Onko tekopyhää kuulua kirkkoon, jos ei usko?
Tätä olen tuumannut. Kirkkoon kuuluminen on kumma automaatio, jota ei tule kyseenalaistaneeksi. Jos ei usko, kannattaako kuulua kirkkoon?
Kommentit (28)
mielestäni ei ole tekopyhää kuulua kirkkoon, vaikkei uskoisikaan.
Kirkko tarjoaa kuitenkin palveluja eri ryhmille, joita käytän. Perheille järjestetään toimintaa, pienille lapsille kerhoja ja koululaisille ip-kerhoja.
En ole pahemmin tutustunut muiden kohderyhmien tarjontaan, mutta tiedän, että käytännön diakoniatyötä tehdään paljon ja arvostan sitä suuresti.
Nämä nyt ihan lyhyesti mietittynä...
Moni paha murhaajakin kuuluu kirkkoon, eikä koskaan lausuisi ääneen Jumalan nimeä, sen sijaan kiroaa hänet ja hänen poikaansa halveksuu.
Aidon uskon voi löytää vain sydämestään ja usein se löytyy lapsuuden muistoista sitten joskus aikuisena, kun muistaa, miten ihanan puhdasta ja lämmintä se oli kun mummo esim. oli aito uskossaan...ja oli niin hyvä ihminen, ei painostanut kuten vanhemmat, ei tuominnut, vaan aina kannusti..
Mutta miten sitä ikinä voi sitten sydämestään aikuisenakaan löytää, jos ei ole siitä ikinä kuullutkaan keneltäkään, jota arvostaa?
Silloin täytyy varmaan käydä ihan pohjalla, että löytää sen uskon - mutta miksei sitä voisi saada suojakseen jo lapsena?
Ei materia lasta saa tyytyväiseksi, eivät harrastuksesta toiseen kuskaavat vanhemmatkaan, jotka aina kiireisiä...
Moni murhaaja myös ottaa Jeesuksen omakseen viime vuosillaan ja täten pääsee taivaaseen.
Itsehän ajattelin tehdä rikoksia mielin määrin kunhan joskus jaksan. Uskoon tulen sitten vasta ennenkuin alkaa kuolema olemaan lähellä.
Naapurini meinaa elää kilttiä elämää koko ikänsä, mutta jos se ei ota jeesusta sydämeensä, joutuu se kadotukseen. Tyhmiä nuo uskomattomat.
mielestäni ei ole tekopyhää kuulua kirkkoon, vaikkei uskoisikaan.
Kirkko tarjoaa kuitenkin palveluja eri ryhmille, joita käytän. Perheille järjestetään toimintaa, pienille lapsille kerhoja ja koululaisille ip-kerhoja.
En ole pahemmin tutustunut muiden kohderyhmien tarjontaan, mutta tiedän, että käytännön diakoniatyötä tehdään paljon ja arvostan sitä suuresti.
Nämä nyt ihan lyhyesti mietittynä...
vaikka en kuulukkaan enään kirkkoon. Tuo seurakunnan nuorisotoiminta on tosi hyvä juttu.
Nuorempana tuli käytyä noissa toiminnoissa ja hyvä kuva on jäänyt, suosittelen. Viimeseksi jäi rippileiri, oli tosi mukavaa =D
Jos meinaa naimisiin kirkossa, niin siinäkin yksi syy miksi ei erota.
Ise erosin aikanaan, koska en tuntenut minkäänlaista tarvetta kyseiseen laitokseen, no hard feelings =)
Ainut homma mikä vähän mietityttää on se, kun tenava tulee siihen ikään että rippileiri on ajankohtainen. Itellä oli niin mukavaa, että olisi kiva jos lapsi kävisi sen, mutta saa nähä. Sehän on sitten tenavan juttu päättää mihin haluaapi liittyä/uskoa.
mielestäni ei ole tekopyhää kuulua kirkkoon, vaikkei uskoisikaan.
Kirkko tarjoaa kuitenkin palveluja eri ryhmille, joita käytän. Perheille järjestetään toimintaa, pienille lapsille kerhoja ja koululaisille ip-kerhoja.
En ole pahemmin tutustunut muiden kohderyhmien tarjontaan, mutta tiedän, että käytännön diakoniatyötä tehdään paljon ja arvostan sitä suuresti.
Nämä nyt ihan lyhyesti mietittynä...
Tässä hyvä esimerkki tekopyhyydestä...
Eli jos ei usko mansikkahillon olevan mailman parasta ja ainoaa ruokaa, niin kannattaa maksaa mansikkahillo-yhdistykselle kuukausimaksua, jolla rahalla sitten syöttävät ihmisille pelkkää mansikkahilloa ja lobbaavat politiikassa mansikkahillosta pakollista ruokaa kaikille.
Vai olisko kuitenkin niin, että ei kehtaa myöntää olevansa mansikkahillosta nauttija, koska yhteiskunnassa avoimesti jo mansikkahillo faneille nauretaan. Onhan tutkimusten mukaan älykkyydellä ja koulutustasolla korrelaatio mansikkahillosta tykkäämiseen. Niimpä mansikkahillosta nauttiva väittää, ettei siitä tykkää ja kuitenkin maksaa satoja euroja vuodessa mansikkahillo-yhdistykselle ja äänestää vaaleissa puoluetta joka kannattaa valtion virallista mansikkahillo-yhdistystä.
Järjestöjä, joita mielelläni tuen seurakunnan sijaan: MLL, Imetyksen tuki, mielenterveysseura ym...
mielestäni ei ole tekopyhää kuulua kirkkoon, vaikkei uskoisikaan.
Kirkko tarjoaa kuitenkin palveluja eri ryhmille, joita käytän. Perheille järjestetään toimintaa, pienille lapsille kerhoja ja koululaisille ip-kerhoja.
En ole pahemmin tutustunut muiden kohderyhmien tarjontaan, mutta tiedän, että käytännön diakoniatyötä tehdään paljon ja arvostan sitä suuresti.
Nämä nyt ihan lyhyesti mietittynä...
vaikka en kuulukkaan enään kirkkoon. Tuo seurakunnan nuorisotoiminta on tosi hyvä juttu.
Nuorempana tuli käytyä noissa toiminnoissa ja hyvä kuva on jäänyt, suosittelen. Viimeseksi jäi rippileiri, oli tosi mukavaa =D
Jos meinaa naimisiin kirkossa, niin siinäkin yksi syy miksi ei erota.
Ise erosin aikanaan, koska en tuntenut minkäänlaista tarvetta kyseiseen laitokseen, no hard feelings =)
Ainut homma mikä vähän mietityttää on se, kun tenava tulee siihen ikään että rippileiri on ajankohtainen. Itellä oli niin mukavaa, että olisi kiva jos lapsi kävisi sen, mutta saa nähä. Sehän on sitten tenavan juttu päättää mihin haluaapi liittyä/uskoa.
Juu onhan se hienoa markkinoida lapselle sitä ainoaa taantumuksellista uskontoa tuputtavaa leiriä kaikkien suomen hienojen leirien sijaan :)
Esim. protuleiri voi olla siitä tylsä, että jeesusjutut puuttuu kokonaan.
Järjestöjä, joita mielelläni tuen seurakunnan sijaan: MLL, Imetyksen tuki, mielenterveysseura ym...
Minusta oli tekopyhyyden huippu, kun joukolla kauhisteltiin kirkosta eroja. Eroajat olivat itsekkäitä, rahanahneita, pinnallisia ja välinpitämättömiä massan mukana meneviä ääliöitä. Sivuutettiin kokonaan se tosiasia, että kirkkoon jäin satojatuhansia ellei miljoona jäsentä, jotka eivät usko. Silti olisi pitänyt jäädä vain toimintaa rahoittamaan, vaikka jäseneksi on liitetty ilman omaa aktiivisuutta.