Kiltti ja tottelevainen lapsi EI ole hyvä asia!

mutta itsemurhan nuorina aikuisina tehneistä suuri osa on erittäin kilttejä ja mukaustuvaisia lapsia. Ja lapsen pitää saada myös näyttää tunteita, negatiivisiakin!!

Kun lapsi tyrannisoi muita jo hiekkalaatikolla ajatellaan että kyllä sän sitten " pärjää" isonakin. Korkeintaan vähän huudellaan perse penkissä että älähän nyt kulta noin rajusti. Älä, älä. Ja ainoastaan vaan muiden äitien silmänlumeeksi.



Pelätään että lapsi alistuu, ei tykkää, järjestää kohtauksen tai jotain muuta ja siksi ei puututa huonoon käytökseen kuin näennäisesti. Esim. 1,5v lapsi alkaa jo ymmärtää aika paljon ihmissuhteiden lainalaisuuksista ainakin omien vanhempiensa suhteen ja tästä aloitetaan tyrannisointi, jos vanhemmat niin sallivat.



Itsekkäitä ihmisiä on ainakin Suomi pullollaan. Harmi vaan että yleensä ne on nämä kiltit lapset jotka joutuu kärsimään näistä tyranni lapsista. Ja kaikki kiltit ei tosiaankaan ole alistettu kilteiksi. Ihmisiä kun on luonteeltaan joka lähtöön jo syntymästä asti.



Täytyypä miettiä jatkossa kun lapsiaan kasvattaa, että antaa niiden olla vähän " kusipäitä" niin oppivat tulemaan toimeen kusipäiden kanssa. Tästä vaan seuraa yksi kusipäiden maailma!

Omaa epävarmuuttaan ja epäonnistumistaan yrittävävät pönkittää haukkumalla kilttejä ja HYVINKASVATETTUJA lapsia.

Meitä on moneen junaan...

kasvatus, esim. opettajilla ei ole mitään auktoriteettia. Lapsi saa olla oma itsensä, mutta tavat ja käytöstavat ovat joillakin lapsilla täysin hukassa!

Tällaisten asioiden yleistämisessä pitäisi olla varovainen. Ei kiltteys ole sama asia kuin alistuvaisuus. Lapsi voi olla luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, mutta ei se sitä tarkoita, että lapsella ei olisi omaa tahtoa.Te ette selvästi ole edes nähneet, millainen on oikeasti alistettu ja nöyräksi koulutettu lapsi... kyllä sen erottaa normaalista kiltistä ja rauhallisesta lapsesta selvästi. Sen sijaan olisin enemmän huolestunut tästä nykypäivän trendistä, että lapset saavat olla röyhkeitä, huonosti käyttäytyviä, riehua hallitsemattomasti paikasta ja ajasta riippumatta jne. ihan vaan sen takia, kun ei lasta saa rajoittaa...

Sen luettuani ei tarvitsekaan kirjoittaa omaa kommenttia!:)

Kultainen keskitie on hyvä yleensä kaikessa. Lapsi voi olla yhtä aikaa kiltti ja puolensa pitävä. Fiksu käytös ei ole alistumista. Tottelemattomuus ja huono käytös ei ole osoitus pärjäävästä luonteesta. Toisaalta ne voivat joskus olla, jos mennään äärilaitoihin.



Minä olen myös huolestunut siitä, että toisten kunnioittaminen on monella ihmisellä ja lapsella hukassa. Koulussa näkee paljon rumaa käytöstä ja yrityksiä pallotella kaikki muita, myös opettajaa.

Eikä sekään mun mielestä ole paha asia.



Jospas hyväksyttäisiin se, että lapset (kuten aikuisetkin) ovat jo syntymässään erilaisilla temperamenteilla varustettuja, ja hyväksyttäsiin lapsemme sellaisina kuin ovat.

lapsesi joutuvat vielä tulevaisuudessa kärsimään liiasta kiltteydestä. Ettei olisi hyväksikäytettyjä tai muuten alistettuja ?

Kun jätät lapsesi yksin kiukkuamaan kaupan lattialle, niin aiheutat " poissaolollasi" hänelle turvattomuuden tunteen, joka varmasti kostautuu isompana : )) Eli mieti hiukan noita omia aloituksiasi : ))



T. Yhden kiltin ja reippaan 2v. äiti

yhtäkkiä KAIKILLA on niiiiin kilttejä lapsia !! On se kumma että mistä täällä tahansa puhutaan niin aina JOKAISELLA AV-mammalla on juuri sellainen lapsi (kiltti, älykäs, fyysisesti taitava jne jne) ja missään nimessä hänen oman kullanmurunsa paremmuutta ei saa asettaa kyseenalaiseksi.

Fakta on kuitenkin se että ns. kiltitytönsyndrooma (miksei pojankin) on tieteellisestikin tutkittu asia ja ei todellakaan hyvä asia. Liian kiltit lapset ovat juuri niitä jotka äidit alistavat tahtoonsa ja joille ei suoda yhtään omaa mielipidettä. Äidit yrittävät omistaa lapsensa ja hänen ajatuksensa. Tyypillisesti kotiäidit syyllistyvät tähän mutta sitähän he eivät halua myöntää vaan alkavat väittämään että kiltin lapsen vastakohta on lapsi joka ei tottele mitään ja jolla ei ole mitään rajoja.

Omatunto kolkuttaa kotiäitejä mutta se pitää peittää siihen että yrittää vetää keskustelun täysin epäolennaisiin asioihin. Säälittäviä äitejä joilla on säälittäviä lapsia

Ja käytöstavat on oltava sillä pippuripussillakin!



Tunteensa saa näyttää, mutta lapsen on toteltava vanhempiaan silloin kun niin tarvitaan. (Esim. jos lapsi juoksee tielle, täytyy uskoa jos vanhempi sanoo SEIS!) Joka asiassa ei kannata olla kieltämässä ja komentamassa, vaan antaa tilaa lapselle olla lapsi.



Ja olkaa todellakin niin ystävällisiä, että opetatte lapsillenne, että toisia ihmisiä (mm. opettajia, kavereita) täytyy kunnioittaa ja antaa jokaiselle arvonsa.



Älkää olko niin äärilaitaisia joka asiassa! Sitä on rasittava lukea.



(33, samaa mieltä.)

Omasta mielestäni on selvää, että ääripäät autoritaariset vanhemmat ja sallivat vanhemmat tuottavat itsetunnoltaan heikkoja jälkeläisiä. Kannustaisin ihmisiä ohjaavaan vanhemmuuteen, jossa aikuisella on positiivinen ajatus lapsuudesta ja lapsesta. Lapsen yksilöllisyys hyväksytään. Vanhemmat kontrolloivat lasta, mutta turvautuvat harvoin pakotteisiin. Vaatimukset ja odotukset kohdistetaan tekoihin ei persoonaan! Hyvä käytös palkitaan rakkaudella ja hyväksynnällä!

Hyvästä itsetunnosta on kirjoittanut hyvän oppaan: Liisa Keltikangas-Järvinen, suosittelen kaikille!

" Liian kiltti ja tottelevainen lapsi on esim. paras pedofiilin uhri, jengien saalis, uskonlahkojen uhri, eteisen matto, johon jokainen voi jalkansa pyyhkiä. "



Jos nyt saisin tässä hivenen kärjistää, niin mustavalkoiseen ääripääajatteluun taipuvainen ihminen on paras jengien saalis ja uskonlahkojen uhri. Ethän pane pahaksesi, kun sanon, että tunnistan sinussa hiukkasen alttiutta?



" Jos lapselle opetetaan pienestä asti vain tottelemaan muiden sanomaa kyseenalaistamatta käskyä ollenkaan, olemaan käyttämättä omia aivojaan, on lapsi suuressa riskissä joutua vaikeuksiin elämässään. "



Hmm. Lähden kyllä siitä, että lapsen on toteltava vanhempiaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsen mielipidettä ei oteta huomioon. En kuitenkaan TODELLAKAAN aio kysyä häneltä, että minne tahtoisit, Nico, tänä vuonna lomalle? Mennäänkö Kreikkaan vai Ranskaan?



Aikuisen tehtävä on asettaa rajoja lapselle, ja osoittaa mikä on oikein ja mikä väärin. Jos et näin tee, jätät lapsen eettisen kasvatuksen jollekin muulle. Kavereille, televisiolle vai Playstation-peleille?



Aikuisen tärkeimpiä tehtäviä on kasvattaa lapselle hyvää itsetuntoa maailman kolhujen varalle. Sen voi tehdä, vaikka lapsi olisi perusluonteeltaan kilttikin. Tärkein ase on rakastaminen, ei se, että lapsen opettaa epäilemään kaikkien vastaan tulevien ihmisten perimmäisiä motiiveja.



Meilläkin lapsi on ns. kiltti - vai pitäisikö sanoa keskittymiskykyinen. Kyllä hän silti juoksee, kiljuu ja riehuu - mutta tietää myös missä tilanteissa niin voi tehdä. Minun tehtäväni on mielestäni myös opastaa häntä siinä, etteivät kaikki tunteenilmaisut kuulu kaikkiin paikkoihin.



Lapset ottavat hyvin pitkälle aikuisilta mallit käyttäytymiseensä ilman erityistä opetusta. Joten jos elät kuin elon pellossa, ei siinä mikään kieltämisen aste auta tai tee lapsesta liian kilttiä. Samalla tavalla, jos pidät yllä stiff upper lip -perhekulissia ja juot aamuteesi mummilta peritystä porsliinista, niin eipä ole lapsikaan nuorena hippi. Ei tähän kasvatuskysymykseen tarvitse minun mielestäni siis kovin aktiivisesti paneutua, jos pitää huolen siitä, että oma perhe-elämä ja kasvattaja itse ovat rentoja, avoimia ja jollakin tavalla normaaleissa puitteissa. Kyllä lapsi ne käyttäytymismallit oppii opettamattakin.

mutta minkäs teen, kun lapsi on luonteeltaan rauhallinen tarkkailijatyyppi, mukautuvainen ja helposti käsiteltävä. Tunteita ja tahtoakin löytyy, mutta ei esim. ikinä hallitsemattomia itkuraivareita. Nopeasti päästään vaikeista tilanteista ohi. Itse olin samanlainen pienenä, joten luonne kai periytynyt hänelle.

Harmi ettei sulla ole onnistanut tai no kasvatuksesta ja geeneistähän kaikki on kiinni:)

Aikuisena täysi vastakohta.

Ei ainakaan kodeissa, joissa näitä lapsia kasvatetaan. Ystävättäreni on opettaja ja hän kertoo, että ekaluokkalaisten suurin tehtävä vuonna 2005 on opetella olemaan HILJAA ja KUUNTELEMAAN.

Ystätättäreni mukaan tämä on todella monelle lapselle täysin uusi kokemus. Ja ymmärtääkseni suuremmalle osalle lapsista, vieläpä.

En muistaakseni maininnut omista lapsistani mitään, minkä luonteisia he ovat? ;D



ap



" Meillä kolme kilttiä lasta ja arvaa olenko YLPEÄ!!!

Harmi ettei sulla ole onnistanut tai no kasvatuksesta ja geeneistähän kaikki on kiinni:)"

Kaikkialla.



Esim. yksi tuttavani on hyvin ylpeä siitä, että hänen lapsensa on tyytyväinen mihin tahansa. Jos hän laittaa lapsen istumaan tuolille ja käskee istua, siinäpähän nököttää sitten. Tuttavani ylpeilee sillä, että hänen lapsensa on " helppo ja sopeutuvainen" (=alistuva). Tämän lapsen oma tahto on nujerrettu laiminlyömällä hänen tunteensa ja vaatimalla ehdotonta kiltteyttä ja tottelevaisuutta.



Lapsi ei saa näyttää tunteitaan missään, kaupassa, kylässä, leikkipuistossa. Jos surettaa, pitää olla HILJAA. Jos kiukuttaa, pitää olla HILJAA. Jos naurattaa ja elämänilo pulppuaa, pitää olla HILJAA. Ja istua paikallaan kauniisti tukka kammattuna.



Jos lapsi itkee/kiukuttelee/iloitsee liian äänekkäästi, heti katsotaan pitkään, että lapsi on kasvatettu huonosti.



ap