Yhteisen tilin ihanuudesta kerskuvat

johon menee kummankin tilistä osa rahoista (vakiosummat laskettu tulojen mukainen ositus). Laskunmaksutililtä maksetaan kaikki laskuta ja lainanlyhennykset. Loput tileistä menee omille tileille.

mut onneks mun ei tarvikaan kun ei kosketa omaa parisuhdetta!

todella valmiita jakamaan kaiken puolison kanssa, rahat omaisuuden jne...minusta on outoa jos joku laskee parisuhteessa "sun ja mun rahoja" ja miettii kumpi tienaa enemmän ja kenen rahoilla mitäkin maksellaan. Sekös se on apnkin ongelma myös?

tilit, mutta yhteiset rahat. Ollaan tyytyväisiä näin. Mies hoitaa omalta tililtään laskut ja minä taasen ruuan sun muut vastaavat. Jos käy niin hassusti, että jomman kumman tili tyhjenee, toinen siirtää sitten rahaa. Ei sen kummempaa.

Emme vain näe mitään syytä, miksi pitäisi hankkia yhteinen tili kun hommat pelittää näinkin.

Me mentiin mieheni kanssa naimisiin vuonna 2001. Heti päätettiin, että pidetään yksi käyttötili ja yksi säästötili.

Alkuun oltiin molemmat opiskelijoita, elettiin opintotuella ja kesätyörahoilla. Minä toin avioliittoon enemmän "alkupääomaa", mun säästöillä ostettiin yhteiseen kotiin pakastin, tiskikone ja huonekaluja. Kesätöissä mies tienasi vähän paremmin.

Opiskelujen jälkeen minä jäin kotiin esikoisen äitiysloman ajaksi ja muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle, sillä aikaa mies opiskeli ja kävi töissä, tienasi siis todellakin mua enemmän. Sitten minä menin töihin ja tienattii aika lailla yhtä paljon, kunnes jäin toiselle äitiyslomalle.

Toisen äitiysloman jälkeen tein 80% viikkoa, joten tienasin vähemmän. Hoidin enemmän kotitöitä. Mieskin jäi vuosi sitten osittaiselle hoitovapaalle ja tienattiin puolisen vuotta tasan yhtä paljon.

Syksylllä minä sain uuden, parempipalkkaisen työpaikan. Siitä lähtien olen tienannut noin 1000€ enemmän kuin osittaisella hoitovapaalla oleva mieheni.

Ja kaikki nämä 10 vuotta meillä on siis ollut yhteinen tili ja yhteiset rahat. Eikä tämä tule muuttumaan.

Kuinka sopu säilyy pidemmän päälle, kun

-toinen käy töissä ja toinen on pitkäaikaistyötön?

-toinen käyttää toisen mielestä tarpeettomaan yhteisiä rahoja, (esim. mies elektroniikkaan ja nainen vaatteisiin)

Eikä mies edes siirrä rahaa mun tilille.

miten niin kerskuvat? Onko se kerskumista jos puolisoilla on yhteinen tili johon järjestelyyn ollaan tyytyväisiä?



Ja jos yhteisen tilin ihanuudesta - öh, kerskuvat, ovat yleensä kotiäitejä niin...? Mitä sitten? Meni vähän pointti ohi.



Yleensä perheen jäsenillä on sama elintaso joten mitä merkitystä sillä (varsinkaan ulkopuolisille) on, onko ne rahat yhtesellä vai erillisillä tileillä?



Ja ne tapaukset joissa on samassa perheessä kotihoidontuoella kituutteleva ja palkallaan leveästi elelevä, ovat asia erikseen. Niitä ei voi kuin sääliä.

siirrän itse rahaa miehen tililtä omalleni :D

Eikä mies edes siirrä rahaa mun tilille.

vaan se, miten tuloja, varoja ja menoja hallinnoidaan.



Meillä esimerkiksi on omat tilit, mutta rahat on periaatteessa yhteisiä. Meillä ruuat ym. maksaa se jolla on rahaa. Yleensä se on mies. Molemmat saa käyttää itseensä rahaa vapaasti, kun on kysymys pienistä menoista ja hankinnoista. Isommista (yli 200e) neuvotellaan. Sama systeemi oli myös nuorempana kun rahasta oli tosi tiukkaa. Silloin ei vaan kummallekaan tullut edes mieleen pistää kahta sataa yhtään mihinkään :)



Itsekään en lainkaan ymmärrä perheitä, jossa molemmat maksaa tiukasti oman osuutensa kaikesta, vaikka toisen tulot ovat paljon isommat. En tajua miten kukaan suostuu kituuttamaan jollain äp-rahalla ja antaa miehensä rellestellä omalla palkallaan. Jos lapsi on hankittu yhdessä ja vaimon tulonmenetys johtuu siitä, niin onhan se ihan sikamaista suhtautua niin että "oma vika kun jäit pois töistä synnyttämään ja hoitamaan meidän lasta".

todella valmiita jakamaan kaiken puolison kanssa, rahat omaisuuden jne...minusta on outoa jos joku laskee parisuhteessa "sun ja mun rahoja" ja miettii kumpi tienaa enemmän ja kenen rahoilla mitäkin maksellaan. Sekös se on apnkin ongelma myös?

kumpikin panostaa perheeseen ja ne rahat on yhteisiä vaikka ne kahdella tilillä onkin. Ei se jakaminen tarvitse yhteistä tiliä, se onnistuu myös omilta tileiltä.

sanoisin, että yhteistilin ihanuutta kerskuvat ne, jolle raha ei ole tärkeintä elämässään, vaan välttämätön käyttötavara.

Meillä mulla isompi palkka, miehellä pienempi ja muutama vuosi sitten itse olin opiskelija ja mies sai palkkaa. Ongelmia ei ole, koska en koe mun paremman palkan olevan mun paremmuuden syy, vaan alavalinnan. Toki jos mies olisi lusmu vätys, jota ei työt edes kiinnostais, niin tuskin olisi yhteistä tiliä tai siis tuskin oltaisiin edes yhdessä.

Miksi pitää enemmän tilejä, kun kumpikin voi käyttää rahaa vapaasti, isoista ostoksista keskustellaan yhdessä, eikä kumpikaan koe, että sen ansaitsemat rahat olisi jotenkin korvamerkitty. Meidän yksikkö on perhe, joka saa palkat tilille ja kuluttaa, ei yksilöt. Perheessä kaikki saa elää perheen saamilla tuloilla tasavertaisesti :)

Tismalleen näin!

Me mentiin mieheni kanssa naimisiin vuonna 2001. Heti päätettiin, että pidetään yksi käyttötili ja yksi säästötili.

Alkuun oltiin molemmat opiskelijoita, elettiin opintotuella ja kesätyörahoilla. Minä toin avioliittoon enemmän "alkupääomaa", mun säästöillä ostettiin yhteiseen kotiin pakastin, tiskikone ja huonekaluja. Kesätöissä mies tienasi vähän paremmin.

Opiskelujen jälkeen minä jäin kotiin esikoisen äitiysloman ajaksi ja muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle, sillä aikaa mies opiskeli ja kävi töissä, tienasi siis todellakin mua enemmän. Sitten minä menin töihin ja tienattii aika lailla yhtä paljon, kunnes jäin toiselle äitiyslomalle.

Toisen äitiysloman jälkeen tein 80% viikkoa, joten tienasin vähemmän. Hoidin enemmän kotitöitä. Mieskin jäi vuosi sitten osittaiselle hoitovapaalle ja tienattiin puolisen vuotta tasan yhtä paljon.

Syksylllä minä sain uuden, parempipalkkaisen työpaikan. Siitä lähtien olen tienannut noin 1000€ enemmän kuin osittaisella hoitovapaalla oleva mieheni.

Ja kaikki nämä 10 vuotta meillä on siis ollut yhteinen tili ja yhteiset rahat. Eikä tämä tule muuttumaan.

Mutta mitä ihmettä mahdollinen ero tähän liittyy? Parihan on naimissa (eikä kirjoittaja mainitse avioehtoa) joten erotilanteessa rahanjako menisi ihan samoin, oli mikä tahansa systeemi tileissä.

Kuinka sopu säilyy pidemmän päälle, kun

-toinen käy töissä ja toinen on pitkäaikaistyötön?

-toinen käyttää toisen mielestä tarpeettomaan yhteisiä rahoja, (esim. mies elektroniikkaan ja nainen vaatteisiin)

Jos eritasoisista tuloista halutaan ottaa katkeruutta niin se saadaan varmasti aikaiseksi oli sitten yhteiset tai erilliset tilit ja yhteiset tai reilliset rahat.

johon menee kummankin tilistä osa rahoista (vakiosummat laskettu tulojen mukainen ositus). Laskunmaksutililtä maksetaan kaikki laskuta ja lainanlyhennykset. Loput tileistä menee omille tileille.

mutta syökö teillä sitten paremmin tienaava kaviaaria, kun pöydän toisella puolella puoliso napsii makaroneja? Vai miten teillä oikeesti toimii tuo tulojen mukainen kulutus?

Entä onko toisella uudet hienot vaatteet ja kunnolliset harrastusvälineet, kun toinen ostaa kamansa kirpparilta ja harrastaa rikkinäisissä vermeissä?

Meille myös perhe on yksi yksikkö, johon jokainen tuo oman panoksensa ja nämä panokset käytetään sitten jakamattomana koko perheen hyväksi.

Kuinka sopu säilyy pidemmän päälle, kun

-toinen käy töissä ja toinen on pitkäaikaistyötön?

-toinen käyttää toisen mielestä tarpeettomaan yhteisiä rahoja, (esim. mies elektroniikkaan ja nainen vaatteisiin)

sen pitäis vaikuttaa asiaan?

Tuosta rahan käytöstä täytyy varmasti kaikissa perheissä keskustella muutenkin, niin ei se tilien yhteisyys/erillisyys vaikuta asiaan yhtään. Mutta mitä sen pitkäaikaistyöttömän pitäis tehdä ja olisko sinun puoliso esim onnellinen käyttäessään omia rahojaan, kun samalla katselis miten sinä raavit kokoon teidän asuntolainalyhennyksen puolikasta?

yhteisellä tilillä.



Minä en edes muista, miksi laitoimme yhteisen palkkatilin ja yhteisen säästötilin aikoinaan. Yhteiset tilit meillä on ollut 18 vuotta. On toiminut hyvin käytännössä.



Kummankin palkat tulevat käyttötilille. Säästötilille tulee lapsilisät ja siirrämme sinne muutenkin rahaa.



Kummallakin kortit ja tunnukset tileille. Tilit ovat tai-tilejä eli toisen kuollessa jäljellejäänyt pystyy käyttämään tiliä. Tämä on yhteistileissä tärkeää, ettei ole ja-tili.



Meillä on toiminut hyvin. Minä olen ollut äitiyslomilla ja mies jokaisen lapsen jälkeen vuoden hoitovapaalla. Välillä on ollut rahallisesti tiukkaa silloin alkuaikoina. Oli helppo kun yhteiseltä tililtä näki koko ajan, paljonko rahaa perheellä on käytettävissä ja pystyimme suunnittelemaan kuukauden menot aina tarkkaan. Nyt on rahaa sen verran, että joka kuukausi riittää siirtää säästötilille ja lapsilisiin ei ole vuosiin tarvinnut edes koskea.



Mutta kerskua....hmm..emme ole tainneet edes kenellekään sanoa, että meillä on yhteinen tili. Ei tuota taida tietää kukaan.

Itsekään en lainkaan ymmärrä perheitä, jossa molemmat maksaa tiukasti oman osuutensa kaikesta, vaikka toisen tulot ovat paljon isommat. En tajua miten kukaan suostuu kituuttamaan jollain äp-rahalla ja antaa miehensä rellestellä omalla palkallaan. Jos lapsi on hankittu yhdessä ja vaimon tulonmenetys johtuu siitä, niin onhan se ihan sikamaista suhtautua niin että "oma vika kun jäit pois töistä synnyttämään ja hoitamaan meidän lasta".

Eikö se lapsi oo teillä yhteinen, kun vaan toinen tuntee lapsen hoitamisen nahoissaan? Luulis tuon lapsen tekemisen ja äidin kotona olemisen olevan ihan yhteinen päätös. Ja ootteko tulleet ajatelleeks, että noilta kotivuosilta ei kerry eläkettä? Meillä myös tämä asia hoidetaan (pääasiassa miehen rahoista) laittamalla minun eläkevakuutukseen rahaa.

kotiäiti olen. Tili on yhteinen (tai-tili) ja lisäksi on oma tilini ja säästötili.



Ja tottakai elän miehen "siivellä" kun luovun omista työtuloistani hoitaakseni yhteisiä lapsia. Siihen minulla toki on oikeus.

ja rahat meillä, johtuen siitä, että miehelläni oli hieman omaisuutta jo "ennen minua". Ostettiin asunto kimpassa,mutta hänellä paljon vähemmän lainaa kuin minulla..Meillä ruuat maksetaan puoliksi,muuten kumpikin lyhentelee omaa asuntolainaansa ja maksaa omat juttunsa. Mun mies esim. pelaa aika paljon, enkä kestäisi jos ne rahat menisi meidän yhteisistä rahoista. Kaveripiirissäni olen huomannut sen, että ne ketkä on nuoresta asti olleet kimpassa ja esim. opiskelujen ajan, heillä on yleensä yhteiset rahat. Jos taas on menty kimppaan vasta aikuisena,kun on jo omia säästöjä/lainoja ym , silloin yleensä omat rahat kummallakin. Kai siihen on niin tottunut. Mutta en ole kyllä kenenkään huomannut kerskuvan?