Voisitko luopua lasten tekemisestä jos voisit saada unelmiesi uran?

Ei se työpaikka tule mua vanhana hoivaamaan.

jos hyvin käy niin EHKÄ lapset ja lapsenlapset ilostuttaa myös vanhana elämääsi, mutta sen varaan ei kannata laskea.

Ei se työpaikka tule mua vanhana hoivaamaan.

jos hyvin käy niin EHKÄ lapset ja lapsenlapset ilostuttaa myös vanhana elämääsi, mutta sen varaan ei kannata laskea.

Kuule mä hoidan lapseni niin hyvin että HALUAVAT hoitaa minut puolestaan hautaan.

Tee lapset vasta yli 30-vuotiaana niin ehdit saada hyvin "jalan ovenväliin" erilaisiin töihin ja silti palata siihen mukavaan työhösi.

ja jos jättäydyn työelämästä on melko varmaa että tämä uramahdollisuus katoaa

Tee lapset vasta yli 30-vuotiaana niin ehdit saada hyvin "jalan ovenväliin" erilaisiin töihin ja silti palata siihen mukavaan työhösi.

irtisanomiseen tai pysyvästi sairastumisen johdosta. Jos hoitaa vanhemmuuden kunnialla, lapset eivät myöhemminkään hylkää.



Oma anoppini joutui muutamaksi viikoksi sairaalaan. Lähellä olevat lapset kävivät monta kertaa viikossa katsomassa ja kauempana asuvat soittelivat. Koska anoppi ei jostain syystä saanut kunnolla alas sairaalan ruokaa, niin lapset toivat tullessaan sellaista syötävää, mistä tiesivät äitinsä pitävän. Entistä pomoa tai työkavereita ei sairaalassa näkynyt vaikka tiesivät anopin siellä olevan viikkoja.

että olet kyllin pätevä, että sulle tulisi joku muu uramahdollisuus lasten jälkeen?



Mulle vasta ura urkeni lasten jälkeen. Ikää on nyt 37 vuotta ja mietin, että miten pääsinkin niin ihaniin töihin. Viikonloppu on aivan ihana lasten kanssa kotona, mutta ei maanantainakaan harmita palata töihin.

Anteeksi, jos tämä jotain uraunelmoijaa ärsyttää tai suututtaa. Hyvä, että näköjään suurimmalla osalla naisia ja miehiä on joku työhomma ja ura, jota tavoitella. En ole itse sellaista itselleni keksinyt erilaisia töitä kokeiltuani ja asioita pohtiessani. Itse tahdoin tehdä nuo lapset ja sitten tehdä sellaista siedettävää työtä, jonka mahdollisesti saa. Älkää pliis käsittäkö tätä banaalisti, mutta koin nuoresta asti jotenkin tärkeäksi jatkaa elämää omien lasten syntymän kautta. Siis lapset tehkööt elämällään mitä tahansa, en ole ripustautuva lapsiini, tarkoitin edellisellä ihan vanhanaikaista suvun jatkamista. Tämä liittyy siihen, etten nuorena uskontoja ja filosofioita tutkittuani ja asioita pohdittuani en uskonut mihinkään Jumaliin tai iankaikkisuuksiin.

Olet aika outo tapaus

riippuu vähän

Olen varma, että katuisin vanhempana, jos en olisi yrittänyt saada lapsia.

Lapsista en olisi sen vuoksi luopunut, koska olen ihan pikkutytöstä asti halunut palavasti tulla äidiksi. Nyt tosin on harkinnassa, että olenko valmis luopumaan kolmannesta lapsesta uran vuoksi. Eli riittäisikö minulle kaksi lasta ja mielettömän kiehtovat projektit, joita on edessä lähivuosina. Ikää alkaa olla jo sen verran, että todennäköisesti en voi saada molempia. Toki työpaikka odottaisi lapsen saamisen jälkeenkin, mutta myös organisaatiouudistuksia on tiedossa, joten se aiheuttaa tiettyä epävarmuutta. No, olen antanut itselleni puoli vuotta aikaa miettiä, joten saa nähdä, miten käy.

vaikka saisin valita mitä tahansa maailmassa.

hetkellä opiskelen tähtäimessä KTM:n tutkinto. Tällä hetkellä toimin projektipäällikkönä it-alalla ja tähän ei aio jämähtää, ei ole mun juttu!

Opiskelin ja vaittelin niukin naukin kolmekymppisena, esikoisen sain 32-vuotiaana. Nyt 40-vuotiaana mulla on 3 lasta ja niin paljon "uraa" kuin nyt yleensa voisin haluta, silti teen ihan kohtuullista paivaa. Eli kylla se yhdistaminenkin onnistuu.

Kun en oikeadti tiedä millä alalla minlaiseni ihminen jaksaisi tehdä pitkän hienon uran. :)

Tosin mulla lapset jo tehtynä, mutta ikinä en vaihtaisi lapsiani mihinkään uraan.

Ura ei käy kattomassa mua kun olen vanha :)