Lue keskustelun säännöt.
sivusuhde vai ero vai onnettomana yhdessä?
01.03.2011 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 10 vuotta, naimisissa myös pitkään. Meillä on kaksi lasta. Hänellä on aika rankka tausta, mikä on aiheuttanut ongelmia parisuhteessamme aina, mm. ollessani raskaana ja olimme menossa naimisiin ja hän lähti toisen naisen mukaan baarista. Seksiä eivät kuulemma harrastaneet ja kotiin tuli koska tuli katumapäälle. Menimme naimisiin ja hän ei suostunut asiaa käsittelemään. Minulla meni pari vuotta että pääsin tuon tapahtuneen yli. Sitten seksielämämme palautui ja tulin taas raskaaksi. Herralle tuli taas "pakoreaktio" ja hän kohteli minua todella ikävästi koko raskausajan. Kuopuksen syntymän jälkeen hän alkoi viritellä nettiseksijuttuja ja oli menossa minua pettämään - jäi kiinni suunnitelmistaan. Siitä on aikaa kaksi vuotta ja parisuhteemme ei ole entisenlainen. Seksiä ei ole. En pysty. Mies ei pysty osoittamaan minulle arkihellyyttä, vaan pelkkää perän kourimista.
Olin baarissa viikonloppuna ja suutelin toisen miehen kanssa. Nyt olen vain miettinyt häntä. Haluaisin häntä hyvin paljon, joten mistään haluttomuudesta sinänsä ei ole puolisoni kanssa kyse - en vain halua puolisoani. Hän mm. haukkui minua toiselle naiselle varsin ikävästi.
Kaikki luulevat että meillä on onnellinen avioliito. Olen katkera miehelleni että hän on pilannut sen. Päällisin puolin menee ihan hyvin ja varmasti rakastamme toisiamma. Haluaisin vain niin käydä tämän toisen miehen luona ja kokea lisää sitä hellyyttä, mitä hän minulle antoi suudelmillaan ja sanoillaan.
Toisaalta, en tiedä olenko valmis luopumaan pitkästä avioliitostani. Olemme käyneet parisuhdeterapiassakin, siitä oli jotain apua. Mieheni tuntuu usein hyvin luontaantyöntävältä ja olen häntä kohtaan kriittisempi kuin ennen. Eksyksissä olemme. Aina ajattelin ettei se vaihtamalla parane, mutta nyt en enää tiedä. Kuinka tulla onnelliseksi taas avioliitossani? Sitähän kuitenkin toivon eniten. Vai onko tämä jo menetettyä?
Kommentit (24)
Mies ei puhu. Hän on kykenemätön keskustelemaan. Lähettää vain tekstiviestejä. On hiljaa, kun minä puhun. Mä en halua aina olla se, joka ottaa asiat puheeksi, koska molemmat ollaan tyytymättömiä. Me on puhuttu tuhat ja sata kertaa, minkä jälkeen hetki on parempaa ja sitten mies taas sulkeutuu ja ainoa huomionosoitus on seksin vonkaus. Ja en ole mikään frigidipihtari, tosiaankaan, vaan mies on loukannut mua niin pahasti aikoinaan, että seksi hänen kanssaan yököttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettä siis mietit ja odotat? Että asiat muuttuisivat kuin taikasauvan heilautuksesta paremmiksi? Vaikuttaako se kuinka realistiselta? tapahtuuko se viikon, kuukauden, vuoden, viiden vuoden päästä vai koska? Menikö elämä ohi? Joko pitää tyytyä rooliinsa tai sitten tarvii toimia. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä.
muuttuu niin paljon ettei enää yökötä, eikö vain?
mies on loukannut mua niin pahasti aikoinaan, että seksi hänen kanssaan yököttää.
Kaksi vuotta on jo yritetty tämän miehen toisen ratkahduksen jälkeen saada suhdetta kuntoon. Välillä näkyy valoa tunnelin päässä ja välillä mietin onko tässä mitään järkeä. Näin bussissa sen toisen naisen 2 päivää sitten. Ironista. En ollut nähnyt häntä koko tänä aikana ja nyt hän osui kohdalle. Ennen ajattelin että saan jonkun skitsokohtaukset, jos hänet näen, mutta ihme kyllä, ei herättänyt mitään tunteita.
Mistä sen tietää että ei kannata enää jatkaa yhdessä? Mistä tiedän ettei mieheni enää retkahda? Mistä tiedän että saan tarvitsemani hellyyden ja rakkauden kotoa? Olen vielä kuitenkin nuori, enkä halua sitten vuosien päästä huomata, että olen tuhlannut elämäni uhrautumalla. Ymmrätääköhän kukaan...