"Nuorten asuntolainat kasvaneet jättimäisiksi - tragedioita luvassa"
"Nuoret ottavat tyypillisesti jo 108 000 euron asuntolainan. Keskimäärin 29-vuotiaalla asuntovelallisella on lainaa yli 70 000 euroa. Vuosituhannen alussa vastaava summa oli 41 000 euroa."
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20…
Mitä sanotte tästä? Eikö asuntojen hinnan nousu kuitenkin ole aika selvä syy siihen miksi lainaakin otetaan enemmän? Vai pitäisikö tehdä niin kuin vanhempi sukupolvi ennen, että ensin asutaan pienessä luukussa mahdollisesti huonolla alueella, laitellaan sitä muutama vuosi ja myydään pois voitolla jne. ja pikkuhiljaa hivutetaan kiinni parempaan asuntoon, kuitenkaan joutumatta ottamaan isoa lainaa?
Kommentit (149)
Suuret ikäluokat jättävät lapsilleen aika ison omaisuuden.
Jos tosiaan oma suku on elänyt kädestä suuhun, toivoo tietenkin mielellään muille pahaa, ettei oma elämä tuntuisi niin paskalta. Mutta kyllä se tosi kuitenkin on, että moni on tälläkin palstalla melkein maksanut asuntonsa tai pystyy maksamaan sitä ihan rauhassa kun tietää, että perintöjä tulee. Moni siirtää jo verotussyistä rahaa lapsilleen ennen kuolemaa. Turha siitä on katkera olla jos itsellä ei ole siihen mahdollisuutta.
mennyt talo pankille sitten 90-luvun alun laman. Kyllä nuoret pystyivät maksamaan asuntona ja hoitamaan velkansa. Eroja ja kuolemantapauksia on tullut tutuillenikin, mutta yhtään taloa ei ole mennyt pankille. Kaikki on saatu myytyä parempaan hintaan pois. Kuka hyötyy tästä mustamaalauksesta ja pelottelusta? Viimeiset 10 vuotta on maalailtu, että asuntojen hinnat romahtaa pääkaupunkiseudulla ja ihmisiltä menee maat ja mannut ja omaisuudet ja huonosti käy. En tunne ketään, kenelle olisi niin käynyt. 46v kääkkä
Kaikilla on hienot talot ja asunnot ja lainoistakin enää pikku rippunen jäljällä. Ja talon arvo senkun jatkaa nousuaan! Noihan sen kuuluukin mennä. JOnkun pitäisi vihjasta Kauppalehden toimittajalle että päivittäisi ajatuksensa tähän päivään, tuo on jo niin kulunut levy.
Ei ne pankit niitä taloja halua. Mutta niin on monelle käynyt, että ovat valtavissa veloissa ja niiden kuukausimaksujen jälkeen jää hyvin vähän elämiseen. Ja kun tietää talon arvon olevan pienempi kuin lainamäärä, niin sellaisen taakan alla on aika ikävä elää.
Näin varsinkin omakotitalorakentamisessa. Monet laittavat omaan taloon paljon rahaa jonnekin metsätontille, mutta eivät ajattele että se taloon laitetu raha ei ole talon myyntihinta. Ei moni suostu maksamaan älytöntä hintaa itse kyhätystä talosta metsässä, sillä perusteella "että tähän nyt meni rakentaessa se 400 000".
Ja juuri noihin "unelmataloihin" pankit ovat tähän saakka myöntäneet liian reilulla kädellä lainaa.
Nimittäin moni täällä kauhistelija tuo mieleen mun ex-miehen, joka ei halunnut koskaan kouluttautua mihinkään ammattiin, oli sairaan nuuka, pelkäsi velkaa ja olisi ollut mieluiten vuokralla, ettei vaan ole isoja velkoja. Teki paskaduunia pienellä palkalla ja valitti, valitti ja kadehti.....
Olen nykyään hyvin tyytyväinen, että aikoinaan istuin illat pänttäämässä tentteihin ("ei mua vaan kiinnosta opiskelu", sanoi ex), ja v. -97 maha pystyssä vänkäsin ex-miehen ostamaan edes sen rupuisen remppakuntoisen neliön, sillä vuokra oli mielestäni hukkaan heitettyä rahaa. Kesämökkikin meille tuli, pikkuinen hirsinen mummonmökki, siihen ei tosin tarvinnut vääntää kättä. Remppaa siihen asuntoon ei silloin tehty, ex ei ollut halukas laittamaan senttiäkään lisää rahojaan ja minä päätin, että en ole se, joka yksin investoinnit maksaa.
Lopulta sain 2003 tarpeekseni, ostin ex:n ulos mökistä ja asunnosta, ja silloin hiukan itseä hirvitti se kuusinumeroinen lainamäärä, mutta pitkällä laina-ajalla lyhennykset oli kohtuulliset ja koroilta suojauduin 3-v. korolla. Olisi sitä samansuuruista vuokraakin pitänyt maksaa kenties lopunikää!
Asunnon remontoin isäni kanssa ja möin neljä vuotta sitten mukavalla voitolla. Ostin tilalle rivarinpätkän, jonka taas isän neuvoilla remppasin. Moni varmaan kauhistelee, että kuin se pärjää..? mutta en ole kokenut olevani minkään velkataakan alla, vakityö ja säännölliset tulot, vanha auto kesäkäytössä ja lainaan ja vastikkeeseen menee vähemmän kuin menisi perhe-asunnon vuokraan, ja vuokralla en saisi asumistukia. Ja joku päivä tämän voi myydä, ja vaihtaa pienempään. Jos huvittaa.
Perintöjen varaan en ole laskenut mitään. Isäni kuoli, ja mieluiten ottaisin isän takaisin, jos voisin. Vähintä mitä voi perinnöllä tehdä, on käyttää se viisaasti, jotta ei hassaa toisen elämäntyötä. Kesämökistä ei ole enää lainaa, kun sain vuosi sitten osan perinnöstä ja maksoin lopun lainan pois. Isä olisi varmasti ollut tähän tyytyväinen. Osa perinnöstä tulee joskus, kun tulee. Mutta totta on, että osa isoista ikäluokista ja heidän vanhemmistaan on elänyt viisaasti, ja me nykyiset lapsenlapset ja lastenlastenlapset ehkä peritään sitten ne tulokset. Voisi ne typerämminkin käyttää kuin maksaa niillä asuntoja.
Isä sanoi mulle aina, että kahta hankintaa et likka ikinä kadu, maata ja asunto-osaketta.
Muistakaa nuoret hoitaa kuntoon tapaturma- ja henkivakuutukset, jos jotain sattuu kesken velka-ajan tai sen jälkeen. Nimittäin aviolesken ei tarvitse muuttaa asunnosta pois, ja milläs alaikäiset lapsenne maksavat velkaa ja perintöveroja, jos mitään vakuutusta ei ole ja asuntoa ei myydä? Laittakaa siis edunsaajiksi omat lapsenne. Koskee myös ex-puolisoita! Avioleski voi kuluttaa siinä asunnossa peffaa ja lapset perivät velat ja perintöverot, eli ottakaa exille henkivakuutus omien lastenne hyväksi....
kun en tunne ketään, kuka olisi joutunut talonsa takia velkahelvettiin.
mennyt talo pankille sitten 90-luvun alun laman. Kyllä nuoret pystyivät maksamaan asuntona ja hoitamaan velkansa. Eroja ja kuolemantapauksia on tullut tutuillenikin, mutta yhtään taloa ei ole mennyt pankille. Kaikki on saatu myytyä parempaan hintaan pois. Kuka hyötyy tästä mustamaalauksesta ja pelottelusta? Viimeiset 10 vuotta on maalailtu, että asuntojen hinnat romahtaa pääkaupunkiseudulla ja ihmisiltä menee maat ja mannut ja omaisuudet ja huonosti käy. En tunne ketään, kenelle olisi niin käynyt. 46v kääkkä
Kaikilla on hienot talot ja asunnot ja lainoistakin enää pikku rippunen jäljällä. Ja talon arvo senkun jatkaa nousuaan! Noihan sen kuuluukin mennä. JOnkun pitäisi vihjasta Kauppalehden toimittajalle että päivittäisi ajatuksensa tähän päivään, tuo on jo niin kulunut levy.
Ei ne pankit niitä taloja halua. Mutta niin on monelle käynyt, että ovat valtavissa veloissa ja niiden kuukausimaksujen jälkeen jää hyvin vähän elämiseen. Ja kun tietää talon arvon olevan pienempi kuin lainamäärä, niin sellaisen taakan alla on aika ikävä elää.
Näin varsinkin omakotitalorakentamisessa. Monet laittavat omaan taloon paljon rahaa jonnekin metsätontille, mutta eivät ajattele että se taloon laitetu raha ei ole talon myyntihinta. Ei moni suostu maksamaan älytöntä hintaa itse kyhätystä talosta metsässä, sillä perusteella "että tähän nyt meni rakentaessa se 400 000".
Ja juuri noihin "unelmataloihin" pankit ovat tähän saakka myöntäneet liian reilulla kädellä lainaa.
kun en tunne ketään, kuka olisi joutunut talonsa takia velkahelvettiin.
Mutta sähkölaskujaan kauhistelevia tiedän useitakin. Eikä nuo ole varsinaisesti mistään "piireistäni" vaan työkavereita joita en ole valinnut. Kyllähän lainan kanssa aina pärjää mutta kun tulee yllättäviä remontteja niin niitten kanssa saattaa olla moni helisemässä. Tai ehkä se heidän huokailunsa on ilosta, paha sanoa.
alle 100.000 eurolla, eikä meillä ollut kyllä mitään halua ostaa suurta omakotitaloa. Lapsiakin kun tulee korkeintaan kaksi, nyt on jo toinen olemassa. Ymmärrämme kyllä mikä on järkevää ja mikä ei, tulomme kun eivät päätä huimaa mutta pärjäämme oikein hyvin. Siksi ostimme juuri sen kokoisen asunnon missä on tarpeeksi tilaa, eikä jää pieneksi ikinä. Ei kaikki nuoret aikuiset onneksi ole hölmöjä.
niin toinen vaan adoptioon.
Tässä kuviossa voi tulla ongelmia siitä, että n. 10 vuoden päästä viimeistään myynnissä on todella, todella paljon omakotitaloja, kun suuret ikäluokat eivät enää pysty taloissaan asumaan ja muuttavat joko kerrostaloon tai joutuvat vanhainkotiin. Ei voi olla vaikuttamatta myös tällä hetkellä uudehkojen talojen hintaan.
ja kun ne korot nousee ei tuhat euroa kuussa riitäkään ja kusessa ollaan
teillä on ne realistiset mahdollisuudet maksaa laina pois! Eri asia jos otatte lainan, jota ette kykene maksamaan.
Moni tuttumme käyttää lainaa ns. vuokrana. Eli otetaan 300 000 euron laina. Maksetaan n. 1000 euroa kuussa se aika kun lapset ovat kotona. Emme mekään aio asua kahdestaan 180 neliön talossa. Kun lapset muuttavat pois, myymme talon ja muutamme pienempään. Kas näin näppärää se on ja saamme asua isossa omakotitalossa ne vuodet kun lapset asuvat kotona ja tulee halvemmaksi kuin vuokralla.
vuosien aikana ja se myydään hinnalla jolla saa kevyesti ostettua pienemmän asunnon ja vielä jää rahaa käyttöönkin vaikka kuinka paljon.
oikeutta vaatia yksityishenkilöiltä lisävakuuksia kuin tapauksissa, joissa koko laina neuvotellaan uusiksi. Vakuusarvon romahduskaan ei ole riski niin kauan kuin pystyy hoitamaan lainansa.
Entäs jos asuntojen arvot laskevat ja sinulla on lainaa niin paljon, etä se on enemmän kuin asuntosi vakuutusarvo? Pankki pyytää sinulta asuntoa myyntiin tai maksamaan heti erotuksen verran! Turvallista?
Asumisesta.
Ehkä joo kannattaa asua omassa, mutta maltillisesti. Ei liian isoa lainaa, vaan sellainen, josta ei pankki ehdi paljoa korkoina hyötymään, vaikka korot nousisivatkin huimasti. Korot ovat poissa muusta elämisestä. Ei hyvä.
oikeutta vaatia yksityishenkilöiltä lisävakuuksia kuin tapauksissa, joissa koko laina neuvotellaan uusiksi. Vakuusarvon romahduskaan ei ole riski niin kauan kuin pystyy hoitamaan lainansa.
Entäs jos asuntojen arvot laskevat ja sinulla on lainaa niin paljon, etä se on enemmän kuin asuntosi vakuutusarvo? Pankki pyytää sinulta asuntoa myyntiin tai maksamaan heti erotuksen verran! Turvallista?
Asumisesta.
Ehkä joo kannattaa asua omassa, mutta maltillisesti. Ei liian isoa lainaa, vaan sellainen, josta ei pankki ehdi paljoa korkoina hyötymään, vaikka korot nousisivatkin huimasti. Korot ovat poissa muusta elämisestä. Ei hyvä.
Tässä kuviossa voi tulla ongelmia siitä, että n. 10 vuoden päästä viimeistään myynnissä on todella, todella paljon omakotitaloja, kun suuret ikäluokat eivät enää pysty taloissaan asumaan ja muuttavat joko kerrostaloon tai joutuvat vanhainkotiin. Ei voi olla vaikuttamatta myös tällä hetkellä uudehkojen talojen hintaan.
ja kun ne korot nousee ei tuhat euroa kuussa riitäkään ja kusessa ollaan
teillä on ne realistiset mahdollisuudet maksaa laina pois! Eri asia jos otatte lainan, jota ette kykene maksamaan.
Moni tuttumme käyttää lainaa ns. vuokrana. Eli otetaan 300 000 euron laina. Maksetaan n. 1000 euroa kuussa se aika kun lapset ovat kotona. Emme mekään aio asua kahdestaan 180 neliön talossa. Kun lapset muuttavat pois, myymme talon ja muutamme pienempään. Kas näin näppärää se on ja saamme asua isossa omakotitalossa ne vuodet kun lapset asuvat kotona ja tulee halvemmaksi kuin vuokralla.
vuosien aikana ja se myydään hinnalla jolla saa kevyesti ostettua pienemmän asunnon ja vielä jää rahaa käyttöönkin vaikka kuinka paljon.
Siellä missä ylitarjontaa syntyy, kuten maaseudulla. Mutta esim. pk-seudulla on koko ajan enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Aika turha kuvitella, että kymmenen vuoden kuluttua tilanne on kovinkaan kummoisesti toinen. Tai saa sitä kuvitella mitä vaan, todellisuus vaan on toinen.
otin asuntolainan reilu vuosi sitten (ikää silloin 22 vuotta) ja näin sen ainoana fiksuna vaihtoehtona. Maksoin yksiöstäni 110000e, laina-aika 24 vuotta. Lyhennystä maksan vähemmän kuin mitä maksaisin vastaavasta vuokra-asunnosta. Kyllä kannatti, vielä en kadu. Enkä usko, että kadun koskaan *kop kop*..
Monet kaverini päivittelevät, että "siinä sitä sitten elät velkavankeudessa". Ehkä hekin vielä jonain päivänä saavat tämän "vankeuden" kokea :)
Vitun jälkiviisaat.Kannattaa ottaa se pää pois perseestä ja muistella omia kirjoituksiaan: "vuokralla asuu vain lusmut, joilla ei ole mitään halua ottaa vastuuta elämästään", "kyllä lapsen pitää saada kasvaa okt:ssa", "miksette muka muuta rivariin, meillä ainakin on varaa siihen" jne.
Ihmettelen väitteitä "bling blingistä". Onko palstamammojen keski-ikä 60 vuotta? Ei nuoruus tarkoita tyhmyyttä (teillä ehkä tarkoitti, mutta ettehän yleistä?) ja aika harva suomalainen nuori aikuinen oikeasti tekee sitä, mitä näkee telkkarissa...
Yksi syy lainojen ottamiseen: omista vanhemmista ei ole apua mihinkään, yhteisöllisyys puuttuu, yhteiskunnan paineet "kunnolliseen elämään" -> pakko ottaa laina ja rakentaa oma talo Nurmijärvelle, kun jopa pääministeri siellä viihtyy! Äidit jäävät kotiin, miehet paiskivat duunia hulluna. Ja aina joku haukkuu, pääasiassa iän vuoksi...
Vai että 108 000 eurolla nuoret ostelevat omakotitaloja. :)
Olen 28-vuotias, kuten miehenikin. Ostimme ensimmäiseksi omistusasunnoksemme kaksion, jonka myimme pari vuotta myöhemmin 20 %:n voitolla. Seuraava (nykyinen) asunto on sitten rivitaloneliö, jossa onkin kasvunvaraa mahdollisille tuleville lapsille.
Mielestäni olemme toimineet maltillisesti, mutta jo tuo ensimmäinen asuntomme, joka ei tosiaan mikään perhelukaali ollut, maksoi enemmän kuin jutussa mainitut 108 tuhatta euroa.
Näin Espoossa, ei miltään parhaimmalta alueelta joskaan ei huonoimmaltakaan. Väittäisin, että pääkaupunkiseudulla ei juuri kenelläkään asuntovelkaisella pariskunnalla ole ALLE tuon 108 000 lainasumma, ellei ole merkittäviä säästöjä ennen asunnon ostoa. Yksiössä asuville voi toki alle satanenkin riittää.
Niin se vaan on, että vaihtoehtoina on kärjistetysti tällainen "ison" lainan otto tai sitten vuokraisännän rahapussin lihotus. Lainanmaksu ei tuota meille mitään ongelmia, joten olemme tyytyväisiä tilanteeseen.
Mielestäni suuri asuntolaina alle 30-vuotiaalla pariskunnalla on 300 000 € tai sitä enemmän eli sinkulla 150 000 €.
Yhdistelmä "jättimäinen asuntolaina" ja 70-108 000 euroa ei vaan ole realistinen muualla kuin maakunnissa. Iästä riippumatta.
Mitä teet, jos sillä "järkevän" kokoisella asuntolainalla (jutun perusteella ilmeisesti n. 40 000 €) ei yksinkertaisesti saa yhtään mitään: ei yksiötä, ei edes autotallia?
Itse asiassa, asuntolaina on kannattava vain silloin, jos lainan pystyy maksamaan takaisin alle 18 vuodessa. Muuten korko-osuus kasvaa liian suureksi, ja mennään miinukselle.
otin asuntolainan reilu vuosi sitten (ikää silloin 22 vuotta) ja näin sen ainoana fiksuna vaihtoehtona. Maksoin yksiöstäni 110000e, laina-aika 24 vuotta. Lyhennystä maksan vähemmän kuin mitä maksaisin vastaavasta vuokra-asunnosta. Kyllä kannatti, vielä en kadu. Enkä usko, että kadun koskaan *kop kop*..
Monet kaverini päivittelevät, että "siinä sitä sitten elät velkavankeudessa". Ehkä hekin vielä jonain päivänä saavat tämän "vankeuden" kokea :)
Tässä kuviossa voi tulla ongelmia siitä, että n. 10 vuoden päästä viimeistään myynnissä on todella, todella paljon omakotitaloja, kun suuret ikäluokat eivät enää pysty taloissaan asumaan ja muuttavat joko kerrostaloon tai joutuvat vanhainkotiin. Ei voi olla vaikuttamatta myös tällä hetkellä uudehkojen talojen hintaan.
Mutta tämä on niin totta!
Oma mielipiteeni tästä asiasta on se, että en pidä noita 100 000 lainoja vielä kovin ongelmallisina. Ongelmia syntyy todennäköisesti silloin, kun 2 kouluttamatonta duunarityöuransa alussa olevaa vielä lapsetonta aikaisemmin vuokrakaksiossa asunutta ihmistä lähtee rakennuttamaan omakotitaloa alustavalla 300 000,- budjetilla.
Budjetti paisuu, parisuhde rakoilee, tulee työttömyyttä, syntyy lapsia ja sähköt ja kiinteistöverokin pitäisi maksaa näiden 400 000,- lainan lyhennysten ja korkojen lisäksi.
Vakaasti uskon, että joidenkin vuosien päästä tällaisia kiinteistöjä tullaan realisoimaan. Eikä vain yhtä tai kahta. Se voi hyvin todennäköisesti laskea kalliimpien asuntojen hintoja. Sitten tuo vanhusten talojen myynti lisää tarjontaa siellä halvemmassa päässä...
En mene kenenkään kanssa vetoa lyömään siitä, että näin tulee käymään. Mutta kyllä vallalla on nyt ääretön yltiöoptimismi ja laskutaidon puute.
Tää on ihan mun lempiaihe, mut yritän olla kirjoittamatta romaania.
Sanoisin, että seuraavia asioita kannattaa miettiä, kun miettii, että ovatko lainat suuria vai eivät:
1) yleensä yksi seikka ei perheen taloutta kaada, mutta jos kaksi tai useampi osuu kohdalle, niin vaikeuksia voi tulla. Tämmöisiä seikkoja voi olla mm. korkojen nousu, työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen sairastuminen, avioero, suuren perinnön ja siten perintöveroje saaminen, joka on kuitenkin kiinni lesken asumassa asunnossa jne. Näistä todella todennäköisiä ovat korkojen nousu (yllättääkö ketään, jos korot eivät pysy tällä tasolla seuraavaa 20 vuotta?) ja avioero (puolet aviopareista eroaa
2) osa taloista on oikeasti melkoisia remonttipommeja - jos ottaa lainaa 60-, 70- tai 80-luvun asuntoon, niin voi laskea, että saa remontoida sitä helposti 100 000 eurolla - onko tämmöiseen varaa vielä lainanlyhennysten lisäksi?
3) rakennemuutos - mitkä alueet näivettyvät ja mitkä alueet virkistyvät, mikä merkitys on suurten ikäluokkien huonokuntoistumisella? Minkä arvoinen on kohta omakotitalo syrjemmässä, jossa muut omakotitalojen omistajat ovat vanhuksia, jotka haluavat muuttaa esteettömään kerrostalokolmioon palvelujen äärelle?
4) Itse olen vakaasti sitä mieltä, että ikuinen nousukaan ei voi jatkua. Jos tienasin 1999 noin 2000 euroa ja sain siitä käteen jotain 1700 euroa ja nyt tienaan noin 3000 euroa ja saan siitä käteen 2000 euroa ja samaan aikaan asunnon arvo nousi noin 90%, joten jos asuntojen hintojen nousu jatkuu tätä tyyliin 7% vauhtia ja palkat taas nousee tätä 1,2% vauhtia, niin kyllä on tilanne se, että kohta kaikki asuntojen omistajat ovat vain miljonäärejä, jotka vaihtelevat omaisuutta keskenään vai miten se menikään?
Tällä kehityksellä 200 000 euron kämppä siis olisi 10 v päästä 400 000 ja mun palkka 3300. Kuinkakohan oman alani vastavalmistunut ostaisi siis sitten ensiasunnon?
ymmärrän kyllä, että jos ensiasuntoa ostettaessa on jo 2-3 kouluikäistä lasta, niin sen täytyy olla jo melko iso, mutta miksi nuori lapseton pariskunta haluaisi jo hankkia talon eläkepäiviä silmälläpitäen? Haluaako asua edes samalla paikkakunnalla saati samalla alueella? Ihmisten elämäntilanteet ja toiveet muuttuu, nuoripari viihtyy varmaan hyvin pienessäkin asunnossa lähellä keskustaa, lapsiperhe lähiössä ja eläkeläipariskunta kerrostalossa. Meillä on jo toinen omakotitalo menossa, ja mukava oli muuttaa. Asuinalue on sama, joten lasten koulu ja kaveritkaan eivät vaihtuneet. Kolmiosta aloitettiin ja koko ajan asunto on ollut perheelle sopivan kokoinen, eikä lainamäärä ole paisunut isoksi.
Tuossa naapurissa tuli myyntiin melko uusi, iso ja kallis talo. Korkeintaan yksi katsoja taisi käydä. Toivottavasti myyjillä ei ole kiire saada rahojaan, myynti voi kestää pitkään. Meidän pieni talo meni kaupaksi parissa viikossa.
Mitä väliä talon arvon laskulla jos ei aio sitä myydä? Ideahan nimittäin on, että talo jo alunperinkin on niin iso, että sitä ei tarvitse myydä ja siinä voi asua loppuelämänsä jos haluaa. Silloin sen arvolla ei ole merkitystä.
Saattaa kuitenkin käydä niin että LAINA on niin iso että pankki myy sen talon. Siinä ei paljon naurata kun 200000 lainan panttina oleva tölli menee pakkohuutokaupassa hintaan 100000. Velkahan ei mihinkään katoa, vaan lopputuloksena on asunnoton 1k€ asuntovelkainen.
Noita oli -90 luvulla pilvin pimein kun pankinjohtajat realisoivat vakuuksia ja myönsivät itselleen tai kaverilleen edullista lainaa huutokauppakohteen huutamiseksi pilkkahinnalla. Mitenkäs luulet että oman taloutesi käy kun korko plumpsahtaa 20%:iin ja lainaa hoidetaan vielä hyvässä lykyssä työttömyyskorvauksella. Hyvin muistan kun määräaikaiselle talletustilille sai 17% ja lainakorot olivat tietty korkeampia.
Mutta eihän meidän tarvise mihinkään varautua, kun tölli on niin iso että siinä kelpaa asua loppuelämä.