Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kerronko miehelleni oman pääni sisällä vellovista ajatuksista vai olisiko parempi jättää kertomatta?
07.03.2011 |
Meillä on hirveän hyvä avioliitto, mies on aivan ihana, turvallinen, rakastava ja osallistuu kiitettävästi. Läheisyyttä on, suukkoja ja haleja keskellä arkiaskareita, seksi ihanaa.. Toisin sanoen kaikki on täydellistä, mutta...
Mielessäni ja sydämessäni on nyt jokin vaihe, kaipaan jotain muuta..
Näen unia "vaarallisesta nuoruudenrakkaudestani" (laitoin siitä taannoin aloituksenkin jos joku muistaa), haikailen jotain, en vaan tiedä mitä.
Hölmöin juttu tulee tässä: Näin tänään Twilight- houkutus- elokuvan ensimmäistä kertaa ja tajusin, että juuri tuota minä haluaisin; aitoa, intohimoista, vaarallista rakkautta.
Ja tiedän, että rakkautemme mieheni kanssa ON aitoa, intohimoista..mutta mutta..
En koskaan milloinkaan pettäisi miestäni, enkä ikinä haluaisi erota. Olen onnellinen, mitään ei puutu ja todellakin rakkautta riittää puolin ja toisin. Miksi siis unelmoin/uneksin jostain erilaisesta?
Mikä minulla on? Mitä tehdä? Tuntuu, kuin pettäisin miestäni näine ajatuksineni ja siksi ajattelin kertoa ne myös hänelle, kannattaako?
Sekava kirjoitus, kiitos jos joku jaksoi lukea ja kommentoisikin. En kuitenkaan ajattele näitä ihan koko ajan, kuten sanoin olen onnellinen, mutta näitä ajatuksia on alkanut tulemaan ja haluaisin selvittää niihin syyn, ennenkuin asiat menevät liian pitkälle (jos edes menevät).
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin omasta elämästäni. Paitsi sillä erotuksella, että meidän suhteessa ei intohimoa ole. Sitä ei ole koskaan ollut.
Ja mitä kauemmin olen aviomieheni kanssa yhdessä, sitä enemmän tuntuu siltä, että haluaa jotakin muuta.
En tiedä, en osaa neuvoa kun olen itsekin samassa tilanteessa =/
olla liian hyvin kun on aikaa unelmoida muuta.
Tuntuu äärettömän pahalta, että sinulla on kaikki, mutta se ei riitä. Turpaan vaan ja onnea =0
mutta kuvittelepa miltä sinusta tuntuisi jos miehesi juttelisi sinulle vastaavaa, varmasti satuttaisi. Eli sinuna pitäisin asiat omanani.
Kuka ei haluaisi sellaista? Minullakin meni monta kuukautta "toipua" Twilight Sagan lukemisesta ja elokuvien katsomisesta viime keväänä.
Mutta Edward Culleneita ei todellisessa elämässä vaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen muuttuu, etsii itseään, kaipaa vaihtelua, potee kolmenkympin kriisiä jne. Ihastumiselle on tilausta monissa elämäntilanteissa.
Ajatukset eivät ole pettämistä, kunhat et ala suunnitella niiden toteuttamista ja vaivihkaa esim. järjestää menojasi niin, että "vahingossa" törmäisit tunteittesi kohteeseen. Silloin minusta mennään yli rajan, josta kannattaa pikaisesti palata.
Kannattaako tällaisista sitten puhua puolisolle - se riippuu vähän teistä ihmisinä. Sinun täytyy itse harkita, onko kertomisesta enemmän haittaa vai hyötyä. Ja mieti tämä molempien näkökulmista.
Tsemppiä. :)
twilight on erinomainen esimerkki vanhojen roolijakojen rakkauskirjallisuudesta. Niissähän on AINA joku paheelinen vanhempi mies, joka johdattaa viattoman ja kokemattoman naisen kohti todellista hurmiota. Paitsi että tuo vanhemman ja viattoman suhde on tarkemmin ajateltuna aika ällö, siinä on myös sellainen ongelma, että mies on vastuussa naisen intohimosta. Naisen ei tarvitse tehdä ja omistaa sitä itse. Infantiilihko lähtökohta, mutta ymmärrettävä, koska noin meidät on opetettu ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että suhteeni miehen kanssa ei ole kovin onnellinen. Olemme lähinnä kämppiksiä.
Unelmoin jatkuvasti Suuresta Rakkaudesta, sydämeni huutaa, että etsi joku, jota voit rakastaa ja joka rakastaa sinua. Mutta en tietenkään halua ruveta pettämään miestäni. Mielestäni yksi suhde hoidetaan ensin loppuun, ennen kuin ruvetaan toiseen.
Itse olen katsonut parhaaksi olla puhumatta asiasta miehelle, koska epäilen, että se aiheuttaisi epäluottamusta. Ehkä tämä menee pian ohi? Joku sanoi, että seitsemäs vuosi yhdessä on suhteen koetuskivi: silloin suhde alkaa tuntua väljähtäneeltä, ja tekisi mieli lähteä. Seitsemäs vuosi on meillä menossa.
samanlaisia tuntemuksia, mies on ihana isä,komea,hyvä rakastaja,huomioi,osallistuu arkeen jne..mutta jotain aina välillä kaipaan. Itselleni olen saanut selvitettyä sen että kaipaan enempi huumoria, sitä kyllä meillä on, mutta olen aina ihalillut sellaisia vitsiniekka miehiä,joiden jutuille saa nauraa mahakippurassa. mies on kyllä hauska välillä, mutta o sellainen rauhallinen tyyppi,jolla omanlaisensa huumorintaju. Huomaan usein että kun kerron jonkun mielestäni hauskan jutun,että olen ainut joka nauraa,mies vain hieman hörähtää,ikäänkuin kohteliaisuudesta.. En kuitenkaan usko että huumorintajun vuoksi kannattaa erota..jos löydän hauskan miehen niin hän ei ehkä olekaan luotettava,hyvä rakastaja ja osallistuva..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaatte rajua panoa ja sikamaista kohtelua. Miehenne on tossukka ja tylsä jätkä.
Minun kanssani tunnette olevanne lutkia. En pese hampaitani, enkä käsiäni. Te pesette, kunhan käsken.
Ted Holt
kaipaatte rajua panoa ja sikamaista kohtelua. Miehenne on tossukka ja tylsä jätkä.
Minun kanssani tunnette olevanne lutkia. En pese hampaitani, enkä käsiäni. Te pesette, kunhan käsken.Ted Holt
En kaipaa junttia elämääni.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaatte rajua panoa ja sikamaista kohtelua. Miehenne on tossukka ja tylsä jätkä.
Minun kanssani tunnette olevanne lutkia. En pese hampaitani, enkä käsiäni. Te pesette, kunhan käsken.Ted Holt
En kaipaa junttia elämääni.,
Sitäpaitsi muistutat nykyistä miestäni ainakin noilta osin.
t. 10
aika useat nykyavioerot liikkeelle. Aletaan kaivata säpinää, ja lopulta selitellään itselle miksi saadaan jopa hakea sitä. Sitten kaikki romahtaa, kun ei itse enää kestä kaksoiselämää tai jää kiinni. Ja äiti ja isi vähän eroaa, ja lapset alkaa asua kahta kotia.
Joko sulla ap on tuon "mikämullaon" -hölmöilyn lisäksi järkeä ja itsehillintää tai sitten ei. Luuletko ensinnäkin olevasi joku kumma poikkeus, kun haluatkin vain jotain villiä intohimoa? Sitä kutsutaan jännityksen haluamiseksi elämään. Sitähän se on, joko koko elämä juostaan jännittävän alkuhuuman perässä, tai sitten keskitytään sitoutumaan yhteen kunnolliseen suhteeseen. Kaikkee ei kato voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se vika, että luulette miesten olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ongelma on kuitenkin vain omassa päässänne.
ellet oikeasti ole valmis ottamaan sitä riskiä, että suhteenne päättyy.
Haaveilussa ei ole mitään pahaa, eivätkä ajatukset ole pettämistä. Mieti kuitenkin todella huolellisesti, mitä saatat menettää kertomalla. Kaikkea ei tarvitse jakaa parisuhteessakaan! :)
Mulla alkoi suhde NIIN palavasti ja intohimoisesti, että se ei edes tuntunut todelta.Mies oli tulinen ja impulsiivinen ja se tuntui silloin upealta. Koskaan ei tiennyt mitä päivä hänen kanssaan tuo tullessaan.
Nyt yli 10 vuoden jälkeen tämä suhde tuntuu liian pakahduttavalta ja ailahtelevalta. Haluaisin vaan RAUHAA!! Kaikki se "jännittävä" tuntuu ylimääräseltä hässäkältä. On ollut monenlaisia ongelmia, mutta ollaan yhdessä, minä lasten takia ainakin ja hän koska rakastaa minua NIIN HIRVEÄSTI.
Mun mielestä olis ihanaa viettää päivä yhdessä vaikka ei puhuttais sanaakaan ja kumpikin tekisi omia hommiaan.
Kai me kaikki kaivataan sitä mikä meiltÄ puuttuu...
Mieheni kanssa ollaan siis oltu yhdessä vuodesta -91, lapsia neljä (3-11v), olen 37v, mies 40v.
En todellakaan ole pettämässä tai edes harkitsemassa pettämistä, siihen mies on liian rakas ja tämän elämän oikeasti haluan!
Mutta ne unet ja ajatukset siitä jostain muusta.. En osaa edes selittää, ne eivät koskaan toteudu, enkä välttämättä sitä haluakaan, mutta entäpä jos..joku tuolla..en edes tiedä mitä..
t. ap
Se twilight-ihku-poikaystävä pettäisi sua parin kuukauden jälkeen uhkeiden parikymppisten kanssa, koska niillä robert pattinsoneilla on ihailijoita joka sormelle.
...ei sitä taatusti kiinnosta tommonen joutava haihattelu.
-järkimies-
Alue: Aihe vapaa
tää sulla nyt se 30v kriisi?
sun pitää miettiä mitä haluat ja sen mukaan sit..