Aborttiketjut loukkaavat vammaisten lasten vanhempia

eloitukset tai keskustelut ollenkaan, vaikka vammaisen äiti olenkin, eli ehkäpä meitä ihmisiä tosiaan vaan on niin erilaisia, joten annetaan ihmisten puhua myös aborteista, ei se saa olla mikään tabu!

Ei minuakaan. Minulla on jo oma lapseni, ja minä rakastan häntä. Hän on olemassa, olivat muut hänestä mitä mieltä tahansa. Se, että joku toinen on sitä mieltä ettei hänen olisi pitänyt syntyä, ei ole minulta pois, eikä minun lapseltani. Meidän ratkaisumme oli tämä, toisilla on oikeus mielipiteeseensä.

Vammainen voi toki olla iloinen ja onnellinen, mutta aikuisempana voi olla katkera yms. Itse en halua vammaista lasta. Ja hyväksyn kyllä itseni ja vammaiset myös. En vain halua vammaista lasta mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Mä en koe loukkaantuvani niistä, vaikka esikoiseni onkin vammainen. Siis kyllä abortista voi puhua samoin kuin seuloista, mun puolesta.



Sellainen keskustelu on tosin jokseenkin väsyttävää, jossa pohditaan, miksi joku, jolla on vammainen lapsi, haluaa toisen lapsen tai miksi ei ole abortoinut esikoista, vaan kuormittaa kansantaloutta sillä "hirviöllään".

En vain ymmärrä miksi minun pitäisi saattaa maailmaan tietoisesti vammainen lapsi?

Tämä maailma ei ole myönteinen erilaisuudelle vaikka itse olisikin. Poikkeavia kiusataan. Vammaisen äitinä on taatusti rankempaa kuin normi lapsen.

Ja mitä tulee luontoon, ei siellä vammaiset jää eloo.Ikävä kyllä. Vai montako oravaa olet nähnyt kulkevan pyörätuolilla?

Vammainen voi toki olla iloinen ja onnellinen, mutta aikuisempana voi olla katkera yms. Itse en halua vammaista lasta. Ja hyväksyn kyllä itseni ja vammaiset myös. En vain halua vammaista lasta mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Jos et niitä ylipäänsä edes halua. Jokaisessa lapsessa on vikansa, kukaan ei ole täydellinen. Sairauksia voi tulla koska vain ja niihin voi kuolla. Onko se silloin niin että sellaisen ihmisen ei olisi pitänyt syntyä? Mihin vedät sen rajan milloin äidinrakkautesi loppuu?

Mä en koe loukkaantuvani niistä, vaikka esikoiseni onkin vammainen. Siis kyllä abortista voi puhua samoin kuin seuloista, mun puolesta.

Sellainen keskustelu on tosin jokseenkin väsyttävää, jossa pohditaan, miksi joku, jolla on vammainen lapsi, haluaa toisen lapsen tai miksi ei ole abortoinut esikoista, vaan kuormittaa kansantaloutta sillä "hirviöllään".

Meillä on vammainen lapsi, ja kun teimme toisen, ihmiset jaksoivat taivastella, että mitä jos sekin on vammainen! Mitä ihmettä se muuttaa että esikoinen on vammainen? se ei vaikuta mihinkään, jokaisessa raskaudessa on riskinsä, eikä sen todennäköisyys kasva pätkän vertaa, että muutkin olisivat vammaisia! Miksi muilta äideiltä ei kysytä samoja kysymyksiä, miksi vain vammaisten äideiltä? En tajua...

Silloin kun sen kerta vielä voi "valita". Jos lapseni nyt vammautuisi rakkaus ei mihinkään katoaisi.

En vihaa vammaisia, en vaan itse halua vammaista lasta. Jos se loukkaa jotain en voi sille mitään.

Minusta lapsi ansaitsee terveen ja onnellisen elämän. Aina tämä ei toteudu , mutta jos itse voin vaikuttaa synnytänkö maailmaan sairaan lapsen vai en, on MINUN valintani selvä.

Minulla on vammainen lapsi, ja sen onnellisempaa, iloisempaa, positiivisempaa ja ihanaa lasta saa etsiä. On minulla tervekin, mutta hänellä on ihan eri huolet kuin vammaisella. Terve murehtii ja pelkää asioita ihan eri lailla kuin vammainen. Vammainen lapseni on valtavan positiivinen joka asian suhteen, ja on onnellinen että saa elää. Hän ei kärsi vammastaan millään lailla. Et voi väittää, ettei vammaisen elämä olisi elämisen arvoista. Sitä se todellakin on!

Ehkä tässä nyt on kyse siitä ettet hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet, sinulla on jokin ongelma.

jos hän ei kärsi mitenkään vammastaan. Valtaosa vammaisista kun nääs kärsii joutuu lukuisiin korjaaviin leikkauksiin ja rankkoihin hoitoihin ja usein vielä kuolee paljon nuorempana.

paljon asioita jotka loukkaavat milloin ketäkin, että vammaisten lasten vanhemmatkin voisivat vähän opetella suhteellisuudentajua.

Ei ole pakko avata jokaista ketjua.

Downitkin lukevat nettipalstoja.

Tunnen monia vammaisia ihmisiä, jotka ovat loistavia tyyppejä.



Mutta miksi asioista ei saisi keskustella? Jos epäilee jo lähtökohtaisesti jonkin ketjun olevan itselle liian rankkaa luettavaa, sitä ei kannata avata. Minusta on ymmärrettävää, että näin vaikeista asioista haluaa keskustella ja kuulla muidenkin mielipiteitä, vaikka päätös onkin vain parin itsensä.



Tietty eri asia, jos jotkut avaukset/viestit ovat täysin asiattomia.

Mä en koe loukkaantuvani niistä, vaikka esikoiseni onkin vammainen. Siis kyllä abortista voi puhua samoin kuin seuloista, mun puolesta.

Sellainen keskustelu on tosin jokseenkin väsyttävää, jossa pohditaan, miksi joku, jolla on vammainen lapsi, haluaa toisen lapsen tai miksi ei ole abortoinut esikoista, vaan kuormittaa kansantaloutta sillä "hirviöllään".

Itselläni on vaikevammainen esikoinen, kakkonen on erityislapsi mutta ei vammainen, kaksi muuta lasta sitten vielä.

Nuorimpien kohdalla olisin varmasti päätynyt aborttiin, jos seulonnoissa olisi jotain ilmennyt. Ihminen kun on aika sopeutuvainen muutoksiin mutta tietoisesti harva kuitenkaan varmaan valitsisi rankkaa ja kuormittavaa elämää, siis etukäteen.

Itselleni on myös nuoruudessa tehty abortti. En tiedä olisiko se lapsi ollut terve, varmaankin mutta muut syyt painoivat valinnassa silloin.

Oma vaikeavammainen lapseni oli pienenä hyvinkin aurinkoinen ja onnellinen, valoisa luonne. Mutta kyllä teini-ikä on rassannut ja karuja tunteita on noussut lapselle päällimmäiseksi. Vaikea on ollut selviytyä eteenpäin tilanteista, joissa oma lapsi toivoo, ettei olisi halunnut syntyäkään.Sama lapsi, jonka henkiinjäämisestä synnytyksessä ja keskolassa on taisteltu minuutti kerrallaan, ei itse valitsisikaan elämää.

Se pistää ajattelemaan.

mutta joskus sellainen vaan tulee. Minä olen sitä mieltä, että: Jos ehdoin tahdoin lapsen hankkii, se on otettava vastaan.

lapsellani todettiin laaja-alainen kehityshäiriö, ennuste oli ettei raskaus etene edes täysiaikaiseksi. Erittäin pahoja vikoja oli esim. aivoissa, sydämessä ja maksassa.



Millaisten kehitysvammaisten lasten vanhempia loukkaa se että tässä tilanteesas teimme abortin?

Pahan mielen saan, mutta aikuisena ihmisenä kestän sen. Oman lapseni vamma on sellainen, että näkyy joskus seuloissa ja yleensä vanhemmille tarjotaan aborttia. Tulee aina tippa linssiin asioista lukiessani, kun mietin, miten kauheaa olisi, jos olisimme joutuneet sellaisen valinnan eteen. Onneksi emme joutuneet ja olemme saaneet elää yhdessä.



Niin kauan kuin tuollaisia valintoja ihmisten eteen annetaan, niistä pitää voida keskustella. Esimerkkinä vaikka tuo Turner-ketju. Minusta siinä on paljon asiallista, realistista ja kannustavaa luettavaa heille, jotka joutuvat miettimään asiaa omalla kohdallaan. Myös aborttiin päätyneillä on oikeus keskustella asioistaan.

"Aborttiketjut loukkaavat vammaisten lasten vanhempia

- antakaa vammaisten ihmisten ja heiden perheidensä elää rauhassa!"



Yleistät kyllä aika lailla. Tuskin kaikkia loukkaa. Ei meitä ainakaan. Ei kannata lukea ketjuja, jotka loukkaavat. Netti on täynnä vaikka mitä materiaalia, jos haluaa loukkaantua. Vammaisellekin lapselle voi opettaa, ettei kannata netistä etsiä sitä loukkaavaa materiaalia.

Jos haluaa laihtua niin mollaa lihavia?

Jos haluaa kokeilla vaipattomuutta niin loukkaa niitä jotka vaippoja lapsilleen laittaa?



Kyllähän sikiöseulontoja tehdään ettei sitten synnytä vaikeasti vammaista lasta (tulos ei ole 100% varma) tai voi valmistautua että on tulossa vammanen lapsi, tämä tieto saattaa olla tärkeää jo synnytyksessä.



Minä en synnyttäisi downia, tarkoittaako se siis että en hyväksy downia ihmisenä/ystävänä naapurissa/työpaikalla?



MINÄKIN saatan vammautua liikenteessä. Siinä missä lapseni tai mieheni. Onhan se nyt vähän eri asia kuin sikiöseulanta ja synnyttää arpalapulla kaikki mitä tulee.



Minua ei kiinnosta jos joku synnyttää downin tai jonkun muun vamman omaavan lapsen. Mitä se minulle kuuluu?

Miksi sinulle kuuluu mitä minä synnytän?

Henk.kohtasesti arvostan niitä perheitä,joissa on vammanen lapsi, mutta ap.n kaltasia vanupäitä en ymmärrä: "Ei saa puhua kun se loukkaa"

Jos haluaa laihtua niin mollaa lihavia?

Jos haluaa kokeilla vaipattomuutta niin loukkaa niitä jotka vaippoja lapsilleen laittaa?



Kyllähän sikiöseulontoja tehdään ettei sitten synnytä vaikeasti vammaista lasta (tulos ei ole 100% varma) tai voi valmistautua että on tulossa vammanen lapsi, tämä tieto saattaa olla tärkeää jo synnytyksessä.



Minä en synnyttäisi downia, tarkoittaako se siis että en hyväksy downia ihmisenä/ystävänä naapurissa/työpaikalla?



MINÄKIN saatan vammautua liikenteessä. Siinä missä lapseni tai mieheni. Onhan se nyt vähän eri asia kuin sikiöseulanta ja synnyttää arpalapulla kaikki mitä tulee.



Minua ei kiinnosta jos joku synnyttää downin tai jonkun muun vamman omaavan lapsen. Mitä se minulle kuuluu?

Miksi sinulle kuuluu mitä minä synnytän?

Henk.kohtasesti arvostan niitä perheitä,joissa on vammanen lapsi, mutta ap.n kaltasia vanupäitä en ymmärrä: "Ei saa puhua kun se loukkaa"

Avoimet kortit, epätietoisuus pahentaa asiaa.

Jos joku haluaa synnyttää lapsen jonka tietää olevan vammainen se on hänen oikeus. Jos joku ei halua vammaista lasta se on myös valinta johon on oikeus.



Toisten tekoja ja tekemättä jättämisiä on helppo tuomita KUN EI ITSE KULJE HÄNEN KENGISSÄ.

Minusta ihmisillä on kaikki oikeus pohdiskella, mitä tekisivät, jos joutuisivat valintatilanteeseen.



Jos sinä olet aiheelle herkkä, älä ihmeessä avaa tuollaisia ketjuja.



-autistisen lapsen äiti-

ehkäisyketjut loukkaavat kaikkia vanhempia.