Mitä mieltä? Isä toistuvasti sanoo lapselle tämän olevan lihava.
Ollaan erottu ja isälle on muodostunut jokin pakkomielle töksäyttää lapselle aina nähdessään/tullessaan hakemaan: "onks sun maha taas kasvanut", "ootko syönyt liikaa herkkuja" jne...
Jotain on pakko sanoa, aina. Ja lapsen paino on viimeisen vuoden pysynyt samana. Nyt jopa laskenut hieman kun on sairastellut paljon. Mut mun käsityksen mukaan lapsi olisi elefantti jos tuolla menolla paino nousisi.
Mä olen purrut hammasta, koska lapsen isä on sitä sorttia joka nostaa kytkintä heti kun joku sitä moittii. Asiastakin. Nyt mun oli pakko avautua isukille asiasta vihdoin ja se vaan sanoi" Lapsen pitää oppia erottamaan totuus eikä ottaa kaikkea todesta". " Ei hän oikeesti meinaa et lapsi olisi pulska". Pitääkö 6-vuotiaan todellakin osata erottaa leikinlasku ja totuus näissä asioissa? Ei mun mielestä.
Lapsille saarnataan isän luona sokerista ym. Toinen lapsista ei ole ikinä joutunut nälvimisen kohteeksi. Tämä nälvitty ei uskalla syödä herkkuja enää esim kyläreissuilla. Kyseenalaistaa syömisensä jo liiaksi. Mä pelkään et sairastuu syömishäiriöön vielä. Itse ne olen käynyt teininä läpi ja en pahimmalle vihamiehellenikään sitä soisi.
Ja lapsi painaa 21,5 kg ja pituutta 118cm.
Kommentit (28)
Lapsen normaalin identiteetin muodostumiseksi on tärkeää että hänet hyväksytään sellaisena kuin mitä hän on. Tuossa iässä syyllistäminen voi johtaa vaikeisiin psyykkisiin seuraamuksiin, kuten syömishäiriöihin, itsemurha-alttiuteen jne.
NEUVOT ja OHJAUS ruokailussa, liikunnassa yms. ovat suotavia - JA OMA ESIMERKKI!
Ota asia puheeksi neuvolassa/eskarissa tms. jos isän kanssa ei onnistu. Siskoni lapsi on kolmesta ylipainoinen ala-asteikäinen (sukurasite). Häntä neuvotaan oikeissa ruokavalinnoissa ja kannustetaan liikuntaan, mutta samalla muistutetaan että me kaikki olemme ja saamme olla erilaisia. Koulukiusaaminenkin onnistuttiin lopettamaan 1½ v sitten.
Lapsi on liian pieni ymmärtämään "leikin lasku" noin oleellisesta elämänasiasta!!!
ÄITINÄ, koeta jaksaa ja vie asia eteenpäin ennenkuin on liian myöhäistä! Voimia.
Lapsi on enimmillään painanut 22 kg. Mutta vuodessa pituutta tullut lisää. Meinaako isä ettei kasvava lapsi saa kerätä painoa ollenkaan?
Mun mielestä meidän tehtävä on tarjota terveellistä ruokaa herkkuja unohtamatta, mutta voi niitä rajoittaa ihan järkevästikin.
Siitä ei lapselle huomautella, vaan puhutaan aikuisten kesken toimenpiteistä.
Lapsi saa huonon-itsetunnon joka vaikuttaa koko elämään.
Älkää nyt herran jumala ikinä haukkuko lapsianne, miksi ihmeessä lasta saa haukkua läskiksi/pulskaksi mutta esim. jos joku haukkuu lastaan idiootiksi siihen ollaan heti puuttumassa.
Mun isä ja mummi huomautteli koko mun elämän ajan mun painosta. Se on ihan hirveetä, ihmiset jotka pitäisi tukea ja kannustaa veti maton kerta toisensa jälkeen alta.
Vasta aikuisena uskalsin nousta vastaan ja sain sanottua, että jos en tälläisenä kelpaa, ei olla sitten tekemisissä. Tajusivat vasta sitten kuinka paljon loukkasivat minua.
Luulivat vain auttavansa huomautuksillaan... Tuollainen huomauttelu ei auta mitään, pahentaa vaan asioita.
Voi sääli tuota pientä lasta....
miltä sinusta itsestäsi tuntuis jos joku aina puhuis sulle tuolla tavalla?
Sinne päinkään. Kylkiluut loistaa. Toki jos ruokailun jälkeen katsoo niin pullottaahan se maha. Kelläpä ei. Varsinkaan lapsilla. Ja poika on kasvanut aina omalla käyrällään eikä suuria vaihteluita ole pituudessa ja painossa ollut ikinä.
Mut haukut sain minä niskaani isän osalta. Olen idiootti joka ottaa kaiken tosissaan. Olen jutellut pojan kanssa ja hänestä tuntuu pahalta isänsä sanomiset. Ollaan juteltu et ihmisiä on erilaisia ja eri mallisia. Hänestä ei tarvitse tulla urheilijaa niin kuin isänsä toivoo. Hän voi harrastaa ihan omaksi ilokseen. Syömispuolen hoidamme me aikuiset, mutta pahoin pelkään et saan itse kokea millaista on olla anorektikon äiti. Aikanaan.
Ap
Olet AP oikeilla jäljillä. Lapsella saa olla myös herkkuja (jollekin mannapuuro on herkku), mutta vanhemmat ohjaavat oikeihin valintoihin.
Ja hyvänen aika, on varmasti sadoittain sopusuhtaisia aikuisia, jotka ovat olleet pieninä "pulleampia". Pysyvät muutokset vaan tapahtuvat yleensä hitaasti ja siinä läheisten tuki, ohjaus, kannustus ja hyväksyntä ovat kullan arvoisia!
Mun mielestä meidän tehtävä on tarjota terveellistä ruokaa herkkuja unohtamatta, mutta voi niitä rajoittaa ihan järkevästikin.
[/quote]
että isä lienee kusipää! Saisi minun ja varmaan sen haukutun lapsenkin puolesta nostaa kytkintä.
jää ilman isänä olemisen iloa. Tuskin poika kohta haluaa olla isänsä kanssa, kun pelkää sitä ruoan vahtaamista!
Idiootti isä
Kun kalahataa oman lapsen suusta se yleensö osuu - paremmin kuin ex-vaimon suusta
itkenyt avioliittomme aikana. Ihan samasta syystä. Minäkin olin exän mielestä lihava. Mut hei, ei hän sitä oikeasti tarkoittanut. Mä otin vaan tosissani.
Ja anoreksian laukaisi teininä lopullisesti yhden luokkatoverin sanat kesken oppitunnin. "Senkin läski". Ja juu kuolema hyppi moneen otteeseen nenän edessä. Sellaista se helvetti oli. En ikimaailmassa halua tuota sairautta lapsilleni.
Mut mun pointti onkin se, että narsisti isälle puhuminen on kuin seinälle. Tai no, seinä ei puolustele eikä syytä muita. Mutta isä tekee tuon kaiken. Ja kostaa lapsille katoamalla heidän elämästään. Ehkä se olisi parempi.
ap
Oon ite 13-v ja isä vihjailee joka päivä ylipainosta. Terkkarin mukaan oon ihan normaalipainoinen. Ei se yhtään kivalta tunnu ja pilaa itsetunnon... Pidän itseäni ihan hieman pyöreänä mutten kuitenkaan ylipainoisena :( kerran se sanoi että pitää alkaa kaloreita tarkkailemaan, tänään sanoi että vuotta vanhempi naapurintyttö on ainakin 10kg kevyempi :'( meinasin ruveta itkemään muuta en sitten alkanut kun oltiin autossa menossa kauppaan.. Mitä pitäisi tehä :(
Hyvää mieltä. Mielenterveyden tuhoaminen on aloitettava varhaisessa vaiheessa, jonka isä onkin jo tajunnut.
Vastenmielisiä ovat ihmiset jotka ensimmäisenä ovat kommentoimassa ulkoista olemusta, esim vastaan tulevat tutut. Isältä tuo on erittäin huonoa käytöstä, lasta pitää tukea eikä olla loitontamassa. Lapsi ei pian halua isäänsä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Oon ite 13-v ja isä vihjailee joka päivä ylipainosta. Terkkarin mukaan oon ihan normaalipainoinen. Ei se yhtään kivalta tunnu ja pilaa itsetunnon... Pidän itseäni ihan hieman pyöreänä mutten kuitenkaan ylipainoisena :( kerran se sanoi että pitää alkaa kaloreita tarkkailemaan, tänään sanoi että vuotta vanhempi naapurintyttö on ainakin 10kg kevyempi :'( meinasin ruveta itkemään muuta en sitten alkanut kun oltiin autossa menossa kauppaan.. Mitä pitäisi tehä :(
Pyydä, että terkkari juttelee isän kanssa, että olet Sopivan painoinen ja että painosta ei pidä valittaa kasvavalle lapselle joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Oon ite 13-v ja isä vihjailee joka päivä ylipainosta. Terkkarin mukaan oon ihan normaalipainoinen. Ei se yhtään kivalta tunnu ja pilaa itsetunnon... Pidän itseäni ihan hieman pyöreänä mutten kuitenkaan ylipainoisena :( kerran se sanoi että pitää alkaa kaloreita tarkkailemaan, tänään sanoi että vuotta vanhempi naapurintyttö on ainakin 10kg kevyempi :'( meinasin ruveta itkemään muuta en sitten alkanut kun oltiin autossa menossa kauppaan.. Mitä pitäisi tehä :(
Älä usko isääsi, vaikka se on vaikeaa. Itselläni oli sama tilanne sinun ikäisenäsi. Miehet eivät tajua kuinka paljon naisten hormonitoiminta menee rikki jos hyvää ruokarytmiä aletaan teini-ikäisenä sekoittamaan. Siinä menee koko loppuelämä helposti pilalle. Olet aivan täydellinen juuri näin. Muista nauttia elämästä kaikin tavoin.
Läski mikä läski.
Onko tyhmä myös?
Vanhemman vastuulla katsoa mitä alaikäinen syö. Herkkuja ei syödä päivittäin vaankerran viikossa. Ruokajuomana rasvaton maito ja vettä janoon. Limuja ja mehuja vain herkkupäivänä. Lautasmalli eli puolet kasviksia, neljännes proteiinia ja neljännes hiilaria. Liikuntaa 1-2 h päivittäin. Sama vanhemmille. Jos paino nousee tästä huolimatta, lääkäriin ja labroihin. Onko kysyttävää?
No hyvänen aika, eikö tuossa tilanteessa ole vain hyvä, jos tuollainen isä nostaa kytkintä. Miksi sitä pitäisi varoa, eikö se ole pikemminkin tavoite tuossa kuviossa? Terveellisempään elämään voi ja pitää lasta ohjata, mutta tuo on selvästi pelkkää kiusaamista, oikeastaan sadistista. Loukkauksien kuittaaminen huumoriksi on tyypillinen narsistisen ihmisen kaava.
Itselläni on se asenne, että minun lastani ei kukaan loukkaa tai kiusaa. Sitten joutuu tekemisiin minun kanssani, aivan sama kenestä on kyse. Narsistisen ihmisen kanssa on omat pelisääntönsä, mutta siihen ei missään tapauksessa kuulu se, että hyppii tällaisen ihmisen pillin mukaan. Eikä narsistisen ihmisen kanssa neuvotella, vaan sanotaan niin kuin asia jatkossa on, ja sitten lopetetaan keskustelu siihen. Ei suututa, eikä jäädä kuuntelemaan vastaväitteita eikä etenkään jäädä väittelemään.
Sinä olet äiti, ja sairastanut itse syömishäiriön teininä. Tässä tilanteessa isän mahdollinen kiukuttelu on ihan viimeinen asia, millä on mitään merkitystä.
lapselleni jotain traumoja puhumalla koko ajan painosta. Alkoi viime syksyä pissaamaan housuunsa elokuussa, ilmeisesti ihan siksi kun puhuin liikaa painosta. No nyt olen sen lopettanut ja pissaaminenkin loppunut. Poika on pullea, 8vee, pituutta 155kg ja painoa 57-58. mutta olemme hyvällä tiellä, painoa on saatu pudotettua.
Mutta voi oikeasti vaikuttaa lapseen.
Ja katson itse peiliin...