Vauva tippui sängystä. Paska äiti-olo jyllää.
Vauva on 5kk vanha. Ei oikeasti ikinä ole ollut valvomatta korkeissa paikoissa. Tämänkin tapahtuessa olin vaatekaapilla samassa huoneessa.
Kun käännyin näin kuinka vauva tippui sängyltä. En ehtinyt nappasemaan kiinni. Vauva kolautti silmäkulmansa ja tietysti alkoi itkemään, itkettiin molemmat. Lopetti kuitenkin melko pian ja on ollut normaali, nyt päiväunilla. Mennään illalla vielä lääkärille tarkistuttamaan, että kaikki on hyvin.
En edes tiedä miksi tänne tulin kirjoittamaan. Paska äiti-olo kai jyllää ja pakko jonnekin on kertoa. Että mä olin tyhmä.. Ei vauva ikinä ennemmin ole tuollain pyörinyt ympäri ja uudestaan niin, että keskeltä sänkyä liikkuu!
Paska äiti... :'(
Kommentit (21)
sekä tipahtaminen, että paskaäitifiilis (joka tulee muuten jatkumaan... ja jatkumaan...).
Meidän esikoinen mm. tipahti laivan sängyltä, olisi siinäkin ollut selittämistä.
mutta tiedäthän lapset liikkuvat :)
Olet vastuullinen kun viet lääkäriin, hyvä!
Ken synnitön, heittäköön eka kiven.
Et ole paska!
Mä löin omaani vasaralla päähän, kun oli päässyt ääneti hiippailemaan taakse.
Tosiaan omani joka nyt 12kk kopsauttelee päätään päivittäin kun kovasti kävelee. Lyönyt pari kertaa suunsa kahvipöydän reunaan tosi pahasti mutta yleensä katsoo vähän mun reaktiota että pitäiskö tässä itkeä vai ei. Siis jos mä olen rauhassa niin yleensä jatkaa vaan menoaan. Eli ei tunnu tuntuvan missään vaikka itsellä sydäntä kylmää. On meillä kaikki terävät kulmat yms. peitetty mutta aina tuntuu jostain joku kova löytyvän johon voi kopsauttaa! Siis kuuluu asiaan äläkä itseäs syyllistä yhtään!
Meillä lapsi tippui sängystä 8 kk ikäisenä. Oli jäänyt pötköttelemään isänsä kanssa aamulla sänkyyn ja tyttö ei vielä silloin ryöminyt, mutta oli kääntynyt vatsalleen ja siitä hivutti itsensä alas :/. Ja kaiken lisäksi seuraavalla viikolla sama juttu kun oltiin yökylässä ja esteeksi laitettu matkasänky liukui alta pois ja lapsi tippui sängyn ja matkasängyn väliin :( Oli muuten todella syyllinen olo! Ja tuossa 11 kk ikäisenä tippui HOITOPÖYDÄLTÄ - mies oli hetkeksi irrottanut katseen ja tyttö liukui jalkojen ja hoitotason välistä kivilattialle :((( - onneksi ei koko voimalla, vaan jalat edellä. mutta oikeasti - silloin pelästyttiin tosi paljon! Nyt tuo 15 kk ikäinen kävelee kovaa vauhtia ja kohta varmasti alkaa kiipeämään. Sydän syrjällään tässä on , mutta sellaista on tuo pienen ihmisen elämä.
Älä tunne huonoa omaatuntoa - tuo sängystä putoaminen käy varmasti jokaiselle lapselle.
3v roikkui sohvalla ja vaikka näin, että "tippuujust" niin en ehtinyt koppaamaan kiinni, vaan tuli päälleen sohvan selkänojan yli lattialle. Huonoäiti -fiilis tuli, mutta onneksi kaikki hyvin. Eli noi sattuu ja kaikkea ei pysty estämään, vaikka vieressä olisit.
Pääasia, että vauvasi tuntuu olevan kuitenkin kunnossa.
Itsekin unohdin pinnasängyn laidan kerran ala-asentoon, kun vauva alle 1 v ja vauva kippasi sieltä tietysti alas...
On elämänsä aikana tippunut sängyltä tai sohvalta tai tuolilta ainakin 10 kertaa. Ties kuinka monta muuta pään kopautusta milloin minnekin.
Poika on niin vauhdikas, että vaikka hänen perässään kulkisikin koko ajan, silti sattuisi ja tapahtuisi. Kaikkemme yritetään.
Lääkäri lohdutti ekan aivotärähdyksen yhteydessä, että yleensä jos alle metristä tippuu niin ei käy kuinkaan. Tietty poikkeuksiakin on.
Mun veli on ollut lapsena samanlainen koheltaja ja siksi äitini varsinkin ymmärtää täysin oman huoleni.
Ei ole ensimmäinen lapsemme.
Vauva oli varmaan vasta kuukauden tai kaksi, olin yöllä menossa vaihtamaan kakkavaippaa ja aivan koomassa itse. Kuljin vauva kyynärpäällä roikkuen, ja pää sitten kolahti ovenkarmiin.. Kamala kopautus oli, mutta ei tullut edes kuhmua. Ääni oli niin kurja, että pitkän aikaa itse olin paska äiti-tunnelmissa.
Mutta niin tuo on terveenä elänyt, ja nyt isompana muksii itseään jatkuvasti aivan ilman minun apua. Pikkuveljeään en ole vielä tiputtanut tai kolhinut, mutta mustasukkainen isosisko kyllä antaa selkään heti kun silmä välttää. Ehkä poikakin silti selviää - se jää nähtäväksi.
minulla kohta 2v lapsi, eikä kertaakaan ole pudonnut mistään.
Olet paska äiti kuolemaasi asti. Syitä tulee olemaan monia. Lopulta aikuisena lapset syyttävät sinua traumoistaan ja paskasta elämästään. Sillä tutkimukset osoittavat että äiti on se tärkein lenkki psyykkiselle epätasapainolle ihmisen kehityksessä.
Jatka paska fiilistelyä siihen tottuu vähitellen.
minäkään miksi ihmeessä tulet ulvomaan tällaista asiaa tänne..
Kaikkien vauvat putoaa jossain vaiheessa jostain. Ihmisen päässä pitää olla perustavaa laatua olevaa vikaa jos kokee olevansa epäonnistunut ja paska äiti tuollaisen takia.
Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa että elämässäsi tulee vielä isompiakin juttuja vastaan ja jos tästä vedät nyt itsesi suunnilleen narunjatkoksi niin et tule vastoinkäymisistä ja lapsen naarmuista ja mustelmista selviämään.
Todellisuudentaju ja TERVE MAALAISJÄRKI on hieman kateissa tämän ketjun aloittajalta.
Sorry jos kuulostan jyrkältä, mutta olen niin kyllästynyt näihin "lapsi putosi sängyltä, olen maailman paskin äiti, itken hysteerisesti" -ketjuihin.
Normaalisti pyörii tuossa sohvan edessä lattialla, mutta tänään keksi ensimmäistä kertaa miten noustaan sohvaa vasten pystyyn polvilleen. Tässä istuin ja ihastelin, kunnes lapsi keksi yrittää seisomaan nousemista ja tyrskähti otsa edellä kohti lattiaa. Ei muuta kuin lohduttamaan ja tsekkaamaan, tuli otsaan vekkiä. Toissapäivänä sai keittiössä vekin otsaansa, kun oli jäänyt kannellinen muovilaatikko lattialle. Kumarruin laittamaan kahvinporoja biojätepussiin ja sillä aikaa lapsi oli ryöminyt laatikolle, kurottanut kannen suuntaan ja jotenkin onnistui kopauttamaan päänsä laatikon kannen sulkijaan.
Tämmöistä se on tämän ikäisten kanssa, ei kaikelta ehdi tai pysty varjelemaan ja pitäähän lastenkin saada itse harjoitella uusia taitoja. 5-kuisesi on nyt ihan uuden kehitysvaiheen kynnyksellä ja valitettavasti aikuiset eivät voi etukäteen aavistaa millä hetkellä lapsi sen uusimman taidon oppii. Ei tuo minunkaan vauvani vielä aamulla osannut nousta sohvaa vasten, mutta äsken se sen keksi ja heti sattui. Huoh.
minulla kohta 2v lapsi, eikä kertaakaan ole pudonnut mistään.
lyönyt päätään. Ikää nyt 7v. Että voikin sisarukset olla ihan päinvastaisia tapauksia. Toi koheltaja on niin kahjo. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.
-10
ei oo viel kertakaa tippunu, mut saa nähä =)
Just. Miljoona vetoa että kyseessä on esikoinen!
1,5- vuotiasta jääkaapin ovella päähän. Tuli niin hissukseen siihen oven taakse niin en huomannut.
Mies oli jättänyt lapsen sohvalle, haki kahvia.
Lapsi oli ihan liikkumalla liikkunut sohvan syvennyksestä ja putosi naamalleen.
Ei saa koskaan jättää, ei edes vastasyntynyttä! Tämä meidän lapsi kannatteli 2 kk tarkastuksessa päätä ja vatsallaan ollessa ryömi. Yllätti neuvolan lääkärinkin liikkumisellaan.
Olisit paska äiti, jos vauvasi putoaisi sängystä, eikä se tuntuisi sinusta miltään!
Et ole ensimmäinen, etkä taatusti viimeinen joka on tuon kokenut. Se taito tulee niin yllättäen, että ei aina ehdi reagoida. Ja olisitko voinut ennakoida, ehkä, mutta turha siitä on itseään syyllistää. Vauvat kestävät yllättävän paljon muksahduksia.
Kun vesseli kasvaa tähän ikään kuin omani (10kk) ja opettelee kävelemään. Silloin sä et vaan aina voi mitään jos kompuroi ja muksahtaa päälleen..
Tämä nyt ei varmasti auttanut mitään henkisesti, mutta tuo ei tee sinusta huonoa äitiä. Iisisti vaan.. :)