Mikä olisi eka ajatuksesi, jos huomenaamuna heräisitkin 15-vuotiaana

toisaalta olis tosi karmeaa olla taas 15-vuotias, voi apua, kaikki vielä edessä, ei jaksais enää olla mikään teini!



Toisaalta, tekisin paljon toisin ja jättäisin paljon tekemättä.

en kyllä enää yhtään enempää polta pilveä ja suoritan koulut kunnialla.

no vastaan samoin kuin siihenkin. Mitään en tekisi toisin :)

ja tietty voisi käydä ostaa niitä oikeita irtokarkkeja kiskalta :)

kun sain nähdä tulevat lapseni

olisi aivan kamalaa!!!



toisaalta olisi mahdollisuus tehdä monia asioita 'paremmin' mutta kyllä varmaan kokisin eksistentiaalista epätoivoa.

...tunnustaisin rakastuneeni yhteen ihanaan komeaan poikaan.

Se jäi "unessani" tekemättä.

Meidän lukion historianopettaja oli kyllä kuuma tapaus.

Miten ihmeessä osaisin tehdä kaiken täsmälleen samoin, jotta saisin juuri tämän perheen joka minulla nyt on?

ihan vääristä syistä sitoutuisi ja perustaisi perhettä täysin väärän henkilön kanssa.

että pitäis alkaa alusta kaikki, opiskelut ja työurat jne... ja taas joutuis käydä läpi kymmeniä miehiä ennen kuin tulis se tuo oikea vastaan- jos siis lähdetään siitä ajatuksesta että saisin elää uudestaan tähänastisen elämäni kaikella tällä tiedolla mikä mulla on nyt.



Jos taas nämä 20 vuotta olisivat pyyhkiytyneet pois välistä, ihmettelisin varmaan mitähän sitä on eilen tullut tehtyä kun heräisin tuon karvaisen äijänkörilään sängystä ja neljä tenavaa kömpis sinne sekaan :)

näppylää siinä nenässä.



Toisaalta olisi kauheaa kun kaikki teiniangstin epävarmuus olisi päällä. Jos olisi kaikki tämä elämänkokemus lisänä siinä 15-vuotiaan nupissa, niin ehkä valitsisin toisen alan lukion jälkeen.





Muuten olisi ihan kivaa.

En enää jaksaisi sitä huorittelua ja muuta henkistä väkivaltaa, mikä loppui vasta äitini kuolemaan muutama vuosi sitten.

Opiskelisin pitemmälle, muuttaisin ulkomaille, en hankkisi yhtäkään lasta ja hoitaisin työasiat eri tavalla.

Ei, kamalaa. :( Mutta saisiko pitaa nykyisen tiedon ja viisauden ja toimia sen pohjalta? Eika tarvitsisi palata siihen todellisuuteen, missa eli 15-vuotiaana?



Siinakin tapauksessa haluaisin olla mieluummin edes 21-vuotias.

Jos todella saisin pitaa nykyisen elamantapani ja elintasoni... 21-vuotias, vahintaan. Mutta tosissaan en kylla vaihtaisi siihenkaan.



:o

Ajattelisin, että ei kai mun taas tarvi alkaa alusta. Just kun sain asiat sille mallille, kuin olen aina halunnut... Toisena ajatuksena voisikin sitten olla huolettomuus, kun ei tarvikaan stressata työasioita. Ja voisin sittenkin kokeilla sitä toista ammattia, jota aikoinaan mietin.

tuskailisin varmaan ensin naamaani ja tukkaani ja lähtisin kouluun.



Jos tarkoitetaan, että pitäisi sanoa jotakin 15-vuotiaalle itselleen, sanoisin, että ole nyt vähän itsekäs äläkä leiki sankaria. Alkkis-luokanvalvojalla on velvollisuus selvittää luokalla tapahtuva koulukiusaaminen, ei sinulla yksin. Hae vaikka apua joltain muulta opettajalta.



Ja älä kiusaa itseäsi ja perhettä enää sillä viulunsoitolla, vuoden päästä kumminkin lopetat. =)



Ja että koeta kestää yläastetta vielä vuosi, lukiossa löydät paikkasi ja elämä on taas ihan kivaa.

Olen nyt niin onnellinen ja opiskelut opiskellut, mies lapset kiva työ. Lapsuuden kotini oli oikein helvetti maan päällä.

en käy kouluja, ne ovat turhia ja nauti elämästä, äläkä hanki miestä ja lapsia. Käytä runsaasti huumeita viihdekäytössä. Hanki mahdollisimman vähävastuullinen työ, esim filmivuokraamosta yms.

mukaan vai ei. Jos pitäisi aloittaa kaikki alusta siltä tasolta miltä 15-vuotiaana lähti, mieluimmin vetäisin ranteet auki.