Onko luokanopeja linjoilla? Kommentoikaa kurinpitosuunnitelmaani.

"punaise kortit" ja unohdukset seuraavasti: jos häiriköi, kiusaa tms. saa punaisen kortin ja 5 punaisesta kortista kuussa saa 1/2h jälkkäriä. Jokaisesta unohduksesta (läksy tekemättä) tulee merkintä ja 5 merkinnästä kuussa saa 1/2h jälkkäriä. Jos unhduksia on yli 5, niin se osa siirtyy seuraavalle kuulle. Opettaja tekee tosissaan työtä sielläkin poikavaltaisessa luokassa, mutta kyllä tytöillekin kortteja on tippunut. Tämä on ihan julkinen systeemi luokassa, kaikki tietää, missä mennään. Säännön on myös kaikille selvät.

Suhtaudun myönteisesti myös myönteiseen kannustamiseen, mutta en silti ihan allekirjoita juhlimistasi. Toki asiasta kannattaa mainita, mutta varsinaisia juhlia en pitäisi. Pidä vaikka hyvine päivien sarja julkisena, jolloin voitte seurata, milloin tulee pidempi hyvä sarja kuin aiemmin tms.

tykkää siitä, että kouluun viedään karkkia...

Et siis missään tapauksessa voi laittaa negatiivisesta käyttäytymisestä merkintää kaikkien nähtäville. Sitä kokeili opettajani jo 80-luvulla, ja silloinkin vanhemmat puuttuivat asiaan ja taulu poistettiin. Se ei ole oikeaa kasvatuspedagogiikkaa.



Mitäpä jos vaikka pidät kurin ihan sanallisesti alusta lähtien. Kun jätät turhan hösäämisen ja häseltämisen pois, oppilaat ovat hiljaa eivätkä turhia hösötä.

vaan joku keskustelu tilaisuus. Kuulosti järkevältä.

Ja muistan vieläkin hänen kurinpitosysteeminsä:



- joka päivän päätteeksi yksi oppilas sai "hyväkäytöksisyystauluun" tarran. Niitä sitten oppilaat katselivat ja "kilpailivat" keskenään tarrojen määrästä.



Ja jokaisen yksilöllisyys otettiin tässä huomioon. Jos joku raikulipoika oli jonain päivänä tsempannut parhaansa mukaan ja käyttäytyi yhtä nätisti kuin luokan keskivertotyttö niin hän sai tarran sinä päivänä :)

Ja jokaisen yksilöllisyys otettiin tässä huomioon. Jos joku raikulipoika oli jonain päivänä tsempannut parhaansa mukaan ja käyttäytyi yhtä nätisti kuin luokan keskivertotyttö niin hän sai tarran sinä päivänä :)

Mitä huonokäytöksisempi niin sitä vähemmän vaaditaan positiiviseen palautteeseen. Mitä kiltimpi niin sitä erityisempi täytyy olla että saisi huomiota.

Kiitokset kommenteistanne. Onneksi on koko kesä aikaa miettiä miten toimin. Muutama vastauskommentti:



-kyllähän ne viidesluokkalaiset jo tietää ketkä siellä on "tuhmia" ja ketkä ei. Ei se niitä hämää, vaikka rastit olisi vihossa piilossa. Luokan häiriköt kyllä muistuttavat olemassaolostaan joka ainoa tunti. Ja julkisuutta ja huomiota ne nimenomaan kerjäävät.



-On todellakin vaikea määritellä se, mistä rastin saa. Esim. se voisi toimia, että jos joku höpöttää, niin sanon asiasta kerran, jos sen jälkeen häirintä jatkuu niin sitten saa rastin.



-On tiettyjä tyyppejä, joille tuollainen "mahdollisuus korjata käytöstään" on ihan höpönlöpöä. He vaan kerjäävät koko ajan huomiota eivätkä ole hetkeäkään hiljaa. En tiedä onko tulevassa luokassani noin mahdottomia tapauksia, mutta sijaisuuksissa olen heihin törmännyt. He eivät siedä hiljaisuutta, vaan haluavta elää metelissä.



-Erityislasten kanssa toimivat vinkit: Periaatteessa vitosten kyllä pitäisi jo tietää miten koulussa ollaan, luulisi senkin olevan turhauttavaa jos väännän kaiken rautalangasta noin isoille oppilaille. Mutta tuo konkreettisuus on kyllä ihan hyvä vinkki muuten. Kehujen määrässä mulla on parantamisen varaa, aiemmin en ole osannut tarpeeksi kehua. Mutta kyllä mun mielestä rangaistuksia tulee käyttää, esim. just tuota välituntikeskustelua open kanssa.



-Ja te, jotka olette huolissanne niistä tunnollisista lapsista. Noiden lasten kohtalo meluisimmissa luokissa on todellakin kurja. Meteliä päivästä toiseen, ja itse ovat kilttejä lapsia. Mulle yksi rehtori kyllä neuvoi luottamaan ryhmäkuriin, eli rangaistukset koskevat koko luokkaa (esim. koko luokka seisoo niin kauan kunnes on hiljaista, yksittäistä oppilasta ei saa seisottaa). Tässä on kai ideana, että ne kilteimmät oppilaat nousisivat barrikadeille, ja alkaisivat vaatia hyvää käytöstä muiltakin. Mutta eihän se tahdo onnistua... Mutta kiltit, hiljaiset oppilaat todellakin kärsivät, väittäisinpä että jokaisen koulun jokaisessa luokassa, kun muutamat häiriköt vievät open huomion. Ja opettajilta jää monta kiva ajuttua toteuttamatta, kun ei niihin voi häiriköiden takia ryhtyä.



Mitähän vielä... Aion joka tapauksessa keskustella vielä rehtorin kanssa, sekä luokkaani opettaneen sijaisen kanssa, mitkä konstit heillä on olleet käytössä tämän luokan kanssa. Mulle on vaan kerrottu, että luokka on hankala joten aion valmistautua niin hyvin kuin mahdollista.



ap

Onko teidän mielestä oppilaiden "nuoleskelua" seuraavat jutut:

1. lukuvuoden alussa ope kirjoittaa joka oppilaalle kirjeen, jossa kertoo olevansa iloinen, että tämä oppilas on hänen luokassaan, odottavansa innolla oppilaaseen tutustumista ja tulevaa kouluvuotta



2. oppilailla on ns. hyvän mielen vihot, joihin opettaja kirjoittaa kehuja oppilaasta vanhempien luettavaksi, aina kun oppilas on tehnyt jotain erityisen hyvää



3. joka kuukausi kotiin lähetetään kuukausitiedote, joissa tietoa mennen kuukauden tekemisistä ja tulevan kuukauden suunnitelmista. Lopussa on henkilökohtaista palautetta oppilaan käytöksestä ja opiskelusta, mieluummin kannustavaa.



Nro 1 on Timo Saloviidan kirjasta, 2 ja 3 on jostain muualta jääneet mieleen.

lapset erottavat nuoleskelun ja sen mitä oikeasti ajattelet. Kyllä kehua ja palkita saa, kunhan oikeasti ajattelee että jotain kehuttavaa on. (Ja on ok nähdä vaikka sen kehuttavan löytymiseksi. Sen sijaan sellaisesta ei saa kehua, mikä ei ole totta.)



Toi ykköskohta on kyllä vähän teennäinen, mutta ainakin niihin luokan kiltteihin tyttöihin se varmaan tehoaa.

Onko teidän mielestä oppilaiden "nuoleskelua" seuraavat jutut:

1. lukuvuoden alussa ope kirjoittaa joka oppilaalle kirjeen, jossa kertoo olevansa iloinen, että tämä oppilas on hänen luokassaan, odottavansa innolla oppilaaseen tutustumista ja tulevaa kouluvuotta

2. oppilailla on ns. hyvän mielen vihot, joihin opettaja kirjoittaa kehuja oppilaasta vanhempien luettavaksi, aina kun oppilas on tehnyt jotain erityisen hyvää

3. joka kuukausi kotiin lähetetään kuukausitiedote, joissa tietoa mennen kuukauden tekemisistä ja tulevan kuukauden suunnitelmista. Lopussa on henkilökohtaista palautetta oppilaan käytöksestä ja opiskelusta, mieluummin kannustavaa.

Nro 1 on Timo Saloviidan kirjasta, 2 ja 3 on jostain muualta jääneet mieleen.

Pysy asiassa ja vältä turhia mielistelyjä. Helppo ajatella yltiöpositiivisesti oppilaista, kun ei ole ollut heidän kanssaan tekemisissä pitempiä aikoja. Romanttisus kuitenkin karisee ajan kuluessa ja keväällä voi ola joidenkin oppilaiden kohdalla vaikeuksia löytää kannustavia sanoja, jos on jo kaikki kehunut mitä kehuttavaa on. Jos lupaat joka kuukausi lähettää tuollaiset kirjeet jokaiseen kotiin, henkilökohtaisten kommenttien kera, ei sinulla jää enää omille lapsillesi aikaa. Rauhoitu hyvä ihminen ja nauti kesästä. Ehdit vielä tehdä töitä olan takaa. Viidennen luokan oppiaines on se verran vaativa opettajalle, että sinulla menee tuntien valmisteluunkin rutkasti aikaa, jos et ole aiemmin opettanut esimerkiksi fysiikkaa ja kemiaa sekä historiaa.

1. lukuvuoden alussa ope kirjoittaa joka oppilaalle kirjeen, jossa kertoo olevansa iloinen, että tämä oppilas on hänen luokassaan, odottavansa innolla oppilaaseen tutustumista ja tulevaa kouluvuotta

Jos kaikki saavat samanlaisen kirjeen, niin eihän siitä ole mitään iloa. Kyllä jo aika pienikin koululainen tajuaa, mikä on vain sellaista yleistä hymistelyä eikä hänelle henkilökohtaisesti yksilönä tarkoitettua kehua. Sama juttu kuin jossain rehtorien puheissa, eihän niitä kukaan jaksa kuunnella, kun kaikki tietää, että se puhe on kirjoitettu vain siksi, kun rehtorien nyt vain täytyy puhua kevätjuhlissa tms. Lapset kuitenkin näyttävät niitä saamiaan kirjeitä kavereilleen ja mahdollinen hetkellinen innostus laantuu kyllä hetkessä, kun tajutaan, että se kovakalloisin luupääkin on saanut ihan saman kirjeen, jossa opettaja mairittelee ja länkyttää ihan tyhjää.

Helkkarinmoinen homma taas sitten kirjoittaa joka ikiselle lapselle erilainen, henkilökohtainen kirje :-)

Ja todella epäreilua olisi se, että vain ne, joiden saamisesta luokalleen opettaja olisi todella iloinen saisivat kirjeen :-D

Miettikääpä nyt aikuiset, otatteko te esimerkiksi henkilökohtaisesti ja tosissaan vaikka ne markkinointikirjeet, joilla yritetään saada tilaamaan joku lehti. "Rakas Sari, olet ollut lehtitalomme asiakas jo vuosia, joten nyt haluaisimme kiittää sinua asiakkuudesta ja tarjota VAIN SINULLE tämän upean tarjouksen. Jos saat raaputettua esiin kolme samanlaista kuviota, saat UPEAN HENKILÖKOHTAISEN yllätyslahjan! Kokeile, josko onni potkaisisi JUURI SINUA!" Hirveesti hohtoa, kun tietää, että naapurin Päivi on saanut ihan samanlaisen kirjeen, mitä nyt omalla nimellään tietysti...