erityislapsista asiaa

Pelottaa jo nyt 1v tyttäreni tulevaisuus vammansa kanssa..

Eivätkä halua tehdä asialle mitään.

Ne on just niitä pentuja, mitkä 10vuotiaana roikkuu kauppojen edessä rööki poskessa.

Kiusaavat myös terveitä lapsia!

sydäntäsärkevää!

Olenkin itse tarttunut heti kaikenlaiseen negatiiviseen nimittelyyn hati alusta asti omaa poikaani kasvattaessani. Ymmärtäähän sen vielä että 5 vee ihmettelee kun vaikeastivammainen ajaa vaikkapa moottoroidulla pyörätuolilla ja ulkonäöltäänkin on poikkeava, mutta ONNEKSI hän on omaksunut sen, että meitä on erilaisia ja kaikki ovat yhtä tärkeitä ja on yhtä tärkeää arvostaa jokaista samalla tavalla.

Toinen lapsemme on erityislapsi, jonka puhe on pahasti jäljessä, ei ole kivaa kun naapurin lapset jo nyt tarttuvat asiaan, "eikö toi osaa puhua", "juoko se vielä nokkamukista" olen toki yrittänyt asiaa selittää, mutta en halua tehdä asiasta vielä numeroa. Lapsen tulevaisuus pelottaa kun maailma on niin julma..

t. kiusatun erityisen äiti

Opetan lapselleni ettei ketään kiusata erilaisuuden takia ja kannustan lastani AINA tekemään reippasti tuttavuutta myös vammaisten kanssa. Näytän itse esimerkkiä käyttäytymällä täysin normaalisti myös vammaisten lasten kohdalla. Vamman asteesta tietysti riippuu miten juttua jatketaan, mutta opetan kyllä tyttärelleni, että kommuniointi onnistuu vaikka sitten ilmeitä tai kosketusta käyttäen, ja että se voi joillekin olla kieli siinä missä suomi tai englanti.

samaa mieltä siinä, että asenteet ovat pitkälti vanhemmista kiinni. En ymmärrä ollenkaan, ettei lapsille selitetä jo pienestä pitäen että meitä on monenlaisia.



Tietty "terveen" lapsen on yllättävää kohdata erityislapsi, jos tämä ei ole ikinä tottunut erilaisuuteen lähipiirissään. Silloinhan näitä ennakkoluuloja ja kiusaamista juuri syntyy. Ei niistä pidä mielestäni sitä vierasta lastakaan kauheasti syyllistää, silloin voi erityislapsen vanhempi kertoa reippaasti mistä on kyse.

lapset ovat erityislapsia, jokainen on erityinen ja omanlaisensa.



Sana vammainen ei ole mikään tabu, minusta ihmiset käyttävät sitä luonnollisesti. Se on hyvä nimitys, se kertoo kuinka asia on. Jollakin on vamma, jonka takia hän poikkeaa muista.



Nykyään kaunistelaan asioita keksimällä tavallisille ja luonnollisille asioille hienoja nimiä, vaikka itse asia ei siitä miksikään muutu. Vammainen on erityislapsi, vanhus on ikääntyvä, vaikka oikeasti meistä jokainen, vauvakin, on ikääntyvä. Joka päivä tulee ikää lisää. Nykyään ei kuolla vaan menehdytään. Minä ainakin käytän asioista niiden oikeaa nimeä. Vammainen lapsi on vammainen lapsi. Vammoja on erilaisia, mutta lapsi on yhtä erityinen kuin kuka muu tahansa.

mistä te äidit toisten lasten vammaisuutta tiedätte- esim. adhd on neurologinen oireyhtymä eikä vamma

Milloin mustalainen sanasta tuli haukkumasana?

Niin vastaapa tahan? Muihin vastasit jo, tama unohtui.

et voi puhua "pihan lapsesta" vammaisena, ellet tiedä hänen diagnoosiaan. Ja pienelle lapselle on paljon helpompi sanoa, että tuo tyttö on vähän erilainen kuin että sanoisi ettätuo tyttö on vammainen.

Se ei pientä lasta haittaa, tietääkö hän jonkun tarkkaa diagnoosia vai ei. Riittää jos sanoo, että lapsi on vammainen. Tarkemmat selostukset voi jäättä myöhemmälle, jos asia enää kiinnostaa silloin.

ole sanoja määritellyt tuossa aikaisemmin, mutta minusta mustalainen on ihan ok, siihen ei liity minulle mitään halveltävää, kuten termiin manne. Mustalaiset sanovat meistä valkolaiset, joten puntit on tasoissa.

et voi puhua "pihan lapsesta" vammaisena, ellet tiedä hänen diagnoosiaan. Ja pienelle lapselle on paljon helpompi sanoa, että tuo tyttö on vähän erilainen kuin että sanoisi ettätuo tyttö on vammainen.

Niin, joskushan lapsi ei ole vammainen eikä sairas, vaan ainoastaan huonosti kasvatettu. Nykyään yritetään medikalisoida kaikkea mahdollista. Huonostikäyttävä lapsi on laiskojen ja lepsujen vanhempien aikaansaama harmittava riesa pihapiirissa. Helpompi olisi tietysti todeta, että hän on vammainen, mutta sehän ei pidä paikkansa.

eskari-ikäinenkin saattaa sanoa töksäyttää sopimattomasti. On vanhemman tehtävä ohjata lasta näissä tilanteissa. Ei minusta lasten suoruutta kannata tässä asiassa pitää hyväksyttävänä, sillä normaaliin sosiaaliseen kehitykseen kuuluu, että osataan pitää se suu kiinni ko. tilanteissa. Tottakai lapset kysyvät, mutta näihin kysymyksiin asiallisesti vastaamalla ikätasoisesti lapset oppii. Erityislasten vanhemmilla on jo tarpeeksi töitä: ei heidän tarvitse alkaa kasvattamaan "tavis"lapsia.

itse olen aikuisiakin kasvattanut



- ja poliisillekin soittanut ja neuvoa kysynyt missä menee rikosilmoituksen ja kunnianloukkauksen raja asiattomista huuteluista erityislapselleni



t. äiti ja e-lapsi ( ei ap)