Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua avioehtoa, uskallanko silti naimisiin?
28.02.2011 |
Ollaan miehen kanssa suunniteltu naimisiin menoa. Oletin, että nykyaikana avioehto olisi ihan luonnollinen asia. Kun otin asian puheeksi, hän suuttui ja totesi, että turha sitä on sitten naimisiin mennäkään, jos jo etukäteen mietitään eroa. Hän ei ainakaan aio erota.
Omaisuuteni on huomattavasti suurempi kuin miehen omaisuus. En haluaisi joutua tilanteeseen, jossa hän vaikka 20 vuoden päästä ilmoittaa löytäneensä nuoremman ja kaikki pitäisi laittaa puoliksi, sellainenkin, mitä ei ole yhdessä hankittu. Maailma vaan on sellainen, että en usko, etteikö mitä vain voisi tapahtua.
Mitäs nyt, peruutanko kirkon?
Kommentit (51)
Ensinnäkin, te ette ilmeisesti edes asu yhdessä, joten ette välttämättä tunne toisianne tarpeeksi hyvin. En tarkoita vähätellä suhdettanne tai väittää että asia olisi näin, mutta omasta mielestäni toisen voi tuntea kunnolla vasta kun on asuttu yhdessä pitkään.
Toiseksi, avioehto ei, kuten moni jo täällä sanoikin, ole mikään epöluottamuksen osoitus, se on osoitus relaismista. Koskaan, siis koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Jompikumpi teistä voi ennen eroa vaikka sairastua henkisesti niin, ettei kykene enää sopimaan asioista oikeudenmukaisesti.Ja kyllähän ne tunteet käy muutenkin usein aika kuumina siinä vaiheessa.
Missään nimessä ei tässä tapauksessa naimisiin ilman avioehtoa. Asia on eri esim. sellaisessa tapauksessa, jossa toinen osapuoli mahdollistaa lasten vuoksi kotiin jäämisellä, ja oman uransa kustannuksella toiselle sen, että tämä saa perheen ja uran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan suorastaan lottovoiton kokoisen omaisuuden perinnöksi aikanaan. Aion todellakin tehdä avioehdon, kun nyt suunnittelen naimisiin menoa itsekin. Perintö saa sitten mennä lapsille, avioerojen takia ei käydä hajottamaan tätä omaisuutta.
miksi pitää mennä naimisiin? Tuolla toisessa ketjussahan avioliittoa perusteltiin nimenomaan sillä, että erossa tai kuoleman jälkeen toinen "perii". Onko se sitten vaan se siviilisääty, että on "kivaa olla naimisissa", vai mikä?
Itse olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan, koska en ole aikeissakaan mennä naimisiin. Itse olen (joskus tulevaisuudessa) meistä se varakkaampi osapuoli, mutta en ikinä voisi kuvitella ehdottavani toiselle jotain avioehtoa. Mutta se johtuu vain siitä, että en pidä siitä ajatuksesta, että parisuhteemme olisi jokin sopimus tai kauppakirja, ja että pohtisimme asioita tyyliin "mites me nää jaetaan sit jos tulee ero". Kyllä se tuntuisi kauhealta antikliimaksilta suhteessa.
Ja iäkkäille vanhemmilleni en halua ottaa puheeksi perintöä ja testamenttia - ihan kuin vain odottelisin heidän kuolemaansa :(
Parempi olisi, jos mitään avioliiton mukana tulevaa automaattista oikeutta toisen omaisuuteen ei olisikaan, vaan KAIKKI pariskunnat siviilisäädystä riippumatta tekisivät HALUTESSAAN keskinäisen testamentin. Olisihan se mukavampi tehdä positiivisemman kautta (antaa toiselle oikeuden omaisuuteensa) kuin negatiivisen kautta (rajaa toiselta pois).
Mun miehellä on miljoonaomaisuus, joka suojattu testamentilla. Minulla omaisuutta noin 200 000 e:n verran.
Ilman avioehtoa mies saisi erossa puolet minun omaisuudestani, miljooniensa lisäksi. Avioehto takaa minulle löyhemmälle oikeuden omaan osaani.
Miehen mielestä avioehto tehdään ilman muuta siinä vaiheessa, kun kaikki on hyvin. Siitä on nyt 15 vuotta, ei ole erottu.
varakkaamman kannattaa tehdä avioehto, köyhemmän ei. Kannattaa kuitenkin pohtia, kuinka todennäköisesti tila pysyy ennallaan, vai voiko jomman kumman ura lähteä vetämään hyvinkin. Ja niin, perinnöt voi suojata sitenkin, että perinnönjättäjä sulkee testamentissaan sen pois avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Mutta kuinka moni tulee ylipänsä tehneeksi testamentin?
AP;n asemassa minä edellyttäisin avioehdon allekirjoittamista ja jos se miestä lohduttaisi, rajaisin sen koskemaan vain erotapausta.
mut koyhille naisille täällä AINA sanotaan, että "älä missään tapauksessa suostu avioehtoon"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otathan huomioon, että nykyään avopuolisollakin on tiettyjen vuosien jälkeen oikeus jaetuun omaisuuteen eron tullessa. En tiedä tuosta enempää, mutta ota sinä selvää :) :)
On mahdollisuus osituksen sovitteluun, mutta siitä pitää nostaa rillinen juttu, ja tuomioistuin harkitsee vapaasti kuinka paljoon ja missä vaiheessa vähemmän saavalla on lopulta oikeus. Lähinnä on tarkoitus estää kohtuuttomuus, ei tasailla omaisuutta "siksi kun vaan kuuluu tehdä niin".
ja haluaa erotilanteessa puolet omaisuudestasi. Jos hän ei ajattelisi näin niin hänellä tuskin olisi mitään avioehtoa vastaan - sehän on vain pala paperia jolla on merkitystä vain erotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on enemmän omaisuutta ja tulee perimään lisää. Hän ei halunnut avioehtoa, vaikka sitä hänelle suositeltiin. Minä allekirjoittaisin sellaisen mielelläni, koska sillähän todistaisin olevan miehen kanssa pelkästä rakkaudesta (se asia tullut hänelle ilmeisen selväksi tosin ;) Kyllä mieheni tajuaa, että jos tästä lähtisin saisin mukaani aika epäoikeudenmukaisesti kivan pikku omaisuuden.
AP, jos mies oikeasti rakastaa sinua hän ensinnäkin haluaa naimisiin kanssasi ja kirjoittaa vaikka kaikki maailman laput, koska niillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Hänelle riittää se, että saa rakastaa sinua ja viettää kanssasi yhteisen elämän. Jos sen 'hinta' on jonkun paperin allekirjoittaminen, hän olisi sen kirjoittanut viiteen kertaan.
Rakkaus ja raha on kaksi eri asiaa.
Jos mies ei tätä ymmärrä niin voi voi. Sittenhän jää ilman sinua, otat paremman miehen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on miehelle kynnyskysymys niin paljastaa sitten itse omat taka-ajatuksensa.
niin samalla hyväksyt että miehesi vie puolet omaisuudestasi kun eroatte. Ei liene vaikeaa tehdä päätöstä asiassa. Jos miehesi ei suostu avioehtoon, on se mielestäni myös selvä signaali siitä että hän on rahojesi, ei sinun perässä.