Miten suhtautuisit jos tyttäresi haluaisi armeijaan?

Tuo tähän ketjuun vuonna 2011 kirjoitellut mies on kyllä valitettavasti oikeilla jäljillä.

Itse kävin intin 2000-luvun puolivälissä ja minun saapumiserässäni ja -palveluspaikassani oli paljon naispuolisia varusmiehiä. Ennen armeijaan menoa suhtauduin inttiin meneviin tyttöihin positiivisesti, minusta se oli ihan hyvä juttu. No, mieli muuttui palveluksen aikana.

Muutamia subjektiivisia kokemuksia naisista armeijassa:

1. Heillä oli hirveä halu näyttää, että olivat parempia kuin miehet. Harmi vain, että kykyjä siihen ei ollut. Lopputulos on oikeasti miesten mielestä lähinnä koominen.

2. Heillä oli tosi kova halu olla johtajia, vaikka luontainen johtajuuskyky puuttui täysin. Tämä on äärimmäisen huono asia ja sai heidät näyttämään lähinnä turhantärkeiltä päällepäsmäreiltä.

3. Marssilla olivat tasan aina viimeisinä, hidastivat menoa tosi paljon. Miehet kantoivat usein kaikki tavaransa, koska muuten tytöt olisivat lyhistyneet suolle.

4. Prinsessarooli ei kuitenkaan koskaan täysin unohtunut, kuten tuo aikaisempi mieskin tänne jo kirjoitti. Pojilta todellakin odotettiin aina erikoiskohtelua, naisille ei koskaan saanut puhua samalla tavalla kuin miehille.

5. Mieskouluttajat eivät suhtautuneet heihin kuin sotilaisiin ja koulutettaviin. He suhtautuivat heihin kuin tyttöihin. Ja mikä pahinta, tämä oli näistä naisista ihan okei, koska se tiesi erivapauksia, kuten vähemmän vahtivuoroja. Pahin kaikista oli tapaus, jossa alijohtaja kämmättyään selvisi luutnantin huutopuhuttelusta suurin piirtein silmiä räpyttelemällä ja söpöstelemällä. Naisellisilla keinoilla siis, niillähän se sotakin voitetaan.

6. Heillä oli kova tarve mollata "tavallisia", naisellisia naisia. Karmivaa kuultavaa ja todellakin pellemäistä, kun ottaa huomioon heidän oman suoriutumisensa kaikesta sotilaallisuuteen viittaavastakaan.

7. Inttiin täysin sopimaton yli-innokkuus ja pään aukominen miehille, jotka olivat paikalla lain asettamasta pakosta. Siinä oli kyllä kestämistä.

Toivon todellakin, että oman saapumiseräni naiset olivat poikkeus, sillä omien kokemuksieni perusteella naisten paikka on kyllä mahdollisimman kaukana armeijasta. No, ehkä asiat ovat tässä vuosien saatossa jo muuttuneet.

Palaan vielä tähän puolustukseesi, millä perustelet oikeutesi ja naisten oikeuden mennä VAPAAEHTOISESTI paikkaan, missä miehet ovat PAKOSTA.

Tuohon ei tarvita muita perusteluja kuin Suomen laki. Piste.

Hyvää yötä.

Sain ilmottautua pitkin iltaa kahvimunkeille, enkä päässyt. Aina oli nappi tai kengät likaiset.

Lopulta sanoin rouva kensartille että mistä se kana pissii, niin hän komensi takaisin tupaan miettimään mitä tuli sanottua. sielä minä sitten odottelin koko pitkän iltapäivän yksin iltahuutoon asti. Onneksi minulla oli pussukka karamellejä mukana, joten se vähän lohdutti.



Nyt myöhemmin analysoituna olin ehkä liian vetelä ja pikkuviisas, joetn se esti pääsyni kahvimunkille.



T: 11cm mies

Vastaan vaikken olekaan käynyt inttiä 1997 vaan 2000 :) Joka paikassa, johon olen sen jälkeen hakenut (työpaikka tai koulu) armeijan käymisestä on ollut vain ja ainoastaan hyötyä. Oli haastattelija sitten mies tai nainen, on aina ottanut asian esille ja todennut kysyttyään miksi menin, että no oot sitten varmaan aika kova tyyppi ja pärjäät missä vaan, tai jotain sen suuntaista. Eli pelkkää plussaa!

iloisesti. Olisin itsekin mennyt, jos siihen aikaan olisi naiset sinne päässeet.

Ihmettelen aina näitä väitteitä, joiden mukaan naisille olisi eri sääntöjä. Ainoat erot palveluksen aikana olivat lihaskuntotestien ja cooperin rajat, eri uimapuku ja partahöylän tilalla saimme Venuksen.



Ihmetteln myös sitä, onko jossain vaiheessa ihan oikeasti suuri osa intin käyneistä naisista kouluttautunut poliisiksi? Itse tunnen lähes 30 intin käynyttä naista ja näistä 3 on poliiseja tai opiskelemassa siihen. Sen sijaan hyvin moni on hakeutunut terveydenhuoltoalalle, lähinnä sairaanhoitajiksi. Suuri osa heistä sai intissä lääkintämies tai -aliupseerikoulutuksen.



Täällä huutelevan katkeran miehen pointin ymmärrän osittain. Tilanne on naisilla, vapaaehtoisesti armeijaan hakeutuneille, aivan eri kuin sinne pakotetuille miehillä. Osalle miehistä armeija on erittäin vastentahtoista ja tällöin vieressä intoileva nainen voi tehdä tilanteesta vielä vaikeamman. Onneksi suuri osa miehistä kuitenkin ottaa asian eri tavoin.



t. res. kers.

omia armeijakokemuksia vuodelta 1998. :)

Armeijaan mennään täysi-ikäisenä joten saa jokainen ihan itse päättää. Olisin kyllä ylpeä tyttärestä, joka haluaa armeijaan ja varsinkin jos menee ja pärjää siellä hyvin tai paremmin kuin miehet.

Sanoisin, että höpö höpö... Sun tarvitsee selvästi vielä kasvaa kotona. :)

Siinähän sit kävis intin, jos tahtoo.

Vanhin tyttö päätti jo 3-vuotiaana, että hänestä tulee isona sotilas :P Saa nähdä toteuttaako "uhkauksensa" :D

Sain ilmottautua pitkin iltaa kahvimunkeille, enkä päässyt. Aina oli nappi tai kengät likaiset.

Lopulta sanoin rouva kensartille että mistä se kana pissii, niin hän komensi takaisin tupaan miettimään mitä tuli sanottua. sielä minä sitten odottelin koko pitkän iltapäivän yksin iltahuutoon asti. Onneksi minulla oli pussukka karamellejä mukana, joten se vähän lohdutti.

Nyt myöhemmin analysoituna olin ehkä liian vetelä ja pikkuviisas, joetn se esti pääsyni kahvimunkille.

T: 11cm mies

Sain ilmottautua pitkin iltaa kahvimunkeille, enkä päässyt. Aina oli nappi tai kengät likaiset.

Lopulta sanoin rouva kensartille että mistä se kana pissii, niin hän komensi takaisin tupaan miettimään mitä tuli sanottua. sielä minä sitten odottelin koko pitkän iltapäivän yksin iltahuutoon asti. Onneksi minulla oli pussukka karamellejä mukana, joten se vähän lohdutti.

Nyt myöhemmin analysoituna olin ehkä liian vetelä ja pikkuviisas, joetn se esti pääsyni kahvimunkille.

T: 11cm mies

Kävit sen kuitenkin valittamatta ja olen ylpeä sinusta. Jäit kahvimunkeitta, mutta onneksi osasit käyttää päivärahasi lomalla karkkiostoksiin. Ei sielä ilman sokereita pärjää.

Onhan se niin että aikansa elänyt laitos. On väärin pakottaa miehiä moiseen. Ei kaikista ole armeijaan, kuten sinusta. Silti kävit sen, kun oli pakko. Meissä naisissa ja teissä miehissä on herkkiä persoonia, jotka eivät sovellu maanpuolustukseen. Teidän paikka on sairaiden, lasten ja vanhuksien luona.

Minä itse olen melkoinen amatsooni. Ammuin heti rynnäkkökiväärillä nappiin ja kykenen puolustautumaan lähitilanteissa neljää täysikokoista miestä vastaan. Mikä vastaa noin kahdeksaa naista, tai kahtatoista. Taustalla on toki isältä peritty jujutsu. Silti, toiset meistä on sotureita ja toiset hengettäriä. Ei se ole mieheltä mitään pois, jos on hengetär.

Olet urhea pikkumies. Tsemiä jatkoon.

T: Kersantti

Onneksi naisilla on mahdollisuus käydä asevelvollisuus. Täysin kamalaa ajatella maamme turvallisuutta 11cm miehen tyyppisten tapausten varassa.

Onneksi on tyttäriä, jotka muistavat Mannerheimin sanat. Kunhan saadaan Suomi EU:sta pois niin vahvistutaan!

Meidän perheessä ei kannusteta väkivaltaisiin arvoihin. Vaan mieluummin alistutaan ja pysytään lyötynä. Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu mihinkään. Parempi vain pysyä nöyränä. Olisin yhtä pettynyt, jos poikani menisi armeijaan.

en nyt riemusta hyppisi, mutta ei se mikään isokaan asia olisi :) On yksi mun kaverikin (nainen ;) käynyt armeijan, että mikäs siinä jos tosiaan haluaa.

itsellä ei ollut edes mahdollisuutta. Mikäs siinä, jos intoa riittää. Toisaalta, jos eåäilisin, ettei fyysinen/psyykkinen kunto riittäisi, yrittäisin puhua ympäri.



Meillä muutenkin ulkoillaan paljon, mökillä käydään vuoden ympäri. Ei sähköä, ei vettä eli osa armeija ajan olosuhteista olis ennakkoon tuttuja.

Kertoisin tytölle, että päätös on hänen omansa ja tukisin. Sisimmässäni kuitenkin olisin pettynyt, sillä tyttö olisi omaksunut silloin kovin omistani poikkeavia arvoja.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2011 klo 14:18"]

naiset saa armeijassa helpotuksia joten miksi mennä sinne lainkaan.

[/quote]

Mitäköhän helpotuksia? Itse sain armeijassa helpotuksia naiseudesta tasan yhden: kuntotestissä sai tehdä naisten punnerrukset. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 21:43"]

[PS. En edes kuvittele, että monikaan naisista käsittää tämän viestin pointtia, mutta voisi olla oivaltavaa yrittää pienissä mielissänne käsittää se.

[/quote]

Lääkkeet unohtu?

[/quote]

Huomasithan, että kirjoittaja oli armeijaan perusteellisen k.rpiintynyt mies?

Oma tyttäreni saisi käydä armeijan tai olla käymättä, kuten tehdä kaikki muutkin omat ratkaisunsa. Tukisin joka tapauksessa.

Kun tyttäreni meni armeijaan, olin pettynyt ja ihmeissäni, koska oma arvomaailmani on erilainen. Mutta vähitellen huomasin olevani hänestä ylpeä.Hän pärjäsi fyysisesti hyvin, oli sitkeä ja viihtyi armeijassa hyvin. Oppi siellät osi paljon asioita,esim. tiimitaitoja, kypsyi ja aikuistui. Harkitsi jopa uraa siellä, kun häntä siihen houkuteltiin, ja haikailee välillä vieläkin armeijaan.

Lapseni saavat päättää itse tällaisista asioista, joten jos tyttäreni haluaisi armeijaan, ok. Se on varmasti sitten hänen tavoitteissaan ja suunnitelmissaan tarpeen ja tärkeää. Itse asiassa tytär tällä hetkellä armeijaan menoa suunnittelee, aikomuksenaan hakea sitten poliisikouluun.

Poikamme voivat myös itse päättää, niissä rajoissa mitä valinnanvapautta on. Armeijaan tai sivariksi, kumpi heidän mielestään heidän elämäänsä paremmin sopii.

Omassa perheessäni itse asiassa kukaan mieshenkilö ei ole käynyt armeijaa (isä, veljet, puoliso), joten tyttäremme olisi tässä lajissa hauskasti ensimmäinen moneen sukupolveen. Ei, eivät ole sivareita kaikki miehet, ainoastaan yksi veljeni. Muut ovat terveydellisistä syistä vapautettuja palveluksesta rauhan aikana.