Lue keskustelun säännöt.
Työväenlaulujen sanoja tähän kiitos! Minä aloitan!
23.10.2005 |
Järjestötoiminta kasvatti meidät, työväen tyttäret railakkapäät.Suru ei synkkänä sieluja peitä ja meitä ei peljätä myrskyiset säät. Kuljemme työväen taisteluteitä ja taistelukentillä meillä on häät. Muilla on muistoja päivistä hellistä aamuista auringonkoittoineen, ähkyvät turhasta tunnelmavellistä kuutamotansseista soittoineen. Meillä on muistoja vankilaselleistä, työväen taistoista voittoineen.
Muilla on mielessä prinssit ja kreivit. Oppineet maljoja maistelemaan. Meillä on taskussa punapojan breivit. Ja yhdessä lähdemme taistelemaan, meillä on oppineet sulhaset, heilit. Valkoisten ruutia haistelemaan!
Eikä nämä tyttäret karkuhun juokse luokkamme käsky kun kutsuen soi. Meille on tuttua taistelun tuokse, pelkoa emme me tuntea voi. Työväen taistelu teidänkin luokse laululla lastatun sakkimme toi. Emme me turhasta suutamme soita kutsumme kaikkia yhtehen näin. Muutoin ei työväki herroja voita kuin käymällä vahvasti vastahan päin. Muutoin ei työssämme aurinko koita, työväen luokalle kirkkaus jäi.
Kommentit (5)
Kansainvälinen
O.W. Kuusinen/Y. Sirola/S. Wuolijoki, 1905
Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma,
ja valta teidän silloin on!
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen!
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill¿ on aina vieraanamme,
vaan kun korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
niin päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
Meit valhein ruokkii tyrannit
mut rauha meille koittakoon.
Nyt lakko tehdään armeijoissa,
aseet pois pantakoon.
Ja jos aikovat nuo kannibaalit
sankareita meistä taas,
niin tietäkööt he, että luodit
silloin kenraalimme saa.
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen lippua kannat?
Ei synny rakkautta
ilman oikeutta
Ei synny oikeutta
ilman taistelua
Ei synny taistelua
ilman yhteistä rintamaa!
Nuorison marssi
Nuoriso valmis on taistelemaan
puolesta luokkansa vapauden.
Piinat ei peljätä, ei vankilat
kun laulunsa ilmoille raikuvat.
Siks` kunnes valta on työväellä
ja päivä koittaa orjille
työn uljaat nuoret, luo lippujemme
jo käykää taiston tuoksinaan!
:: Pelvotta aina päin taantumusta
käy kulku nuorten armeijan.
Ei askel horju, ei silmä säiky,
vaan into hehkuu otsallaan.
Taistelohon, taistelohon,
käy kulku nuorten armeijan.
Ei askel horju, ei silmä säiky,
vaan into hehkuu otsallaan.::
Porvarit eessämme kauhistelee,
kumous kun mielessä kummittelee.
Valtansa horjuu, kun astumme me,
taistelulauluja laulamme.
Uus` yhteiskunta, työväen valta,
ja koko maailma työläisten
on ihanteemme, ja sydänvereen,
sen puolesta me kamppaillaan.
:: Pelvotta aina...::
TOVERI, MITÄ ODOTAT
Toveri, mitä odotat?
Vielä paljon pitää uudistaa,
ennen kuin maasi kelpaa.
Isäsi rakensi tehtaat,
kaupungit, satamat, tiet.
Isäsi rakensi tämän maan
vain sinua, sinua varten.
Toveri, mitä odotat?
Vielä paljon pitää uudistaa,
ennen kuin maasi kelpaa.
Varo, isäsi vihollinen
uhkaa sinuakin.
Se ei odota, se ei lepää,
se hyökkää taukoamatta.
Toveri, mitä odotat?
Vielä paljon pitää uudistaa,
ennen kuin maasi kelpaa.
Vihollinen imee hien ja veren
sinä kuihdut luottaen poikaasi,
tämä kuihtuu ja luottaa poikaansa,
joka kuihtuu ja luottaa poikaansa.
Toveri, mitä odotat?
Vielä paljon pitää uudistaa,
ennen kuin maasi kelpaa.
ja kaste kimmelsi
kun Viljanen seisoi haudallaan
ja itään katseli
Ei itseään hän itkenyt
hän suri vain veljiään
joita Suomen herrat tapattivat
Karjalan kentillään
Me olimme kommunisteja
ja olemme vieläkin
me muistamme toveri Viljasta
jonka Ohrana murhasi
Ei kutsu muisto Viljasen
meitä verin kostamaan
se kutsuu vanhan hautaamaan
ja uutta rakentamaan
Me olemme kommunisteja ja
me rakennamme sen!
Se kutsuu Suomen työläisiä
suureen rintamaan
se kutsuu meitä rakentamaan
paremman maailmaan
Se on yhteinen työ ja velvollisuus
kansainvälinen!