Koti on vankila.

Suomalaisten äitien asema työmarkkinoilla ei näytä järin kukkealta. Tukijärjestelmä kotihoidontukineen kannustaa äitejä jäämään pitkillekin hoitovapaille. Yhä useammat äidit hyödyntävät tarjottua tukijärjestelmää ja viettävät lastensa ensimmäiset elinvuodet kotona.



Työelämän näkökulmasta katsottuna tämä ei välttämättä ole järkevää. Onko kotihoidontuesta muodostumassa ansa, joka voi pudottaa äidit työelämästä ja pahimmillaan suistaa heidät jopa köyhyyteen?



– Kotihoidontuki nykymuodossaan on ehdottomasti ansa naisille. Se on pahempi ansa kuin vanhempainvapaat, sanoo Naisasialiitto Unionin vs. pääsihteeri Johanna Pakkanen.



Valtiotieteilijä Tuomas Kososen tuoreesta väitöstutkimuksesta ilmeni, että kotihoidontuki vähentää suomalaisten äitien työssäkäyntiä.



Suomalainen palkkarakenne -tutkimus puolestaan osoittaa, että perhevapaisiin liittyvät urakatkot heikentävät naisten palkka-asemaa.



Tämän lisäksi toimitilaratkaisuja tuottavan Reguksen suorittama kansainvälinen tutkimus paljastaa karun totuuden. Nimittäin tutkimuksen mukaan Pohjoismaissa 51 prosenttia yrityksistä suunnittelee rekrytoivansa lisää henkilöstöä vuonna 2011, mutta vain 17 prosenttia yrityksistä aikoo palkata lisää työssäkäyviä äitejä.



Kotihoidontuen ja naisten

köyhyyden välillä on yhteys



Luvut puhuvat kylmää kieltä. Erityisen hankalalta kuulostaa niiden naisten tilanne, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata hoitovapaan jälkeen. Heitä on Johanna Pakkasen mukaan kotihoidontuella olevista naisista noin 40 prosenttia ja luku on todennäköisesti nousussa.



– Minua huolestuttaa erityisesti tämä kotihoidontuen ja naisten köyhyyden välinen yhteys. Kunnat eivät ehkä tee järkeviä ratkaisuja kannustaessaan naisia pitkiin hoitovapaisiin, Johanna Pakkanen sanoo.



Tuomas Kosonen on samaa mieltä.



– Laskelmien mukaan esimerkiksi kuntalisien vaikutukset osoittautuivat kuntien taloudelle negatiivisiksi, Kosonen sanoo.



– Ihmiset eivät pidä kuntalisiä kovin oikeudenmukaisina siitäkään syystä, että toisissa kunnissa maksetaan kuntalisiä ja toisissa ei. Kuntalisät asettavat suomalaiset eriarvoiseen asemaan.



Äitiys on

arvostettu rooli



Tuomas Kososen laskelmat osoittavat myös sen, että mikäli kotihoidontuen määrää lisättäisiin sadalla eurolla kuukaudessa, kotihoidontukeen oikeutettujen äitien työllisyysaste pienenisi entisestään peräti 3–4 prosenttia.



– Meillä on hoitojärjestelmä, jossa on selkeä yhteys syrjäytymisriskiin. Jos on esimerkiksi ollut seitsemän vuotta poissa työelämästä, ovat verkostot sinne haurastuneet tai katkenneet, Pakkanen sanoo.



Erityisesti vaarassa näyttäisivät olevan huonosti koulutetut äidit, joilla on jo ennen hoitovapaalle jäämistä ollut huono työtilanne. Myös avioeron sattuessa köyhyyskuiluun putoaa todennäköisimmin juuri äiti.



Pakkanen huomauttaa, että joskus työmarkkinoilla olevaa kovaa kilpailua on myös helppo paeta kotiin.



– Äitiys on arvostettu rooli. Aina kun työmarkkinoilla on tiukkaa, puheet siitä, kuinka tärkeää äidin olisi olla kotona, lisääntyvät mystisesti.



Miehestä tasavertainen

riskilisääntyjä



Pakkasen mielestä suurin ongelma nykymallissa on siinä, että vaikka suurin osa suomalaisesta hoitojärjestelmästä olisi sekä äidin että isän käytettävissä, kasautuu tällä hetkellä yli 90 prosenttia kotona tehtävästä pienten lasten hoidosta äitien vastuulle.



– Se on hurja ongelma ja sen vuoksi tämä järjestelmä ei nykymuodossaan toimi. Vapaat pitäisi esimerkiksi korvamerkitä niin, että molemmat vanhemmat joutuisivat käyttämään ne puoliksi.



Myös Yrittäjänaisten Keskusliitto vaatii perhevapaakulujen jakamista oikeudenmukaisesti. Liiton mukaan yksi vauva maksaa nyt äidin työantajalle noin 12 000 euroa. Yrittäjänaiset vaativatkin vanhemmuudenvapaakulujen tasaamista laajalta veropohjalta. Esimerkiksi Ruotsissa tämä ongelma on ratkaistu jo yli 30 vuotta sitten.



– Jos miehet olisivat lasten vuoksi yhtä paljon poissa töistä kuin naiset, silloin työnantajatkin ymmärtäisivät, että sekä mies että nainen ovat molemmat hedelmällisiä olentoja.



– Tällöin jokainen työhaastatteluun tuleva mies olisi työnantajan näkökulmasta tasavertainen riskilisääntyjä naisten kanssa, Pakkanen sanoo.



Hänen mielestään naisen aseman kannalta turvallisinta ja tasapuolisinta olisikin jakaa esimerkiksi kolmen vuoden hoitovapaa puoliksi molempien vanhempien kesken.



Paras aika lasten

hankintaan on....



Mutta milloin sitten olisi paras hetki lapsille?



Kahden lapsen äitinä Johanna Pakkanen on myös itse törmännyt tähän työelämän näkökulmasta katsottuna haasteelliseen kysymykseen.



– Olen itsekin pätkä- ja silpputyöläinen, ja olin yliopistolla jatko-opiskelijana, kun aloin odottaa esikoistani. Tuolloin ohjaajani ensimmäinen kysymys minulle oli: miksi.



– Rumasti sanottuna työelämän näkökulmasta naisten ei ikinä pitäisi hankkia lapsia. Aina on väärä hetki. Tämän vuoksi perhe-elämän ja työn yhteensovittamista pitäisikin helpottaa lainsäädännön avulla, Pakkanen toteaa.



Työssäkäyvien äitien pelätään…



olevan muita työntekijöitä vähemmän sitoutuneita ja joustavia työnsä suhteen (37 %)

jäävän pian uudelle äitiyslomalle (33 %)

omaavan vanhentuneita taitoja (24 %).





http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/03/07/varo-nain-kodist…

Av:n mammat olivat sitä mieltä, että he eivät välitä eläkkeistään eivätkä työelämästä. Heidän mielestään samassa lauseessa ei saa mainita sanoja "kotiäitiys" ja "työelämä". Mammojen mielestä kotihoito on pyhä asia, jota ei saa arvostella. Eikä varsinkaan niin maallisilla syillä kuin työelämän palveleminen. Sitä paitsi palstallahan on jo moneen kertaan todistettu, kuinka paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle tulee mammojen jättäytyminen pois työelämästä.

jos nainen edelleen miehen varassa.....Itse kuitenkin hoidan lapseni kotona, olisi hyvä, jos se olisi hiukan helpompaa taloudellisesti. Mutta kun ei ole niin kitkuttelen. Hoidan kuitenkin koska haluan niin. No mather what.

että kotihoidontuella elävät naiset, jotka ovat jo valmiiksi työttömiä ja joiden työnsaantimahdollisuudet on kehnot, työllistyvät huonommin vapaiden jälkeen. Se on täysin jokaisen maalaisjärjellä pääteltävissä itsekin, ei siihen oltaisi tarvittu mitään tutkimuksia. Naiset, joilla on vakituinen työpaikka, ei syrjäydy yhtään mihinkään.

Jotenkin tämä passivoittaa. En silti ole onnistuneesti syrjäytynyt. Neljä lasta ja viides suunnitteilla. Työelämästä kahdeksan vuotta pois. Jos olisin vaimoni olisi työpaikka "odottamassa" paluutani.

Miehiä kohdellaan väärin. Miksi naisilla työpaikka odottaa ja mies saa etsiä uuden?

Vaimoni ei ole kotiäiti tyyppinen sen lisäksi lentäjänä tienaa enemmän, kuin minä. Olen uhri, vanki kotonani.



T: 11cm mies

viidentoista vuoden uraorientoituneen työrupeaman jälkeen, joten minusta on mielenkiintoista lukea näitä pohdintoja. Aivan kaikilla naisilla tilanne ei ole näin surkea. Kun on saavuttanut työelämässä hyvän osaamistason, voi jopa hoitovapaalla olla käytettävissä osa-aikaisesti työasioihin ja silti nauttia ajasta pienten lasten kanssa kotona.



Epäilemättä kolmikymppisenä minulla olisi ollut kova kiire takaisin töihin pätevöitymään. Nyt vain nautin!

Mä en ymmärrä miksi tuossa TAAS syyllistetään naisia. Olet epäkelpo jos jäät kotiin hoitamaan omia lapsiasi ja olet epäkelpo jos sulla ei ole vakityöpaikkaan ennen kuin alat lapsia saamaan.



Mä sain silloisesta duunistani kenkää kun kuulivat että olen raskaana. Määräaikainen kun olin, kuten monet nuoret naiset, työsuhteeni jatkaminen oli helppo lopettaa. Jos olisin jäänyt odottamaan vakityöpaikkaa olisi jäänyt lapset tekemättä sillä mulla ei ole vieläkään vakiduunia.



Tuokin asia taas laitettiin näppärästi naisten syyksi. Kuten aina kaikki asiat mitkä koskevat jollakin tavalla naisia.

Itse olen näitä tabuäitejä. Lähdin töihin, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ihan rehellisesti rahan takia. Niin, täytyyhän asuntolainat ja muut juoksevat kulut maksaa. En tyytynyt olemaan vankina omassa kodissani, vaan jotta oma pää olisi kestänyt, halusin omaa aikaa, omia menoja, tehdä jotakin, mitä todella rakastan.



Teen työtä koko ajan kehittyvällä alalla. Kotona lusiminen olisi ollut riski ja riippa urakehitykselle. Haluan muutakin kuin vaipparallia ja kotiäitiyttä elämältä. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, en halua jäädä ruohonjuuritasolle. Työssäni tarvitaan osaajia!



Lapseni ovat tällä hetkellä kouluikäisiä ja voin tarjota heille perusturvan, sylin ja rakkauden lisäksi hieman elintasoa ja harrastuksia. Lisäksi pääni on paikalla ja järki tallella. Enpä tiedä miten olisin kituuttanut ne vuodet kotona. Päivääkään en kadu.

En ole miehestäni riippuvainen sen enempää kuin hän on minusta, sillä perheemme pyörii kunnolla juuri siksi, että olemme jakaneet työtä järkevästi. Minulla on koulutus (FM) - ja vakivirka odottamassa. Eläkekertymääni kasvattaa oma säästäminen, ja eläketttäkin kertyy vielä.

Mä valitsin kotiäitiyden ja ei ollut 12v jälkeen mitään ongelmia palata työelämään. Päinvastoin oli monta paikkaa tarjolla josta valita mieleisin.



Luulen, et ne jotka ei palaa työelämään, ei siellä muutenkaan olisi. Monihan laittaa tenavan hoitoon vaikka itse on kotona, mitäs tutkimus siitä sanoo?



Lapsille on suunnaton etu, että saavat kasvaa kotona rauhassa vanhempiensa kanssa. (pois sulkien tietysti sosiaaliset tapaukset) Kumpi sitten kotona onkin.



Mun eläkkeet on hoidettu omin neuvoin, en jää tyhjän päälle. Tosin kotihoidontuenajalta pitäisi kyllä kertyä jonkinlainen eläke.

Itse olen näitä tabuäitejä. Lähdin töihin, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ihan rehellisesti rahan takia. Niin, täytyyhän asuntolainat ja muut juoksevat kulut maksaa. En tyytynyt olemaan vankina omassa kodissani, vaan jotta oma pää olisi kestänyt, halusin omaa aikaa, omia menoja, tehdä jotakin, mitä todella rakastan. Teen työtä koko ajan kehittyvällä alalla. Kotona lusiminen olisi ollut riski ja riippa urakehitykselle. Haluan muutakin kuin vaipparallia ja kotiäitiyttä elämältä. Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, en halua jäädä ruohonjuuritasolle. Työssäni tarvitaan osaajia! Lapseni ovat tällä hetkellä kouluikäisiä ja voin tarjota heille perusturvan, sylin ja rakkauden lisäksi hieman elintasoa ja harrastuksia. Lisäksi pääni on paikalla ja järki tallella. Enpä tiedä miten olisin kituuttanut ne vuodet kotona. Päivääkään en kadu.

rakkaat lapset. En ole koskaan kekenut olevani vankilassa, kun olen omien rakkaisen kanssa. Kyllä nyt harmittaisi, jos olisin jäänyt paitsi lasteni elämästä. Lasten ensinmäiset vuodet on niin pieni hetki elämästä, että se ei työrintamalla paljoa paina.

yhdeksättä vuotta kotona. Eläkkeestä en murehdi, kun kuolen kuitenkin pois ennen eläkeikää.

Itse olen näitä tabuäitejä. Lähdin töihin, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ihan rehellisesti rahan takia. Niin, täytyyhän asuntolainat ja muut juoksevat kulut maksaa. En tyytynyt olemaan vankina omassa kodissani, vaan jotta oma pää olisi kestänyt, halusin omaa aikaa, omia menoja, tehdä jotakin, mitä todella rakastan.

.

Halusit omaa aikaa ja MENOJA kun lapset vuoden? Olisit jattanyt tekematta kun vuoden sitoutmisen jalkeen paa ei enaa kesta. Tiedatko mitaan rakkaudesta? Muusta kuin itse-sellaisesta?

Itse olen näitä tabuäitejä. Lähdin töihin, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ihan rehellisesti rahan takia. Niin, täytyyhän asuntolainat ja muut juoksevat kulut maksaa. En tyytynyt olemaan vankina omassa kodissani, vaan jotta oma pää olisi kestänyt, halusin omaa aikaa, omia menoja, tehdä jotakin, mitä todella rakastan.

.

Halusit omaa aikaa ja MENOJA kun lapset vuoden? Olisit jattanyt tekematta kun vuoden sitoutmisen jalkeen paa ei enaa kesta. Tiedatko mitaan rakkaudesta? Muusta kuin itse-sellaisesta?

ja silti ihan riittävän hyvää äitiyttä. Mä kokeilin 10 vuotta kotiäitiyttä kunnes lopulta tajusin että mun ahdistus johtui siitä että suoritin sitä "hyvää äitiyttä". Nyt olen paljon parempi äiti kun käyn töissä osanviikkoa. Siis jaksan paremmin olla todella läsnä heille. En menis arvostelemaan toisen äitiyttä ellei sitten kyseessä ole todella lapsiaan hyljeksivä tai päihteitä lotraava äiti, joka ei tosissaan huolehdi eikä välitä lapsistaan.

Itse olen näitä tabuäitejä. Lähdin töihin, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ihan rehellisesti rahan takia. Niin, täytyyhän asuntolainat ja muut juoksevat kulut maksaa. En tyytynyt olemaan vankina omassa kodissani, vaan jotta oma pää olisi kestänyt, halusin omaa aikaa, omia menoja, tehdä jotakin, mitä todella rakastan. .

Halusit omaa aikaa ja MENOJA kun lapset vuoden? Olisit jattanyt tekematta kun vuoden sitoutmisen jalkeen paa ei enaa kesta. Tiedatko mitaan rakkaudesta? Muusta kuin itse-sellaisesta?

Minua arsyttaa niin paljon tama tekopyhyys mammojen keskuudessa! KUKAAN ei tuomitse toihin palaavaa isaa, mutta miten naiset voivat nokkia toisiaan! Korottaa itseaan haukkumalla kanssaihmista. Kukaan lapsi ei karsi siita etta aiti palaa tyohon. Aidit itse karsivat ja jaavat siksi kotiin. Kotihoito on aiteja varten, lapsi voi hyvin paivahoidossakin.