuvonen yms.


Korhonen pohjaa johonkin venäjän sanaan.

Vierailija
8/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korho on tarkoittanut savon murteessa huonokuuloista. Neuvoset taas on ollut aiemmin "Hyväneuvosia". Mun oma sukunimenikin on kuvaileva, ikivanha perussuomalainen nimi. ( Itä-suomesta, sen niminen kylä oli jo ennen 1500-lukua)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Korho on tarkoittanut savon murteessa huonokuuloista. Neuvoset taas on ollut aiemmin "Hyväneuvosia". Mun oma sukunimenikin on kuvaileva, ikivanha perussuomalainen nimi. ( Itä-suomesta, sen niminen kylä oli jo ennen 1500-lukua)


Mulla ei ole sukunimikirjaa nyt tässä, mutta kyllä muistaakseni tuolla korhosella on joku lainaetymologia.

Vierailija
10/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

professori Alfred Salmela on vuonna 1970 arvellut että sana on balttilainen laina ja tarkoittanut "vanhaa, kylänvanhinta, -päällikköä." Edelleen Peräpohjolassa sillä on ollut merkitys "ylpeä, rikas ja leuhka". Suomen lähisukukielissä, kuten karjalassa, virossa ja lyydissä sanalla 'korho' on yhteinen merkitys "koholla oleva" (kuten heinä, jää, hiukset, karvat, tms.). Esimerkiksi karjalan 'korhottaa': "olla tai liikkua pystynä, pää pystyssä, kohottaa, heristää, höristellä", sekä Suomen eri murteissa, kuten Pöytään 'korhopää', "pörröpäinen" ja Ylistarosta muistiin merkitty 'korholaiho' "pystyssä kasvava laiho".[1]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
28.02.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän kuusi