Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua avioehtoa, uskallanko silti naimisiin?
28.02.2011 |
Ollaan miehen kanssa suunniteltu naimisiin menoa. Oletin, että nykyaikana avioehto olisi ihan luonnollinen asia. Kun otin asian puheeksi, hän suuttui ja totesi, että turha sitä on sitten naimisiin mennäkään, jos jo etukäteen mietitään eroa. Hän ei ainakaan aio erota.
Omaisuuteni on huomattavasti suurempi kuin miehen omaisuus. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa hän vaikka 20 vuoden päästä ilmoittaa löytäneensä nuoremman ja kaikki pitäisi laittaa puoliksi, sellainenkin, mitä ei ole yhdessä hankittu. Maailma vaan on sellainen, että en usko, etteikö mitä vain voisi tapahtua.
Mitäs nyt, peruutanko kirkon?
Kommentit (51)
Mies vain suuttuu ja ilmoittaa, ettei tässä ole mitään keskustelemista. Että kaikki häiden suunnittelut ovat sitten olleet ajanhukkaa. Jos minä haluan avioehdon, hän ei halua kanssani naimisiin. Piste.
Mies on kuitenkin seurustellut aiemminkin. Ja silloinkin tosissaan, aikonut kihloihin ja naimisiin.... ja kuitenkin tuli ero, ennen avioliittoa siis. Miksei sitten hän voisi haluta erota myös avioliiton solmimisen jälkeen? Tunnen miehen sen verran hyvin, että mikään romantikko hän ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi sairastuu esim.skitsofreniaan ja sitten vaatii eroa ja rahoja jne. Tällaistakin on tapahtunut!!!!
Tommoinen syyttely että jo valmiiksi ajattelee avioeroa on VANHANAIKAISTA ja TYPERÄÄ. Sulla on oikeus omaan omaisuuteesi!!!!!
AVIOEHTO tai ei naimisiin lainkaan. JA ENNEN AVIOLIITTO SE TULEE TEHDÄ!!!
Tässäpä tätä hölmöilyä. Mikä avioliitto sitten on jos ei taloudellinen ja juridinen sopimus? Tämähän sen merkitys nimenomaan tänä päivänä on. Edut avioliitossa ovat moninaiset, perintöveron suuruus puolison kuollessa, leskeneläke, lapsen syntyessä isyyden selvitykseltä välttyminen jne jne.
Iäkkäiden vanhempien taas nimenomaan pitäisi hoitaa varallisuuden siirto elossa ollessaan. Silloin on mahdolista tehdä verosuunnittelu. Kuoleman jo koittaessa on myöhäistä. Juuri tämän vuoksi kaikki todella raharikkaat hoitavat nämä asiat elossa ollessaan, on säätiöt ja muut järjestelyt joilla kuoleman viimein koittaessa on verot jo minimoitu.
Avioehdosta puhumiseen..?
Mies on kuitenkin seurustellut aiemminkin. Ja silloinkin tosissaan, aikonut kihloihin ja naimisiin.... ja kuitenkin tuli ero, ennen avioliittoa siis.
mut koyhille naisille täällä AINA sanotaan, että "älä missään tapauksessa suostu avioehtoon"
Pitäähän sitä omiensa puolta pitää.
Ja lähinnä noissa tilanteissa on se taustalla, että nainen on köyhä sen takia, että on hoitanut kotona lapsia. Miehen kohdalla tilanne on HYVIN harvoin sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies todellakin suuttuu jo nyt, niin kuinka monta kertaa luulet hänen suuttuvan sen jälkeen, kun olette naimisissa ja mistä syistä?
Montako kertaa hän on suuttunut ennen tätä?
Eihän avioehto sitä merkitse, että etukäteen eroa mietitään vaan sitä, että turvataan omaisuus kaiken varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä nyt ei kummallakaan ole mitään suurta varallisuutta tulossakaan, mutta miehen puolen suvusta oli silti ehdoteltu avioehtoa. Emme siis ole vielä naimisissa vaan vasta menossa, ja molemmat nuoria, 21 ja 26, yhdessä oltu 5 vuotta eli aloitettu yhdessä ihan tyhjästä. Ei tähän mitään avioehtoa todellakaan. Lapsi meillä on 3v, ja mm. talo ja laina yksin miehen nimissä virallisesti. Minä olen ollut kotona lapsen kanssa kun mies on luonut uraa ja kasvattanut yritystään. Mutta kyllä omaisuus on yhteistä, avioehtoa jos mies ehdottaisi niin sitten olisi minun pakko alkaa kerryttää itse omaa omaisuutta menemällä töihin ja siinä kaatuisi miehen unelmat suurperheestä ja kotirouvasta.
Meistä nyt ei kummallakaan ole mitään suurta varallisuutta tulossakaan, mutta miehen puolen suvusta oli silti ehdoteltu avioehtoa. Emme siis ole vielä naimisissa vaan vasta menossa, ja molemmat nuoria, 21 ja 26, yhdessä oltu 5 vuotta eli aloitettu yhdessä ihan tyhjästä. Ei tähän mitään avioehtoa todellakaan. Lapsi meillä on 3v, ja mm. talo ja laina yksin miehen nimissä virallisesti. Minä olen ollut kotona lapsen kanssa kun mies on luonut uraa ja kasvattanut yritystään. Mutta kyllä omaisuus on yhteistä, avioehtoa jos mies ehdottaisi niin sitten olisi minun pakko alkaa kerryttää itse omaa omaisuutta menemällä töihin ja siinä kaatuisi miehen unelmat suurperheestä ja kotirouvasta.
Onhan se ihan kamala ajatus se että joutuisi tyttö ihan töihin hankkimaan leipää.. Eikö sinulla pienellä ole mitään omaa kunnianhimoa? MItä sitten kun mies jättääkin? Millä elätät itsesi sitten (velkainen talonpuolikas ei pitkälle riitä)?
Tyttö järki käteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos irtisanotte kaikki vakuutukset pakollista liikennevakuutusta lukuunottamatta sekä jätätte aina kaikki lukot auki, myös yöllä ja vaikka kerrostalossakin. Sinusta on väärin varautua pahimpaan, koska sehän on sama kuin kutsuisi onnettomuuksia luokseen.
Jos mies ei suostu niin muistuta, että jos avioehto on eron ensienne niin kotivakuutus tarkoittaa sitä, että varkaita on tulossa.
Tässäpä tätä hölmöilyä. Mikä avioliitto sitten on jos ei taloudellinen ja juridinen sopimus? Tämähän sen merkitys nimenomaan tänä päivänä on. Edut avioliitossa ovat moninaiset, perintöveron suuruus puolison kuollessa, leskeneläke, lapsen syntyessä isyyden selvitykseltä välttyminen jne jne. Iäkkäiden vanhempien taas nimenomaan pitäisi hoitaa varallisuuden siirto elossa ollessaan. Silloin on mahdolista tehdä verosuunnittelu. Kuoleman jo koittaessa on myöhäistä. Juuri tämän vuoksi kaikki todella raharikkaat hoitavat nämä asiat elossa ollessaan, on säätiöt ja muut järjestelyt joilla kuoleman viimein koittaessa on verot jo minimoitu.
Kari Tapio hoiti asiat niin, että kuollessaan oli köyhä ja heti veti palsta mammat herneen nenään siitä, että oli keplotellut omaisuutensa lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä avioehto koskee vain ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ja perintöjä. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, mikä on mun mielestä ihan loogista, sillä koko perhehän siitä omaisuudesta joutuu suoraan tai välillisesti maksamaan, vaikka hankittu omaisuus olisikin miehen haluama kesämökki tai vaimon haluama tila-auto tai lasten haluama uima-allas. Koko perheen tuloista se maksaminen on joka tapauksessa pois.
Tai siis olisin hyväsynyt juuri tuollaisen, ennen avioliittoa hakitun omaisuuden sekä perinnöt poissulkevan. Meillä mies hyväpalkkaisessa työssä ja hänen uransa takia olen joutunut luopumaan omista uramahdollisuuksistani osittain. Meillä kummallakin samanlainen koulutus, mutta reissaaminen maailmalla ja perheen pyörittäminen ovat muuttaneet oman urani varsin erilaiseksi kuin mieheni. Ei niin, että olisin jotenkin katkera, yhdessä tämä on päätetty ja minusta ihan hyvä ratkaisu. Kuitenkin, jos eroaisimme, niin katson, että minulle kuuluu osa mieheni tienaamasta omaisuudesta sillä olen sen omilla ratkaisuillani mahdollistanut. Meillä mies ymmärsi asian täysin, kun aikoinaan keskustelimme. Tuo perinnöt ym. poissulkeva avioehto olisi tietysti kannattanut tehdä, mutta jäi sitten sekin tekemättä.
Jos et ole valmis antamaan puolta nykyisestä omaisuudestasi tulevalle miehellesi, niin hän ei halua naimisiin. Aika kova pääsylipun hinta naimisiin.
Itse saimme riidan aikaiseksi, kun mies pyysi, että tehdään avioehto. Ja suostuin totta kai ja sitten kun piti alkaa sitä kirjoittamaan, niin totesikin että halusi vaan testata, että suostunko. Prkl, riita tuli, mutta sovittiin :). Meille ei siis tullut ehtoa, vaikka miehellä oli huomattavasti suurempi omaisuus, kun mentiin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katua sitten myöhemmin omaan naiiviuttasi.
Jos mies ei suostu avioehtoon, sitten ei liittoakaan. Typerä sellainen ihminen, joka pitää avioehtoa vain eron mahdollistajana. Eihän vaikkapa kotivakuutustakaan jätetä ottamatta sillä periaatteella, että "en minä tulipaloa tai vesivahinkoa aio aiheuttaa".
Meillä minä halusin avioehdon, vaikka miehellä on paljon isompi omaisuus...
mieheni kanssa koruttomin menoin naimisiin, avioehto oli tarkoitus kirjoittaa jälkikäteen.
Nyt mies nakkelee niskojaan eikä suostu allekirjoittamaan, koska se merkitsee kuulemma eroa...
Onneksi perintöni on suojattu testamentissa, mutta muu varallisuus pelottaa ja ihan oikeasti ei käy kaukana ajatus että alan jemmata satasia muovipussiin vaatekaapin perälle.
Työskentelen perheyrityksessä ja jätän paljon osinkoja ja palkkoja firmaan "sisään" jotta eron tullen mulla olisi oma pieni säästöpossu siellä.
t. Yksi hyväuskoinen hölmö... VAADI AP SE AVIOEHTO!
Eli siellä voi olla vaikka tavara tavaralta selvitys siitä, mitä niille tehdään vuonna 2030. Tai selvitys siitä, paljonko mies korvaa sinulle kotiäitivuosista. Tai vaikka se, että erossa mies saakin ihan kaiken, mitä nyt omistat...
miehen käytös kertoo aika ikävää. Aika erikoinen asenne miehelläsi, avioehdollahan ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin on naimisissa - eikö miehesi aio olla avioliitossa loppuun asti.
Jos tosissaan panostaa ja uskoo liittoon niin avioehdon voi hyvin tehdä - sillähän ei ole merkitystä jos ollaan loppuun asti yhdessä :)
Mies saa valita. Kompromisseja ei tehdä.
Jos asia on toisinpäin: ehdottomasti avioehto!
Tero