Onko luokanopeja linjoilla? Kommentoikaa kurinpitosuunnitelmaani.

Ettekö te osaa mennä jonkun lapsen pään sisälle ja miettiä miksi häiriköidään. Siinä ei paljoa rastit, jälki-istunnot, sisällä olleet välkät, puhuttelut tai vanhempiin yhteydenotot auta. Jos minun luokallani olisi ollut julkinen rastisysteemi olisimme kilpailleet kuka saa nopeiten palkkinsa täyteen.



Kyllähän ammattikasvattaja tietää, ettei lapsia kurilla opeteta? Jos lapseen ei pidetä muunlaista kuin kurinpidollista kontaktia tai ylhäältä alas kaadettua tietovirtaa on lapsen keinot aika vähissä. Luokka jakautuu helposti kahtia. Niihin, jotka haluavat toimia opettajan kanssa ja hänen ehdoillaan sekä niihin, jotka ovat tätä vastaan. Viidesluokkalainen on jo niin iso, että hän ymmärtää kurinpidon olevan koulussa näytelmää, jossa jokainen voi pelata valitsemallaan tavalla.



Minä suosittelen, että ensitapaamisella keskustellaan yhteisistä tavoitteista, jotka oppimiselle ja olemiselle vuoden ajalle asetetaan. Sitten keskustellaan siitä, mitä opettaja oppilailta toivoo. Oppilaat saavat kysellä tarkennuksia ja lisäksi heillä on oikeus esittää toiveitaan opettajalle.



Kun/jos ongelmia tulee kouluvuoden aikana niihin puututaan heti. Minä näen keskustelun ainoaksi keinoksi. Keskustelu tapahtuu välittömästi tunnin jälkeen ja sen avauksena toimii oppilaan oma kuvaus tilanteesta. Sen jälkeen opettaja voi kertoa, miksi hän halusi oppilaan kanssa keskustella. Yhdessä sovitaan miten tulevaisuudessa toimitaan. Jos sovitusta ei osata pitää kiinni on keskusteltava uudelleen ja laajennettava keskustelu koskemaan oppilaan elämäntilannetta yleensä (esim. hän saattaisi haluta kertoa muista ongelmista vaikka kotonaan). Jos tilanne ei edelleenkään korjaannu on mukaan otettava vanhemmat.



Välittömästi rauhan saamiseksi luokkaan on oppilaita pyrittävä ohjeistamaan hyvästä kaytöksestä ja yhteisistä tavoitteista. Jos koko luokka on riehaantunut tai moni luokalta, on keskustelu käytävä välittömästi koko ryhmän kanssa. Keskustelussa on muistettava myös opettajan olevan tasavertainen keskustelija. Eihän kenenkään mielipiteelle voi tulla moninkertaista painoarvoa vain tittelin takia. Onhan opettajankin osattava perustella omat tavoittensa siten, että lapsetkin ne ymmärtävät tai muutoin kommunikaatiossa on pahoja ongelmia.



Miksi ajattelet, että rankaisu ja ruksit auttavat? Voithan pitää itsellesi päiväkirjaa, johon kirjaat aina tunnilla ilmenneet ongelmat ja kirjaat etenemisestä oppilaiden kanssa käydyissä keskusteluissa jne. Lisäksi hyvä vuorovaikutus oppilaiden sekä vanhempien kanssa on tärkeää.

Sain paljon ajateltavaa ja tallennan muistiin itselleni tämän ketjun muutenkin. Saanko kysyä, mikä olet ammatiltasi??



Ja sille, joka ehdotit mulle alanvaihtoa. Ihan varmasti joka opettajalla on uran alussa työrauhaongelmia, kun tekee kaikenlaisia sekalaisia sijaisuuksia sun muuta. Nyt on kyseessä mun eka vuosi virassa, ja sen takia aion tsempata. Eikä sun tarvii huolehtia mun loppuunpalamisesta, oon ollut nyt pari vuotta kotona joutilaana ja jos tässä nyt vähän aikaa olen täynnä intoa, kyllä se siitä laantuu.



ap

Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia sekä muuta kasvatus- ja koulutustyötä erilaisilla ryhmillä ja useissa ympäristöissä. Jos haluat pohtia lisää käsitettä keskustelevuudesta ja vuorovaikutteisuudesta kannattaa itseään provosoida ja lukea vaikka Juha Suorannan Kasvatus mediakultuurissa tai vaikka googlaa "kriittinen pedagogiikka"



- 34

Kyllähän lapset huomaa varmasti, ketä opettaja joutuu sanallisesti ohjaamaan / kieltämään. Itse annan ensin varoituksen; jos et korjaa suuntaa, laitan nimen taululle. Nimen laiton jälkeen alkaa saada rasteja jos ei-toivottu käytös jatkuu ja rastien syistä keskustellaan sitten tunnin jälkeen.



Hyvähän näitä asioita on todella pohtia, olisin ollut hämmästynyt jos joku olisi väittänyt minun tahallaan nolaavan lasta tällä tavalla, itse olen ajatellut että varoituksen jälkeen nimi taululla on oppilaalle itselleen muistuksena siitä, että suuntaa pitää muuttaa...

diagnoosilla tai ilman.



Heille kurinpidoksi ei riitä, se, että haukutaan tai pannaan nimi taululle kun käyttäytyy huonosti. Heitä pitää ihan oikeasti tukea käyttäytymään hyvin. Neuvoa jatkuvasti ja palkita kun menee kunnolla. Heihin ei tehoa mikään muu. Kaikki muu johtaa heidän kohdallaan vain siihen,e ttä kurinpitotilanne heikkenee entisestään: he leimautuvat pellenrooleihinsa, muuttuvat uhmakkaammiksi ja villitsevät lopunkin luokan.



Koska et välttämättä voi erottaa joukosta, ketkä niitä erityislapsia ovat (kun kaikilla ei ole sitä virallista diagnoosia) ja koska et välttämättä voi erotella joukosta kahta lasta joita kohtelet eri tavoin kuin muita. pääsisit mielestäni helpommalla jos kohtelisit koko luokaa kuten potentiaalisia erityislapsia. Siis neuvomalla ja kannustamalla haukkumisen ja muistuttelun sijasta. Näin minä olen selvinnyt vuosikauksia eri pituisista sijaisuuksista, esimerkiksi. Olen siis pitkäaikainen epäpätevä sijaisopettaja ja yhden erityislapsen äiti., en varsinainen lukanopettaja, mutta ajattelin nyt kirjoittaa tämän tähän, koska minä olen tästä kurinpitohommast aina selvinnyt hyvin vaikka olen jättänyt sen kokonaan oppimiseen käytetyn energian varjoon.

Mutta ap:lla on sujunut vuoden aloitus ihan mielettömän hyvin! Kurinpitokonsteina ei nyt sitten loppujen lopuksi ole mitään välituntikeskustelua kummempaa. Palkkioita on käytössä useita erilaisia. Luokka on poikkeuksellisen kiva ja rauhallinen, ei ole mitään onglemaoppilaita porukassa.

Noi sun uudet ideat kuulostaa ihan kivoilta. Tosin toi ykköskohta tuntuu vähän hassulta sikäli, että en tajua mitä järkeä on kirjoittaa kirje jokaiselle oppilaalle, kun et heitä vielä tunne etkä voi sanoa mitään henkilökohtaista. Ihan sama olisi jos monistaisit heille sen lapun. No, ei siitä sen kummemmin.



Tooi kakkoskohta on todella hyvä idea! Siinä pitää vaan olla tosi tarkkana, että saa jokaisesta oppilaasta suunnilleen yhtä paljon tai yhtä usein kehua. Ne, jotka tuntuvat kaikkein vähiten ansaiitsevan sitä kehumista yleensä tarvitsevat sitä juuri kaikkein eniten. Tosiaalta myöskään niitä kilttejä, jotka muutenkin jäävät meuhkaajien varjoon, ei saa myöskään unohtaa.



Kolmosessa on sullle itsellesi lisää työtä. Siis suunnitelma on tosi hyvä, jos tosiaan uskot jaksavasi sen säännöllisesti toteuttaa.



En ole sun kanssa samaa mieltä siitä, että viidesluokkalaisille on ihan sama, ovatko häiriköiden nimet esillä vai ei. Mä en missään tapauksessa kirjoittaisi kenenkään nimiä taululle, en hyvässä enkä pahassa. Vaikka luokalla on mielipiteensä eri oppilaista, opettajan pitäisi kuitenkin pysyä mahdollismman neutraalina kaikkia kohtaan. Ei ole kenellekään kivaa, jos kaikki tajuavat kuka on opettajan silmätikku, vaikka syykin olisi tiedossa.

Se Saloviidan kirja, jossa tuota kirjettä ehdotettiin, oli ainakin muutoin TODELLA hyvä ja täynnä konkreettisia vinkkejä. Taisi olla nimeltään Työrauha luokkaan. Kirjettä en sen ihmeellisemmin ole vielä miettinyt miten sen toteutan. Lähinnä ajattelin niin, että alkuosa olisi kaikille sama, ehkä vähän eri sanamuodoin, ja lopussa sitten jotain henkilökohtaista. Jos vaikka tokalla kouluviikolla ne kirjeet laittaisi, niin siinä vaiheessa vähän on jo saanut tuntumaa joka lapsesta. Mutta voipi olla että jäävät tekemättä siinä hässäkässä, voihan niitä kirjoitella sitten jossain vaiheessa lukuvuotta ja vaikka jokaiselle erilaisen.



Tiedän olevani yli-innokas, olen ollut pari vuotta lapsen kanssa kotona ja kaipaan niin paljon takaisin töihin. Kai tätä innokkuutta täytyy syksyllä hieman peitellä, ettei lapset ihan säikähdä. Ja tosi on, että vitosen oppiaineet ovat vaikeita, onneksi on koko kesä aikaa opiskella noita opettajan oppaita läpi. Kyllä mä sitten ehdin kesästäkin nauttimaan, kun noihin kyllästyn... Nyt on ainakin niin kuuma ulkona että ei oo mulle enää nautinnollista ees.



ap

tai ne juhlatkaan jos ovat noin kaukaisia. Suosittelen ehdottomasti "reissuvihkoa" mitä ainakin minun aikana koulussa olikin. Eli jokaiselle pieni vihko, mihin pistetään kaikki tärkeät tiedotteet myös. siis esim. jos tulee muutoksia päiviin, tai tulee joku luokkaretki, niin vanhemmat saavat sitä kauttakin tiedot. Sinne on myös hyvä pistää viestiä vanhemmille, että tänään xxx häiriköi ja käyttäytyi näin. Ja oppilas palauttaa vihon opettajalle seuraavana päivänä vanhempien allekirjoituksella varustettuna. Jos allekirjoitettua viestiä ei takasin päin tulekaan, voi vanhemmille soittaa. Parhaiten lapsille toimii "vanhempien pelko" eli ei halua vanhempien saavan tietää. Joku rasti taululle ei ole mitään siihen verrattuna. Ja tällä tyylillä olen itse vauentanut kaiken ikäiset luokat, ilman erityisempiä uhkailuja. Kerron vaan miten homma toimii, ja ekan kerran jälkeen he rupeevat tosissaan varomaan, etteivät tee mitään sellaista, mistä viesti vanhemmille lähtisi

Älkää nyt takertuko noihin silkkikukkiin, ne nyt voi olla mitä tahansa, mitä kerätään. Ja kyllä mä kuvittelisin että ne juhlat olis hyvä palkkio. Palkkiotahan ennemmin kuin rangaistuksia pitäis suosia... Vanhempien pelko ihan ok konsti, mutta kaikkien kotona ei toilailuista välitetä. Ja minä en ainakaan ikinä ehdi reissuvihkoihin kirjoitella päivän aikana, ennemmin sitten soitan koulun jälkeen tai kotimatkalla sinne kotiin.

Itse olen palkinnut oppilaita hyvästä käytöksestä esim. erilaisilla retkillä; maatilalle, museoon tms. Kannattaa pitää mielessä OPS palkitsemisessakin, niin palkinnolla on myös opetuksellinen tavoite. Voisit esimerkiksi kertoa oppilaille, että luvassa on yllätyspalkkio, kun kasassa on 15 "kukkaa".

Hyvin tehty kuukausiraportti on loistava tiedonlähde vanhemmille. Mitä on tehty ja mitä tullaan tekemään. Aktiivista yhteistyötä kodin kanssa.

Siinä pitäisi olla merkattuna poissaolot, läksyntekemättömyydet, koearvosanat yms. ja myös se jos lapsi on onnistunut jossakin normaalitasoonsa nähden poikkeuksellisen hyvin.

Myös hyvin selkeästi se missä odotat parannusta. Ei liian pitkästi, mutta ainakin yksi asia missä lapsi voi parantaa, on se sitten tuntiaktiivisuus, tunnilla höpöttmisen vähentäminen tai myöhästymisien vähentminen. Jotain konkreettista missä lapsi voi seuraavan kuukauden aikana parantaa. Ja sitten kiinnität oikeasti asiaan seuraavan kuukauden aikana. Välillä parantamisen aiheet voivat olla luokalle yhteisikin.

Se että olet innokas, tekee jo puolet hyvästä opettajasta. Komppaan kuitenkin seuraavaa tekstiä, siinä on asian ydin.

En ole sun kanssa samaa mieltä siitä, että viidesluokkalaisille on ihan sama, ovatko häiriköiden nimet esillä vai ei. Mä en missään tapauksessa kirjoittaisi kenenkään nimiä taululle, en hyvässä enkä pahassa. Vaikka luokalla on mielipiteensä eri oppilaista, opettajan pitäisi kuitenkin pysyä mahdollismman neutraalina kaikkia kohtaan. Ei ole kenellekään kivaa, jos kaikki tajuavat kuka on opettajan silmätikku, vaikka syykin olisi tiedossa.

Kaikilla opettajilla on omat lempilapset ja lellikkinsä ja luokka tunnistaa asian aika nopeasti (lue: heti). Se on ihan normaalia että erilaisiin lapsiin suhtautuu erilailla, mutta kun tiedostat asian et anna sen näkyä yli. Sille suosikkioppilaallesikin on karhunpalvelus jos teet sen liian selkeästi koko luokan tiedettäväksi.

2

Ehkä vielä parempi tuo liikennevalosysteemi.



Muutama puhuu, että lapsen nimi ei saisi olla esillä, mutta eihän lapsi opi jos hänen nimensä on pelkästään reissuvihossa. Jos nimi on kaikkien nähtävillä voisi se vähentää kyseisen lapsen häiriköintiä, koska ei välttämättä halua olla se, jota muu luokka katsoo "kyrpä otsassa".

toivon todella että olisit lapseni opettaja !

kymmenen ikävuoden tienoilla lapsi tietää varmasti jo, milloin on aika leikin, milloin on oltava hiljaa tai opiskeltava. Näin 20 opetusvuoden kokemuksella voi sanoa, että oma persoona peliin.



Monet taistelut on vanhempien kanssa käyty, kun heidän kullannuppunsa on pakotettu luokassa töihin tai hänelle on määrätty rangaistus huonosta käytöksestä. Mutta minä puolustan näitä ahkeria ja tunnollisia oppilaita, he ovat huomisen johtajia, opettajia, menestyjiä. En todellakaan anna tilaa häiriköille terrorisoida opetustani, ne lähtevät vähintään luokasta ulos, jos eivät ole kunnolla, toisesta poistamisesta puhuttelu ja kolmannesta ilmoitus vanhemmille ja samalla käsky mennä reksin puhutteluun.



Näitä oppimishäiriöisiä tms on tuettava, opastettava ja ongelmiin puututtava, mutta en todellakaan tee sitä tunneilla muiden kustannuksella.



Ja kyllä eri oppilaiden roolit ovat luokissa jo oppilailla tiedossa syksyllä ensimmäisen viikon jälkeen, tilanne karkaa käsistä sitten kun opettaja hermostuu, silloin näille tunnollisillekin tulee turvaton ja huono olo. Kunnioitetaan toista ihmisenä, mutta opetetaan, että kaikkien on sopeuduttava yhteisöönsä, oli se koulu, koti, työ, harrastus tai mikä tahansa.



Joskus tulee nuoria opettajia katsoessa mieleen, että monenlaisia sitä alalle nykyään ajautuu, polttaa itsensä loppuun 3 vuodessa ja sitten lähtee yksityisille firmoille henkilöstöhallinnon johtotehtäviin. Aivan oikein AP on selvittämässä omaa strategiaansa lukuvuodesta selviämiseen, mutta muista oma persoonasi, ole jämäkkä valitsemallasi tavalla ja muista, että kasvava lapsi kokeilee koko ajan itseään, sinua ja muita oppilaita minä-kuvaansa rakentaen ja elämässä selviämisen taitoja opiskellen.

toivon todella että olisit lapseni opettaa !

nyt kun aihekin on taas ajankohtaisempi.

Mitä pahaa siinä on, jos tuhmuri saa nimensä perään ruksin taululla?



Muuten idea on typerä. Voisi toimia 1-2 luokilla, mutta vitosella alkaa jo murrosikä pukata ja saattavat intoutua kilpailemaan, kenellä on eniten rasteja. Ei niitä noin enää kuriin saa. Tuo rustipolitiikka on vähän sama kuin supernannyn kukkaset seinätaulussa ja on omiaan pienille lapsille.

Mitä pahaa siinä on, jos tuhmuri saa nimensä perään ruksin taululla?

Muuten idea on typerä. Voisi toimia 1-2 luokilla, mutta vitosella alkaa jo murrosikä pukata ja saattavat intoutua kilpailemaan, kenellä on eniten rasteja. Ei niitä noin enää kuriin saa. .

No kerropa miten ne sitten saa kuriin? Ap ei ole sitä vielä tässä kesän aikana keksinyt. Tosin nuo alkuperäisessä viestissäni esittämäni systeemit olen hylännyt.

ap

Siis kiellät. Piste. Auktoriteetti heti alusta asti, ei mitään lepsuilua ekoina päivinä. Hyvä keino on olla erittäin tiukkapipoinen ja huumorintajuton alkuaikana, niin sitten voi myöhemminkin relata. Pahinta on, että uusi ope yrittää olla mukava aluksi ja nauraa oppilaiden kanssa. Kun alussa hiukan "säikähtävät" voit myöhemmin hallitusti rentoutuakin. Jos luokkaan syntyy heti alussa sellainen kaverillinen hurlumhei -meininki, ei siitä pääse koskaan eroon enää saman ryhmän kanssa ja opetus menee helposti huutamiseksi. Hyvä apu myös opelle ovat kuuluva ja voimakas ääni + seisominen edessä. Pahinta on istua paljon ja sitten piipittää sieltä pienellä äänellä. Sinänsä vielä vitoset on helppoja ja mitään suurempia ongelmia ei pitäisi tulla. Pahimmillaan ovat kasin keväällä ja ysin syksyllä. Yhdeksännen keväällä alkaa yleensä jo vähän helpottaa.



Olen itse opettanut sekä ylä- että alakoulussa yli 10 vuotta ja ei kurinpito-ongelmia kuin harvoin.