Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe ja sisaruskateutta(ko?) (sis. hirvittävän pitkän vuodatuksen)
03.03.2011 |
Olemme uusperhe, jossa minulla on kaksi teini-ikäistä lasta ja miehelläni yksi teini ja yksi aikuinen lapsi. Tämä aikuinen lapsi on asunut poissa kotoa jo neljä vuotta, on naimisissa ja heille syntyy lapsikin elokuussa. Poika (nuori mies) on nyt 20 vuotias ja muutti aikoinaan tyttöystävänsä kanssa yhteen opiskelupaikkakunnalla. Opintojen päätyttyä he muuttivat takaisin kotikylään ja molemmat pääsivät samantien työelämään.
Heidän opiskellessaan, mieheni ja hänen entinen vaimonsa (minä muutin miehen kanssa yhteen vasta kaksi vuotta sitten, vaikka olimmekin olleet yhdessä jo aikaisemmin, joten näihin en ole osallistunut, kuin parin vuoden ajan) tukivat heitä rahallisesti, maksoivat molemmille autokoulut ja mies kulki poikansa kanssa myös yhteisillä reissuilla (kalareissuja lapissa, laskettelureissuja, festari- ja keikkamatkoja jne.) Kun molemmat pääsivät töihin, sovittiin, että siitä lähtien ollaan tukena, mikäli nuorilla on jotain todella akuuttia rahantarvetta, muuten he saavat jo alkaa seistä omilla jaloillaan. Tulipa pitkä selostus taustoiksi, mutta tuo on lähinnä, jotta ymmärtäisitte tilanteen.
Kolmella vielä kotona asuvalla teinillä on ensi viikolla hiihtoloma ja minulla ja miehelläni muutama päivä talvilomaa. Toinen minun tyttäristäni lähtee kummitätinsä luokse lappiin. Mitä luultavimmin he käyttävät ainakin yhden päivän laskettelemiseen. Muille kahdelle teinille lupasimme kylpyläreissun - ei korvaukseksi, vaan lähinnä siksi, että heillä olisi jotain tekemistä lomansa aikana.
Ongelma on nyt se, että tämä jo kotoa pois muuttanut poika kokee, että koska muutkin lapset pääsevät johonkin lomalla, hänellekin kuuluu kustantaa kylpylä- tai laskettelureissu. Heillä ei ole lomaa, mutta heillä on mahdollisuus ottaa vapaata pari päivää viikonlopun yhteyteen. Sanoimme hänelle, että lomareissut eivät kuulu niihin sovittuihin akuutteihin rahantarpeisiin, joten jos he haluavat lomalle, heidän tulee maksaa se itse.
Poika on nyt suuttunut, eikä suostu millään ymmärtämään, ettei kyse ole siitä, että isä (ja minä) emme halua olla tasapuolisia kaikkia lapsia kohtaan. Hän väittää, että jos minua ja minun lapsiani ei olisi, isä olisi ottanut hänet ja hänen vaimonsa mukaan hiihtolomareissulle. Lisäksi hän kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, että viime kesänä isä lähtikin katsomaan sitä isoa keikkaa minun kanssani, vaikka aina aikaisemmin hän on ollut se, joka tuollaisen reissun on isänsä kanssa tehnyt. Uskon, että tuo pitää jopa paikkansa. Jos minua tai ketään toistakaan naista ei miehen elämässä olisi, hän varmasti eläisi enemmän lastensa kautta. Mutta kun nyt tuntuu pikemminkin siltä, että kyse on sisaruskateudesta ja siitä, että hän haluaisi edelleen samat edut kuin sisarellaan ja minun lapsillani on, vaikka hän asuu jo oman perheensä kanssa.
Kirjoitin tän viestin lähinnä saadakseni selvyyttä omille ajatuksilleni asian suhteen, mutta eipä tämä tunnu yhtään selvemmältä. Mietin pitäisikö minun jäädä itse reissulta pois, jotta poika ja hänen vaimonsa sinne pääsisivät tilalle vai pitäisikö meidän pyörtää puheemme ja kustantaa heille erillinen reissu, vai pitäisikö meidän... niin, en tiedä. Mulla on jollain tavalla aivan kauhean syyllinen olo, vaikken olekaan se, joka noista periaatteista on yksin päättänyt. Aikuisen pojan paha äitipuoli... =DDD
Kommentit (42)
Aikuinen ihminen, jolla on työpaikka ja lapsi tulossa niin kyllä pitää osata jo itse maksaa matkansa.
Ymmärrän sen, että hätätilanteessa te autatte ym. Niin minunkin vanhempani lupasivat ja olivat oikeasti apuna niinä kertoina kun tarvitsin apua. Mutta ei minulla käynyt mielessäkään, että olisin tuollaisesta asiasta ruvennut kouhkaamaan.
Mielestäni teidän siis ei tarvitse kustantaa pojalle ja hänen vaimolleen matkaa. Voivathan he tulla mukaanne ja maksaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi vaatia AIKUINEN ihminen jolla oma perhe että vanhempien pitäisi kustantaa hänelle loma?? Onpa todella kieroutunut ajattelumaailma. Jos on itse töissä ja elää itsenäistä elämää niin kustantaa omat matkansa, tietysti!
Minä muutin pois kotoa 19 v ja kotiin jäi 12 v pikkuveli. Pikkuveli kulki lomamatkoilla tietysti vanhempien mukana kun asui kotona, eipä käynyt mielessäkään vaatia että pitäisi kustanta minut mukaan!
Omalta lapseltani en katselisi tuollaista käytöstä hetkeäkään.
Anna hänen päättää ex-vaimonsa kanssa, mitä lapsille kustantavat, mitä eivät. Jos aikuinen poika ei ymmärrä, että aikuiset maksavat itse omat menonsa, se on hänen ongelmansa. Ei sinun. Jos tuolle tielle lähdet, että tunnet syyllisyyttä jo pelkistä ajatuksista, saat tuntea syyllisyyttä loppuikäsi ihan kaikesta. Etäytyä itsesi tilanteesta ja katso sitä ikään kuin ulkopuolisen silmin. Mitä itse sanoisit ystävällesi vastaavassa tilanteessa?
että noita sinun paha-äitipuoli ajatuksia käytetään tässä hyväksi. ehkä aikuinen poika kokeilee, kuinka paljon hän voi saada teiltä periksi, jos kiukuttelee tuolla tavalla. olen myös samaa mieltä, kuin joku tuolla aikaisemmin; tuollainen kuulostaa melkein uhmaikäisen temppuilulta, eikä aikuisen perheellisen! miehen käytökseltä.
älä vain anna periksi. voihan heille tosiaan ehdottaa, että lähtisivät teidän mukaanne, mutta maksavat itse matkansa.
elatusvelvollisuus lopu siihen, kun lapsi täyttää 18 v. Kaikki sen jälkeen on sitten plussaa ja vanhempien omasta tahdosta tapahtuvaa nuoren elämän tukemista.
On tainnut poika lähteä liian nuorena leikkimään itsekin kotileikkejä, jos on noin lapsellinen vielä ja perheenlisäystäkin jo tulossa. Tosiaan, saas nähdä kuka sen vauvan hoitaa, kun vanhemmilla on vielä nuoruus elettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos tilanne olisi - joskus varmaan on - että kotona asuisi nuorempi ja toinen olisi parikymppinen, niin kyllähän minä ihan takuulla maksaisin myös sen kotoa muuttaneen loman ja ottaisin hänet mukaan, jos suinkin haluaa tulla!
Eli ihan oikeassahan poika on.
Tuo on hyvä tapa ajatella tätä. Ehkä on tosiaan niin, että jonkinlainen jatkuva syyllisyydentunne saa aikaan sen, että yritän olla se "kiltti" osapuoli jopa asioissa, jotka eivät tosiaan edes minulle kuulu. Melkein kuin yrittäisin lahjoa näitä miehen lapsia kiltteydellä. Ja kuten 7(?) mainitsi, nuo taitavat osata käyttää sitä hyväksikin.
Ja ystävälleni taitaisin sanoa, että painu nauttimaan siitä kylpylälomastasi ja anna miehen hoitaa asiat poikansa kanssa. Etenkin kun tiedän, että sekä mies että eksänsä ovat hyvinkin kykeneviä hoitamaan asiat lastensa kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa, että autatte myös tulevaa nuorta perhettä, jos hieman avitatte tuota yli 20v "poikaa" olemaan mies ja vastaamaan omista kuluistaan. Ehkä heräisi huomaamaan, että hän ei muutenkaan ole enää osa lapsuuden perhettä, vaan hänellä on oma perhe, josta pitää kantaa taloudellisen vastuun lisäksi myös henkinen vastuu.
Sanon tämän siksi, että olen yrittänyt elää lasteni isän kanssa perheelämää, mutta se epäonnistui täydellisesti. Yksi merkittävä syy oli se, että lasten isä oli vielä ihan lapsuuden perheensä jäsen. Heillä oli tällainen lypsyjärjestelmä, jossa työssäkäyvän aikuisen ainokaisensa leikkejä ikääntyvät vanhemmat rahoittivat. Henkinen itsenäistyminen ja eriytyminen ei ollut toteutunut.
Kun kotonamme pienet vauvat ja vaimo olisivat tarvinneet hoivaa, seuraa, apua tai jopa huoltoa ei se käynyt. Miehestä tuli sillä sekunnilla aina se teinipoika, joka hän oli vanhemmilleenkin. Ei kyennyt aikuiseksi melkein 3-kymppinen mies.
Katkaiskaa siis jo napanuora. Siitä seuraa riitaa ja epäsopua varmasti, mutta siinä on myös tuon 20v pojan mahdollisuus kasvaa aikuiseksi ja kyetä itse pitämään huolta niistä, jotka ovat hänestä riippuvaisia ja tarvitsevat hänen tukeaan.
Tuosta on kyllä puhuttu. Siis siitä, että poika on ollut melkoisen nuori (minun mielestäni) lähtemään kotoa, ja olisi tarvinnut vielä kotona kasvattamista. Jos ei muussa, niin raha-asioiden hoitamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään aikuisten lasten annetaan hyväks käyttää vanhempiaan ja varsinkin tässä tapauksessa isän uutta puolisoa?Pitääkö Ap,een "elättää" aviomiehensä lasta vielä kun poika on 50v ja itse 80v.?Ja vain siksi että tuntee syyllisyyttä siitä ettei ole biologinen vanhempi.En muista kuka oppinut on joskus aikoinaan sanonut" kun lapset lentää pesästä,vanhempien velvollisus on katsoa et siivet kantaa mahdollisimman pitkälle kotipesästä"
joku valitti sitä, miten hänen pikkusiskonsa on vanhempien lellikki ja saa kaikenlaista sellaista, mitä isosisko ei saa (matkoja, rahaa vuokranmaksuun jne.) ja silloin palstatuomio oli, että on ehdottomasti oltava kaikille lapsille tasapuolinen huolimatta näiden iästä, perhesuhteista tai tuloista.
Eli poika on oikeassa: jos kustannatte nuoremmille jotain, on se tasapuolisuuden vuoksi annettava myös vanhimmalle lapselle. Muussa tapauksessa ette pidä kaikkia lapsia samanarvoisina.
Ei muutto pois kotoa aiheuta sitä, että vanhemmat saavat syrjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monihan asuu vielä kotonaan tuonikäisenä.
25 vuotta on minusta rajapyykki.
Ja minä olen itse elättänyt itseni 14-vuotiaasta. Ja avustanut nimenomaan sekä sisaruksiani että äitiäni koko aikuisikäni.
veljeni pääsi 15-vuotiaana vanhempien kanssa, kun itse olin 23-vuotias ja asuin omillani...
Ap, olet ihan oikeassa. Miehesi pitää nyt puhua pojalleen, että hän on aikuinen, jokainen saa asioita ajallaan ja apua saa vieläkin, jos siihen on tarvetta. Ensisijaisesti poika on nyt naimisissa ja pian isä. Hänen tehtävänsä on rakentaa oma elämänsä ja irtaantua isästään.
Mun miehellä on aikuisia lapsia ja toisaalta kaksi yhteistä pientä. Ei ole tullut mieleenkään, että poikaystäviensä kanssa asuvat, töissäkäyvät tytöt pitäisi hakea uimareissulle kylpylään mukaan, kun kerran 3 ja 7 -vuotiaatkin pääsee. Jos sattuisivat olemaan tulossa meille tai tässä, kun asiasta puhuttaisiin, niin voitaisiin kyllä pyytää mukaan ja varmaan mies samalla maksaisi kaikki, mutta ei se ole mikään oletusarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinusta ihan normaalia, että mankuisi sivusta mukaan ja kiukuttelisi, kunnei pääsekään? Miten tulee mieleen edes vaatia sellaista?
ja jos tilanne olisi - joskus varmaan on - että kotona asuisi nuorempi ja toinen olisi parikymppinen, niin kyllähän minä ihan takuulla maksaisin myös sen kotoa muuttaneen loman ja ottaisin hänet mukaan, jos suinkin haluaa tulla!
Eli ihan oikeassahan poika on.
Ei tarvitsisi kiukutella.
Ja toki puolisonsa ja lapsensa olisivat myös enemmän kuin tervetulleita!
ja jos tilanne olisi - joskus varmaan on - että kotona asuisi nuorempi ja toinen olisi parikymppinen, niin kyllähän minä ihan takuulla maksaisin myös sen kotoa muuttaneen loman ja ottaisin hänet mukaan, jos suinkin haluaa tulla!
Eli ihan oikeassahan poika on.
Entä jos esikoisesi olisi 37 vuotias perheellinen mies ja kuopuksesi 17-vuotias koululainen. Maksaisitko koko porukan loman?
ku ei hoksattu aikonaan lypsää anopilta rahaa kun anoppi kustansi miehen pikku sisaruksille lomia ja vaatteita. Voihan nenä kun oltiin typeriä. Tässähän olis voinut vedotan anopin tunteisiin ja kiristää anoppia maksamaan meillekin vaatteet ja ruuat yms. ://
katkaskaahan se napanuora jo, aikuinen mies ja perhekin pojalla. Yöks.
Osan kanssa olen itse eri mieltä, mutta toisaalta nuokin vastaukset tuovat selkeyttä siihen, miten mieheni poika voi asian kokea. Tarkoitan näitä, joiden mukaan jokaiselle lapselle olisi tasapuolisuuden mukaan kustannettava nämä reissut, oli heidän elämän- tai perhetilanteensa millainen tahansa. Olen itse sitä mieltä, että lapsia pitää kyllä auttaa mikäli he todella tarvitsevat rahallista tai muuta apua. Mutta nyt tilanne kuitenkin on se, että poika elää jo oman perheensä kanssa ja silloin vapaa-ajan järjestäminen ja kustantaminen kuuluu hänelle ja vaimolleen. Tämä nyt on kuitenkin ollut meillä (ja myös mieheni eksällä) se pääperiaate.
Totta on, että poika/mies on nuori ja ehkä voi olla jopa, että hän on ajattelumaailmaltaan nuorempi, koska muutti niin nuorena pois kotoa ja heti yhteen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa, kanssa, eikä saanut ihan kaikkea sitä kasvatusta, jota olisi vielä muutaman vuoden kotona asuen voinut saada. Toisaalta taas osalla nuorista vastaava tilanne taas kasvattaa aikuiseksi nopeammin. Tässäkin asiassa ihmiset näköjään ovat erilaisia. Tai kaipa tässäkin on kyse siitä, kuinka kotoa on nuoren elämään puututtu. Mieheni pojan tapauksessa häntä on kohdeltu varmasti siten, kuin kotona asuvaa 16-vuotiasta. Hän on saanut käyttörahansa, huvimatkansa ja ajokorttinsa isän ja äidin kustantamana. Ja ehkä se on vähän jäänyt "päälle", eli työstä saatu raha käytetään miten käytetään ja isä (tai äiti) vie laskettelemaan.
Olikohan nro. 11 jolla oli mielestäni vähän rankkaa tekstiä (moni muu viestitteli samantapaisia ajatuksia, en nyt vain muista numeroita), mutta kun luin sen ajatuksen kanssa koin, että se taitaa olla se ajattelutapa, joka nyt on lähinnä minua. Mielestäni pojan on siinä mielessä aika itsenäistyä, että hänellä on olemassa myös se oma perhe lapsuudenperheensä lisäksi, ja voi olla, että hänen vaimonsakin kokee, että poika on liikaa kiinni kotonaan.
Mutta, mies saa kyllä hoitaa asiat pojan kanssa ilman minun väliintuloani. Voin keskustella asiasta mieheni kanssa, mutta en itse puutu enempää, kuin mitä olen tehnyt. Kiitos kaikille.
Alue: Aihe vapaa
Olen oikeasti samaa mieltä, mutta en minä nyt tuollaisia voi sanoa. Kun tuntuu, etten voi asiaa edes ajatella. Siitäkin tulee huono omatunto.
Näitä tilanteita on tosiaan ollut vähän ennenkin, siis ennen minua ja lapsiani. Miehen lapset, etenkin poika on hyvin tarkkaan laskenut, että molemmat lapset saavat kaikkea juuri yhtä paljon.
Ja oikeassahan sinä olet. Eipä tuota enää voi jatkaa tuolla tavalla. Sitä vain miettii enemmän miehen lapsen tunteita tässä, jotta välit olisivat hyvät, eikä olisi näitä paha äitipuoli ajatuksia tai fiiliksiä.
ap.