Jostain luin, että synnyttäjällä on oikeus

imukupista ja vaatisit sektion?

imukupin ja pihtien käytön?

imukupin ja pihtien käytön?

eli juuri siksi, että lapsi saisi ihmisen arvoisen elämän jo ennen syntymäänsä.

Niin kauan kuin vauva on äidin sisällä, niin äiti tekee päätökset toimenpiteiden suhteen, toki mitään toimenpidettä ei voi vaatia, mutta eipä voida väkisinkään mitään tehdä, esim. käyttää imukuppia. Sikiöllä ei ole oikeusturvaa.

on syntynyt imukupilla ja ovat aivan vammattomia ja terveitä. Toinen jopa keskimääräistä älykkäämpi.

Eiköhän se ole hapenpuute, joka vammauttaa lapsia. Jos pää näkyy, imukuppi on nopeampi tapa saada vauva ulos, kuin sektio. Toisekseen pihtejä ei käytetä Suomessa juuri ollenkaan.

Niin kauan kuin vauva on äidin sisällä, niin äiti tekee päätökset toimenpiteiden suhteen, toki mitään toimenpidettä ei voi vaatia, mutta eipä voida väkisinkään mitään tehdä, esim. käyttää imukuppia. Sikiöllä ei ole oikeusturvaa.

että äiti kieltäytyy imukupista ja lääkäri sektiosta?

että äiti kieltäytyy imukupista ja lääkäri sektiosta?

sillä vaikka sikiöllä ei ole oikeusturvaa, niin lääkäri on kuitenkin vastuussa myös vauvan hyvinvoinnista. Jotain jälkiseuraamuksia tulisi varmasti sektion kieltävälle lääkärille, vaikka äiti kieltäisi imukupin käytön, ja vauva kuolisi tai vammautuisi. Vastuu on lääkärin kuitenkin joka tapauksessa.

on yleensä syy siihen miksi päädytään imukuppiin. Se sektoiminen on todennäköisesti siinä vaiheessa liian hidasta jos lapsi tahdotaan pelastaa...

Eli vauva voi vammautua molemilla tavoilla, varmemmin siinä liian pitkässä hapenpuutteessa.

kun pää on jo syntymässä ja imukuppiahan ei voi aikaisemmin käyttää. Lääkärin velvollisuus on puolustaa elämää ja terveyttä ja siinä suhteessa syntyvällä lapsella on kyllä oikeutensa.



Ei siis ole mahdollista että vauva jätetään auttamatta ulos jos äiti niin päättää, vaan lääkäri tekee siinä vaiheessa päätöksen joka perustuu lääketieteellisiin faktoihin.

eikä minulla ole aikomusta kieltäytyä mistään, mikä on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Aijon pyrkiä synnyttämään ilman lääkkeitä ja puudutteita jotta lapsellani olisi mahdollisuus syntyä luonnollisesti alakautta ilman mitään toimenpiteitä.

Mutta jos tilanne on se, että lapsi ei meinaa ulos tulla, mutta lapsen turvallisuuden kannalta olisi kuitenkin sama käytetäänkö imukuppia/pihtejä vai leikataanko, niin voinko kieltäytyä imukupista/pihdeistä, jolloin lääkäri luultavasti tekisi sektion?

Olen kuullut niin kauheita tarinoita imukuppi/pihtisynnytyksistä (lapsien vammautuminen, kuten murtumia), että olen todella alkanut pelätä tulevaa synnytystäni. Joskus tuntuu että senkö takia lääkärit niihin turvautuvat, kun ne tulevat halvemmiksi kuin sektiot.

Jotenkin minua myös inhottaa ajatus peräreikään asti repeämisestä, toki olen senkin valmis kestämään lapseni vuoksi, mutta jos se vain olisi vältettävissä niin mieluummin tietysti välttäisin. Mitä noita synnytyskertomuksia olen lukenut niin lähes poikkeuksetta imukuppisynnytyksissä revetään ja pahasti. Ensin tehdään eppari ja epparihan yleensä edesauttaa lisää repeämistä, sitten kätilö huutelee ettei kymmenen tikin jälkeen enää lasketa.

siinähän on nimenomaan se, että jos se pää jo näkyy, eli on jo tullut lantiosta läpi, on se sektio jo aika hankala tehdä, lapsi täytyy työntää takaisin kohdun puolelle jne.



Äläkä nyt suotta lueskele noita toisten synnytyskertomuksia. Ne on mammojen taistelutarinoita, joissa eniten kärsinyt saa komeimman kruunun. Jos sattuu kertomaan, että en ole ottanut puudutteita, en ole saanut kuin pieniä repeämiä, ja olen aina kävellyt omin jaloin hyvillä mielin synnytyssalista, saa lähinnä paskaa niskaansa.



Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, eikä niissä revetä sulkijalihakseen asti tai käytetä imukuppia.



JA jos haluat noilta toimenpiteiltä välttyä, kannattaa ottaa selvää, mitkä tekijät lisäävät esim imukupin käytön riskiä jne ja toimia sen mukaan.

että jos lapsen pää näkyy jo (mikä lienee edellytys sille, että imukuppia voidaan käyttää), sektio ei ole mikään vaihtoehto sille. Mieti vähän, lasta aletaan repiä uudestaan synnytyskanavan läpi takaisinpäin, kun maha avataan.



Toisekseen, ei sektio, eikä varsinkaan hätäsektio, ole mikään auvoisempi tai helpompi vaihtoehto imukupin tai episiotomian rinnalla.



Nykyajan äideillä on niin kauhea tarve tietää itse enemmän kuin monta vuotta lukeneet lääkärit. Ihan kuin lääkäri olisi paikalla vaan toteuttamassa äidin toiveita, eikä hänen tarvitsisi ajatella lapsen tai äidin parasta ollenkaan. Että kätilö ja lääkäri on synnytyksessä vaan sen takia, että äiti ei itse pysty ihan kaikkea hoitamaan oman mielensä mukaan.



Synnytä kotona sitten, jos kerran haluat että kaikki menee just sillä tavalla kun sinusta olis mukavampaa ja kivempaa. ÄLÄKÄ soita ambulanssia jos tulee ongelmia. Teet itse sektion, niin saat juuri sitä mitä haluat.

että jos lapsen pää näkyy jo (mikä lienee edellytys sille, että imukuppia voidaan käyttää), sektio ei ole mikään vaihtoehto sille. Mieti vähän, lasta aletaan repiä uudestaan synnytyskanavan läpi takaisinpäin, kun maha avataan.

Mulle on kyllä kerrottu just tollasta kauhutarinaa, että pää näkyi mutta lasta ei millään episiotomilla saatu ulos. Joten piti vielä leikata. Äiti sai sekä alatiesynnytyksen että sektion vaivat palkakseen...

"Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, eikä niissä revetä sulkijalihakseen asti tai käytetä imukuppia."



Ja etenkin tuosta viisaasta pointista. Jotenkin sitä vaan aina pelkää pahinta tapahtuvan omalle kohdalle. Pitää vaan pyrkiä luottamaan siihen että kaikki menee hyvin.

Kaikenlaista kamalaa kuitenkin tapahtuu, niinkuin se poikavauva jolta lähti silmä ja kallo murtui pihtisynnytyksessä. Mutta niinkuin joku jo aiemmin ketjussa mainitsi, niin eipä niitä pihtejä taideta suomessa enää käyttää.

siinähän on nimenomaan se, että jos se pää jo näkyy, eli on jo tullut lantiosta läpi, on se sektio jo aika hankala tehdä, lapsi täytyy työntää takaisin kohdun puolelle jne.

Äläkä nyt suotta lueskele noita toisten synnytyskertomuksia. Ne on mammojen taistelutarinoita, joissa eniten kärsinyt saa komeimman kruunun. Jos sattuu kertomaan, että en ole ottanut puudutteita, en ole saanut kuin pieniä repeämiä, ja olen aina kävellyt omin jaloin hyvillä mielin synnytyssalista, saa lähinnä paskaa niskaansa.

Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, eikä niissä revetä sulkijalihakseen asti tai käytetä imukuppia.

JA jos haluat noilta toimenpiteiltä välttyä, kannattaa ottaa selvää, mitkä tekijät lisäävät esim imukupin käytön riskiä jne ja toimia sen mukaan.

Enpä usko, pikemminkin toisinpäin. Eli normi on et niistä vaan selvitään ja yleensä ne sujuu aika paskasti.

"Taas tämän sama aloittaja satuilee täällä!"



Enkä nytkään satuile, tulin kysymään neuvoa, johon sainkin vastauksen.

Tämä on minun ensimmäinen raskaus, olen oikeasti huolissani ja peloissani synnytyksestä.

Valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Harvoin kai se mitään herkkua on mutta kyllä sä hyvissä käsissä siellä sairaalassa olet.



Joka vuosi viitisenkymmentätuhatta suomalaisnaista synnyttää. Silti tuolla kaduilla kävelee ihan terveitä äitejä ja lapsia. Kauhutarinat vaan on raflaavampia kuin ne hyvin menneet synnytykset.

No ei todellakaan voi imukupin käyttöä kieltää etukäteen. Yksikään lääkäri ei anna lapsen vammautua tai kuolla siksi, että äiti kieltää toimenpiteen!



Imukupin tarkoitus on ESTÄÄ lapsen vammautuminen. Imukupissa tai pihtisynnytyksissä vammautuneet lapset olisivat todennäköisesti kuolleet ilman ko. toimenpidettä.



Imukuppi on hellävaraisempi kuin pihdit eikä voi aiheuttaa lapselle muita vaurioita kuin päänahan mahdolliset verenpurkaumat ja repeämät (harvinaisia) ja toki kupista jää se "kuhmu" päähän pariksi päiväksi. Esim. yläraajojen murtumat johtuvat hankalasta hartioiden ulosautosta, eivät imukupista.

Pihtisynnytyksiä ei enää opeteta juurikaan uusille synnytyslääkäreille, alkavat jäädä historiaan eli siihen ei ole suurta "vaaraa".



Jos imukuppia harkitaan pitkittyneen ponnistuvaiheen hoitoon, on toki sektiokin yksi vaihtoehto, mutta imukuppi on nopeampi ja äidille turvallisempi. Ei siinä kukaan järkevä lääkäri sektiotoiveita kuutele ja yleensä äiti itsekin jälkeenpäin tyytyväinen ettei leikattu.

Koska on tyhmää selvitellä vaihtoehtoja ja olla kiinnostunut omasta terveydestään?