Jos teillä on lapsia, miksette ole naimisissa?

mutta tietääpähän ainakin, että on naimisissa. Mutta löytyy niitäkin naisia, jotka ei välitä varatuista miehistä, esim. minä aikoinaan



48

En aio enää antaa kahlita itseäni. Suurempaa rakkautta osoittaa olevani tässä ilman virkamiehen puheita.

" ei niin ettenkö mä voisi mennä kihloihin/naimisiin sun kanssa, mut se in vaan niin vaikeeta saada aikaseks"

Ja mulle kun kelpaisi sormus vaikka suklaamunasta.

Olen eronnut ja se kävi teknisesti tosi helposti, josta ihan yllätyin. Yksi paperilappunen vaan maistraattiin ja lakimies väsäsi osituskirjan.



Uudelle miehelleni ilmoitin heti, etten halua uudestaan naimisiin, koska nuo olemattomat avioitumisen muotoseikat eivät vaikuta pätkääkään enää omiin mielikuviini parisuhteen kestävyyttä parantavina tekijöinä. Avioituminen on siis ihan olematonta humpuukia. Suomessa on hyvin helppo erota. Ei sitten niin minkään maailman kaipuuta mennä uusiksi naimisiin. Meidän pysyvä suhde ja halu olla yhdessä perustuu puhtaasti rakkauteen.

mitä nää höpötät

Vierailija:

En aio enää antaa kahlita itseäni. Suurempaa rakkautta osoittaa olevani tässä ilman virkamiehen puheita.

Kunnon kirkkohäät se olla pitää, jää hienon juhlan muisto mieleen ja sitä on hyvä muistella, kun tulee arjessa tiukka paikka.

Suku odottaisi ehdottomasti juhlia. Niitä en halua järjestää. Jos joku järjestäisi kaiken valmiiksi, niin olisi OK.

Mun mielestä se on aivan turhanaikuinen juttu. Ei kuulu kellekkään muulle meidän väliset asiat, kuten esim. meidän rakkaus tai yhteiselo. Yhteiskunta vaan haluaa säädellä tällä asioita. on tässä ripaus kapinahenkeäkin mukana... siis miksi mun pitäis mennä naimisiin vain sen takia kun muut sitä odottaa?



Mä olen aivan tarpeeksi varma mun miehestä ja hän musta. Ei oo tarvetta mennä naimisiin.



Ainoa syy, minkä takia menisin naimisiin on nuo perintö asiat, ja mahdollinen lesken eläke. Periäkkin pystyy, jos on keskinäinentestamentti, vero vaan on korkeempi.



Lisäksi inhoan hössötystä, ja siitähän sitä hössötys alkaisi, jos mä ilmoittaisin meneväni tai jo menneeni naimisiin...

Tiedän pari tapausta, joissa toisella on niin paljon varallisuutta ja toinen on tyhjätasku, etteivät ole solmineet avioliittoa. Olishan vaihtoehtona tietty avioehto, jos ei halua antaa toiselle mitään...

Avioliitto on pohjimmiltaan kristillinen instituutio, joka on maistraattihäsellyksellä ja lainsäädännöllä kanonisoitu ns. viralliseksi tavaksi elää. Koska en usko Jumalaan ennen kuin toisin todistetaan, pidän kristillisiä instituutioita alistavina, nöyryyttävinä ja vahingollisina, enkä myöskään usko ns. Toyota-argumenttiin (osta Toyota, Suomen ostetuin auto - minimoi mahdollisuutesi olla väärässä useimpien ihmisten mielestä), en koe avioliittoa relevantiksi vaihtoehdoksi.



Lapset ovat sitä paitsi huomattavasti tukevampi parisuhteen liima kuin yksikään papin (tai tuomarin) aamen tai sormus.

Vierailija:

Tiedän pari tapausta, joissa toisella on niin paljon varallisuutta ja toinen on tyhjätasku, etteivät ole solmineet avioliittoa. Olishan vaihtoehtona tietty avioehto, jos ei halua antaa toiselle mitään...

järkkäillä häitä:-) Tai aikaisemminkin jos perittävää tulee niin paljon että veroprosentilla on merkitystä. Meillä on vakaa suhde, johon kumpikin on sitoutunut, ei tässä olla jalka ovenraossa. Miksi ihmeessä mennä naimisiin, juhlienko vuoksi? Meillä on ainakin paljon muitakin yhteisiä kokemuksia joita muistella jos on suhteessa alamäkivaihe, lapsen syntymä ja vauva-vuoden esimerkiksi. Kyllä ne yhdet juhlat pesee! Tiedän monia, jotka ovat pitäneet hienot juhlat eikä avioliitto ole kestänyt muutamaa vuotta kauempaa.

haluun isot häät, mutta nyt en jaksa oikeesti ruveta niitä suunnittelemaan, ehkä sit jotain kolmekymppisinä mennään naimisiin, ei enne sitä :)



t.onnellisia yhdessä ja kosittukin on :)

Emme kuulu kirkkoon. Meille avioliitto ei merkitse mitään sen kummempaa sitoumusta kuin avoliittokaan. Olisin voinut olla avoliitossa vaikka ainiaan ja tietää, että mieheni minua rakastaa.



Menimme kuitenkin tuomarin vihkimänä avioon avioliiton tuoman laillisen turvan vuoksi. Jos toinen kuolee, saa lesken eläkettä.

esteenä avioliiton solmimiselle. Eli jos toista todella rakastaa niin kyllä varallisuus on sivuseikka, eli ei siinä avioehtoja ym. tarvita jos tosissaan ollaan ja löytyy luottamusta ja rakkautta. t:nro 14

Köyhempi osapuoli tekee selväksi että haluaa vain tämän ihmisen, ei rahaa! :D



Joo ja tosissaan, me pakanat mitään kirkkohäitä tahdota!!

Minusta nykyinen yli mennyt häähössötys on pelottavaa. Hääjuhla ja se varsinainen avioliitto kun ovat kaksi täysin eri asiaa. Vaikka pitäisi kuinka hyvät ja ikimuistoiset juhlat, ei kyseessä ole kuin juhla ja seremonia. Kyllä sen arjen pitää rakentua jostakin ihan muusta, kuin yhden hienon ja pitkään suunnitellun juhlapäivän muistelemisesta.



" Kunnon kirkkohäät se olla pitää, jää hienon juhlan muisto mieleen ja sitä on hyvä muistella, kun tulee arjessa tiukka paikka."



Miltä muuten teistä häitänne monia kuukausia/vuosia suunnitelleista ja täydellisiä yksityiskohtia hioneista tuntuu, kun " täydellinen" päivä on ohi? tai jos kaikki ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan?

Mennään vuonna 2007 naimisiin, koska ehditään säästämään sitä ennen. Lapsi silloin 3 v. Yksin kertaisesti ei ole ollut aikaisemmin rahaa kunnon häihin, meilläkin suht isot suvut.

Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, enkä usko että naimisiin meno muuttaa mitää, mutta kyllä haluamme molemmat mennä kuitenkin naimisiin.

halua maksattaa häitämme vanhemmillamme. Jotenkin se avioliitonkin merkityskin hälvenee, kun perustaa perheen " sen oikean" kanssa. Avioliitto tuntuu nykyään jokseenkin turhaltakin. Tiedämme ilman sitäkin, että olemme sitoutuneita toisiimme.



Se on muuten aika jänskä juttu, exän kanssa oltiin kihloissa monta vuotta ja silloin kärtin häitä koko ajan. Nyt voitais periaatteessa elää näinkin maailman tappiin asti. Naimisiin aiotaan silti mennä heti kun siihen on varaa.

Tulen perimään omaisuutta, kait, enkä halua, että muilla kuin omilla lapsilla on joskus siihen pääsy! Avioehtoa en halua.