Huhtihurmurit uuteen viikkoon!
Tänään oli ensimmäinen päivä kun kumpikaan pojista ei itkenyt leikkikouluun mennessä. Isompi oli jo etukäteen päättänyt ettei aio itkeä ja pienempikin meni ihan rohkeastii omaan luokkaan. Tämä vierotus on aina niin hitsin rankkaa, äidillekin.
Masuasiaa: Eilen tuhnutti hieman verta ja vatsassa oli sellainen orastava menkkaolo. Yöllä ja aamulla ei ollut tullut mitään pöksyihin, joten taidan tässä vaan odotella ja katsella miten menee. Jos tuhnutus jatkuu yritän saada ylimääräisen kontrollin, koska seuraava on vasta kahden viikon päästä. Vai pitäisikö jo mennä tarkistamaan? Mulla ei ole aiempia kokemuksia keskenmenosta. Esikoista odottaessa tuli hieman verta viikolla 7, mutta nyt on viikkoja kasassa jo 14.
Kommentit (24)
kylläpä olivat kamalia nuo Hermohesserin uutiset; voimia ja jaksamista sinne oikein kahmalokaupalla! Isyys on se todellinen miehen mitta; se, joka ei sitä jaksa kantaa, menettää itse enemmän kuin koskaan arvaakaan.
Oli juttua varustautumisesta: johonkin jo aiemmin kommentoinkin, että aioimme suorittaa hankintoja vasta tuossa vuoden vaihteen jälkeen. Eiköhän ehtine mainiosti sittenkin. Mukavahan noita tavaroita ja vaatteita on vilkuilla, mutta niiden ostaminen tuntuu vielä jotenkin hassulta - kun se pikku-Kisulainenkin on vasta kuusi senttiä pitkä:-) Tällä hetkellä tuntuu ihanimmalta se, että raskaudesta voi puhua jo ystäville ja kavereillekin ihan vapautuneesti; työpaikallakin aion julkistaa asian ihan lähiaikoina. Läheisten ihmisten reaktiot asiaan ovat olleet uskomattoman mukavia ja kannustavia, niistä on tullut entistäkin onnellisempi mieli.
Nytpä käyn taas opiskelujen pariin. Mukava oli taas lukea kuulumisianne! Lämpimät terveiset
Kisulaiselta
Mymlan, toivottavasti tuhru vain limakalvoilta eikä mitään vakavaa ja tuskinpa onkaan, jos kerta jo loppu eikä kipuja ole.
Hermohesseri: Mitä voisin sanoa, mitä ei ole vielä sanottu! Toivon sinulle voimia. Yritä olla stressaamatta liikaa, ajattele omaa ja lapsesi hyvinvointia. Raskasta sinulla tulee olemaan sitä tuskin kukaan kieltää.
Jotkut miehet sekoavat raskauden aikana. Ehkä miestäsi pelottaa tuleva eikä hän osaa sitä sulatella, silti tuommoinen " katoaminen" on todella paha juttu. Älä sulje miestäsi kuitenkaan vielä lopullisesti elämästäsi ulos. Anna hänen vähän miettiä mitä hän elämältään lopulta haluaa ja jos hän sinua rakastaa ja haluaa yhteisen lapsen, niin hän kyllä tulee takaisin. Toivon, että hän vain pelästyi tai jotain....
Mutta, puhu asiasta jonkun kanssa, älä patoa asioita sisälle, sillä se ei ole hyväksi. Neuvolassa kannattaa asia ottaa puheeksi, sieltä voi saada yllättävääkin apua. *voimahali*
Sitten oma napa: huomenna olisi edessä verenpainekontrolli. En jaksa sillä stressata kun olen omalla mittarilla mittaillut ihan normaaleja arvoja. Taidan vaan stressailla neuvolatätien mittailuja ;)
Vauveli potkiskelee pikkuhiljaa jo vähän napakammin, tänään tuntui jo kunnon potku eikä vain epämääräistä liikehdintää =) Masu on kyllä mielestäni isompi kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Ihmettelen sen kokoa varsinkin iltaisin.
Joku kyselikin kohdun koosta. Minulla kohtu on ainakin tuohon vähän navan alle. Mitta oli viime viikolla 15+5 13 cm. En kyllä tiedä miksi hän sen mittaisi näin varhaisessa vaiheessa kun aikaisemmissa raskauksiss se on mitattu vasta rv 18.
Mutta eipä tässä muuta.
T: Siriin ja salarakas 16+4
Sain tänään varattua ultra-ajan parin viikon päähän. Jänskättää nyt jo. Ajatttelin sitäkin jo, et mitä jos siellä kuuluu jotain kaameeta, ja illalla pitäisi juhlia kakkosen kaksivuotispäivää. No, turha mennä asioiden edelle kai. Mut kun kaikki käy mielessä ja jotenkin ajattelee et kaksi on mennyt jo hyvin niin miten kolmannessa käy. Tai PELKÄÄ että onko ansainnut näin paljon hyvää, kun kaikki on oikeasti tosi hyvin.
Ihme ajatteluvaihe käynnissä. Hermohessarille oli mielestäni osuva runo aamulehdessä. Jäi mieleen. Eli;
Jos rakastat jotain,
päästä se menemään.
Jos se tulee takaisin,
se on ikuisesti sinun.
Jos se ei tule,
se ei ole koskaan ollutkaan.
Jotain tosi koskettavaa. Koita jaksaa tarpoa vaikean yli, kyllä sinut vielä siitä palkitaan. Helppohan täältä on huudella, mutta toivon todella sinun katsovan eteenpäin.
Huomisiin, vauva aloitti taas iltajumpan... Kait sen saa kun istuu vaan paikallaan. Kohta ei tarvita edes koiraa pyytämään lenkille, masukki tekee sen koirankin puolesta! hekoheko, tää tarvii varmaan unta.
Lumo 17+1 parin tunnin päästä
Enpä ole taas hetkeen kirjoitellut, mutta hengessä mukana koko ajan:)
Hermohesserille: Hirmu ikävä juttu sulle ja pikkuiselle, mutta pää ylös ja keskity omaan vointiisi ja masun kasvattamiseen! Supervoimahali!
Varustelusta kyseltiin...enpä ole minäkään vielä osteskellut mitään! Joulun jälkeisiä alennusmyyntejä odottelen! Ja ajattelen myös, että ensi vuoden puolella ehtii vielä hyvin! Toisaalta säästösyistä olisi tietty kiva ostella pikkuhiljaa aina jotain. Ensimmäistä kuin odottaa, niin mitään ei ole valmiina. Ja sitten odottelen, mitä ehkä olisi mahdollista saada tuttavilta käytettynä.
Katsotaan nyt, saanko pidettyä näppini erossa, todennäköisesti en...
Vointi on jo parempi, mutta edelleen aamulla yökkään kerran tai pari, ruoka alkaa maistumaan vasta kun olen ollut hereillä pari kolme tuntia. No, tähän alkaa jo tottua....vaikka kyllä tietysti odotan sitä aamua, kun solo olis hyvä sängystä nousemisen jälkeen? Mä mietin, että onko toi pahoinvointi siitä johtuvaa, että kohtu alkaa painaa mahalaukkua?
Liikkeitä en ole vielä tuntenut, onnittelut niille jotka on jo sellaisia havainneet! Varmaan me ensisynnyttäjät tullaan vähän jäljessä siinä asiassa!:)
Voimia kaikille! Ja tankatkaa valoa, nyt kun vielä on valoisaa! Luntakin tuli eilen ainakin tänne Pirkkalaan!
viikkoja 16+1