Päädyttiin siihen, ettei olla niin uskonnollisia, et pidettäis ristiäiset...

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=256

kunhan ette kinua suvun kastemekkoa käyttöönne

Järjestettiin nimiäiset ja anoppi väen vängällä tyrkytti suvun kastemekkoa vauvan päälle. Ei haluttu ottaa, se kun oli mielestämme uskonnolliseen tilaisuuteen varattu mekko. No, anoppi loukkaantui ihan selvästi, eikä kastemekosta ole sen jälkeen puhuttu. Nyt 10 vuotta myöhemmin alkaa näyttää siltä, että tämä lapsi jäi ko. anopin ainoaksi lapsenlapseksi ja minua surettaa, kun torppasin kastemekon käyttämisen. Olisi se anoppi vain halunnut nähdä lapsenlapsensa kastemekossa, oli kaste tai ei. :/

kunhan ette kinua suvun kastemekkoa käyttöönne

Järjestettiin nimiäiset ja anoppi väen vängällä tyrkytti suvun kastemekkoa vauvan päälle. Ei haluttu ottaa, se kun oli mielestämme uskonnolliseen tilaisuuteen varattu mekko. No, anoppi loukkaantui ihan selvästi, eikä kastemekosta ole sen jälkeen puhuttu. Nyt 10 vuotta myöhemmin alkaa näyttää siltä, että tämä lapsi jäi ko. anopin ainoaksi lapsenlapseksi ja minua surettaa, kun torppasin kastemekon käyttämisen. Olisi se anoppi vain halunnut nähdä lapsenlapsensa kastemekossa, oli kaste tai ei. :/

olisihan se jotenkin valheellista pukea lapsi kastemekkoon vaikka ei kasteta?

Nimenantojuhlassa ei mielestäni siksikään kannata "matkia" ristiäisiä, kun eihän se ole mikään "seremonia". Voihan sitä järjestää vaan kahvituksen, esim. "nimenpaljastamisen" merkeissä. Itse keksitte jonkin mieleenpainuvan tavan ilmaista nimi. Siis elleivät kaikki jo tiedä sitä muutenkin..

kunhan ette kinua suvun kastemekkoa käyttöönne

Järjestettiin nimiäiset ja anoppi väen vängällä tyrkytti suvun kastemekkoa vauvan päälle. Ei haluttu ottaa, se kun oli mielestämme uskonnolliseen tilaisuuteen varattu mekko. No, anoppi loukkaantui ihan selvästi, eikä kastemekosta ole sen jälkeen puhuttu. Nyt 10 vuotta myöhemmin alkaa näyttää siltä, että tämä lapsi jäi ko. anopin ainoaksi lapsenlapseksi ja minua surettaa, kun torppasin kastemekon käyttämisen. Olisi se anoppi vain halunnut nähdä lapsenlapsensa kastemekossa, oli kaste tai ei. :/

Pitää sitten reilusti ne ristiäiset vaikkei uskonnollinen olekaan tai jättää kastemekon kaappiin nimiäisissä.

Kastemekon värillinen nauha on pakanallista alkuperää. Vaaleansininen on muistuttanut jumalista, joilta pyydetään suojelusta, arvokkaan poikalapsen uskottiin aiheuttavan kateutta henkien parissa.



Kristityn ei liene soveliasta käyttää tuollaista pakanaelementtiä kastemekossa?

Alkuun otimme vauvan "maljan" ja sitten isosisko sai kertoa vieraille vauvan nimen. "Kummeja" oli kaksi kappaletta, toinen piti vauaa sylissä ja pienokaisella oli päällä kaunis valkoinen vaate. Kummeille ja siskolle olin tilannut proseremonit.fi "todistukset" jotka sitten annoimme siinä samassa. Tämän "tilaisuuden" jälkeen otettiin valokuvia ja jutusteltiin ja kaffeteltiin. Oli oikein mukavat pienet juhlat :)

ihan niin kuin vanhempia kaduttaisi se, että ei nyt olekaan sitä juhlan tuntua omasta takaa. Eli nimiäisissä on ihan sama kaava kuin uskonnollisissa ristiäisissä, noloa kaikille osapuolille.

Nimiäisistä puuttuu uskonnollinen sisältö ja uskonnollinen merkitys, mutta nimiäiset ovat silti oikea vauvan ja koko perheen juhla. Nimiäisiin voi luoda sellaisen seremonian, kuin itse haluaa (jos haluaa seremonioita). Ristiäisissä on valmiit kaavat (esimerkiksi kaikki maalliset laulut eivät sovi papille).

"MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:

Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."

Nimenantojuhlassa ei mielestäni siksikään kannata "matkia" ristiäisiä, kun eihän se ole mikään "seremonia".

joskus ollut nimiäisissä, joissa on virsiä, rukouksia ja Jeesuksen ylistystä?

Musiikki, puheet ja runot kuuluvat kaikenlaisiin juhliin. Ei niitä voi mikään uskonto omia.

ihan niin kuin vanhempia kaduttaisi se, että ei nyt olekaan sitä juhlan tuntua omasta takaa. Eli nimiäisissä on ihan sama kaava kuin uskonnollisissa ristiäisissä, noloa kaikille osapuolille.

ihan niin kuin vanhempia kaduttaisi se, että ei nyt olekaan sitä juhlan tuntua omasta takaa. Eli nimiäisissä on ihan sama kaava kuin uskonnollisissa ristiäisissä, noloa kaikille osapuolille.

ilman, että noudattelee jotain tuttua kaavaa.

Jos kastejuhlasta riisutaan kristillinen sisältö, jää jäljelle juhla, jossa vauva "esitellään", sen nimi paljastetaan ja suku ja ystävät kokoontuu tämän ympärille, ja mikäpä siinä. Ei kai siihen mitään zumbaesitystä tai torvisoittokuntaa tarvita erottamaan kastejuhlasta.

Tuli vain mieleen, että ap:n perhe on kai kuitenkin kirjkon jäseniä? Ette siis usko luterialiseen käsitykseen jumalasta, ette katso tarpeelliseksi kastaa lasta ja silti makstatte satasia/tonnin jäsenmaksua vuodessa?!

Meillä tulee nimenantojuhlissa olemaan päivänsankarilla päällään miehen suvun puolelta jo vuosikymmeniä peritynyt kastemekko. Meillä koko juhlan tarkoituksena (nimenannon lisäksi) tulee olemaan uuden perheenjäsenen ottaminen osaksi sukua ja yhteisöä. Mielestäni perinteet ovat tärkeitä niin yhteisön kuin yksilönkin kannalta, ne tuovat tiettyä turvaa.



Miehen puolen suku on muutenkin enemmän uskonnollista, joten mielestäni olisi epäkohteliastakin yrittää pyyhkiä kaikki ns. perinteisen kastejuhlan tunnusmerkit. Suvaitsevaisuus kunniaan! Lisäksi meillä tulee olemaan vieraskirja, johon jokainen voi kirjoittaa viestin päivänsankarille ja toivottaa vaikka siunasta näin halutessaan.



Ohjelmaa olemme muuten miettineet sen verran, että lapsen isompien serkkujen laulu- ja musiikkiesitys olisi kiva kun sieltä löytyy sen sortin lahjakkuutta kuitenkin. Nimenantojuhlan hienous/ stressi onkin siinä, kun siitä voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa.



Ei muuta kuin rohkeaasti toteuttamaan omaan ja perheen elämään sopivaa juhlaa :)

"Nimi valittiin tietenkin ennen varsinaista nimeämistä, mutta vanhemmat varoivat lausumasta nimeä ennen kuin lapsi sai suojelushaltijansa, sillä nimen lausumisen uskottiin voivan kiinnittää vihamielisten voimien huomion lapseen. On huomionarvoisaa, että tämä luultavasti ikivanha tapa elää Suomessa nykypäivänäkin. Monet vanhemmat eivät halua paljastaa ulkopuolisille lapselleen valittua nimeä ennen ristiäisiä. Nykyisin ihmisten syyt nimen salailuun liittyvät tosin useimmiten muihin seikkoihin kuin henkimaailman harhauttamiseen."



"Nimetön pienokainen häilyi jossain tuntemattomien voimien ja ihmisyhteisön rajamailla. Vasta nimen antaminen ja suvun jäseneksi pääseminen vakiinnutti ihmisen minuuden niin sosiaalisella kuin henkimaailmankin tasolla."



"Joidenkin kertomusten mukaan vain pienokaisen jalkapohjat ja takapuoli vihdottiin. Vihtomisen lisäksi lapsi myös pestiin rituaalisesti. Useisiin kulttuureihin kuuluvat erilaiset rituaalipeseytymiset, koska vettä on pidetty elämän lähteenä"



"Kokonaisuudessaan itämerensuomalaisten kansojen muinaiset nimeämisriitit lienevät olleet samankaltaisia kuin venäläisten vastaavat. Esikristillisellä Venäjällä pienokainen tuotiin järvelle tai joelle puisessa kaukalossa, jossa hänet pestiin, kapaloitiin ja hänelle annettiin joko vanhempien tai suvunvanhimman keksimä nimi, usein jonkun kunnioitetun esivanhemman tai kansallisen sankarin mukaan. Samalla myös tietäjät lukivat maagisia loitsuja karkottaakseen pahat henget ja ennustivat pienokaisen tulevaisuutta. Itämerensuomalaisten osalta voidaan lisätä, että toimitus on mahdollisesti tapahtunut pyhän veden äärellä – ja myöhempinä aikoina saunassa. Ja että siihen on kuulunut rituaalinen vihtominen."



http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=1107

ei juuri ollut mitään ohjelmaa. Suku koolla, kyllä keksivät itse rupateltavaa jne. Juhla oli puutarhajuhla: iltapäivällä täytekakkukahvit ja illansuussa ruokaa grillin ympärillä. Leppoisasti meni.



Lasta tietysti hyysättiin ja sai olla keskipisteenä, niin kuin kuuluukin. Ainoa "ohjelmanumero" oli vieraskirjan täyttö, johon sai luvata "kuukausijuttuja": Vien Maijan maaliskuussa hiihtoretkelle, vien Maijan kesäkuussa ongelle. Lupauksia oli siis kirjoitettu valmiiksi, ja kaikki toki sellaisia, joita voi puuhata ilman rahaa. Monet innostuivat lupailemaan omiaankin.

mä kuulun toistaiseksi. Tää ristiäispohdinta sai miettimään jäsenyyttä uusiksi.

ap.

Tuli vain mieleen, että ap:n perhe on kai kuitenkin kirjkon jäseniä? Ette siis usko luterialiseen käsitykseen jumalasta, ette katso tarpeelliseksi kastaa lasta ja silti makstatte satasia/tonnin jäsenmaksua vuodessa?!

Alkuun otimme vauvan "maljan" ja sitten isosisko sai kertoa vieraille vauvan nimen. "Kummeja" oli kaksi kappaletta, toinen piti vauaa sylissä ja pienokaisella oli päällä kaunis valkoinen vaate. Kummeille ja siskolle olin tilannut proseremonit.fi "todistukset" jotka sitten annoimme siinä samassa. Tämän "tilaisuuden" jälkeen otettiin valokuvia ja jutusteltiin ja kaffeteltiin. Oli oikein mukavat pienet juhlat :)

Ohjelmaa olemme muuten miettineet sen verran, että lapsen isompien serkkujen laulu- ja musiikkiesitys olisi kiva kun sieltä löytyy sen sortin lahjakkuutta kuitenkin. Nimenantojuhlan hienous/ stressi onkin siinä, kun siitä voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa.

Ei muuta kuin rohkeaasti toteuttamaan omaan ja perheen elämään sopivaa juhlaa :)

Ainoa "ohjelmanumero" oli vieraskirjan täyttö, johon sai luvata "kuukausijuttuja": Vien Maijan maaliskuussa hiihtoretkelle, vien Maijan kesäkuussa ongelle. Lupauksia oli siis kirjoitettu valmiiksi, ja kaikki toki sellaisia, joita voi puuhata ilman rahaa. Monet innostuivat lupailemaan omiaankin.

<a href="http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=256" alt="http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=256">http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=256</a&gt;

liitettäis Jumalan seurakuntaan. Me halutaan antaa vaan nimi lapselle ja juhlia sitä.

merkitystä. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Nehän ovat itse keksityt juhlat, eivät mikään sakramentti tai edes perinne.